Keskisenkoskelle päästiin lähtemään kuuden maissa perjantai-iltana. Mentiin Jukan kanssa sinne samalla kyydillä ja ajateltiin, ettei jäädä Keskiselle yöksi koska aamulla ei kuitenkaan tulisi kalastettua. Ajeltiin mökeille, joilla olin ollut viime vuonna seuran syysretkellä. Muut seurueemme jäsenet tuntuivat olevan "oikealla" puolella - eli vastarannalla.
Siinä kaikessa rauhassa vedeltiin kahluukamppeet päälle ja Jukka osti multa 15 Parachute Adamsia - Huopanalla oli ollut hyviä kokemuksia kyseisestä perhosta, mutta kerhoillassa sidotun perhon koukku mokoma oli katkennut isomuksen riepottelussa. Sinne siis meni lähes kaikki harmaat Parachute Adamsit ja vähän muitakin värejä.
Mentiin niskalle päin ja varoitin Jukkaa savisesta paikasta jonka tiesin olevan erittäin liukas märillä kahluukengillä. Mentiin siitä jokeen ja itselläni oli yllätys yllätys - Hässäkkä kiinni siiman päässä. Hetken virvottuani Hässäkkään tarttui särki joka pääsi jatkamaan eloaan jokeen. Menin keskemmälle ja pian siiman päässä räpiköi pikkutaimen, noin 15 cm poikanen. Jukallakin taisi olla joitakin tapahtumia oliiviin liitsiin. Siinä pikku hiljaa laskeuduin alavirran suuntaan ja Hässäkkään tarttui pari taimenen poikasta vielä. Semmoiset noin 25-30cm kalat.
Laskeuduin mökin edustalla olevan saaren rantaa alaspäin, muttei siellä enää ollut mitään tapahtumia. Jukka viittoilikin ylempää, että mentäisiin syömään välillä ja niinpä mentiin välipalalle. Jukalla oli myös ollut muutaman tuollainen 25-30cm taimen siiman päässä.
Puhuin siinä syödessä alavirran suunnalla olevasta kivestä, jonka kupeella syysreissulla olleet kertoivat taimenen majailevan lähes aina. Itse en tällä kertaa alkanut siitä kalaa tavoittelemaan, eikä Jukkakaan siitä mitään saanut. Kahlailin alavirran suuntaan ja näin ottikokoisen taimenen pomppaavan ilmaan hieman alempana. "Kiirehdin" sinne ja yritin perholla jos toisellakin saada taimenta tarttumaan syöttiin. Eipä mikään auttanut, taimen jäi jokeen.
Lähdin takaisin päin ja siirryin kalastamaan kaatuneen puunrungon alapuolelle, ehkä joitain tärppejä tuli, mutta mitään ei koukkuun jäänyt kiinni. Mentiin taas syömään ja syödessä kerroin taimenesta jonka olin alempana nähnyt. Sanoin Jukalle, että mene sinä vuorostasi tavoittelemaan sitä, minä jään tähän ylemmäksi kalaan. Niinpä Jukka lähti alavirralle ja minä menin takaisin niskalle, siinä kun aiemmin oli ollut tapahtumia.
Juuri siinä kohti, josta Jukkaa olin varoittanut lensin sitten selälleni. Hieman sadattelin ja kokeilin kaikkien raajojen toimintaa. Oikeaan kyynärpäähän vähän sattui. Onneksi ei vasempaan - siitä kun oli viime syksynä murtunut värttinäluu. Menin koskeen ja kahlasin aika keskelle, mitään tapahtumia ei enää ollut. Suunnilleen vartin päästä huomasin taimenta roikottavan Jukan mökin luona. Menin takaisin rantaan. Taimen oli ollut hieman ylempänä kuin mistä minä sitä olin tavoitellut, sillä se ei varmaan ollut ottanutkaan kun väärästä paikasta yritin! Zulu oli ollut tällä kertaa ottipeli.
Yhtäkkiä iski hirveä päänsärky ja alkoi etomaan. Jaahas, aivotäräys sitten tuli siitä selälleen lentämisestä vaikken päätäni mihinkään ollut lyönytkään. Lähdettiin ajelemaan kotiin, kellokin kun oli jo noin kaksi yöllä. Myös vastarannan porukka oli jo lähtenyt, siellä kuulemma joku oli saanut yhden alamittaisen taimenen koko iltana. Alkoi tuntua, että sittenkin Jukan kanssa oltiin joen oikealla puolella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti