sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Iijoki 2.-4.6.2011

Viimein sain kalakaverini Mikan suostuteltua Iijoelle monen vuoden yrittämisen jälkeen. Helatorstain sattuessa sopivasti kesäkuulle järjestyi järkevä aikakin noin 500km:n päähän suuntautuvalle kalareissulle. Iijoen kalastuskausihan alkaa vasta 1.6. joten normaalin helatorstain aikoihin ei tuonne ole asiaa.

Mikan kanssa sovittiin tällit Viitasaaren ABC:lle, jonne jätin Hiacen ja matkaa jatkettiin Mikan hieman pienempiruokaisella Caddyllä. Kyllähän ne tavarat juuri Caddyn kyytiinkin sopi. Oulussa käytiin mennessä syömässä ja Taivalkosken Shelliltä ostettiin kalastusluvat Iijoelle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oltaisiin saatettu käydä Ohtaojalla viimeisenä päivänä, mutta varulta otettiin kuitenkin viikon luvat - viikon lupa kun on saman hintainen kuin kaksi päivälupaa.



















Kuinka paljon mahtuu pieneen Caddyyn, pieneen Caddyyn kalastustarvikkeita?

Shelliltä suunnattiin majovansuontielle ja Saarikoskelle. Tuolle luonnonkauniille leiripaikalle jossa olen niin monena aiempanakin vuonna leiritynyt. Ennen reissua olin miettinyt joen vesitilannetta millainen tulva siellä mahtaisi olla tänä vuonna. Viimevuotisen tynkäreissun aikaanhan joki tulvi oikein kunnolla. Netistä tiirailujen perusteella joessa ei pitänyt olla minkäänlaista tulvaa, eikä siellä ollutkaan. Ja hyvä niin.













Saarikosken kallion kolosta on hyvä seurata veden korkeutta. Vasemmalla vuoden 2010 vedenkorkeus, oikealla tämän vuoden veden korkeus. Eroa useita kymmeniä senttejä.


Ennen leirin pystytystä käytiin heittelemässä pahimmat paineet pois. Sain joitakin harjuksia pikkuperhoilla Mikan keskittyessä virvelin heittelyyn. Noin puolen tunnin päästä lähdettiin teltan pystytykseen ja kahvin keittoon. Siinä kahvilla istuskellessa Mikakin tuumasi, että siirtyy perhokalastukseen. Tämähän oli Mikalle oikeastaan ensimmäinen perhoreissu, mikäli pikaista Kuusankosken kokeilua ei oteta lukuun.

















Leirielämää...


Iijoelle on muuten tehty kunnostuksia, kutusorakoita on lisätty ja muutenkin koski vaikutti nyt kaikin puolin kalastettavammalta. Samoin Taljankoskelle oltiin tehty hienoa kunnostustyötä. Nyt jopa Taljankosken niskalta olisi päässyt kahlaamalla yli.

Opetin rullausheittoa suvannon kohdilla niin siinähän kävi niin, että Mika sai jo heittoharjoittelun aikana ensimmäisen noin 30cm harjuksen. Mies vaikutti tyytyväiseltä ja luotto perhokalastusta kohtaan selvästi kasvoi. Itse siirryin kalastamaan koskeen ja tuntuikin siltä, että harjukset olivat jostain syystä koskien alueella, eikä suvannoissa juuri ollenkaan. Tuli suvannostakin pienempiä harjuksia ja paljon salakoita, mutta koskessa ne tosiaan pääsääntöisesti olivat. Sain koskesta useita 25-28 cm harjuksia jotka päästin menemään alamittaisina. Mika sai iltapäivän päätteeksi vielä toisen ruokakalan kun olin jo ruokaa laittamassa. Reissu oli siis alkanut varsin mallikkaasti!


























Mikan ensimmäinen perhokala, 30cm harjus.


Ilta kalasteltiin ilman sen suurempia tapahtumia ja matkasta väsyneenä Mika kävi jo nukkumaan. Itseänikin kyllä ramasi kivasti, mutta päätin kuitenkin lähteä vielä yrittämään taimenta alkuyöstä. Otin #5-luokan Ticr vapani, jolla heittää paremmin myös vähän isompaa perhoa kuin viime talvena kasaamallani #4-luokan Finessellä. Yksi tämän kauden tavoitteistani on ollut klassisten perhojen lisääminen kalastuksessa ja niinpä laitoin klassisen salakkajäljitelmän, Black Ghostin siiman päähän. Seurasin koskea ja aivan keskeltä yhtä peiliä hyppäsi taimen ilmaan. Siirryin lähemmäksi ja aloin heittää Black Ghostia siten, että se viisti aina peilin läpi. Pikku hiljaa pidensin siimaa ja ajattelin jo perhon uivan liian kaukana kunnes äkkiä vavassa tuntuikin jo hieman harjusta raskaampaa jytkytystä. Haavin 40cm taimenen joka päätyi seuraavana päivänä pannulle. Katselin vielä veden virtaa ja huomasin myös alempana kalojen hyppivän. Nuo olivat vielä suurempia kuin juuri kalastamani. Niitä en vain saanut perhostani kiinnostumaan. Painuin pehkuihin puoli kahden aikoihin.

Aamupalan jälkeen lähdimme kävelemään Taljankoskelle. Oli hieman avointa mentäisiinkö Niskakoskelle saakka, joten mukaan otettiin reilut eväät ja Trangia. Ylöspäin mennessä alkoi pikkaisen sadella ja odottelin Taljankosken alaliun kohdilla sateen helpottamista kuusen katveessa. Sade tuntui jatkuvan, joten kaivoin sadetakin repusta. Olin aiemmin sanonut Mikalle, että koita tuosta peilistä, joka on loppuliussa, mutta hän lähti vähän ylemmäs minun jäädessä kuusen alle. Menin siis itse kokeilemaan peilistä. Perhoina oli Hässäkkä ja Red Tag. Heittelin jälleen siimaa pidentäen joka heitolla, joitakin pikku harjuksia ja salakoita tuli ylös. Melko kaukana peilin aikaansaavasta kivestä siiman päässä kävi joku isompikin kala kiinni. Hetken rimpuiltuaan se kuitenkin pääsi irti ja ajattelin kokeilla paikkaa vielä takaisin tullessa.

Kalasteltiin Taljankoskea ylöspäin mennessä ja aina joku pahimmoilleen alamittainen harjus tarttui perhoon. Mikalla ei juurikaan tapahtumia tuolla tainnut tulla. Viimein päästiin aivan Taljankosken niskalle saareen. Koski oli muuttunut kyllä edukseen kunnostusten myötä. Tehtiin nuotiopaikka saareen veden ääreen ja viriteltiin tulet siihen kaatuneen kuusen oksista. Paisteltiin makkarapaketit mieheen, keiteltiin kahvit ja syötiin vielä leipää ja pullaa noiden päälle. Tuona aikana vastarannalle saapui muutaman kalamiehen seurue ja yksi tulikin aivan niskalle. Kalasti vihreällä pupalla painojen kanssa ja harva se uitto siiman päässä olikin pikku harjus kiinni. Ajattelin itsekin koittaa painon kanssa ja virittelin siimaan pikkuisen lyijyhaulin Hässäkän tai Pohjanpupan lisäksi. Niinpä sieltä sitten jonkun heiton jälkeen tulikin 32cm harjus, joka lähti mukaan.

Nuo kolme kalastajaa lähtivät kalastelemaan Taljankoskea alapäin ja tajusin, että nehän kalastaa kohta sen mun kalan sieltä alimmasta peilistä. Ei muuta kun kamat kasaan ja kiireesti takaisin. Taljankoskelle oli tullut tuona aikana aika paljon muitakin kalamiehiä, enkä muista ikinä nähneeni siellä samaan aikaan noin montaa kalastajaa. Ehkäpä siitä oli liikkunut hyviä uutisia paikallisten kesken. Ehdittiin sopivasti toisten alapuolelle siten, ettei häiritty heidän kalastusta ja sainkin vielä kokeiltua tuon peilin. Tällä kertaa kala kuitenkin piti suunsa kiinni, perhoni ei sitä tavoittanut. Huomasin, että olin jättänyt aurinkolasinikin roikkumaan koivun oksan tynkään Taljankosken niskalle, joten piti lähteä hakemaan niitä. Takaisin tullessa yhdellä noista kolmesta oli ollut isompi kala kiinni Taljankosken alaosissa kuitenkin huomattavasti ylempänä tuosta peilistä. Ei jääty sen pidempään seuraamaan saiko kaveri kalaa ylös saakka.

Leiriin päästyämme tehtiin ruoka tuosta juuri onkimastani harjuksesta ja eilispäivän taimenesta. Ruuan jälkeen olikin hyvä ottaa muutaman tunnin päivätorkut jotta jaksaisi sitten yöllä kalastaa paremmin.

Herättyäni kello oli jo melkein kahdeksan. Kahvin jälkeen aloin kasailemaan jälleen #5-luokan vapaani ja virittelin siihen jälleen tuon eilisen ottiperhon -Black Ghostin. Menin suoraan kosken alaosiin katselemaan taimenten hyppimistä. Mika jäi mutkan taakse kalastelemaan. Nyt ei enää tuossa peilissä josta eilen sain kalan hyppinyt kukaan, mutta viimeisen liu'un yläpäässä kyllä välillä taimen kävi komeasti pinnassa. Yritin Black Ghostilla, turhaan. Vaihtoin Turusen Heikin tyylillä sidottuun salakka-streameriin ja ei ollut mones heitto kun vavan päässä tuntuikin jo hieman kovempi jytke. Pienen väsyttelyn jälkeen sain 43cm kalan haavittua ja lähdin näyttämään sitä Mikalle. Mika oli juuri saanut pienemmän, noin 30cm taimenen joka tietty pääsi jatkamaan kasvuaan. Saamani taimenen suusta tulikin salakka, joten ottiperhot oli tiedossa.

























Saarikosken 43cm taimen.


Pyysin Mikaa alemmas ja sanoin, että istutaan hetkeksi joen töyräälle ja katso tuonne kivien alapuolelle virran reunaan niin siellä hyppää kohta taimen. Sitten laitat siiman päähän tinselin, heität sinne niin saletisti natsaa. Niin Mika teki, heittopituus vain arvelutti, mutta sai kuin saikin perhon viimein heitettyä riittävän pitkälle. Ja niinhän siinä kävi. Toinen riittävän pitkälle ylettyvä heitto ja siiman päässä oli hieno 44cm taimen.


















Saletisti natsaa!



























Natsasi - Mikan 44cm taimen.


Noiden tapahtumien jälkeen kala ei enää oikein purrut, joten painuttiin varsin onnistuneen illan jälkeen pehkuihin.

Mika nukkui vielä aamulla kun itse jo kömmin teltasta ulos. Vähän aikaa kalastelin ilman sen suurempia tapahtumia ja päätinkin keskittyä lähinnä kuvaamiseen. Eipä tuolta kummoisia kuvauskohteitakaan löytynyt ja kun Mikakin alkoi heräilemään niin aloin aamupalan tekoon. Tiskatessa huomattiin rannassa satoja viimevuotisia taimenen poikasia, sekä joitain tämän vuotisia. Tuon perusteella voisi luvata Iijoelle hyvää tulevaisuutta kalastusta ajatellen. Vielä kun uudet kutusorakot pääsevät kunnolla käyttöön niin paikasta tulee varmasti vielä nykyistä miellyttävämpi kalapaikka.



















Vuoden vanhoja taimen poikia.


Se oli oikeastaan yllättävää, että rannassa oli vielä jäitä. Tuo auttoi kalojen säilymistä ja pitkästä aikaa pohjoisen reissusta oli myös kotiin tuomisia. Kamoja kasaan laiton jälkeen lähdettiin kohti kotia. Voisi sanoa, että parin päivän liikunta ja ulkoilma alkoi lämpimässä autossa kummasti miehiä väsyttämään.

























Tämän vuoden Iijoen ottiperhot koostuivat seuraavista: Turusen salakka-streamer, Black Ghost, Pietun Pupa, Ekin Pikkumusta, Pohjanpupa, Red Tag, Hässäkkä ja Pheasant Tail -nymph.

2 kommenttia:

Roope Haapasalo kirjoitti...

Hienot melat taimenilla!

Jockey kirjoitti...

O. Vaikka istareita olikin.