perjantai 21. toukokuuta 2010

Aten vavan synty

Seuramme järjesti vavanrakennuskurssin ja tuolla kurssilla kokosin itselleni TFO:n piskuisen #2-luokan Finessen. Kurssin jälkeenkin oli kova hinku rakentamaan uutta vapaa ja päätin rakentaa perhokalastuksesta kiinnostuneelle nuoremmalle pojalleni vavan. Vavan rakentaminen meni kutakuinkin näin...

Vavanrakennuksessa tarvitaan seuraavat tarvikkeet:
- Vapa-aihio
- Kelakiinnike
- Kahva
- Vaparenkaat
- Vavan rakennukseen soveltuvaa lankaa
- Mahdollisesti koristesidoslankaa
- Epoksiliimaa
- Vapa-lakka paketti (mukana tulee kuppeja lakan sekoitukseen sekä siveltimiä)
- Katkoteräveitsi tai partahöylän terä
- Maalarinteippiä

Pojan vapaan valitsin HiLevelin Royal #4-luokan 8' pitkän aihion. Aihiossa on hauskahko bambun vartta jäljittelevä kuviointi. Mielestäni tuo hieman normaalia lyhyempi ja kevyempi käyttöisempi vapa toimii heiveröisellä nuorellamiehellä paremmin kuin normi 9' vapa. Rakennuksen alkuvaiheessa aihion päihin kannattaa pyöräyttää maalarinteipin palat. Näihin paloihin merkitään aihion selät, eli jäykimmät kohdat aihiossa. Aihion selät löytää siten, että laittaa aihion osan tyvipään pöydälle ja kärjen vasemman käden peukalon hankaan. Oikealla käden kämmensyrjällä jännitetään osa reilulle mutkalle samalla pyörittäen. Aihio nuljahtaa tietyssä kohtaa 'yli'. Eli nuljahdus tapahtuu selän kohdalla kun osa pyrkii kääntymään löysemmälle syrjälleen. Tässä nuljahduksen kohdalla on aihion jäykin osa, eli selkä. Yleensä osista löytää kaksi selkää jotka merkitään osien päissä oleviin maalarinteippeihin.

Seuraava vaihe on kelakiinnikkeen sekä kahvan liimaaminen. Jos haluaa selvitä helpolla niin kelakiinnikeita saa lukemattomia erilaisia valmiina. Minä ilmeisesti en kuitenkaan halunnut selvitä helpolla vaan halusin hieman yksilöllisyyttä pojan vapaan, joten päätin valmistaa kelakiinnikkeen itse. Perhokolmion kautta saa metalliosia kelakiinnikkeisiin, joten omaksi osuudeksi jäi puuinsertin sorvaaminen ja kelakiinnikkeen kasaaminen. Puuksi tuohon inserttiin tilasin puukkotarvikkeita myyvästä Brisasta 'Holm Oak' tammea, joka osottautuikin varsin mukavaksi työstää. Hintaa pikku palikalle tosin tuli kun piti tilata myös jotain muuta puuta, että 30 euron minimitilaus tuli täyteen. Ensin porasin puuhun reiän ja sorvasin insertin sopivaan kokoon. Käytössäni olevia metalliosia käytettäsessä puuhun piti veistää vielä viiste kelan jalkaa varten. Kun koko komeus oli viimeisen päälle hiottu, hukutin sen pariin otteeseen ohennettuun Unica Super lakkaan ja lopuksi kastoin sen vielä Solmasterin LV1 lakkapurkkiin. Jokaisen lakkauksen välissä tietty insertti sai kuivua ja sille tehtiin välihionta.












Itse valmistettu kelankiinnike


Aihioon tehdään kelakiinnikkeen alle noin sentin levyisestä maalarinteipistä kolme tai neljä tukea. Päihin yhdet ja keskelle yksi tai kaksi. Kelakiinnikke ei saa hölskyä noiden tukien päällä vaan sen tulee istua siihen tukevasti. Tukien väliin jäävä alue täytetään epoksiliimalla ja kelakiinnike painetaan paikoilleen. Kurssilla emme etsineet aihion tyviosasta selkiä, vaan kelakiinnikkeet liimattiin tyviosassa olevan teksti mukaan. Siten, että kun teksti on oikein päin, kela on vavan alapuolella.

Kahvan reikä viilataan aihioon nähden hieman suureksi. Kahvan alle kierretään lankaa (samaa jota käytetään vaparenkaiden sidonnassa) niin paljon, että kahva ei nulju lankakerroksen päällä vaan on siinä tukevasti. Lanka antaa epoksille hyvän liimausalustan jolloin kahva pysyy paremmin kiinni kuin pelkästään aihiolle liimattuna. Lankojen päälle levitetään epoksiliimaa ja kahva vedetään päälle. Jos liimaa pursuaa kahvan alta kelakiinnikkeen päälle, se kannattaa poistaa jo tässä vaiheessa asetonilla.

