Lumen ja jään rapsutusta veneestä ennen vesillelaskua.
Ajelimme satamasta Pauninselän pohjoispäähän ja minun keskittyessä ohjaamiseen Jaska alkoi virittelemään täkymuikkuja rakseihin kiinni. Moottorivirtaan pistin pikkuvapaan Rapalan siniselkäisen 7cm:n syvänneuistimen, muissa vavoissa oli täkykalat.
Fiksaamani vanhat sivuplaanerin kelkat toimivat kyllä kuin unelma. Hyvin pysyivät pinnalla ja venettä jarruttava voima oli sen verran pieni, ettei sivuplaanerin kelkat juurikaan vaikuttaneet veneen nopeuteen.
Sivuplaanerin kelkka saattoi mennä melko läheltä poijua. Toisaalta, on se joskus lipsahtanut poijun väärällekin puolelle...
Hiljakseen vedettiin Paunin selän eteläpäähän ja siirryttiin Simpiänselälle. Vuosien takaa tuttuja reittejä vedeltiin, mutta mitään tapahtumia ei täkykaloihin tullut. Lähellä Pauninselän läheistä poijua viimein pikkuvapani taipui ja vedin veneeseen noin 35cm järvilohen joka tietty pääsi takaisin järveen. Tulisi sitten muutaman vuoden kuluttua uudestaan nakertamaan viehettäni...
Moottorin tasainen hyrinä, ulkoilma ja veden liplatus alkoi ramasemaan mukavasti ja Jaskan siirtyessä ruoriin otinkin torkut veneen keulassa.
Ajateltiin pitää taukoa ja mentiin Hirsisaareen kasaamaan leirimme. Paikkaa katsellessamme luoksemme ui tosi kesy sorsa. Jaska antoikin sille leivänmuruja, jotka sorsa innoissan popsi parempiin suihin. Kun oltiin juuri saatu makkaratulet syttymään myös toinen venekunta tuli pitämään taukoa. Mukava oli jutustella noiden herrasmiesten kanssa ja kuunnella tarinoita hyvin onnistuneista kalareissuista. Tosin, vaikka nuoremman heistä mökki Puulan rannalla olikin, kalastuksesta juuri tuolla järvellä ei hirveän kultaista kuvaa saanut. Kuulemma yksi mitantäyttävä (60cm) lohi tulee vuosittain. On tuosta Puulasta kuullut kyllä aivan muunlaisiakin tarinoita...
Mies ja sorsa.
Heinäsorsa (Anas platyrhynchos)
Tauon jälkeen lähdettiin jälleen vetämään ja täkykalat vaihtuivat vaappuihin. Kymmenen uistinta oli järvessä, mutta tuota aamupäivän pikkukalaa lukuunottamatta enempää tapahtumia ei tuolle päivälle kertynyt, vaikka kalastus jatkuikin aina pitkälle iltahämäriin.
Kuutamouistelua.
Siirryttiin leiriin, tehtiin päivän ruuaksi pottumuussia ja lihapullia kastikkeessa, vietettiin iltaa ja nukkumaan käytiin telttaan noin klo 23:00.
Syysretkeilyn kohokohtia. Tämmöisten hetkien vuoksi voi vaikka hieman palellakin...
Nuotio - ja miehet - hiipuneina. Kohta uni maittaa.
Vaikka pakkasta hieman olikin, lämpimässä makuupussissa uni tuli hyvin. Yöllä heräsin armottomaan kusihätään ja onneksi olimme jättäneet toisen myrskylyhdyn palamaan teltan viereen niin näki käydä lirauttamassa muuten säkkipimeässä yössä. Vetäydyin takaisin makuupussiin, mutta loppuyön jotenkin kummasti paleli ja uni oli katkonaista. Aamulla herätessäni syykin paleluun paljastui. Yöllä pimeässä olin huomaamattani jättänyt makuupussin vetoketjua vaaksan verran auki - eihän avonaisessa makuupussissa lämmin pysy...
Aamu oli kuulas ja tuntui, että päivästä tulisi eilistä lämpöisempi. Tuulikin oli kääntynyt pohjoisesta länteen. Vene oli yön mittaan hörppinyt vettä moottorikaivon kautta siihen malliin sisään, että äyskäröin tovin vettä veneestä, ennenkuin uskalsin lähteä sillä liikenteeseen. Kahva edessä, tulppa auki vene tyhjenikin sitten nopeasti. Oli kyllä hienoa ajaa veneellä täysiä tyynellä järvella kuulaassa syysaamussa.
Sunnuntaina sai herätä kuulaaseen syysaamuun.
Veneen tyhjennyksen jälkeen tutun kaavan mukaan aamupuurot, kahvi ja leipä naamariin ja pienen leirin siistimisen ja extralämpöpukeutumisen jälkeen lähdettiin uistelemaan. Tietty ennen niin ehjistä saappaistani toinen on alkanut vuotaa ja veneen äyskäröimisen yhteydessä onnistuin siis kastelemaan toisen jalan sukkani. Nouhätä. Otin märät sukat pois ja laitoin kaksi villasukkaa tuohon jalkaan.
Hirsisaaresta lähdettiin Simpiänselälle ja Jaska laittoi lusikoita minun jatkaessa vaappujen uittamista. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun huomasin yhden sivuplaanerin laukaisimen lauenneen. Otin vavan käteen ja kala oli vielä vaapussa kiinni. Hetkeä aiemmin olin Jaskalle todennut tuosta vaapusta, että sitäkin on tullut jonkin verran uitettua, hyvän näköinen vaappu, mutten ikinä ole saanut sillä sintin sinttiä. No, nyt siis juurikin tuossa vaapussa oli sintti kiinni. Kelasin siimaa hiljalleen sisään, kala ei juurikaan vastustellut, kunnes yksi hieman rajumpi tempaisu ja kala oli irti. Todennäköisesti juuri tuo kala olisi ollut yli 60cm lohi :o).
Vaappu takaisin järveen ja uistelu jatkui. Vedettiin Porttisalmeen asti, takaisin, Haukiselän suuntaan, takaisin ja taas samaisen poijun lähistöltä josta edellinenkin lohi oli ottanut, tarttui samaiseen siniseen moottorivirrassa uivaan vaappuun noin 40cm lohi. Kala oli vaapun toiseen koukkuun loukannut silmänsä ja tuntuikin hieman turhauttavalta päästää hyvä ruokakala takasin järveen. Sehän ei mahdollisesti tuosta enää selviä vaikka pirteästi sukelsikin syvyyksiin.
Jälleen moottorin tasainen hyrinä alkoi ramasemaan ja kun ruoriin nukahtamiseni vaikutti todennäköiseltä - tai jo tapahtuneelta - Jaska ehdotti taasen, että hän tulee ohjaamaan niin saan ottaa torkut veneen keulassa.
Jossain vaiheessa heräillessäni Jaska ehdotti taukoa leiripaikassamme Hirsisaaressa. Samalla kasattaisiin teltta ja otettaisiin tavaramme mukaan. Niin tehtiin, syötiin makkarapaketit mieheen ja lähdettiin kohti satamaa.
Nyt uimaan laitettiin taas täkykalat. Paitsi itse laitoin pari vaappua ja yhden lusikan kolmen täkykalan lisäksi. Jaskalla oli neljä täkykalaa. Vedettiin Pauninselän pohjoispäähän jossa pyynnöt kerättiin ylös. Ei ollut tullut mihinkään minkäänlaista tärppiä. Jaska kävi vielä tuttavansa kanssa pudottamassa muikkuverkot järveen minun jatkaessa satamaan. Olin saanut jo tavarat autoon ja veneen ylös kun Jaska tuli paikalle.
Reissu oli mukava, vaikkei tällä kertaa mittakaloja tullutkaan. Hyvä merkki oli kuitenkin kolme tapahtumaa, kaloja kyllä järvessä on. Myös syysretkeily pikkupakkasessa oli hyvä kokemus.
