Heh...tänään sattui hupaisa juttu. Kun tulin töistä kotiin ja katselin posteja, sieltä löytyi kirje jonka päällä luki 'Kalle Hakari, 40420 Jyskä'. Olin voittanut kausiluvan Simojoelle. Lupia arvottiin 15 kpl viime vuoden saalis tilastonsa palauttaneiden kesken. No, tämä ei nyt vielä ole niinkään hupaisaa, mutta kuten ehkä ahkerimmat blogini lukijat ovat huomanneet, en tykkää ollenkaan kalastaa Simojoella. Saaliskyselyn kohtaan 'Miksi tulit kalastamaan Simojoelle' vastasin: 'Kun kaveri pakotti'. Tummassa vedessä kahlaaminen kuution kivenmurikoiden joukossa kalattomassa joessa ei aivan vastaa ihannekuvaani kalastuksesta...
Siinä se on, Simojoen kausilupa! Huoma tuo VIP- teksti oikeassa laidassa.
torstai 28. toukokuuta 2009
lauantai 23. toukokuuta 2009
Könkköjoki 23.5.2009
Tänään tuli ensimmäistä kertaa käytyä Könkköjoella Petäjävedellä. Kohdehan on C&R paikka, jollaisia yleensä en harrasta, mutta ajattelinpa kokeilla kun seuramme sinne retken teki ja kun se tuli itselle maksamaan vain 5 euroa.
Olin ottanut vastuulleni lupien hakemisen Kyläsepältä. Olin sähköpostitse ilmoitellut aikatauluksi sen, että Kyläsepällä olisin noin klo 9.00 ja Könkköjoella 9.30. Lupaa hakiessani kävi kuitenkin ilmi, että lupa alkaa vasta klo 12.00. Koskelta soittelin vielä Kyläsepälle ja sain sieltä Syrjäsen Jukan puhelinnumeron. Jukan kanssa sovittiin, että voidaan aloittaa kalastus heti koska koskella ei muitakaan kalastajia ollut. Hyvä näin.
Itse menin ensin sillan alapuoliselle poolille Hässäkkä perhonani. Eipä mennyt kauaakaan kun siiman päässä jo räpisteli 18 cm harjus. Pikainen kalan palautus jokeen ja lähdin nousemaan koskea ylös päin.
Sillan alapuolinen pooli, josta tuli ensimmäinen kala.
Tulipaikan alapuolella olevassa miedommassa virrassa tuli pieni, noin 20 cm taimen - Hässäkällä. Siirryin edelleen jokea ylöspäin ja tulipaikan yläpuolelta tuli pieni noin 15 cm taimen harmaalla pienellä parachute Adamsilla. Aikani kalastelin vielä Parachute Adamsilla ja joitakin tärppiyrityksiä tulikin siihen, mutta ajattelin testata Royal Coachmania myös. Perho näytti valtavalta pikkuruisen Parachute Adamsin jälkeen ja ajattelin että eipä tuohon mikään ota. Vaan toisinpa kävi. Hieman vauraampi, ilmeisesti taimen, nappasi perhoon, mutta pienen pyristelyn jälkeen pääsi irti enkä nähnyt sen kokoa. Arvelisin sen olleen jotakin 35 cm luokkaa. Kalastelin vielä jokea ylöspäin, mutta lopulta alkoi hiukoa sen verran, että ajattelin pitää evästauon.
Eli tulipaikalle paistelemaan makkaraa ja syömään leipää sekä hörppimään kahvia ja mehua. Markku tuli kanssa syömään eväitä ja Joukokin istahti hetkeksi kanssamme. Mukava oli hieman seisahtua ja rupatella kalastuksen lomassa vaikka pikkaisen satelikin taukomme aikana.
Kukka keskellä koskea.
Evästauolta suuntasinkin sitten hieman ylemmäs mitä aiemmin olin käynyt. Pienvoimalan alapuolisesta suvannosta sainkin 23 cm harjuksen. Siitä ylöspäin vain. Tuntui, että joki hiljeni ylävirtaan päin ja monenlaisia perhoja kokeilin, jätin yhden tinselinkin pohjaan. Käännyin takaisin alavirran suuntaan ja pienvoimalan yläpuolella ajattelin sitoa uuden kärkisiiman kun edellinen oli tinselin pohjaan jäämisen myötä käynyt jo melko lyhyeksi. Kaikessa rauhassa sidoin kärkisiimaan lenkkiä kun kuulin joesta mulauksen. Katsoessani jokeen pystyin suunnilleen paikallistamaan kohdan, jossa kala oli käynyt pinnassa. Sidoin siiman päähän tumman ruskean pienen Parachute Adamsin ja heitin sen virtaan. Perho laskeutui kupla vanaan. Hieman kauemmaksi se pitäisi saada ajattelin ja heitin sen uudelleen. No niin, nyt on oikealla linjalla. Kun perho saavutti kohdan, jossa kala oli pintonut, kala nousi perhoon ja niin sain haavittua reissun suurimman saaliini, 30 cm harjuksen. Heittelin vielä tovin paikkaa, mutta muita tapahtumia ei siitä tullut.
