Lappiin

On sateinen maanantai aamu. Ja tänään on se päivä. Lappiin kahdeksi viikoksi. Tai oikeastaan ei Lappiin kahdeksi viikoksi, toinen viikko on tarkoitus viettää Kuusamossa. Mutta nyt menoksi, raporttia kirjoittelen sitten kahden viikon kuluttua. Toivottavasti on paljon kalaisaa kirjoitettavaa :o)

Sarjatuotantoa

Tänään sitten tein hieman suurempia sarjoja perhoja. 20 kpl Parachute Adamseja, 10 harmaata ja 10 oliivia ja tässä illemmalla väsäsin vielä 5 kpl Pheasant Tailin kuulapäitä. Ei niistä aivan tuommoisia tullut kuin tuossa aiemmassa kuvassa oli, täytyi lisätä vielä riikinkukko thorax sekä jalat perholle. Ihan hyvän näköinen siitä sitten tuli kun löysi mittasuhteet kohdalleen.

Koukkuongelma tuli eteen. Ei löydy Mistpoolista eikä Perhokolmiosta oikein sopivia nymfi koukkuja. Nimittäin väkäsettömiä. Perhokolmiossa ei ollut edes väkäsellistä sopivaa Tiemcon mallia TMC3761 koossa #12, joten joudun odottelemaan jonkin aikaa, että saan tehtyä nuo pienemmät Pheasant Tailit... Ei oikein viitsi tilatakaan koukkuja kun ei voi olla varma, kuinka pitkät varret niissä sitten loppujen lopuksi on. Väkäsethän saa aina puristettua lyttyyn jos vain perhojen tilaajalle se sopii.












Phesant Tail V.2.0. Näköjään kuula on kiepsahtanut omia aikojaan sitoessa ympäri...

Perhonsidontaa, taas...

Viime aikoina olenkin taasen sitonut aika läjän perhoja. Joku heppu vastasi perhokalastajat.netissä olevaan myynti-ilmoitukseeni ja tilasi 60 kpl perhoja. Olen laittanut jo melkein kaikista kuvat hänelle ja tyytyväinen on ollut. Pieniä muutoksia tosin toivoi, ja ne myös täytyy perhoihin tehdä. Melkein kaikki perhot oli semmoisia, joita en aiemmin ollut sitonut ollenkaan. On ihan kiva huomata kuitenkin se, että kun saa reseptin kouraan (tai etsii sen netistä), useiden uusien perhomallien tekeminen onnistuu. Semmoinen perhonsidontasilmä on kehittynyt. Viimeisin luomukseni on Phasant Tail, jonka tänä iltana äsken väsäsin. Onneksi sain siihen hieman opastusta eilen kaveriltani.














Kuparikuulalla varustettu Pheasant Tail

Leppävesi 9.7.2008

Tänään tuli käytyä pitkästä aikaa uistelemassa. Kaverini tuli Alajärveltä ja niinpä päätimme lähteä uistelemaan. Mietin jonkin aikaa lunastaisinko Leppäveden vai Pohjois-Päijänteen uisteluluvan. Vielä kumpaakaan ei mulla ollut. Leppävesi voitti, osittain sen vuoksi, että samalla luvalla voin uistella myös Lievestuoreen järvellä. Sieltä eräs tuttavani on tänä vuonna saanut kolmekiloiset järvilohen ja kuhan. Eli kalakanta on melko hyvä Lievestuoreen järvellä.

Vene siis auton perään ja Kaunisharjusta laskimme veneen vesille. Uistelimme ensin lähellä olevalla lahdella, josta myös Vaajakoski, vai Haapakoskiko se siinä kohdin on, lähtee Leppävedestä. Tiedän että siinä on hyviäkin kalapaikkoja, mutta uistinten vaihdosta huolimatta ei tärppiäkään tullut noilta vesiltä. Olin edelliskesänä vaihtanut uudet siimat keloihini. Vanhoilla siimoilla yleensä jos uistin jäi pohjaan, se oli sen uistimen menoa. Siima ei kestänyt vetoa kovinkaan paljoa. Nyt kaverillani jäi tukkiukkojen luona uistin varmaan johonkin uppotukkiin ja se kertoo jotain nykyisten siimojen kestävyydestä, että vapa suoraksi ja vedin veneellä irti uistimen. No, uistin tuli ylös, mutta uintilevy, joka oli upotettu noin puoleen väliin vaapun kylkeä, lohkaisi vaapusta palasen ja jäi pohjaan.

Ajattelimme lähteä lähellä olevalle matalikolle, sieltä oli kuitenkin aina välillä jotain tullut, yleensä haukia, joskus olen saanut sieltä kuhan, ja muistaakseni joskus myös taimenen. Siirryimme siis sinne. Matalikon vesikasvit haittasivat uistelua jonkin verran, välillä piti uistimista ottaa rehut irti. Sieltä vesikasvien seasta kuitenkin tuli pikku ahven, noin 15 cm mittainen, kultakylkisellä, oranssi vatsaisella ja musta selkäisellä Vaaksi vaapulla. Päästin sen takaisin kasvamaan. Leppävedestä kun voi saada useita 25-30cm ahvenia myös, niin tuon kokoiset ei paljoa mieltä lohduta. Tuo rehujen irrottelu alkoi jossain vaiheessa tympimään hieman ja menimme läheisen saaren luona olevan ruovikon laitaan. Mulla otti tuo samainen Vaaksi ruohoon jo sinne mennessä, joten uistin ylös ja rehut pois. Eipä aikaakaan siitä, kun olin saanut uistimen takaisin järveen, vavasta näki, että kala oli jälleen vaapussa kiinni. Otin vavan vapatelineestä ja tunsin pari terävää nykäisyä. Sen huomasin heti, ettei kala ollut kovin suuri. Vedin kalan veneeseen, ja iloiseksi yllätykseksi siiman päässä riuhtoi nuori, noin 30 cm taimen. Tietenkin päästin myös sen takaisin kasvamaan. Aloimme pikku hiljaa tehdä lähtöä rantaan, ja Vaaksini jäi todella tiukkaan pohjaan kiinni. Onneksi sain sen irti. Tuolla kyseisellä uistimella nimittäin on tullut melko paljon kalaa ja Vaaksin vaappuja ei enää saa.














Ottipeli!

Vaajakoski 4.7.2008

Tänään päivällä ajattelin lähteä Vaajakoskelle kun oli niin kaunis ja lämmin päivä. Viiden jälkeen alkoi kuitenkin satamaan ja luulin suunnitelmieni menevän myttyyn. Onneksi sade lakkasi jo hyvissä ajoin ja kalaan lähdinkin kymmenen maissa.

Alkuunsa laitoin siiman päähän Klinkhåmerin. Caddis green -värisellä takaruumiilla. Heittelin sitä penkan reunan alas ja niemen nokassa tyveneen veteen. Tyvenessä jotkin pikkukalat upottelivat sitä, mutta mikään niistä ei tarttunut siihen. Olisiko ollut pikku salakoita, en tiedä. Ajattelin vielä pysyä pintaperhoissa kun oli kerta pintaperukekin siiman päässä. Seuraavana vuorossa oli Nalle Puh, tuo legendaarinen Simo Lumpeen kehittämä vesiperhosjäljitelmä. Kaverini oli muuten pari päivää aiemmin saanut Vaajakoskesta semmoisella järvilohen. Lähdin taas sillan kupeesta ja etenin virtaa alaspäin. Kun perho lähti viistämään niin pompottelin sitä veden pinnalla, aivan kuten voi joskus huomata vesiperhostenkin etenevän niin veden pinnalla. Aivan rannassa pariinkin otteeseen perhoon hyppäsi pieni taimen poikanen, mutta onneksi hyppäsi ohi eikä tarttunut Nalleen.

Siinä olikin pintaperhostelut tällä erää, joessa ei kuitenkaan näkynyt mitään suurempien kalojen pintomisia, paitsi toisella rannalla kyllä noin klo 22.23 jokin isompikin mulahti pinnassa. Laitoin uppoperukkeen ja tumman larvan siiman päähän. Heittelin jonkin aikaa larvaa, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Ajattelin laittaa siiman päähän J.J.Pupan. Katselin parista rasiastani eikä niitä niissä ollutkaan. Muistin, että ne onkin eri rasiassa joten köpöttelin autolle vaihtamaan perhoa. J.J.Pupalla kaverini oli jonkun harjuksen tavoittanut Vaajavirrasta. Korkein odotuksin takaisin virran varrelle ja perhoa veteen. Eikä tärpin tärppiä. Alkoi jo tuntumaan hieman epätoivoiselta. Siiman päähän Hässäkkä. Laitoin ihan uuden, kiiltävällä kuulalla. Tuossa Hässäkässä, jolla sain ison taimenen, kultaus oli jostain syystä lähtenyt kuulasta. Mielestäni se oli kyllä vielä siimaan laitettaessa kunnossa. Heittelin sitä ylävirtaan, että se sai kunnolla vajota pohjan tuntumaan. Heitto ylävirtaan, odotus. Heitto ylävirtaan, odotus. Heitto ylävirtaan, hitto, menipäs lähelle rantaa. Lähdin korjaamaan heittoa ja samassa Hässäkkään oli ottanut 15 cm taimen. Olisi mun puolesta saanut kyllä olla ottamattakin. Taimen ylös ja takaisin jokeen.

Lähdin hieman ennen puolta kahtatoista, tällä kertaa isommat kalat eivät olleet syönnillä, tai sitten kalastaja ei osannut valita oikeaa ottipeliä.















Vaajakoski 4.7.2008 klo 23.10

Viikon perho

Unohtuipa mainita eilen. Tosiaan se klinkki kellui sen viikon kupissa. Pitäisi vissiin laittaa kehyksiin ja nimetä se viikon perhoksi. Tai sitten se pitäisi uittaa jonkun kalan suuhun...

Perhonsidonta huone valmistuu

Nyt on perhonsidontahuone/toimisto siinä mallissa, että sain sinne väliaikaisen pöydän ja vein sisältä kaikenlaista tavaraa sinne. Tavaroiden ohessa sinne meni myös perhonsidonta tarvikkeeni. Kiva päästä sitomaan omaan tilaan, ettei enää tarvitse sitoa keittiön pöydällä. Huomaa riittävän suuri roskis, sinne mahtuu viikon peurankarvojen jämät...

Toimistoani en sinne vielä siirrä, ensin pitää saada pari kaappia valmiiksi, että saan kaikki toimistotarvikkeet paikoilleen. Ehkäpä ensi viikolla saan senkin siirrettyä.

Joku voisi ehkä olla sitä mieltä, että jonkinlaista hulluutta tämä on. Ja niin kai onkin kun oma huone pitää perhonsidontaan saada. No, huone on ulkorakennuksen pohjapiirustukseen merkitty askartelu huoneeksi, eikä sillä ollut vielä oikein tarkoitus selvillä kun rakennusta aloin rakentamaan. Olin nääs (yrittäjänä) muualla töissä, joten toimistoa ei tarvittu kotiin, enkä myöskään vielä silloin harrastanut perhokalastusta. Mutta hyvä, että huoneelle löytyi jokin järkevä käyttötarkoitus. Muuten todennäköisesti se olisi täyttynyt romusta (jota kukaan ei tarvitse) pikkuhiljaa... Vaikka eihän tämäkään varmuutta anna huoneen romuttomuudelle, itseni kun tunnen...















