tiistai 1. kesäkuuta 2010

Hilmonkoski 31.5.2010

Maanantain Kivijärvelle suuntautuneen työpäivän jälkeen ajattelin taasen kotimatkalla poiketa Hilmonkoskelle koittamaan, josko se isomus tulisi sieltä viimein ylös. Alkuviikko oli Vaajavirralla sujunut sen verran putkeen, että nyt voisi Hilmoltakin mittakalan saada. Siellähän taimenen alamitta on vain 42cm kun Vaajakoskella se on 50cm.

Vaihdoin kaikessa rauhassa kahluukamppeet päälle, otin TFO:n Ticr #5 vavan ja siirryin joen rantaan. Heitin pari heittoa kioskin puolelta, mutta hyvin pian käppäilin sillan yli joen toiselle puolelle. Lupa aloitus aikaan en kyllä suoraan sanoen aktiivisuutta suuremmilta kaloilta vielä odottanutkaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jonkun mullosen saisi ärsyyntymään ja iskemään perhooni. Tinseliä uittelin, nyt tuota uutta hieman tuuheampaa mallia. Siirryin jokea alaspäin mutkaan. Olin jossain vaiheessa vaihtanut perhoksi Hässäkän, johon tulikin nopeita tärppejä - niin nopeita, etten saanut kaloja tartutettua. Vaihdoin perhoksi kuulapäisen Pheasant Tailin. Ilmeisesti perho oli mieluisampi, koska kohta siiman päässä räpiköi särki. Ja eipä mennyt pitkään kun tuli toinenkin särki samalla perholla. Ajattelin kuitenkin siirtyä kokeilemaan tuota niskan aluetta, siellä kun näkyi pinta-aktiivisia kaloja.

Perhoksi vaihdoin pienen, #14 koukkuun sidotun Coddard Caddiksen. Ilmassa kuitenkin lenteli pientä vesiperhosta niin ajattelin, että mikä ettei. Eipä aikaakaan kun Coddardini katosi pinnan alle ja vedin ylös noin 20cm harjuksen. Hienoa! Ihmettelinkin edellisellä kerralla minne harjukset olivat kadonneet. No, Coddard kun kalan kitaan joutuu ja limottuu, niin sehän ei enää kunnolla sen jälkeen kellu. Vaikka kuinka kuivausheittelin, pesin ja rasvasin perhoa, siitä ei enää kunnolla kelluvaa tullut. Vaihdoin toisen samanlaisen perhon, mutta se ei tuntunut niin hyvin kelpaavan kuin tuo ensimmäinen.

Oli siis perhonvaihdon aika. Jonkin verran päikkäreitä lenteli kanssa, tutkin perhorasiaa ja ajattelin, että nyt Klinkki saa mennä päikkäristä. Eli musta Klinkhåmer siiman päähän ja kokeilemaan. Eipä aikaakaan kun siiman päässä juputti 25-30cm taimen. 'What a beautiful fish' olisi hörökorva-Paul tuosta todennut. Niin myös minä ja päästin kaunokaisen takaisin uimaan. Taisin vielä jonkun taimenen tuolla mustalla Klinkillä kunnes jonkun mulautuksen jälkeisestä vastaiskusta perho kirposi takana olleeseen koivuun, jossa se todennäköisesti jonkin aikaa koivua koristaa. Tuumasimpa, että kokeilen seuraavaksi harmaata Klinkhåmeria. Tuntui sekin kaloille kelpaavan, sillä sain pari kalaa kunnes perho mystisesti katosi siiman päästä. Äkkiä pintakäynnit loppuivat ja kalat tuntuivat kadonneen johonkin. Ajattelin, että jospa jokin iso kala oli tullut pooliin ja pienet painuivat piiloon. Vaihdoin tinselin siiman päähän. Tällä kertaa tuon ottimallin. Perhon jolla olin Vaajavirralta saanut 52cm taimenen. Mitään ei kuitenkaan tullut ja joidenkin minuuttien jälkeen kalojen syönti halukkuus pinnasta taas lisääntyi. Myös minun syönti halukkuuten oli kasvussa tyhjältä tuntuvan vatsani johdosta. Lähdin makkaran paistoon, kun näytti paikallisia tulleen tulistelemaan katokselle.

Olisi sitä kuulemma saanut lohikalaakin paistettavaksi tuoda... Kala kuitenkin puuttui, joten parin leivän, kahvin ja makkaroiden lomassa kuuntelin hupaisia juttuja mm. Kannonkosken autohuollosta. Hakkaraisen Raimon auto oli jo viisi vuotta ollut 'huollossa' eikä vieläkään ole valmista tullut. Toinen auto on alku keväästä ollut huoltamolla, ihan pienestä on kiinni...hyvä jos hirvimetsälle joutaa... Aterian jälkeen siirryin alalaavulle suurimuksen toivossa. Taisipa tinseli olla kiinni koko ajan tuolla alalaavulla ja hyvin sillä saikin kiven huopeita kalastettua. Ei vaan löytynyt kaloja. Kello huiteli varmaan jossain puoli kymmenen maissa ja ajattelin räpsiä vähän kuvia ja ottaa pohjaeläin näytteen - taimenhan aktivoituu Vaajavirralla vasta noin 22.30-23.00 välillä. Eli aikaa siihen vielä oli.



















Sudenkorento lähikuvassa.


Pohjaeläin näytteiden mukana sankoon tuli myös pari simppua. Hirveän pientä ötökkää sain haavittua sekä parit risukopat, mutta muutoin kaikki suuremmat ötökät oli kateissa - tai sitten simput pistelivät juhla-aterian poskeensa sangon pohjalla...













Olisiko simppuperho ollut tinseliä tehokkaampi?














Vaiko Daddys long leg?


Kun olin saanut seulottua ötökät viinan sekaan, kello lähenikin kovaa vauhtia jo 23:00. Pikaisesti kalastelin laavulta alaspäin pari sataa metriä, mutta vain yksi pieni pärskäys tuli tinseliin. Mulloset jäivät siis jokeen, olisiko oikeampi perho ollut kuitenkin vaikka simppu-streameri, kuka tietää. Nyt se jäi ajan puutteen vuoksi kokeilematta. Palasin loistavan viime viikon jälkeen maan pinnalle.