Sumariperhoja lissää

Nyt alkaa sumariperhot olemaan jo melko hyvässä kuosissa. Nymfit tosiaan tuli sidottua jo aiemmin, niitä on nyt 15 kpl. Se saa luvan riittää kun ottaa huomioon, että sumariaika on melko lyhyt - ellei nyt innostu lähtemään jonnekin pohjoisemmaksi kun täältä Jyvässeudulta sumarit alkaa hiipumaan.














Korrinymfit. Kuvassa myös nuo pienet fläsä-siipisäkillä sidotut perhot.

Pyöräyttelin tuossa myös 15 kpl klinkkejä. Pertti Kanervan ohjeen mukaan orassilla takaruumiilla ja mustalla kierteellä ja häkilällä varustettuina klinkkikoukkujen ko'oissa 12 ja 16. Näissähän tuo kokotaulukko on aivan poikkeava 'normaaleista' koukuista. Näitä sidoin molempia 5 kpl.














Oranssit Klinkit valmiina.

Sitten yllätys yllätys vihreitä, melko suuria (klinkkikoukku koko 12) klinkkejä. Tämä päähänpisto juontaa viime keväälle kun olin Huopanalla sumariaikaan. Minähän en sieltä mitään saanut, eikä moni muukaan, mutta Jouko napsi koskesta päivän mittaan useita kaloja. Ja jotkut niistä haksahtivat juuri tuohon vihreäperäiseen suureen klinkkiin. Itse sidoin neljä noista 'Caddis Green' värisellä Hare'sin pintaperhodubbingilla ja yhden kirkkaamman vihreän - 'Insect Green' värisen jäniksenkorvadubbingista. Tämä sävy on ehkä lähempänä Joukon perhoa, mutta tuo dubbingin paino märkänä hieman mietityttää. Jäniksenkorvadubbinkihan vettyy ja tässä saattaa tulla tuo Jukan mainitsema perä-edellä-uppoaminen eteen. Yksi mahdollisuus olisi tietty sitoa se ennen käyttämääni Kamasanin 'B100' -koukkuun. Enivei, pitää vielä testailla perhoa vesiastiassa.














Vihreät Klinkit ja kivi/karvikoppa. Sieltä koukunmutkasta toukka kurkkaa.

Sattuipa eilen hassu yhteensattuma. Menin Jaskan luokse uuden Mysis-perhoni kanssa ja ajattelin opettaa Jaskan sitomaan sen. Mysistä kun on Vaajakoskessa. Otin myös kirjastosta lainaamani kirjan 'Vesikirppu ja sudenkorento' mukaan. Kirjassa on vedessä esiintyviä pieneläimiä melko hyvin kuvattuna. Kirjassa ei hirveästi ole eri lajeja, mutta varmasti yleisemmät löytynee. No nyt hieman sorruin sivuraiteille - siis menin Jaskan luokse perhoineni ja kirjoineni ja kirjasta katsottiin Mysiksen kuva. Jaska sanoikin ihmetelleensä mitä eläimiä oli löytänyt harjuksen vatsasta ja kaivoi kamerasta kuvan Mysiksestä. Siinä sitten sidottiin Mysikset mieheen ja odotellaan parempia perhokelejä, että pääsisi Vaajakoskeen testaamaan kyseistä perhoa. Jaska oli löytänyt myös kasvikoppia harjuksien vatsoista ja tehnytkin joitakin. Siitäpä riemastuneena itsekin tein äsken toukallisen kasvikopan Oliver Edwardsin 'Perhovalioita' -kirjan ohjeiden mukaan. Ei oikein ollut sopivaa koukkua, joten jätin tällä kertaa perhomäärän yhteen. Pitäisi ostaa #8 koon nymfikoukkuja, ne varmaan olisi jotakuinkin sopivan mittaisia.














Mysikset odottelemassa parempia kalakelejä.

Tässä parina päivänä tutkittuani noita hyönteiskirjoja ja tunnistusoppaita, olin jo tullut siihen tulokseen, että Lapissa Rautujärvellä kuoriutuneet vesiperhoset olivat loimuhiidekkäitä (Agrypnia varia). Netistä levinneisyyttä etsiessäni törmäsin Inari-Lapin eläinluetteloon, jossa kyseinen laji oli. Tuon arveluni laitettuani perhokalastajat.nettiin, Rinteen Aki hieman oikoi käsitystäni ja antoi hyvän kuvapankin osoitteen, josta voi katsella eri perhosten kuvia. Elikkäs todennäköisesti perhonen oli harmohiidekäs (Agrypnia obsoleta). Nyt vihdoin tuli vastaus jo jonkin aikaa vaivanneeseen perhosongelmaan.












Ensimmäinen arvaukseni Lapin mystisestä vesiperhosesta.