Perhonsidontahuone

Ii-joelle

Viime vuonna olin Ii-joella pari viikon pätkää. Tykästyin paikkaan. Alkukesän myttyyn menneiden kalareissujen tilalle ajattelin lähteä neljäksi päiväksi Ii-joelle. Eilen alkoi ankara reissun suunnittelu, tulostelin netistä pari juttua ja kaverinkin luona katseltiin vähän karttaa ja kyselin tarkennusta kalapaikkoihin. Tänä vuonna on kiva mennä sinne kun paikat on ennestään jo vähän tuttuja ja tänä vuonna ymmärrän perhokalastuksesta sata kertaa enemmän kuin viime vuonna. Varmaankin ensi viikon loppupuolella starttaan Hiacen ja ajelen 500 km Taivalkoskelle. Saa edes yhden vähän pidemmän reissun ennen heinäkuun puolenvälin jälkeen tulevaa kahden viikon Lapin reissua.

Hässäkän vetovoimaa

Eilen illalla lähdin Vaajakoskelle heittelemään kun oli niin kaunis ja lämmin ilma. Alkuunsa kokeilin J.J.Pupaa, kaveri kun oli sellaisella saanut harjuksia sieltä. Uittelin pupaa tulipaikan niemen reunan sillalta niemen kärkeen, mutta mitään tapahtumia ei tullut - tai yksi mahdollinen tärppi taisi tulla. Näin pinnassa mulahtavan aina välillä ja ajattelin että tuon voisi tuosta ottaa. Kaverikin oli katselemassa touhujani niin pitihän sitä joku kala saada. Pintaperhot olin jättänyt autolle, joten parkkipaikalle päivittämään settiä. Vaihdoin uppoperukkeen tilalle pintaperukkeen ja perhoksi laitoin pienen oliivin värisen koon #14 koukkuun sidotun Klinkhåmerin. Eipä montaa kertaa tarvinnut Klinkkiä uittaa kalan yli kun pinnassa mulahti ja perho hävisi pinnan alle. Pienen rimpuilun jälkeen vapautin siiman päästä noin 20 cm taimenen. Kyllähän sen tiesi, ettei se suuri kala ollut, mutta joku piti saada kerta kaverikin oli katselemassa.














Piskuinen Klinkki


Illan mittaan kaveri lähti ja muutkin kalamiehet poistuivat paikalta. Joki sai rauhoittua ja kokeilin Nalle Puhia. Eipä siihen tärppejä tullut. Oli vähän pitkät siivet mun nallessa ja se välillä kaatui toiselle siivelleen. Lyhensin siipiä siimaleikkurilla. Sen jälkeen se ui hyvin, siipinippu kauniisti pystyssä.

Huomatessani pintaperhojen tehottomuuden katselin rasiaani ja mietin, minkä laittaisin siiman päähän. Siinä rasiaa penkoessani silmiini osui Aarne Karjalan Hässäköitä. Niinpä valitsin hässäkän ja laitoin sen perukkeen jatkoksi. En viitsinyt enää siinä vaiheessa iltaa vaihtaa edes uppoperuketta, ja kyllähän lyijyllä kyllästetty wolfram-kuulainen pikkuperho hyvin uppoaa pintaperukkeellakin. Taisi olla ihan toinen lasku, kun perho upposi ottimonttuun ja silloin tärähti. Siimaa juoksi vähän kelalta, tosin jarrukin oli aika löysällä. Kiristin jarrua hieman ja pidin siiman kireänä. "Talutin" kalan niemen nokkaan, josta se oli hyvä poimia haavin perukoille. Sain kalan haavittua ja samassa tajusin, että mitta on autolla, samassa kalakassissa, missä pintaperhotkin oli hetkeä aiemmin. Mittailin kalaa silmilläni ja ajattelin sen olevan noin 50 cm ja otin sen ylös. Vein kalan haavissa autooni ja mittasin, 45 cm taimen. Alamittahan tuolla on 50 cm, mutta otin kalan kuitenkin, kun haavissa olin kanniskellut sitä jo ympäri Vaajakoskea.















Hässäkkä taimenjahdin jäljiltä. Kumma että tuosta kuulasta on kultaus hävinnyt...