Vaparenkaat on hyvä käsitellä ennen paikalleen sitomista. Katso, että renkaan jalat asettuvat tasaisesti vapa-aihiolle ja varmista, ettei vaparenkaiden jalkojen alla ole mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa vapaa rikkovia jäysteitä. Myös jalan päätä kannattaa hioa päältä siten, että lanka pääsee nousemaan vaparenkaan jalan päälle ilman suurempia kikkailuja. Stripperin kohdalla varsinkin tähän vaiheeseen kannattaa kiinnittä huomiota.

Vaparenkaista ensimmäiseksi laitetaan kärkirengas. Kurssilla laitoimme sen kiinni teollisuudessa käytettävällä kuumaliimalla, mutta liimaamiseen voi aivan yhtä hyvin käyttää myös epoksiliimaa. Kärkirenkaan kiinnityksessä täytyy huomioida, että rengas tulee oikeaan suuntaan. Vaparenkaiden sijainnista selkiin nähden käydäänkin sitten varmaan loputonta vääntöä. Kristian opetti laittamaan vaparenkaat aihion selkien väliin, eli vavan löysimmälle kohdalle. Näin tehtynä vavasta tulee tarkka eikä vavan kärki lähde heitossa vääntymään sivulle. Muiden vaparenkaiden paikka merkitään aihioon joko ns. China Makerilla tai maalarinteipillä. Renkaiden paikka löytyy yleensä vapa-aihion mukana tulevasta lappusesta tai vaikkapa HS-Importin sivuilta löytyvästä taulukosta. Mitta otetaan kärkirenkaan kärjestä snaken keskelle. Vaparenkaat teipataan paikoilleen ainakin toisesta jalastaan ennen paikalleen sitomista. Vaparenkaiden sitominen tapahtuu käyttämällä siihen tarkoitettua lankaa. Sidontaa helpottaa huomattavasti vavanrakennusteline, jonka voi hyvin rakentaa itsekin, mutta mikä ei kaupallisena versionakaan maksa kuin noin 40 euroa. Sitominen kannattaa aloittaa aihiolta ja edetä vaparenkaan jalan päälle. Sidontaa on hyvä pakata muutamien kierroksien välein niin sidoksesta tulee tiivis.














Valmis, lakkaamaton sidos


Sidoksien lakkaamiseen käytetään vapa-lakkaa. Flex-Coatilla on paria mallia – normaalia ja 'lite' merkinnällä varustettua. Normaalilla lakalla lakkaus voidaan suorittaa kerralla ja puolestaan 'lite' on sen verran ohuempaa, että sillä lakatessa vaaditaan pari lakkauskertaa. Lakatessa lakkaa voi tarvittaessa lämmittää jotta siitä saadaan hieman notkeampaa ja paremmin imeytyvää. Lakkaus on helpoin suorittaa siten, että laittaa vavan – tai useimmissa tapauksissa pöydän lyhyydestä johtuen - vavan osia pyörimään vavan pyörittimeen ja siveltimellä lakkaa sidoksen. Lakan täytyy antaa kuivua 4-8 tuntia, jonka jälkeen voidaan pyörittimeen vaihtaa uudet vavan osat ja lakata nämä. Lakkauksen jälkeen käsissäsi onkin valmis vapa!






Aten vapa


Varsinkin ensimmäisen vavan rakentamiseen menee tarvikkeiden hankkimisen vuoksi jonkin verran rahaa. Jopa siinä määrin, että mikäli aikoo kasata vain yhden vavan, ei rakentamisessa ole taloudellisessa mielessä järkeä. Jos nyt laskettaisiin kustannukset tuolle pojan vavalle, niitä kertyy suunnilleen seuraavasti: Vapa-aihio 50 euroa, kelakiinnikkeen puu ja metalliosat 19 euroa, kelakiinnikkeen lakat 30 euroa, kahva 18 euroa, vaparenkaat 15 euroa, langat (2 rullaa) 9 euroa, vapalakka 20 euroa, Epoksiliima 10 euroa. Eli tarvikkeet yhteen vapaan tuli maksamaan noin 170 euroa. Saman vavan saa valmiina noin 130 eurolla. Mutta, tarvikkeita on jäänyt myös mahdollisiin tuleviin projekteihin, joten käytettyjen materiaalien puitteissa vavan kokonaishinnaksi tulee suunnilleen 110 euroa. Lisäksi kustannuksia nostaa se, ettei aihioiden mukana yleensä tule vapaputkea. Kustannuksista huolimatta omaa mieltäni lämmittää se, että tästä vavasta poika saa isän hänelle tekemän vavan josta toivottavasti on iloa pitkäksi aikaa.

Ei kommentteja: