Hässäkän vetovoimaa

Eilen illalla lähdin Vaajakoskelle heittelemään kun oli niin kaunis ja lämmin ilma. Alkuunsa kokeilin J.J.Pupaa, kaveri kun oli sellaisella saanut harjuksia sieltä. Uittelin pupaa tulipaikan niemen reunan sillalta niemen kärkeen, mutta mitään tapahtumia ei tullut - tai yksi mahdollinen tärppi taisi tulla. Näin pinnassa mulahtavan aina välillä ja ajattelin että tuon voisi tuosta ottaa. Kaverikin oli katselemassa touhujani niin pitihän sitä joku kala saada. Pintaperhot olin jättänyt autolle, joten parkkipaikalle päivittämään settiä. Vaihdoin uppoperukkeen tilalle pintaperukkeen ja perhoksi laitoin pienen oliivin värisen koon #14 koukkuun sidotun Klinkhåmerin. Eipä montaa kertaa tarvinnut Klinkkiä uittaa kalan yli kun pinnassa mulahti ja perho hävisi pinnan alle. Pienen rimpuilun jälkeen vapautin siiman päästä noin 20 cm taimenen. Kyllähän sen tiesi, ettei se suuri kala ollut, mutta joku piti saada kerta kaverikin oli katselemassa.














Piskuinen Klinkki


Illan mittaan kaveri lähti ja muutkin kalamiehet poistuivat paikalta. Joki sai rauhoittua ja kokeilin Nalle Puhia. Eipä siihen tärppejä tullut. Oli vähän pitkät siivet mun nallessa ja se välillä kaatui toiselle siivelleen. Lyhensin siipiä siimaleikkurilla. Sen jälkeen se ui hyvin, siipinippu kauniisti pystyssä.

Huomatessani pintaperhojen tehottomuuden katselin rasiaani ja mietin, minkä laittaisin siiman päähän. Siinä rasiaa penkoessani silmiini osui Aarne Karjalan Hässäköitä. Niinpä valitsin hässäkän ja laitoin sen perukkeen jatkoksi. En viitsinyt enää siinä vaiheessa iltaa vaihtaa edes uppoperuketta, ja kyllähän lyijyllä kyllästetty wolfram-kuulainen pikkuperho hyvin uppoaa pintaperukkeellakin. Taisi olla ihan toinen lasku, kun perho upposi ottimonttuun ja silloin tärähti. Siimaa juoksi vähän kelalta, tosin jarrukin oli aika löysällä. Kiristin jarrua hieman ja pidin siiman kireänä. "Talutin" kalan niemen nokkaan, josta se oli hyvä poimia haavin perukoille. Sain kalan haavittua ja samassa tajusin, että mitta on autolla, samassa kalakassissa, missä pintaperhotkin oli hetkeä aiemmin. Mittailin kalaa silmilläni ja ajattelin sen olevan noin 50 cm ja otin sen ylös. Vein kalan haavissa autooni ja mittasin, 45 cm taimen. Alamittahan tuolla on 50 cm, mutta otin kalan kuitenkin, kun haavissa olin kanniskellut sitä jo ympäri Vaajakoskea.















Hässäkkä taimenjahdin jäljiltä. Kumma että tuosta kuulasta on kultaus hävinnyt...