Ilta oli jo pimentynyt kun hiippailin rantaan 'Pheasant Tail' edelleen siiman päässä. Heittelin koivun luona olevan ottimontun kohdalla ja joitakin kertoja perho jäi sielläkin pohjaan. Vesi kun on niin alhaalla ja virtaukset olemattomat. Taas kerran jäi perho pohjaan ja remmoin sitä vavallani irti. Mitä hittoa...mites tuo siima nyt tuolla on - siellähän on kala! Varovasti kelailin siimaa sisään ja kohta pinnassa välähtikin hopeinen kylki. Harjus! Ja vieläpä hyvän kokoinen! Taluttelin kalaa niemennokkaan, välillä kala veti siimaa syvyyksiin ja minä kelailin takaisin kalan rauhoituttua. Niemennokassa huomasin, että normaali kalan ylösottopaikka oli sekin alhaisen veden vuoksi liian kaukana veden pinnasta, joten jatkon taluttelua lahden pohjukkaan päin. Jossain vaiheessa ajattelin, että kyllä kalan varmaan saa ylös hieman kurottamalla kivireunukselta alas ja niinpä kelailin siimaa edelleen sisään. Kala kieppui jotenkin oudosti hieman kylki edellä ja välillä veti siimaa taas ulos. Viimein sain haavittua kalan ja nostin sen ylös. Eihän mulla ollut edes puukkoa mukana, sen kädensijalla kun on hyvä papittaa kala. No, kala pois haavista ja haavin varrella pari napakkaa iskua päähän - johan tokeni... Perho näköjään onkin lähtenyt suusta pois jossain vaiheessa, ajattelin. Kun aloin kelaamaan ylimääräistä siimaa takaisin kelalle, siima meni kuitenkin kalan suuntaan - mihinkäs se nyt on kietoutunut. Perhohan oli kalan vatsaevän tyvessä kiinni! Ilmeisesti perho olikin jäänyt pohjaan ja kun kiskoin sitä irti se oli singahtanut kalan vatsaan kiinni. Rokastajako minusta nyt tuli? Ja ihan tietämättäni... No, enpä kuitenkaan viitsinyt laittaa kalaa takaisin jokeen kuhmu ohtassa, joten eiköhän siitä ihan hyvä ruoka tule huomenna...
Siika 40,5 cm, 514g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti