Kuulapupia ja Ekin Pikkumustia...

Pitänee pikku hiljaa alkaa valmistautumaan tämän kuukauden loppupuolella koittavaan Iijoen reissuun. Niinpä ajattelin sitoa hieman kuulapupia. Itse asiassa alun perin piti sitoa noita harmaita Parachute Adamseja, mutta sidonta nyt jostain syystä kääntyi näihin pupiin.

Ekin Pikkumustat on lähes legendaarisen aseman saavuttaneita perhoja minun ja kaverini kokoelmissa. Ensi kosketuksen perhoihin sain jo ensimmäisellä perhoreissullani Valtijoella. Ekin sitomat perhot ei oikeastaan koskaan ole järin hienoja. Lanka on paksua ja sitä on paljon. Perhot kestää ja tuntuu kalastavan. Tulee lohta, tulee taimenta, tulee harjusta. Kalaa tulee on perho vedessä tai ilmassa - no ei ihan mutta kuitenkin. Ekin perhot on siis kokolailla rujon oloisia, mutta erittäin kalastavia. Tätä tietotaitoa kun saisi siirrettyä jotenkin sukupolvilta toisille niin hienoa olisi. Mutta valitettavasti taitaa vaan olla niin, että omien kokemusten kautta jokainen oppii parhaiten.














Laitetaanpa kuitenkin reseptejä tänään sidotuista perhoista.

Kuulapupa:
Koukku: #10 larvakoukku
Lanka: Musta
Kierre: Kulta small
Takaruumis: Orava ruskea/golden olive
Eturuumis: Orava musta
Häkilä: Peltopyy

Sidontaohje:
- Kuula koukulle
- Kierre kiinni
- Dubbaa takaruumis
- Kierrä kierre
- Duppaa eturuumis
- Häkilä kiinni ja yksi kierros koukun ympäri
- Päättele kuulan taakse


Ekin Pikkumusta
- Koukku: #10 larvakoukku
- Lanka: Musta
- Kierre: Kuparilanka
- Pyrstö: Musta kukko
- Ruumis: Metson pyrstösulan siikasia
- Jalat: Musta kukko

Sidontaohje:
Ensinnäkin perho pitää sitoa niin rujon näköiseksi kuin mahdollista. Unohda kierteiden oikea määrä, itse kierrän kierteen tässä jopa eri suuntaan kuin yleensä. Kierteen ei myöskään tarvitse mennä tasaisesti ruumiin ympärille. Käytä paljon lankaa päässä ja rutkasti lakkaa. Kilpasitojat voi mennä kotiinsa...

- Kiinnitä kierre, kierrä sitä muutaman kierros helaksi
- Sido pyrstön siikaset rungon päälle
- Kiinnitä metson pyrstösulan siikaset kärjistään koukulle
- Kierrä siikaset langalle ja kierrä niistä runko
- Kierrä kierre
- Kiinnitä jalkojen siikaset koukun varren alapuolelle
- Kierrä pää ja laita lakkaa rutkasti

Siinäpä niitä. Saa nähdä tuleeko itse sitomilla Ekin Pikkumustilla niin hyvin kalaa kuin alkuperäisillä.

Keskisenkoski 3.7.2009

Keskisenkoskelle päästiin lähtemään kuuden maissa perjantai-iltana. Mentiin Jukan kanssa sinne samalla kyydillä ja ajateltiin, ettei jäädä Keskiselle yöksi koska aamulla ei kuitenkaan tulisi kalastettua. Ajeltiin mökeille, joilla olin ollut viime vuonna seuran syysretkellä. Muut seurueemme jäsenet tuntuivat olevan "oikealla" puolella - eli vastarannalla.

Siinä kaikessa rauhassa vedeltiin kahluukamppeet päälle ja Jukka osti multa 15 Parachute Adamsia - Huopanalla oli ollut hyviä kokemuksia kyseisestä perhosta, mutta kerhoillassa sidotun perhon koukku mokoma oli katkennut isomuksen riepottelussa. Sinne siis meni lähes kaikki harmaat Parachute Adamsit ja vähän muitakin värejä.

Mentiin niskalle päin ja varoitin Jukkaa savisesta paikasta jonka tiesin olevan erittäin liukas märillä kahluukengillä. Mentiin siitä jokeen ja itselläni oli yllätys yllätys - Hässäkkä kiinni siiman päässä. Hetken virvottuani Hässäkkään tarttui särki joka pääsi jatkamaan eloaan jokeen. Menin keskemmälle ja pian siiman päässä räpiköi pikkutaimen, noin 15 cm poikanen. Jukallakin taisi olla joitakin tapahtumia oliiviin liitsiin. Siinä pikku hiljaa laskeuduin alavirran suuntaan ja Hässäkkään tarttui pari taimenen poikasta vielä. Semmoiset noin 25-30cm kalat.

Laskeuduin mökin edustalla olevan saaren rantaa alaspäin, muttei siellä enää ollut mitään tapahtumia. Jukka viittoilikin ylempää, että mentäisiin syömään välillä ja niinpä mentiin välipalalle. Jukalla oli myös ollut muutaman tuollainen 25-30cm taimen siiman päässä.

Puhuin siinä syödessä alavirran suunnalla olevasta kivestä, jonka kupeella syysreissulla olleet kertoivat taimenen majailevan lähes aina. Itse en tällä kertaa alkanut siitä kalaa tavoittelemaan, eikä Jukkakaan siitä mitään saanut. Kahlailin alavirran suuntaan ja näin ottikokoisen taimenen pomppaavan ilmaan hieman alempana. "Kiirehdin" sinne ja yritin perholla jos toisellakin saada taimenta tarttumaan syöttiin. Eipä mikään auttanut, taimen jäi jokeen.

Lähdin takaisin päin ja siirryin kalastamaan kaatuneen puunrungon alapuolelle, ehkä joitain tärppejä tuli, mutta mitään ei koukkuun jäänyt kiinni. Mentiin taas syömään ja syödessä kerroin taimenesta jonka olin alempana nähnyt. Sanoin Jukalle, että mene sinä vuorostasi tavoittelemaan sitä, minä jään tähän ylemmäksi kalaan. Niinpä Jukka lähti alavirralle ja minä menin takaisin niskalle, siinä kun aiemmin oli ollut tapahtumia.

Juuri siinä kohti, josta Jukkaa olin varoittanut lensin sitten selälleni. Hieman sadattelin ja kokeilin kaikkien raajojen toimintaa. Oikeaan kyynärpäähän vähän sattui. Onneksi ei vasempaan - siitä kun oli viime syksynä murtunut värttinäluu. Menin koskeen ja kahlasin aika keskelle, mitään tapahtumia ei enää ollut. Suunnilleen vartin päästä huomasin taimenta roikottavan Jukan mökin luona. Menin takaisin rantaan. Taimen oli ollut hieman ylempänä kuin mistä minä sitä olin tavoitellut, sillä se ei varmaan ollut ottanutkaan kun väärästä paikasta yritin! Zulu oli ollut tällä kertaa ottipeli.

Yhtäkkiä iski hirveä päänsärky ja alkoi etomaan. Jaahas, aivotäräys sitten tuli siitä selälleen lentämisestä vaikken päätäni mihinkään ollut lyönytkään. Lähdettiin ajelemaan kotiin, kellokin kun oli jo noin kaksi yöllä. Myös vastarannan porukka oli jo lähtenyt, siellä kuulemma joku oli saanut yhden alamittaisen taimenen koko iltana. Alkoi tuntua, että sittenkin Jukan kanssa oltiin joen oikealla puolella...