Könkköjoen suurin kalani - 30 cm harjus.
Siirryin jokea alaspäin ja pikaisesti kalastelin 'hotspotteja'. Tulipaikan alapuolisen suvannon kohdalla pysähdyin kalastamaan hieman tarkemmin ja niinhän sieltä nousi vielä 26 cm harjus tuohon samaan - tumman ruskeaan Parachute Adamsiin. Palasin autolle ja ajattelin vielä käydä kokeilemassa sillan alapuoleisen poolin. Paikalle oli tullut myös vieras kalamies, ilmeisesti salakalastaja siitä päätellen, että koko koski oli varattu meidän seuralle. Ajattelin kuitenkin olla uittamatta tuota kalamiestä koskessa vaikka kieltämättä olisi hieman tehnyt mieli kysellä. Sillan alapuolisen poolin pikaisella kalastuksella ei tapahtumia tullut.
Ylävirran kuohuja.
Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että Könkköjoki oli oikeastaan kevään ensimmäinen hyvä kohde. Hyönteiselämä oli selvästi vilkastunut aiemmin keväällä tehtyihin reissuihin ja hienoa oli se, että myös pintaperhoon tuli niin hyvin tapahtumia. Karkuutuksia oli ehkä viitisen kappaletta. Varmaan osasyynä oli koukkujen väkäsettömyys johon en ole aiemmin tottunut. Eli kyllä tuo väkänen ainakin minun osalta helpottaa kalojen pysymistä siiman päässä.
Mukava päivä ja mukava joki - sopivan kokoinen minun makuuni.
Olin ottanut vastuulleni lupien hakemisen Kyläsepältä. Olin sähköpostitse ilmoitellut aikatauluksi sen, että Kyläsepällä olisin noin klo 9.00 ja Könkköjoella 9.30. Lupaa hakiessani kävi kuitenkin ilmi, että lupa alkaa vasta klo 12.00. Koskelta soittelin vielä Kyläsepälle ja sain sieltä Syrjäsen Jukan puhelinnumeron. Jukan kanssa sovittiin, että voidaan aloittaa kalastus heti koska koskella ei muitakaan kalastajia ollut. Hyvä näin.
Itse menin ensin sillan alapuoliselle poolille Hässäkkä perhonani. Eipä mennyt kauaakaan kun siiman päässä jo räpisteli 18 cm harjus. Pikainen kalan palautus jokeen ja lähdin nousemaan koskea ylös päin.
Sillan alapuolinen pooli, josta tuli ensimmäinen kala.
Tulipaikan alapuolella olevassa miedommassa virrassa tuli pieni, noin 20 cm taimen - Hässäkällä. Siirryin edelleen jokea ylöspäin ja tulipaikan yläpuolelta tuli pieni noin 15 cm taimen harmaalla pienellä parachute Adamsilla. Aikani kalastelin vielä Parachute Adamsilla ja joitakin tärppiyrityksiä tulikin siihen, mutta ajattelin testata Royal Coachmania myös. Perho näytti valtavalta pikkuruisen Parachute Adamsin jälkeen ja ajattelin että eipä tuohon mikään ota. Vaan toisinpa kävi. Hieman vauraampi, ilmeisesti taimen, nappasi perhoon, mutta pienen pyristelyn jälkeen pääsi irti enkä nähnyt sen kokoa. Arvelisin sen olleen jotakin 35 cm luokkaa. Kalastelin vielä jokea ylöspäin, mutta lopulta alkoi hiukoa sen verran, että ajattelin pitää evästauon.
Eli tulipaikalle paistelemaan makkaraa ja syömään leipää sekä hörppimään kahvia ja mehua. Markku tuli kanssa syömään eväitä ja Joukokin istahti hetkeksi kanssamme. Mukava oli hieman seisahtua ja rupatella kalastuksen lomassa vaikka pikkaisen satelikin taukomme aikana.
Kukka keskellä koskea.
Evästauolta suuntasinkin sitten hieman ylemmäs mitä aiemmin olin käynyt. Pienvoimalan alapuolisesta suvannosta sainkin 23 cm harjuksen. Siitä ylöspäin vain. Tuntui, että joki hiljeni ylävirtaan päin ja monenlaisia perhoja kokeilin, jätin yhden tinselinkin pohjaan. Käännyin takaisin alavirran suuntaan ja pienvoimalan yläpuolella ajattelin sitoa uuden kärkisiiman kun edellinen oli tinselin pohjaan jäämisen myötä käynyt jo melko lyhyeksi. Kaikessa rauhassa sidoin kärkisiimaan lenkkiä kun kuulin joesta mulauksen. Katsoessani jokeen pystyin suunnilleen paikallistamaan kohdan, jossa kala oli käynyt pinnassa. Sidoin siiman päähän tumman ruskean pienen Parachute Adamsin ja heitin sen virtaan. Perho laskeutui kupla vanaan. Hieman kauemmaksi se pitäisi saada ajattelin ja heitin sen uudelleen. No niin, nyt on oikealla linjalla. Kun perho saavutti kohdan, jossa kala oli pintonut, kala nousi perhoon ja niin sain haavittua reissun suurimman saaliini, 30 cm harjuksen. Heittelin vielä tovin paikkaa, mutta muita tapahtumia ei siitä tullut.
Könkköjoen suurin kalani - 30 cm harjus.
Siirryin jokea alaspäin ja pikaisesti kalastelin 'hotspotteja'. Tulipaikan alapuolisen suvannon kohdalla pysähdyin kalastamaan hieman tarkemmin ja niinhän sieltä nousi vielä 26 cm harjus tuohon samaan - tumman ruskeaan Parachute Adamsiin. Palasin autolle ja ajattelin vielä käydä kokeilemassa sillan alapuoleisen poolin. Paikalle oli tullut myös vieras kalamies, ilmeisesti salakalastaja siitä päätellen, että koko koski oli varattu meidän seuralle. Ajattelin kuitenkin olla uittamatta tuota kalamiestä koskessa vaikka kieltämättä olisi hieman tehnyt mieli kysellä. Sillan alapuolisen poolin pikaisella kalastuksella ei tapahtumia tullut.
Ylävirran kuohuja.
Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että Könkköjoki oli oikeastaan kevään ensimmäinen hyvä kohde. Hyönteiselämä oli selvästi vilkastunut aiemmin keväällä tehtyihin reissuihin ja hienoa oli se, että myös pintaperhoon tuli niin hyvin tapahtumia. Karkuutuksia oli ehkä viitisen kappaletta. Varmaan osasyynä oli koukkujen väkäsettömyys johon en ole aiemmin tottunut. Eli kyllä tuo väkänen ainakin minun osalta helpottaa kalojen pysymistä siiman päässä.
Mukava päivä ja mukava joki - sopivan kokoinen minun makuuni.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Alajärven ahvenet
Tuli taasen pyörähdettyä Alajärvellä. Tein tuttavalleni remonttihommia maanantain ja tiistain. Ja pitihän sitä päästä iltasella kalaan läheiselle Lappajärvelle. Edellisenä viikkona olin rikkonut Lappajärven ottiuistimeni - oranssivatsaisen, kultakylkisen Vaaksi-vaapun - mäjäyttäessäni haukea airolla kun puupalikka oli kaverin ensimmäisellä reissulla unohtunut kotiin. Uintilevy lähti Vaaksista irti, pitää suorittaa korjaustoimenpide kunhan tässä kerkiää. Silloin muuten tuli noin 2kg hauki ja yksi ehkäpä noin 25cm ahven.
Siis...Vaaksi oli vainaa ja piti keksiä uusi ottipeli Lappajärvelle. Pakkia pengottuani tulin siihen päätökseen, että ihan perinteinen Rapalan ahven omaa sopivasti samoja värejä. 7 cm uppoava ahven-Rapala kiinni ja kokeilemaan. Ja hyvinhän se toimi. Kaiken kaikkiaan Selkäsaarien ympäristöstä tuli 11 ahventa, joista kolme pienintä päästin pois. Suurin oli noin 30cm pitkä ja perattuna painoi 275g. Uistimen tehosta kertoo jotain se, että kaveri kokeili varmaan 20 erilaista vaappua, mutta viimeinen, 12cm taimenen värinen Rapala antoi pari ahventa. Ilta oli silloin jo melko pitkällä ja taivaan ranta oli jo tummunut ja huomasin, että oma uistimeni ei sitten enää niin hyvin toiminutkaan kuin kaverin taimen-vaappu.
