Tulipa pitkään aikaan tehtyä perhoreissu. Kiva kun kevät on jo valloillaan ja kesäkin tulee pikku hiljaa. Aamulla lähdettiin siis Roopen kanssa ajelemaan Viivajoelle Kannonkoskelle. Kalapaikka.netin ohjeiden mukaan mentiin Piispalan kurssikeskukselle lupia ostamaan, mutta sieltä ei lupia enää saanutkaan. Hilmonjoelle luvat olisi sieltä saanut, mutta päädyttiin nyt kuitenkin käydä kokeilemassa Viivajokea. Onneksi luvanmyyjä asui kuitenkin kurssikeskuksen lähellä ja olipa vielä kotonakin joten saatiin luvat ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Piispalasta ajelimme siis Viivajoelle, itse asiassa ajelin hieman harhaankin. Viivajoen ylittävältä tieltä katselimme, että joki on todella pahasti tulvassa. Voisi sanoa, että vesirajasta rantaan oli pitkä matka! Ensin lähdimme ylävirralle päin joen eteläpuolta, mutta lähes mahdottomien etenemisolosuhteiden vuoksi tajusimme kääntyä reilun sadan metrin rämpimisen jälkeen takaisin. Roope jäi kalastamaan jotakin suhteellisen vuolasta kohtaa, minä sen sijaan menin tien yli alavirran suuntaan ensimmäiseen hieman suvantomaisempaan kohtaan. Raahasin mukanani kahta vapaa, toista pintaperhoja varten ja toista uppoperhoja varten. Tuossa suuremmassa "streamer-vavassani" on kärkiuppoava siima ja nopeasti uppoava peruke, joten sillä perhon saa uimaan ihan hyvin pinnan alla. Pintavavassani on luonnollisesti kelluva siima ja monofiiliperuke. Noita 9,6' ja 9' vapoja olikin mukava kuljetella pusikkoisissa rannoissa...
Viivajoki sillalta alavirtaan katsottuna.
Kalastelin jokea pikku hiljaa alapäin mennessäni paikoista joista pääsi joen rantaan. Rannat oli melko pusikkoiset, eikä se ainakaan helpottanut urakkaa, että jo kalaan mennessä joutui kahlaamaan. Varsinaisen jokiuoman penkka olikin sen verran jyrkkä, ettei ainakaan tuolla vedenkorkeudella jokeen ollut mitään asiaa kahluuaikeissa. Kokeilin pintaperhoista Royal Wulffia, eri värisiä ja kokoisia Parachute Adamseja ja joitakin Klinkhåmereita. Uppoperhoiksi sidoin kahden larvan (ruskea painotoukka ja pinkki larva) yhdistelmän. En tiedä oliko näkövirhe, toive ajattelua vai todellinen tapahtuma, mutta olin näkevinäni pyörähdyksen lähellä ruskeaa pientä Klinkhåmeriani. Roope oli minun hitaasti edetessäni pyyhkäissyt alajuoksulle saakka ja tuli jo jossain vaiheessa minua vastaan. Itsekin lähdin takaisin autolle. Autolla tavoitimme hyttysten lisäksi ainoan ötökän - noin 7-8mm pitkän pienen vesiperhosen. Perhosella oli musta ruumis ja tummat siivet.
Autolla siirryimme ylävirran puolelle. Tuolla ylävirtaan päin menevällä tiellä olikin sopiva parkkipaikka johon saimme Hiacen parkkiin. Joen rannassa syötiin vähän eväitä ja aloitettiin kalastus. Siinä kohtaa joki oli hitaammin virtaavaa ja pysyttelinkin oikeastaan koko ajan lähes yksillä jalansijoilla. Ehkäpä johtuen siitä, että keskellä koskea näytti olevan varsin mielenkiintoiselta vaikuttava kivi, jonka ympäristöstä saattaisi hyvinkin tavoittaa kalan. Jos siinä kala olisi ollut niin eipä tuo ainakaan kovin syömätuulella ollut.
Viivajoen sillan yläpuolista aluetta.
Hetken kalastelun jälkeen ajateltiin vielä käydä katsomassa paikka jossa joki laskee järveen. Roope oli käynyt siellä jo siinä vaiheessa kun itse pikku hiljaa etenin joen alajuoksulle päin. Sillä puolen jokea oli vain jonkun kesämökki ollut rannassa. Eli tällä kertaa huristelimme toiselle puolelle. Melko lähelle sinne menikin tie johon auton sai hyvin parkkiin. Joen alajuoksulla ollessamme paikallinen mökkiläinen tuli haastelemaan kanssamme. Oli varmaan joku naapuri soittanut sille huomatessaan vieraan pakettiauton kurvaavan hänen mökkitielleen. Ei tuolta alavirrastakaan mitään tullut, vaikka paikka kyllä näytti kalaisalle.
Kaiken kaikkiaan tuo joki voisi olla hyväkin kalastuskohde kunhan tulva laskee. Nyt runsaasti tulviva joki teki kalastuksesta todella hankalaa. Jos kalaa joessa oli, ei se tällä kertaa ollut syönnillään. Itse jään vielä odottamaan hieman aktiivisempaa ötökkäaikaa, minä kun kuitenkin eniten tykkään kalastaa pikkuperhoilla.
Lulu oli reissulla myös mukana. Päivän päätteeksi olikin kiva lepäillä.
Viivajoelta lähtiessämme ajattelimme poiketa vielä Hilmonjoella paistamassa makkarat. Viivajoella kun ei tulipaikkoja ollut. Hieman alkoi harmittaa Hilmolla aiemmin tehty päätöksemme lähteä Viivajoelle. Hilmolla nimittäin oli todella hyvä vesitilanne ja koskeen oltiin joku aika sitten istutettu taimeniakin. Paikallisen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja käytiin vielä katselemassa paikkoja alalaavullakin, mutta Hilmolle ei enää jääty kalaan, takki alkoi olla jo hieman tyhjä Viivajoen ryteiköissä rämpimisestä. Mutta jospa toukokuun loppu- tai kesäkuun alkupuolella kävisi kokeilemassa Hilmonjoen kalastusta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti