Woodruff vaihe-vaiheelta

Seuraavana onkin vuorossa klassinen jenkkien pinturi. Usein vanhimpiin jenkkipintureihin sidottiin pystysiivet joko grizzly häkilähöyhenten kärjistä tai morsiosorsan kylkihöyhenen siikasista. Woodruff on vihertävä päivänkorennon jäljitelmä. Siivet on esimerkissä sidottu erilleen toisistaan, mutta häkiläsiipisiä perhoja näkee myös sidotun tavalla, jossa häkilän kärjet ovat kiinni toisissaan.

Resepti:
Koukku: pintaperhokoukku #12-18
Lanka: musta 8/0 - 14/0
Siivet: grizzly kukon tai kanan häkilähöyhenen kärjet
Pyrstö: ginger tai vaalean ruskea pintaperhohäkilän siikaset
Runko: vaalea kellanvihreä pintaperhodubbing
Häkilä: ginger tai vaalean ruskea kukon satulahöyhen tai pari kukon niskahöyhentä.

















Vaihe 1: Sido häkilähöyhenten kärjet pystyyn koukun varrelle noin 1/3 koukun varren päähän koukun silmästä. Tue ne erilleen kahdeksikkosidonnalla.

















Siivet sidottuna lievään v-asentoon. Voit sitoa siivet myös yhteen.


















Vaihe 2: Sido perholle koukun varren mittainen pyrstö häkilähöyhenen siikasista.

















Vaihe 3: Dubbaa runko lähes siipiin kiinni. Rungon tulisi paksuta hieman eteenpäin mentäessä.


















Vaihe 4: Kiinnitä satulahöyhen tai pari niskahöyhentä siiven taakse ja kierrä tuuhea häkilä siipien molemmin puolin. Kierrä perholle sidontalangasta pää ja lakkaa se. Perho on valmis!

















Valmis perho etuviistosta kuvattuna.

Montana vaihe-vaiheelta

Seuraavassa esittelen suositun Montana perhon sitomisen. Montanasta saa helposti ainakin omaan makuuni liian suuren käyttämällä normaalia Chenilleä, siksipä käytänkin omissa perhoissa Chenilleä micro-kokoisena. Toinen ongelma Montanan kohdalla on tolkuttoman kokoinen pää, senkin pienentämiseen tosin löytyy omat konstinsa. Monissa ohjeissa lukee, että koukku pitäisi olla hieman pidempivartisempi nymfi-koukku. Itse käytän perhossa normaalia uppoperhokoukkua hieman suuremmassa koossa. Syy tähän on se, että Montanan paksu runko pienentää normaalin nymfikoukun kitaa mielestäni turhan paljon. Normaalikoukku hieman suurempikokoisena on varreltaa saman mittainen kuin normien mukainen nymfikoukku, mutta koukun kita on huomattavasti suurempi. Kalan tartuttavuus näin ollen paranee.

Resepti:
Koukku: Kamasan B175 #6
Painotus: thoraxin kohdalle lyijytön painolanka 0.025"
Lanka: Musta 8/0
Pyrstö: kukon häkilähöyhenen siikasia
Runko: musta ultra chenille micro-kokoisena
Thorax: keltainen ultra chenille micro-kokoisena
Thoraxin häkilä: musta kanan häkilähöyhen puolitettuna (toisen puolen siikaset poistettuna)
Selkäkilpi: musta ultra chenille micro-kokoisena


















Vaihe 1: Kierrä lyijyttömästä painotuslangasta pieni painotus tuleva thoraxin alle. Varaa päälle tilaa pari-kolme milliä ja lopeta painotus kun 1/3 koukun varren mitasta on käytetty koukun silmästä päin katsottuna.

















Vaihe 2: Sido painotus paikoilleen usealla lankakierroksella niin, että lähes koko painotus on langan peitossa. Sido perhon pyrstö koukun varren yläpuolelle. Pyrstö saa olla koukun varren mittainen tai aavistuksen lyhyempi.

















Vaihe 3: Kuori chenillen pinta noin 5mm matkalta, sido nauha kiinni koukun varren alapuolelle ja kierrä runko. Kun olet päässyt painotuksen luokse, kierrä chenille parilla kierroksella kiinni, katkaise noin 5mm päästä ja kuori pinta pois tuolta matkalta. Pura ne pari kierrosta jolla sidoit chenillen kiinni ja kiinnitä se uudelleen kuoritusta osasta.

















Vaihe 4: Kuori keltaisesta chenillestä kuorta pois ja kiinnitä se koukun varren alapuolelle. Kiinnitä sen viereen kanan häkilähöyhen. Sen voi muuten puolittaa jo ennen kiinnitystäkin. Tee kolme muutaman sentin mittaista mustaa chenille pätkää, kuori niistä toinen pää ja kiinnitä koukun varren yläpuolelle. Tee tiukkoja lankakierroksia ja varmista sipaisemalla pikaliimaa noiden kolmen mustan chenillen kiinnityskohtaan.

















Vaihe 5: Kierrä keltaisesta chenillestä thorax perholle ja toimi päättelyn kanssa samalla tavalla kuin runkoa sitoessa.


















Vaihe 6: Kierrä puolitettu kanan häkilähöyhen thoraxin chenillenauhan rakoihin.


















Vaihe 7: Vedä kolme mustaa chenillen pätkää thoraxin yli, jolloin näet niiden oikean mitan. Pätkäise ne noin 5mm pidemmiksi ja kuori chenillen pinta pois.


















Vaihe 8: Vedä yläpuolen häkiläsiikaset sivuille ja käännä kolme mustaa chenillenauhaa selkäkilveksi. Sido kiinni tiukoin kierroksi. Lakkaa pää. Perho on valmis!


















Valmis perho edestä.

Jatkoperäpäikkäri dubbingista

Perhon malli on napattu Nor-Vicen penkin esittelyvideolta. Vaikka Nor-Vice varmaan näppärä penkki onkin ja tiettyjä perhoja sillä saa nopeasti sidottua, onnistuu jatkoperän tekeminen "normaalillakin" penkillä. Itselläni on HMH:n suoraleukainen penkki, mutta neulan pyörittely onnistunee rotaatiopenkilläkin. Mennäänpä itse aiheeseen...

Resepti:
Jatkoperä: halutun värinen pintaperhodubbing sekä muutama 'Mayfly Tails' -kuitu. Myös esim. hirven karvat käyvät peräsukasiksi
Koukku: kaareva pintaperhokoukku, esim. Kamasan B100 #12-16
Lanka: dubbauksen värinen lanka 8/0
Runko: samaa pintaperhodubbingia kuin jatkoperä
Siipi: Polypropyleeninauha, valkoinen
Laskuvarjohäkilä: Grizzly-kukon niskahöyhen

















Vaihe 1: Karhenna esim. nuppineulan pintaa hienolla hiomapaperilla. Aseta neula penkkiin niin, että kun pyörität penkin leukoja, neula ei vatkaa vaan pysyy samassa asennossa pyörityksestä huolimatta.


















Vaihe 2: Ota halutun väristä pintaperhodubbingia hieman sormiin ja kierrä se neulalle pyörittämällä penkin leukoja. Älä vielä tässä vaiheessa kieritä neulalle paljoa tavaraa. Tässä dubbaus on päässyt osittain löystymään kuvauksen aikana.


















Vaihe 3: Laita ohuen dubbingkerroksen päälle muutama peräsukanen ja kieritä neulalle lisää dubbingia pyörittämällä neulaa ja pitämällä dubbingia toisessa kädessä. Muotoile jatkoperästä hento, kartioituva perä. Kun muoto on valmis, lakkaa jatkoperä ja liuta se pois neulalta.


















Vaihe 4: Tee sormilla jatkoperään päivänkorentomainen mutka. Anna kuivua. Kuivumisen aikana voit tehdä useampia jatkoperiä, tai käydä kahvilla...


















Vaihe 5: Alusta koukkua ja tuo lanka suunnilleen puoleen väliin koukun vartta.


















Vaihe 6: Kiinnitä jatkoperä puoleenväliin koukunvartta ja siitä taaksepäin. Vedä tiukkoja kierroksia, jotta jatkoperä pysyy kunnolla kiinni.


















Vaihe 7: Laita langalle ohuelti dubbingia ja dubbaa jatkoperän kiinnityksen lankakierroksien päälle.


















Vaihe 8: Kierrä polypropyleeni nauha koukun varren alta ja sido se paikalleen. Tee häkilälle tuki polypropyleeni nauhan tyveen.


















Vaihe 9: Dubbaa rungosta yhtenäinen siipeen saakka. Kiinnitä häkilähöyhen koukun varrelle ja häkilän tuelle.

















Vaihe 10: Dubbaa runkoa lyhyelti myös siiven etupuolelle.


















Vaihe 11: Kierrä laskuvarjohäkilä ja kiinnitä höyhenen pää eturungon puolelle.


















Vaihe 12: Dubbaa eturunko valmiiksi, kierrä pää ja lakkaa se. Katkaise siipi sopivaksi. Perho on valmis!

Kalastuskuumetta

Seonkylläjännä - miten tässä vuodenvaihteen paikkeilla aina alkaa kaipailemaan kesää, kohtuu lämpöisiä kelejä, auringonpaistetta ja perhokalastamaan Iijoelle. Nimenomaan mielessä on Iijoen Saarikoski, vaikka tietty muissakin - varmasti paremmissakin paikoissa on tullut käytyä. Hyvin muistuu mieleen ensimmäinen itse sitomallani perholla saamani pieni taimen Iijoen Saarikoskelta. Varmaankin alle 10 minuuttia olin heitellyt niin pieni taimen tarrasi vaaleaan 'ei ehkä aivan oikeiden mittasuhteiden mukaan' sidottuun 'pintaperhoon'. Melkoinen pörrö taisi tuo perhoni olla. Pintaperhohäkilöitä ei mulla vielä silloin ollut, jostain intialaisesta niskasta olin napsaissut perhoon höyhenen, jonka siikaset tietty olivat aivan liian pitkät - ja pehmeät. Hyvä kun perho edes hetken kellui... Ja Saarikoskelta muuten nuorempi poikanikin sai viime kesänä virvelillä ensimmäisen taimenensa. Yhtä pienen mitä isänsäkin oli saanut joitakin vuosia aiemmin. Viime kesän tyngäksi jäänyt reissu oli muuten melko surkea. Vettä juoksutettiin oikein urakalla jonkin patoremontin vuoksi ja veden pinta oli noin 30-40cm korkeammalla kuin yleensä tuohon aikaan. Ja kalantulo sen mukaista. Ainakin kun ei oikein osaa.

Lähtipä ajatus hieman sivu-urille, mutta palatakseni vielä tuohon ensimmäiseen reissuuni Iijoelle... Tuolla reissulla edelleen luottoperhon maineen ansaitseva Hässäkkä oli kova sana. Ehkäpä siksi, etten oikein muita perhoja osannut sitoakaan. Mikäli tuohon aikaan olisin perhorasiaani raottanut, en ainakaan kateellisia kalakavereita olisi saanut... Tai - en oikein kyllä Hässäkkääkään osannut sitoa. Takahäkilän sitominen oli siihen aikaan mahdottomuus, joten takahäkilän sijaan sidoin pyrstön, jonka siikasten sekaan laitoin Flashabou -suikaleen. Kuulan taakse tuli tietenkin valtava kaulus, mutta yhtä kaikki, perhoista tuli hyvin kalastavia, vaikkei aivan näyttelytasoisia ollutkaan. Arvokkaita Hässäkät oli. Muistan, kun perho jäi kröhm... suht korkealle kuuseen kiinni, niin sinne piti kahluuhousuissa kiivetä pelastamaan tuo ottiperho. Joitakin sain autossa sidottua lisää, mutta tietyt yksilöt vaan tuntuivat kalastavan paremmin kuin toiset. En tiedä vieläkään, oliko tuo totuudenmukaista vai aloittelijan kuvitelmaa.
















Iijoen Saarikoski valtavassa tulvassa.

Voi niitä aikoja. Silloin oli 4-veto Hiace, jossa oli laveri millä nukkua ja pöytä jolla pystyi sapuskaa laittamaan ja iltojen hämärtyessä otsalampun valossa perhoja sitomaan. Myöhemmin tein autoon vielä paremman pöydän, johon ymppäsin jääkaapin samaan yhteyteen. Tuolla autolla tuli tehtyä muutama pohjoisen reissu ja semmoisiinkin paikkoihin tuli ajettua, mihin ei olisi uskonut Hiacen pääsevän. Nelivedon hajottua päätin hankkiutua autosta eroon, neekeri sen tuli hakemaan joten varmaan Afrikassa on tuo menopeli tätä nykyä. Kun nuo 90-96 vuosimallin Hiacet ei vaan olisi niin kovia ruostumaan, voisin harkita jälleen sellaisen nelivedon ostamista. Oli se sen verran hyvä maastoajoneuvo kalareissuilla.

Nykyään kesän pääreissut on ulottunut Iijokea pohjoisemmaksi, mutta toivottavasti ensi kesänä saisi vietettyä vaikkapa parilla päivällä pidennetyn viikonlopun Taivalkosken maisemissa. Sitä odotellessa on hyvä sitoa mielessään toinen toistaan parempia ottiperhoja, jotka joella voi unohtaa rasiaan sitoessaan - jälleen kerran - Hässäkän siiman päähän...

Yleisön pyynnöstä: Kungshammaren vaihe-vaiheelta

No niin. Eipä ole ennen tuollaista perhoa tullut sidottuakaan, mutta koska olen niin hirveän hyvä - tai ainakin kova - neuvomaan toisia, niin onnistuuhan toki tuommoisen Kungshammarenin vaihe-vaiheelta ohjeen tekeminen!

Perho sopii parhaiten...ööh...harjuksille...tai taimenille... tai ylipäätään kaloille. Suositeltava kalastuspaikka sille on...hmm...vesi! Perho pyytää siis parhaiten vedessä - ilmassa vatkaaminen ei tuota yhtä hyvää tulosta kuin vedessä lilluttelu. Parhain käyttöaika sille on...aamusta iltaan...ja illasta aamuun... keväästä syksyyn...ja missä mahdollista syksystä kevääseen. Ylipäätään elämä... siis käytä perhoa kun olet hengissä. Muita tietoja mulla ei perhosta olekaan...

Resepti:
Koukku: kaareva koukku, esim. Kamasan B100, tässä koko #10
Lanka: musta
Siipi: Polypropyleeni nauha
Ruumis: kolmiosainen; 1/3 riikinkukko, 1/3 punainen silkki, 1/3 riikinkukko
Laskuvarjohäkilä: ruskea kukko


















Vaihe 1: Sido perholle siipi. Hahmottele perholle mielessäsi runko ja sido siipi rungon mitasta kolmanneksen päähän koukun silmästä. Tee siiven tyveen tuki laskuvarjohäkilää varten. Sido siipi koukun päälle kiinni siten, että pätkit siitä osan pois kun olet muutaman kierroksen kiertänyt, näin saat keskimmäiselle kolmannekselle kartioidun alusrungon. Kiinnitä siipi ainoastaan rungon keskimmäisen kolmanneksen matkalle.


















Vaihe 2: Sido rungon viimeisen kolmanneksen matkalle koukun varren alapuolelle pari riikinkukon herliä. Herlejä ei kannata sitoa aivan kärjestään, koska kärjet ovat niin hauraita, että ne menevät helposti poikki. Kun olet saanut herlit kiinni, sekä langan, että herlien pidempien päiden (tyvien) tulisi olla rungon takaosan kohdalla.

















Vaihe 3: Kierrä herlit sidontalangalle ylhäältä päin katsoen myötäpäivään ja kierrä herl-lankapunos rungon viimeisen kolmanneksen matkalle. Pura sidontalangalle kiertyneet herlit ja sido ne keskimmäisen kolmanneksen matkalle koukunvarren alapuolelle. Näin keskimmäiselle silkkiselle osiolle saadaan sopusuhtainen alustus.

















Vaihe 4: Sido häkilähöyhen kiinni koukuvarren etuosalle ja siiven tyveen tehdylle häkilän tuelle.

















Vaihe 5: Sido punainen silkki kiinni siiven etupuolelle, kierrä rungon keskimmäinen osa herleihin kiinni ja jälleen takaisin siiven etupuolelle. Nyt silkkinen rungon keskiosa on nätisti kartioitunut rungon alustuksen johdosta.


















Vaihe 6: Sido perholle rungon etuosa samaan tapaan kuin sidottiin taaimmainen osa. Tee siitä hieman eteenpäin kartioituva ja paksumpi kuin rungon viimeisestä kolmanneksesta. Kierrä perholle pieni pää, tee piilosolmu, katkaise lanka ja lakkaa pää.


















Vaihe 7: Kiinnitä lanka uudestaan häkilää varten tehdylle tuelle. Voit tehdä vaikka piilosolmun tähän aloitukseenkin niin lanka pysyy varmemmin kiinni. Lanka tulisi kiertää aivan tuen tyveen, jottei se tule häkilän tielle kun se kierretään.


















Vaihe 8: Kierrä häkilä ylhäältä alas. Kiinnitä häkilä häkilän tuen tyveen ja tee piilosolmu. Lakkaa varovasti, ettei lakkaa mene häkiläsiikasiin. Katkaise siipi mieleiseksesi. Perho on valmis!

Coddard Caddis vaihe-vaiheelta

Seuraavassa onkin tutun - tai ehkäpä useille myös tuntemattoman - alkuperäisen Coddard Caddiksen vuoro. Yleensähän perho sidotaan ilman tuntosarvia ja ruumista, mutta oheisessa kuvasarjassa myös nuo on perhoon ympätty. Tosin, toimiva perho ilman niitäkin, joten miksipä niitä monimutkaisuutensa vuoksi perhoon sitoisikaan... Mutta kaiken kaikkiaan perho on toimiva vesiperhosjäljitelmä.

Resepti:
Koukku: Pintaperhokoukku, esim. TMS 100 (BL-SP) #8-16
Lanka: Musta, peurankarvan sidonnan aikana Kevlar-lanka tai Roman Moser Powersilk
Rungon dubbauslenkki: Musta tai dubbauksen värinen sidontalanka
Siipi: Peurankarva
Takaruumis: Oliivin värinen pintaperhodubbing, esim. Fly-Rite tai Harelane Dry-Fly dubbing
Häkilä: Ruskea kukon satula- tai niskahöyhen pintaperhotarkoitukseen sopiva
Tuntosarvet: Kukon häkilähöyhenen ruoto
Pää, sidontalanka


















Vaihe 1: Langaksi valitaan kestävä Roman Moser Powersilk tai kevlar-lanka. Langan liukkaudesta johtuen koukulle on hyvä tehdä kunnon alustus. Alusta koukku siten, että koukun silmän taakse jää 1/3 koukun varresta näkyviin, silloin peurankarvoja sitoessa tietää, mihin asti ne tulee sitoa. Sido alustuksen alle lankalenkki tavallisesta sidontalangasta. Lenkkiin dubataan myöhemmin perhon 'takaruumis'. Vaikka dubbaukseen ei kovin pitkää lenkkiä tarvitakaan, kannattaa lenkistä tehdä sen verran suuri, että peurankarvasiipeä muotoillessa ei vahingossa muotoile myös lankalenkkiä poikki.


















Vaihe 2: Ota muutaman tulitikun vahvuinen peurankarvanippu. Poista pohjavilla tarkemmin kuin esimerkkiperhossa on tehty. Aseta nippu koukunvarren päälle. Tee sen ympäri löysä lenkki, jonka sitten kiristät. Päästä peurankarvanipusta irti ja kierrä lankaa tarkasti samaan kohtaan pari kierrosta. Peurankarvojen tulisi pyörähtää koukunvarren ympärille.


















Vaihe 3: Toista sama niin monta kertaa, että olet päässyt koukunvarrella kohtaan, josta aloitit koukun alustuksen. Tee piilosolmu koukun varrelle ja lakkaa se. Kovat langat ovat sen verran liukkaita, että lakkaus on hyvä tehdä jottei lanka purkaudu solmusta.


















Vaihe 4: Muotoile peurankarva pörröstä vesiperhosen siipiä muistuttava silhuetti. Mikäli leikkaat siiven saksilla, leikkaus kannattaa tehdä takaa eteenpäin - näin sakset leikkaavat huomattavasti paremmin ja tarkemmin kuin toisinpäin tehdessä. Leikkausjärjestykseksi itselleni on muotoutunut seuraava:
1: Alta partahöylän terällä lähes kaikki pois, jottei koukun kita pienene.
2: Perhon sivut muotoillaan alta päin katsottuna eteenpäin kapenevaksi.
3: Leikataan siiven takaosa, ensin alas pieni viiste, jonka jälkeen yläviiste.
4: Leikataan siipi päältä eteenpäin madaltuvaksi.
5: Leikataan siipi kattolaskuiseksi, eli siiven 'yläkulmat' nipsaistaan pois.

LEIKKAUKSEN TIIMELLYKSESSÄ KANNATTAA MUISTAA TUO LANKALENKKI, ETTEI SITÄKIN TULE LEIKATTUA.


















Vaihe 5: Dubbaa lankalenkkiin (jos se enää on tallella) oliivia pintaperhodubbinkia. Lyhyt, lankalenkin aloituksesta siiven etupuolelle ulottuva dubbaus riittää. Kiinnitä myös tavallinen sidontalanka peurankarvasiiven etupuolelle.


















Vaihe 6: Kiinnitä perhon 'takaruumis' siiven etupuolelle kiinni.


















Vaihe 7: Kiinnitä häkilähöyhen peurankarva siiven etupuolelle. Mikäli perholle tehdään tuntosarvet, ne on syytä tässä vaiheessa kiinnittää. Tuntosarvia saa muotoiltua vetämällä häkilän ruotoa sormenpään ja kynnen välissä (vähän samaan tapaan kuin saksilla vedetään lahjanaru sykkyrälle).

















Vaihe 8: Kierrä häkilää vieri viereen lähelle koukun silmää, sido häkilä kiinni, pyöritä perholle pieni pää, tee piilosolmu ja lakkaa se. Perho on valmis!

Royal Wulff vaihe-vaiheelta

Royal Wulff on Lee Wulffin kehittämä pintaperho, joka ehkäpä kauneudestaan johtuen on yksi maailman tunnetuimmista pintaperhoista. Perho sopii hyvin sekä taimenen, että harjuksen kalastukseen - harjukselle varsinkin pienemmissä kooissa. Joskus siiven näkee tehdyn yhdestä karvanipusta, mutta oikeaoppisesti se kuuluu jakaa kahtia. Joku viisas on joskus sanonut perhon olevan sumuisen ja sateisen kelin perhon, mutta onneksi kalat eivät sitä tiedä. Eli kokeilla kannattaa myös kirkkaammilla keleillä.

Seuraavassa Royal Wulffin sitominen vaihe-vaiheelta:

Resepti:
Koukku: Alasilmukallinen pintaperhokoukku, esim. TMC100(SP-BL) #4-20
Lanka: Musta 8/0-14/0
Pyrstö: Luonnonruskea bucktail (peuranhäntä)
Siivet: Valkoinen vasikanhäntä, pienimmissä kooissa vasikan vartalokarva
Runko: Kolmeosainen, 1/3 riikinkukko, 1/3 punainen silkki, 1/3 riikinkukko
Häkilä: Ruskea kukon satulahöyhen


















Vaihe1: Sido peuranhäntäpyrstö kiinni 2/3 koukunvarren matkalta.


















Vaihe 2: Sido nippu vasinkan häntäkarvaa siiveksi suunnilleen puoleenväliin koukunvartta joka jäi näkyviin (1/3 koukunvarresta).



















Vaihe 3: Jaa siipi kahteen yhtäsuureen osaan kahdeksikkosidonnalla. Pakota siivet hieman etukenoon sidontalangan avulla.



















Vaihe 4: Sido pari riikinkukon herliä rungon takaosaan. Kierrä ne langan ympäri ja kierrä lanka-riikinkukkopunos koukunvarrelle. Riikinkukkoa tulisi kiertää 1/3 takarungon koko mitasta.

















Vaihe 5: Vie sidontalanka jälleen 1/3 takarungon mitasta koukun silmään päin ja kiinnitä punainen silkki.


















Vaihe 6: Kierrä silkki taaksepäin riikinkukkoon asti ja jälleen eteen kohtaan, johon sidoit sen kiinni. Kiinnitä silkin vapaa pää samaan kohtaan, josta aloit kiertää sitä taaksepäin. Nyt takarungosta pitäisi olla 1/3 riikinkukkoa ja 1/3 silkkiä.


















Vaihe 7: Sido silkin päättymiskohtaan jälleen pari riikinkukon herliä, kierrä ne langalle ja kierrä punoksesta loppu takarungon osa. Rungon tulisi loppua siihen, johon pyrstön peurankarvat loppuvat.


















Vaihe 8: Kiinnitä ruskea kukon satulahöyhen rungon päättymiskohtaan. Kierrä siitä tuuhea häkilä koukunvarren etuosalle. Katkaise ylijäämä, kierrä sidontalangasta pää ja lakkaa se.


















Valmis perho sivusta.



















Valmis perho etuviistosta.