Tiistai-iltana jälleen lähdimme kokeilemaan pikaisesti, pari pientä ahventa ja yksi pieni hauki tarttui ahven vaappuun silloin, mutta ne oli niin pieniä, että päästin kaikki pois.
Pitänee alkaa virittelemään savustuspönttöä...
Lappajärven ahvenet
Siis...Vaaksi oli vainaa ja piti keksiä uusi ottipeli Lappajärvelle. Pakkia pengottuani tulin siihen päätökseen, että ihan perinteinen Rapalan ahven omaa sopivasti samoja värejä. 7 cm uppoava ahven-Rapala kiinni ja kokeilemaan. Ja hyvinhän se toimi. Kaiken kaikkiaan Selkäsaarien ympäristöstä tuli 11 ahventa, joista kolme pienintä päästin pois. Suurin oli noin 30cm pitkä ja perattuna painoi 275g. Uistimen tehosta kertoo jotain se, että kaveri kokeili varmaan 20 erilaista vaappua, mutta viimeinen, 12cm taimenen värinen Rapala antoi pari ahventa. Ilta oli silloin jo melko pitkällä ja taivaan ranta oli jo tummunut ja huomasin, että oma uistimeni ei sitten enää niin hyvin toiminutkaan kuin kaverin taimen-vaappu.
Tiistai-iltana jälleen lähdimme kokeilemaan pikaisesti, pari pientä ahventa ja yksi pieni hauki tarttui ahven vaappuun silloin, mutta ne oli niin pieniä, että päästin kaikki pois.
Pitänee alkaa virittelemään savustuspönttöä...
Lappajärven ahvenet
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Viivajoki, Kannonkoski 5.5.2009
Tulipa pitkään aikaan tehtyä perhoreissu. Kiva kun kevät on jo valloillaan ja kesäkin tulee pikku hiljaa. Aamulla lähdettiin siis Roopen kanssa ajelemaan Viivajoelle Kannonkoskelle. Kalapaikka.netin ohjeiden mukaan mentiin Piispalan kurssikeskukselle lupia ostamaan, mutta sieltä ei lupia enää saanutkaan. Hilmonjoelle luvat olisi sieltä saanut, mutta päädyttiin nyt kuitenkin käydä kokeilemassa Viivajokea. Onneksi luvanmyyjä asui kuitenkin kurssikeskuksen lähellä ja olipa vielä kotonakin joten saatiin luvat ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Piispalasta ajelimme siis Viivajoelle, itse asiassa ajelin hieman harhaankin. Viivajoen ylittävältä tieltä katselimme, että joki on todella pahasti tulvassa. Voisi sanoa, että vesirajasta rantaan oli pitkä matka! Ensin lähdimme ylävirralle päin joen eteläpuolta, mutta lähes mahdottomien etenemisolosuhteiden vuoksi tajusimme kääntyä reilun sadan metrin rämpimisen jälkeen takaisin. Roope jäi kalastamaan jotakin suhteellisen vuolasta kohtaa, minä sen sijaan menin tien yli alavirran suuntaan ensimmäiseen hieman suvantomaisempaan kohtaan. Raahasin mukanani kahta vapaa, toista pintaperhoja varten ja toista uppoperhoja varten. Tuossa suuremmassa "streamer-vavassani" on kärkiuppoava siima ja nopeasti uppoava peruke, joten sillä perhon saa uimaan ihan hyvin pinnan alla. Pintavavassani on luonnollisesti kelluva siima ja monofiiliperuke. Noita 9,6' ja 9' vapoja olikin mukava kuljetella pusikkoisissa rannoissa...
Viivajoki sillalta alavirtaan katsottuna.
Kalastelin jokea pikku hiljaa alapäin mennessäni paikoista joista pääsi joen rantaan. Rannat oli melko pusikkoiset, eikä se ainakaan helpottanut urakkaa, että jo kalaan mennessä joutui kahlaamaan. Varsinaisen jokiuoman penkka olikin sen verran jyrkkä, ettei ainakaan tuolla vedenkorkeudella jokeen ollut mitään asiaa kahluuaikeissa. Kokeilin pintaperhoista Royal Wulffia, eri värisiä ja kokoisia Parachute Adamseja ja joitakin Klinkhåmereita. Uppoperhoiksi sidoin kahden larvan (ruskea painotoukka ja pinkki larva) yhdistelmän. En tiedä oliko näkövirhe, toive ajattelua vai todellinen tapahtuma, mutta olin näkevinäni pyörähdyksen lähellä ruskeaa pientä Klinkhåmeriani. Roope oli minun hitaasti edetessäni pyyhkäissyt alajuoksulle saakka ja tuli jo jossain vaiheessa minua vastaan. Itsekin lähdin takaisin autolle. Autolla tavoitimme hyttysten lisäksi ainoan ötökän - noin 7-8mm pitkän pienen vesiperhosen. Perhosella oli musta ruumis ja tummat siivet.
Autolla siirryimme ylävirran puolelle. Tuolla ylävirtaan päin menevällä tiellä olikin sopiva parkkipaikka johon saimme Hiacen parkkiin. Joen rannassa syötiin vähän eväitä ja aloitettiin kalastus. Siinä kohtaa joki oli hitaammin virtaavaa ja pysyttelinkin oikeastaan koko ajan lähes yksillä jalansijoilla. Ehkäpä johtuen siitä, että keskellä koskea näytti olevan varsin mielenkiintoiselta vaikuttava kivi, jonka ympäristöstä saattaisi hyvinkin tavoittaa kalan. Jos siinä kala olisi ollut niin eipä tuo ainakaan kovin syömätuulella ollut.
Viivajoen sillan yläpuolista aluetta.
Hetken kalastelun jälkeen ajateltiin vielä käydä katsomassa paikka jossa joki laskee järveen. Roope oli käynyt siellä jo siinä vaiheessa kun itse pikku hiljaa etenin joen alajuoksulle päin. Sillä puolen jokea oli vain jonkun kesämökki ollut rannassa. Eli tällä kertaa huristelimme toiselle puolelle. Melko lähelle sinne menikin tie johon auton sai hyvin parkkiin. Joen alajuoksulla ollessamme paikallinen mökkiläinen tuli haastelemaan kanssamme. Oli varmaan joku naapuri soittanut sille huomatessaan vieraan pakettiauton kurvaavan hänen mökkitielleen. Ei tuolta alavirrastakaan mitään tullut, vaikka paikka kyllä näytti kalaisalle.
Kaiken kaikkiaan tuo joki voisi olla hyväkin kalastuskohde kunhan tulva laskee. Nyt runsaasti tulviva joki teki kalastuksesta todella hankalaa. Jos kalaa joessa oli, ei se tällä kertaa ollut syönnillään. Itse jään vielä odottamaan hieman aktiivisempaa ötökkäaikaa, minä kun kuitenkin eniten tykkään kalastaa pikkuperhoilla.
Lulu oli reissulla myös mukana. Päivän päätteeksi olikin kiva lepäillä.
Viivajoelta lähtiessämme ajattelimme poiketa vielä Hilmonjoella paistamassa makkarat. Viivajoella kun ei tulipaikkoja ollut. Hieman alkoi harmittaa Hilmolla aiemmin tehty päätöksemme lähteä Viivajoelle. Hilmolla nimittäin oli todella hyvä vesitilanne ja koskeen oltiin joku aika sitten istutettu taimeniakin. Paikallisen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja käytiin vielä katselemassa paikkoja alalaavullakin, mutta Hilmolle ei enää jääty kalaan, takki alkoi olla jo hieman tyhjä Viivajoen ryteiköissä rämpimisestä. Mutta jospa toukokuun loppu- tai kesäkuun alkupuolella kävisi kokeilemassa Hilmonjoen kalastusta...
Piispalasta ajelimme siis Viivajoelle, itse asiassa ajelin hieman harhaankin. Viivajoen ylittävältä tieltä katselimme, että joki on todella pahasti tulvassa. Voisi sanoa, että vesirajasta rantaan oli pitkä matka! Ensin lähdimme ylävirralle päin joen eteläpuolta, mutta lähes mahdottomien etenemisolosuhteiden vuoksi tajusimme kääntyä reilun sadan metrin rämpimisen jälkeen takaisin. Roope jäi kalastamaan jotakin suhteellisen vuolasta kohtaa, minä sen sijaan menin tien yli alavirran suuntaan ensimmäiseen hieman suvantomaisempaan kohtaan. Raahasin mukanani kahta vapaa, toista pintaperhoja varten ja toista uppoperhoja varten. Tuossa suuremmassa "streamer-vavassani" on kärkiuppoava siima ja nopeasti uppoava peruke, joten sillä perhon saa uimaan ihan hyvin pinnan alla. Pintavavassani on luonnollisesti kelluva siima ja monofiiliperuke. Noita 9,6' ja 9' vapoja olikin mukava kuljetella pusikkoisissa rannoissa...
Viivajoki sillalta alavirtaan katsottuna.
Kalastelin jokea pikku hiljaa alapäin mennessäni paikoista joista pääsi joen rantaan. Rannat oli melko pusikkoiset, eikä se ainakaan helpottanut urakkaa, että jo kalaan mennessä joutui kahlaamaan. Varsinaisen jokiuoman penkka olikin sen verran jyrkkä, ettei ainakaan tuolla vedenkorkeudella jokeen ollut mitään asiaa kahluuaikeissa. Kokeilin pintaperhoista Royal Wulffia, eri värisiä ja kokoisia Parachute Adamseja ja joitakin Klinkhåmereita. Uppoperhoiksi sidoin kahden larvan (ruskea painotoukka ja pinkki larva) yhdistelmän. En tiedä oliko näkövirhe, toive ajattelua vai todellinen tapahtuma, mutta olin näkevinäni pyörähdyksen lähellä ruskeaa pientä Klinkhåmeriani. Roope oli minun hitaasti edetessäni pyyhkäissyt alajuoksulle saakka ja tuli jo jossain vaiheessa minua vastaan. Itsekin lähdin takaisin autolle. Autolla tavoitimme hyttysten lisäksi ainoan ötökän - noin 7-8mm pitkän pienen vesiperhosen. Perhosella oli musta ruumis ja tummat siivet.
Autolla siirryimme ylävirran puolelle. Tuolla ylävirtaan päin menevällä tiellä olikin sopiva parkkipaikka johon saimme Hiacen parkkiin. Joen rannassa syötiin vähän eväitä ja aloitettiin kalastus. Siinä kohtaa joki oli hitaammin virtaavaa ja pysyttelinkin oikeastaan koko ajan lähes yksillä jalansijoilla. Ehkäpä johtuen siitä, että keskellä koskea näytti olevan varsin mielenkiintoiselta vaikuttava kivi, jonka ympäristöstä saattaisi hyvinkin tavoittaa kalan. Jos siinä kala olisi ollut niin eipä tuo ainakaan kovin syömätuulella ollut.
Viivajoen sillan yläpuolista aluetta.
Hetken kalastelun jälkeen ajateltiin vielä käydä katsomassa paikka jossa joki laskee järveen. Roope oli käynyt siellä jo siinä vaiheessa kun itse pikku hiljaa etenin joen alajuoksulle päin. Sillä puolen jokea oli vain jonkun kesämökki ollut rannassa. Eli tällä kertaa huristelimme toiselle puolelle. Melko lähelle sinne menikin tie johon auton sai hyvin parkkiin. Joen alajuoksulla ollessamme paikallinen mökkiläinen tuli haastelemaan kanssamme. Oli varmaan joku naapuri soittanut sille huomatessaan vieraan pakettiauton kurvaavan hänen mökkitielleen. Ei tuolta alavirrastakaan mitään tullut, vaikka paikka kyllä näytti kalaisalle.
Kaiken kaikkiaan tuo joki voisi olla hyväkin kalastuskohde kunhan tulva laskee. Nyt runsaasti tulviva joki teki kalastuksesta todella hankalaa. Jos kalaa joessa oli, ei se tällä kertaa ollut syönnillään. Itse jään vielä odottamaan hieman aktiivisempaa ötökkäaikaa, minä kun kuitenkin eniten tykkään kalastaa pikkuperhoilla.
Lulu oli reissulla myös mukana. Päivän päätteeksi olikin kiva lepäillä.
Viivajoelta lähtiessämme ajattelimme poiketa vielä Hilmonjoella paistamassa makkarat. Viivajoella kun ei tulipaikkoja ollut. Hieman alkoi harmittaa Hilmolla aiemmin tehty päätöksemme lähteä Viivajoelle. Hilmolla nimittäin oli todella hyvä vesitilanne ja koskeen oltiin joku aika sitten istutettu taimeniakin. Paikallisen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja käytiin vielä katselemassa paikkoja alalaavullakin, mutta Hilmolle ei enää jääty kalaan, takki alkoi olla jo hieman tyhjä Viivajoen ryteiköissä rämpimisestä. Mutta jospa toukokuun loppu- tai kesäkuun alkupuolella kävisi kokeilemassa Hilmonjoen kalastusta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)