Palsankoski 14.5.2011

Perjantaina oltiin Jaskan kanssa sovittu, että lähdetään käymään Multian Palsankoskella. Joten lauantaina kun olin saanut vähän hommia hoidettua lähdettiin iltapäivällä kohti Multiaa. Tällä kertaa kahdestaan - edellisillä kahdella kerralla oli ollut nuorukaisia mukana ja reissut olivat päättyneet lyhyeen toisen murtaessa nilkkansa ja toisen heikkovointisuuden (ei ollut muistanut syödä päivällä) vuoksi.

Parkkipaikalle saavuttuamme keitimme kahveet ja nautittiin muutama leipä sekä hillomunkit. Näillä eväillä jaksaisikin jonkin aikaa kalastella. Tuumasin Jaskalle, että tehdään semmoinen toimintasuunnitelma, että otetaan ekat kalat rappusten alapään suvannosta ja sitten lähdetään alavirran suuntaan.

Kasailtiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin rappusille. Alaspäin mennessä tuumasin, ettei näissä rappusissa kannata paljoa kompuroida tai voi löytää itsensä joesta. Joen rannassa olikin joitakin nuoria miehiä virveleineen onkimassa ja menin jonkin askelen rappusista ylävirran suuntaan, etten häiritsisi toisen kalastusta.

Päätin laittaa siiman päähän pinkillä kuulalla varustetun mustan liitsin. Tällä kertaa pääsin myös kokeilemaan toden teolla uutta TFO Finesse #4-luokan vapaani, jonka olin rakentanut kevättalvella. Vapa toimi ihan kohtuullisesti jopa painotetun liitsin kanssa ja olisiko ollut joku kymmenes heitto niin siiman päässä tuntuikin rimpuilua. Kelailin vapaana olevat siimat puolalle ja väsyttelin kalaa. Välillä kala veti kelalta siimoja, en kovin tiukalla viitsinyt sitä pitää. Kun se näytti hieman väsymisen merkkejä, haavin sen ja nostin ylös. Ei hullumpi alku reissulle - ensimmäinen kirjolohi oltiin saatu!


















Palsankosken kirjolohi.


Oli ihan hyvä päästä testaamaan Finesseä myös kalan kanssa. Minulla on aiemmin ollut semmoinen tuntuma että TFO:n TiCR heittää kyllä todella nätisti, mutta ei pidä kaloja kovin hyvin kiinni. Karkuutuksia sillä vavalla on tullut mielestäni melko paljon. Ainakin yhden kalan kokemuksella voi todeta, että Finesse piti kalan nätisti kiinni.

Kalan saannin jälkeen huomasin Savotan reppuni jälleen levinneen. Hieman kismitti kun luuli ostavansa hyvän repun, joka on mitä mainioin malliltaan niin sitten tuommoiselta tunnetulta merkiltä, jonka tuotteiden luulisi kestävän saakin aivan paskan tuotteen. Ennen ensimmäistäkään reissua kantoremmin yläpään niitit lähti irti. Ilmeisesti huono niittaus. Niittasin ne itse kiinni ja varmistin vielä toisenkin remmin niitit. Nyt toisen kantoremmin alapään solki petti. No, onneksi remmi pysyi soljessa myös ilman hakasta joka työnnetään remmissä olevan reiän läpi. Repusta lähtee kyllä reklamaatio Karstulan suuntaan...

Jaska oli mennyt hieman ylemmäs kalaan ja tuli sieltä pikku hiljaa takaisin päin kun näki minun saavan kalan. Jonkin aikaa kalasteltiin vielä noilla paikolla ja sitten lähdettiin alavirran suuntaan. Jaska meni sillasta yli ja minä jatkoin samaa rantaa. Kalastelin Housukosken alas ja alapuolista suvantoa, mutta mitään ei tullut. Kävelin suvannon alapuolella olevalle törmälle ja istahdin odottelemaan Jaskaa. Jaska yrittikin päästä joesta yli, mutta katselin touhua, että kuinkakohan äijän käy. Onneksi hän kääntyi takaisin ja meni virran toista rantaa takaisin ylös. Muutoin olisi voinut tulla uimareissu.

Istuskelin vielä hetken, kalastelin hieman suvannon alapuolella olevaa mietoa virtaa, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Kokeilin piskuista kuulapäänymfiä ja joitain muitakin perhoja, mutta ei tapahtumia. Jaskaa ei kuulunut ja ajattelin lähteä pikkuhiljaa jokea alaspäin. Tuumasin, ettei kovempivirtaisissa kohdissa varmaankaan ole kirjolohia ja tavoitekalaksi muutti taimen. En vain oikein tiennyt mitä perhoa olisin taimenelle tarjonnut. Tinseliä koitin toki, muttei siihenkään napannut. Mikä lie taimenkannan taso Palsankoskella? Oliko kosket tyhjiä vai enkö vain osannut. Jälkimmäinen ainakin oli totta, edellisestä en tiedä. Kävelin joen rantaa vielä alemmas ja katselin jokea. Tajuntaan iski oma osaamattumuus asiassa ja se, että vielä on paljon opittavaa. En edes kalastanut, katselin vain virran leikkiä kivien lomassa. Käännyin takaisin.

















Palsankosken majavan vanha pato.


Kalastelin tinselillä vielä Housukoskea ylöspäin ja sillan paikkeilla tapasinkin Jaskan. Jaska oli käynyt ronkkimassa monttua, josta edellisenä kesänä oli tullut taimen. Tällä kertaa monttu oli ollut tyhjä.

Mentiin takaisin rappusten alapäähän ja kalasteltiin siinä tovi. Mitään tapahtumia ei kuitenkaan tullut. Juuri kun oltiin lähdössä ylöspäin, rappusia asteli alas hieman kumarassa kunnossa oleva seurue. Ensimmäinen kohteliaasti tervehti "Morjensh!" ja seuraava tulikin "tumps tumps tumps" rappuset alas kierien ja törmäsi ensin tulleen jalkoihin. Mikäli kaveri ei olisi ollut paikalla, jälkimmäinen olisi varmaan päätynyt jokeen niinkuin reissun alkutaipaleella olin tuumannut. "Mitä sä noin???" "No, kun mä kompashtuin tohon..." "Niin kauan kun vapa on ehjä on kaikki hyvin, onko se ehjä?" "On se kärestä poikki...". Liukenin vähin äänin paikalta, ennen kuin joku olisi todennut, että täytyy päästä ensiapuun Jyväskylään ja huomannut meidän olevan ainoat selvinpäin olevat paikalla.

Siihen päättyi tuon sankarin kahluuhousuissa kalastus siltä illalta. Tosin kaveri olikin siinä kunnossa, että ehkä parempi, että keskittyikin vain ryyppäämiseen ja pysyi pois veden ääreltä...

Metakka nuotiopaikalla yltyi ja lähdettiin itsekin teen keittoon ja haukkaamaan vähän välipalaa. Iltakin oli viilentynyt ja piti ihan takki ottaa päälle. Hieman vielä kalasteltiin ja jokunen kirjolohi kävi pintomassakin suvantoalueella, mutta ei sille mikään kelvannut. Hiljaisesta loppuajasta nöyrtyneinä lähdettiin takaisin Jyväskylään.