Tänään kaverini Jaska soitti ja kysyi, olenko käynyt vielä Vaajakoskella koittamassa perholla tänä keväänä. Enpä ollut, talviperhokalastus kun ei ihan käytännön syistä ole kaikkein lähimpänä sydäntäni. Mutta aurinko paistoi ja halut oli myös päästä testaamaan uutta vapaani, joten sovittiin, että Jaska tulee hakemaan minut matkalla Vaajakoskelle.
Taisi tosiaan olla aika verestää taitojaan. Ensiksi puin perholiivit nurin päin päälle. Rannassa vapaa kasatessa ihmettelin, että miten tuo siima tuolleen tulee kelalta ulos. Kela oli väärin päin vavassa kiinni. No, pikku hankaluuksien jälkeen kaikki oli ojennuksessa ja päästiin joen varteen heittelemään. Olimme Liekkilän puolen rannalla ja laitoin kiinni salakka-spuddlerin. Hetken heiteltyäni katsoin sen uintia ja olisi vaatinut aika paljon voimakkaamman virran, että se olisi elänyt hyvin virrassa. Joten perhon vaihto. Valkoista marabou-muddleria kokeilin seuraavaksi. Se jäi jossain takaheitossa puuhun, mutta onneksi löytyi kovalta hangelta helposti. Nyt kun perho oli jo valmiiksi irti ajattelin vaihtaa sitä taas. Simppuzonkkeri. Se se varmaan olisi ottipeli! Vaan ei ollut. Hetken heittelyn jälkeen kävin senkin poimimassa hangelta. Vaikka sumareita ei vielä liikkeellä ollutkaan, uskoni oli vahva sumarinymfiin. Aikani uittelin sitä ja odottelin iskua. Ainoa isku joka tuolla perholla tuli, oli se kun huomasin sen hävinneen siiman päästä. Taisi kuoriutua ja lentää johonkin kun ei kerta hangelta sitä löytynyt.
Vaihdoin polyleaderin pois ja otin parin metrin pätkän 3X kärkisiimaa. Pintaperukkeet kun oli kotona. Laitoin oranssin klinkin siiman päähän ja heittelin sitä jäähän sulaneeseen lahdukkaan. Tuossa vajaan tunnin aikana oli pikku hiljaa tullut selväksi kalojen passiivisuus, joten kovin toiveikas en enää kalan tulon suhteen ollutkaan. Keskityin lähinnä uuden vavan heitto-ominaisuuksien kokeilemiseen.
TFO:n Ticr vakuutti kyllä minut heti ensi tapaamisessa. Vaikka perhosiima oli hieman sotkussa kelalla, eli sitä joutui välillä vähän kovemmin vetämään puolalta pois, niin heitossa oli sitä jotakin, mitä ehkä viime kesänä siihen olin kaivannut. Vavassa oli huomattavasti enemmän voimaa kuin entisessä vavassani - Visionin Attackissa. Kunhan kelit tuosta vielä lämpiävät niin mielenkiinnolla odottelen tulevia hetkiä vavan kanssa. Voipi olla aika hyvä vapa vielä kun sen kanssa pääsee oikein hyvin tutuiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti