No niin. Blogini onkin elänyt hiljaiseloa...hups...kolme kuukautta. Edellisten kirjoitusten jälkeen on toki paljon tapahtunut, on ollut Iijoen reissua - josta puolittainen reissuraporttikin on jossain bittiavaruudessa, mutta tuskin tulen sitä koskaan julkaisemaan, on järjestetty Perhonsidonnan SM-kilpailut Jyväskylässä ja tulihan niihin myös osallistuttua. Jospa aika riittäisi blogimerkintöjen hieman tiheämpiin julkaisukertoihin.
Muutama viikko tässä tuli harjoiteltua lähinnä klassisten lohiperhojen sidontaa ja "kenraaliharjoitus" Green Highlander taittuikin lopulta 1h40min. Ja onnistui hyvin. Hyvillä mielin siis lähdin myös kilpailemaan SM-kisoihin.
Ensimmäinen päivä - Yleinen luokka
Itsekseni ajattelin, että yleinen luokka tulee olemaan minulle vaikeampi kuin seuraavana päivänä käytävä lohiperholuokka. Olenhan kyllä "ihan pätevä" pikkuperhojen sitoja, mutta perinteiset uppoperhot ja streamerit ovat - vähäisen sidontakokemuksen vuoksi - itselleni heikompi osa-alue.
Ensimmäinen jakso
Ensimmäisen jakson perhoina olivat 'Goddard Caddis' sidottuna sekä koukkukokoihin #10 että #14, Holberton - perinteinen uppoperho sekä 'Blue Dun' muunnos pystylevysiivillä.
Goddardit onnistuivat melko hyvin. Siivet sain leikattua suhteellisen hyvin muotoihinsa, häkilät jäivät hieman niukoiksi, eli päälle olisi pitänyt jättää enemmän tilaa siipeä tehdessä. Ensimmäisen perhon pisteet olivat 57 (paremmuusjärjestys 10/17).
Holberton olikin sitten aivan outo perho minulle ja sidonta eteni reseptiä seuratessa. Selkeä jippo perhossa oli leveän litteän kultatinselin käyttö kierteenä. No, tämä meni myttyyn jo siinä vaiheessa kun meinasin sitoa siitä rungon. Eli sidoin tinselin kiinni perhon sivulle. Lopullisesti menin lankaan sitoessani kierrettä vain neljä kierrosta, jotta perhon rungostakin olisi jäänyt jotain näkyviin. Siipien naittaminen onnistui suhteellisen hyvin, ainoastaan kesäsorsa meinasi hajota siiven kiinnitys vaiheessa. Perhon mittasuhteet olivat varmaan sinne päin... pisteet perhosta 48 (14/17).
Levysiipinen Blue Dun oli perho, joka oli mulle "tuttu". Olinhan sidontaa treenatessani sitonut Perhokalastuslehdessä olevia levysiipisiä pinta-March Browneja, jotka sidonnaltaan olivat aivan samanlaisia kuin Blue Dunit. Otin pienoisen riskin sitoessani vain muutamia pyrstösukasia siikasista, ehkä olisi kannattanut sitoa hieman useampia. Häkilää laitoin perhoon hieman liikaa ja ilmeisesti siivet menivät hieman vinoon, mutta pysyivät hienosti kasassa ja lievässä v-asennossa kuten kuuluukin. Tähän perhoon olin tyytyväinen jo ennen pistelaskua, pisteet perhosta 63 (8/17). Kolmen ensimmäisen perhon jälkeen kokonaissijoitukseni oli 11/17.
March Brown treeniperhoja
Toinen jakso
Toisen jakson perhoina olivat 'Ahven streamer' sekä luomistehtävä vaaksiaisesta. Streamerista en suoraan sanoen hirveästi odottanut pisteitä saavan, enkä saanutkaan. Perhon päästä tuli valtava eikä materiaalit oikein muutenkaan taittuneet koukulle. Ehkei mittasuhteet tinselirungon tasaisuudesta puhumattakaan olleet toivotulla tasolla - ei edes omasta mielestäni. Tässä perhossa jäin huimasta taitotasostani paljon jälkeen. Perhon pisteet 31, koko joukon huonoimmat pisteet.
Luomistehtävää - vaaksiaista - olin miettinyt koko päivän ajan. Tietoja vaaksiaisesta saatiin jo ilmoittautumis vaiheessa. Olin jättänyt jopa Coddardiin varatut grizzle-väriset kanan höyhenet käyttämättä siihen ja säästänyt ne vaaksiaisen siiviksi. Koukkuvaihtoehtoja oli kaksi, pieni kaareva pinturikoukku ja pitempi vartisempi koukku. Aluksi ajattelin tehdä peurankarvasta jatkoperän ja dubata keskiruumiin, mutta joku hienostelufiilis iski ja tein pitkävartiselle rungolle sidontalangasta rungon. Jaokkeellisuuden luulin saavani toisen värisellä sidontalangalla. Eihän tuo toiminut ja peurankarvainen jatkoperä olisi voinut toimia paremmin. Luomistehtävä siis meni pieleen, pisteet perhosta 48 (16/17). Olin toisen jakson toiseksi viimeinen...
Kokonaistuloksissa tulin 15., eli kolmanneksi viimeiseksi. Ei oikein vastannut odotuksiani.
Toinen päivä - Lohiperholuokka
Ensimmäinen jakso
Uskoin pärjääväni lohiperholuokassa paremmin kuin yleisessä luokassa. Olinhan treenannut muutaman viikon nimen omaan näiden perhojen sidontaa. Ensimmäisen jakson perhot olivat 'Green Machine', 'Rusty Rat' ja 'Black King'.
Green Machine oli vihreästä peurankarvasta tehty Bomber-tyyppinen uppoperho. Helaksi/jatkeeksi tuli litteää hopeaa, vihreää sekä punaista silkkiä. Nämä olisi pitänyt sitoa 1/3 kutakin, itse tein loistoratkaisun sitomalla metallitinseliä 2/3 ja silkeistä yhteensä 1/3. Tämän olisi kuulemma voinut tehdä jenkkiläisittäin niin, että olisi sitonut metallitinselin pohjille koko matkalle, vihreää silkkiä olisi lähtenyt sitomaan helan etuosan kohdalta ja kurvannut tietty takaisin 1/3 perästä ja vihreän silkin päälle olisi sitonut punaisen silkin jälleen lähtien helan etuosasta ja kurvaten takaisin 2/3 perästä. Näin helaan/jatkeeseen olisi tullut porrastukset. Kukaan ei kuulemma ollut sitonut näin. Peurankarvan muotoilin hienosti pintabomberin muotoiseksi, eli sikarin malliseksi. Muotoillessani tosin onnistuin tärvelemään punaisen silkin, mutta jotenkin sain sitä kuosiin ennen perho luovutusta. Ja hienosti muotoilu onnistuikin, peurankarvasta tuli todella tasainen ja symmetrinen. Harmi vaan, että muoto oli väärä, eli perhosta olisi pitänyt muotoilla eteenpäin paksuneva... Pisteet perhosta oli 38 (27/32).
Jakson toinen perho oli 'Rusty Rat'. Tässähän tuttu perho! Joo, pyrstöstä tehdään tuommoinen lyhyehkö töpö riikinkukon miekkahöyhenistä, aivan oikein. Rungon takaosa keinokuitua josta huntu takarungon päälle. Mikä helkkarin huntu? Olikos tässä perhossa semmoinenkin? Pitäisiköhän sen jatkua vielä pyrstön päälle? Hmm..."takarungon päälle". Kyllä mä katkaisen sen rungon loppuun. Jeps runko valmis. Siipihän tässä oli semmoinen lyhyt, rungon mittainen, juu semmoisen siihen sidoin. Häkilä grizzle-kana. Olikohan se koko häkilä siivenkin ylle vai kurkkuhäkilä. Helkkari, enhän mä muista tästä perhosta mitään. Kokohäkilän teen kun ei kerta reseptissä lue kurkkuhäkilä. Langan vaihto mustaksi ja pään pyöritys. Siinä hetken ihailin täydellistä Rusty Rattiani, josta varmaan lohkeaisi hyvät pisteet. No, eihän siinä ollut kuin kolme tökeröä virhettä. Huntu liian lyhyt, olisi pitänyt ulottua pyrstön puoleen väliin. Siipi muuten sidotaan Rat-sarjan perhoissa noin koukun mutkaan / pyrtön kärjen tasalle ja pää. Perhana pitäisi opetella lukemaan. Kun reseptissä mainitaan sidontalangan väreiksi valkoinen ja punainen ja pään kohdalla mainitaan "PUNAINEN" niin silloin ei pitäisi tehdä mustasta langasta mustaa päätä...pisteet täydellisestä perhostani 40 (31/32).
Oi ihanainen Rusty Rattini, mikset tullut kisoissa penkistä ulos edes tämän näköisenä...
Kolmas jakson perho Black King olikin haasteellisempi tapaus. Se on nimittäin spey-perho ja niitä en pahemmin ole sitonut. Pari taisin sitoa Ari-Heikki Rintaniemen sidontakurssilla pari vuotta sitten. Tässähän oli jukolauta kolme kierrettäkin... Rungon sidonta onnistui ihan hyvin, ehkä tein rungosta himpun verran paksun muiden lohiperhojen tapaan, mutta lopputulos näytti silmissäni ihan hyvälle. Sitomassani perhossa oli oikeastaan kaksi virhettä. Oikein päin kierrettävät kaksi leveää kierrettä olisi pitänyt jättää hieman erilleen toisistaan ja toinen virhe oli se, että sidoin runkohäkilän eteen tyvestä. Se olisi pitänyt sitoa taakse tyvestä tai eteen latvasta, siten että takarungolla on pitemmät siikaset. Eli en tiennyt. Tästä upeasta luomuksestani sain kaikesta huolimatta lohiperholuokan parhaat pisteeni 56 (jaettu 17/32), eli oli muillakin ollut vaikeuksia perhon kasaan saamisessa.
Toinen jakso
Fiilikset toiselle jaksolle lähtiessä oli mahtavat. Jokainen ensimmäisen jakson perhohan oli mielestäni olleet loistavia! Toisen jakson ensimmäinen perho oli 'Irish Thunder & Lightning, suomalainen soutuperhomuunnos'. Olinhan onneksi muutaman soutuperhonkin treenatessani sitonut ja aiemmin olin selvitellyt soutuperhon hahmon. No, selvittelystä huolimatta jätin pyrstön liian lyhyeksi, eli aivan sitä soutuperhomaista hahmoa en perhoon saanut minkä olisin halunnut. Siivenkin sidoin irtosiikasista, mutta jotenkin taisi siitäkin tulla liian tuuhea ja koko perho näytti heittoperholta jossa on turppu siipi. Tuntui, että perhossa meni vielä liikaa aikaakin ja kiire alkoi painaa päälle. Pisteet perhosta 45 (28/32).
Jakson toinen perho oli 'Dunkeld, LW-sidos noin puolelle koukun varrelle'. Tälle perholle olisi mielestäni pitänyt antaa enemmän aikaa, mutta loppujen lopuksi sidonta eteni askel kerrallaan ja perhoon menikin yllättävän vähän aikaa. LW-sidoksia en juurikaan ole sitonut, mutta sitenhän se menee, että isoon koukkuun tehdään pieni perho. Tässä perhossa ei nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä, jotenkin vaan sidota ei onnistunut. Mallardit oli muuten koko viikonlopun harvinaisen itsepäistä sorttia. Vaikka niitä kuinka taitteli ja puristeli, ei siikaslevyihin saanut semmoista kaarta kuin olisi halunnut. Pisteet perhosta 53 (24/32). Eli loppujen lopuksi "epäonnistunut" kakkosjakso olikin parempi osaltani kuin ensimmäinen jakso. Sijoitukset ensimmäisellä / toisella jaksolla (31/29). Lopputuloksissa tulin jälleen kolmanneksi viimeiseksi, eli sijalle 30.
Kaiken kaikkiaan täytyy myöntää, että tuomaristo oli osannut valita oivat perhot kisaan. Asiaa tuntevat pärjäsivät ja itseni kaltaiset noviisit eivät. Positiivista asiassa oli se, että muistin sitoa kaikki materiaalit koukulle lukuun ottamatta tuota Rusty Ratin punaista päätä. Vaikka täytyy kyllä myöntää että tuon kaltainen kisamenestys kyllä otti harvinaisen koville vaikkei alkujaan ollutkaan mitään odotuksia tulosten suhteen. Sulkeuduin sunnuntai-illaksi perhonsidonta pyhättööni ja alkutöikseni laitoin kaikki sidonta tarvikkeet paikoilleen, siivosin pöydän, heitin roskat roskiin ja sidoin... muutaman Red Tagin. Kolmas onnistui ihan hyvin...
Mutta...I'LL BE BACK!!!
