Tänään kävin illansuussa Vaajakoskella harjoittelemassa seuramme lohivehkeillä heittoa. Heitto alkoikin sujumaan kohtuullisesti, siimaa sain ammuttua loppujen lopuksi seitsemisen metriä. Huomaa, että ajoitus on aika pahasti pielessä. Taisi nimittäin kahdeksan perhoa "kadota" siiman päästä kun siima läsähti. Tai kaksi niistä jäi puihin, mutta joka tapauksessa Vaajakosken voimalan yläpuolella on nyt kasapäin erilaisia muddlereita ym. streamereita maastossa...
Heittoharjoitusten jälkeen siirryin voimalan alapuolelle heittelemään omalla #7 luokan välineillä. Näkyipä niemennokasta hieman alavirtaan, keskellä virtaa pintovan joku taimenkin. Niemennokassa oli vain virvelimies sillä hetkellä, niin en päässyt yrittämään tuota kalaa. Ottimontusta tarttui jonkun virvelimiehen paino ja perho omaan perhooni ja sain ne ylös. Näytti olevan joku haili perhona.
Kun virvelimies lähti, niin siirryin niemennokkaan ja yritin sitä keskivirrassa ollutta kalaa, mutta eihän se huolinut perhoani. Suvannosta sitten neppailin #14 kokoisella tummalla Klinkhåmerilla kymmenkunta salakkaa. Sen opin, että jos salakka on siimassa kiinni, kun tekee takaheiton, ei kannata tehdä etuheittoa. Siima katkeaa nääs. En nyt ole ihan varma, mutta näytti siltä, että suvannossa olisi harjukset pintoneet myös. Ne oli kuitenkin sen verran kauempana, että sinne saakka perhoani en saanut.
Huomasin myös hukanneeni harmaan perhorasian ynnä semmoiset 150 pikkuperhoa. No, nyt voi hyvillä mielin tehdä pikkuperhoja oikein urakalla eikä tarvitse miettiä minne ne laittaisi. Tuo rasian katoaminen kyllä vähän harmittaa. Kyseessä oli 25 euron C&F:n rasia. Luulisin, että se on noussut perholiivieni taskusta kun Keskisenkoskella olen iltahämärissä kahlannut syvässä vedessä. Nyt täytyy kyllä varusteisiin saada parannusta. Noiden perholiivien taskusta on jo kahdesti perhorasia pudonnut. Onneksi sen toisen löysin Lapin reissulla. Pitänee hankkia uudet perholiivit tai ommella tuon taskuihin vetoketjut... Toisaalta haluaisi säilyttää nuo vanhat liivit. Niissä on kuitenkin jo jonkinlaista tunnearvoa. HITTO!
sunnuntai 31. elokuuta 2008
lauantai 30. elokuuta 2008
Keskisenkoski 29.8.2008
Pääsin seuramme kalareissulle Konneveden Keskisenkoskelle. Saavuin paikalle noin klo 16 ja paikalla oli muutama kaveri kun ehdin perille. Yksi kaveri tuli hieman minun jälkeeni. "Ailin mökillä" yövyimme, joten se myös oli keskuspaikkamme.
Ailin mökki (ja mun Hiace)
Menin mökin rantaan alavirran suuntaan ja kahlasin vähän matkaa keskemmälle jokea. Streameria tarjosin, mutta tuntui, ettei paikalla kala ollut oikein syönnillään. Kohta näin, että hieman alempana oli yhdellä kaverilla kala kiinni. Tovin väsyttelyn jälkeen hän sai sen haavittua ja mökille mentyäni näin tuon hienon 48 cm taimenen. Kala tuli klassisella Huopana perholla. Samalla perholla kuulemma oli tullut lohikin. Toinen kaveri oli aiemmin saanut jo 45 cm taimenen, luultavasti jollain pupalla.
48 cm taimenen pää
Menin mökiltä hieman ylävirran suuntaan ja kalastelin mökin ja saaren välissä olevaa pikkuniskaa. Jonkin ajan kuluttua hässäkkään narahtikin noin 20 cm taimen. Kala nopeasti ylös ja takaisin koskeen. Menin niskan yli saaren taakse. Saaren tausta oli melko hankalaa kahlata, mutta kuitenkin pääsin saaren alapuolelle heittelemään. Heittelin keskusvirtaan eri perhoilla, kokeilin välillä pintaperhoakin. Mitään tapahtumia ei tullut.
Menin takaisin mökille jossa muut olivat ja edellisenä viikonloppuna oli vesiperhosten kuoriutuminen alkanut iltahämärissä klo 21 jälkeen. Vähän aikaa lämmittelin siinä ja taisin ottaa leipää ja mehua pahimpaan nälkään. Klo 19 maissa lähdimme kokeilemaan uudestaan. Menin alavirran suuntaan mutkan taakse ja heittelin siellä toisten kehoituksesta lähinnä pupia ja larvoja. Mitään tapahtumia ei tullut. Mutkan jälkeen oli kyllä suuri lohkare keskellä koskea, jonka takana oli houkuttelevan näköiset kuohut.
Lähdin hieman ylemmäs kaatuneen haavan luokse. Kahlasin keskemmälle koskea. Rannassa oli melko syvää, mutta kun pääsi hieman keskemmälle, pohja alkoi nousta ja kahlaaminen helpottui. Heittelin suuren virran puolelle erilaisia streamereita pintasiimalla jonka päässä oli uppoperuke. Kehittelemääni salakka-spuddleriin joku kävi kopauttamassa, mutta ei tarttunut kiinni. Samoin J.J.Pupaan tuli tärppi joka sekään ei jäänyt kiinni. Paikalla, jossa kalastelin, oli mukavan näköisiä kiven huopeita, joista varmaan olisi mahdollista saadakin kalaa.
Illan hämärtyessä entisestään kalastin vain pupilla. Joitain vesiperhosia oli mönkinyt niskaanikin, mutta mitään valtaisaa kuoriutumishuippua ei kyllä ollut havaittavissa. Muutaman kerran näin hyvän kokoisen taimenen hyppäävän suuremman virran puolella ja tarjosin sinne paria perhoa, mutta ei mun perhot kalalle kelvannut. Pienemmät harjukset lätisivät vienommassa virrassa, mutta niidenkään ruokahalua ei perhoni suuremin kiihottanut.
Keskisenkoskea Ailin mökiltä alaspäin. Oikeassa laidassa oksien alla näkyy kaatunut haapa. Siitä keskivirtaan tuntuisi olevan hyviä kalapaikkoja.
Ilta pimeni kovaa vauhtia. Ajattelin kokeilla vielä pintaperholla, mutta tyhmyyksissäni olin jättänyt otsalampun autolle eikä solmun tekemisestä enää mitään siinä valossa tullut, joten se kokeilu tyssäsi siihen. Lähdin mökille, jonne myös muut saapuivat hetken kuluttua. Illan tullen M valmisti loimuttamalla toisen tuosta 48 cm taimenen fileestä sekä fileen "jätökset". Täytyypä todeta, että oli erittäin hyvää!
Loimutaimenta!
Saunaa lämmitellessäni huomasin vesisaavissa kaksi vesiperhosta. Toinen oli melko pieni (20mm), harmaasiipinen, vaalea eturuumiiltaan ja vihreä takaruumiiltaan. Toinen oli kanelin värinen, todella suuri (40mm) vesiperhonen. Ei ehkä ole ollenkaan liioiteltua sitoa "Nalle Puh" -perhoja jopa #6 pintaperho koukkuun. Ei sitä sitten loppujen lopuksi saunaan tullut mentyä kuitenkaan, mutta sainpa housut kuivatettua kun kahluuhousut oli vähän tihkuttanut läpi. Pitänee käydä ostamassa kahluuhousuille sopivaa pesu- ja kyllästysainetta...
Lopuksi voisi todeta, että tuolla veden korkeudella Keskisen koski on hieman hankala kahlata ja kalastaa. Vaikka Keskisenkoski on makuuni liian iso joki, uskon, että joelle vielä palaan. Toivottavasti silloin saalis olisi suurempi ja vesi hieman matalammalla.
Ailin mökki (ja mun Hiace)
Menin mökin rantaan alavirran suuntaan ja kahlasin vähän matkaa keskemmälle jokea. Streameria tarjosin, mutta tuntui, ettei paikalla kala ollut oikein syönnillään. Kohta näin, että hieman alempana oli yhdellä kaverilla kala kiinni. Tovin väsyttelyn jälkeen hän sai sen haavittua ja mökille mentyäni näin tuon hienon 48 cm taimenen. Kala tuli klassisella Huopana perholla. Samalla perholla kuulemma oli tullut lohikin. Toinen kaveri oli aiemmin saanut jo 45 cm taimenen, luultavasti jollain pupalla.
48 cm taimenen pää
Menin mökiltä hieman ylävirran suuntaan ja kalastelin mökin ja saaren välissä olevaa pikkuniskaa. Jonkin ajan kuluttua hässäkkään narahtikin noin 20 cm taimen. Kala nopeasti ylös ja takaisin koskeen. Menin niskan yli saaren taakse. Saaren tausta oli melko hankalaa kahlata, mutta kuitenkin pääsin saaren alapuolelle heittelemään. Heittelin keskusvirtaan eri perhoilla, kokeilin välillä pintaperhoakin. Mitään tapahtumia ei tullut.
Menin takaisin mökille jossa muut olivat ja edellisenä viikonloppuna oli vesiperhosten kuoriutuminen alkanut iltahämärissä klo 21 jälkeen. Vähän aikaa lämmittelin siinä ja taisin ottaa leipää ja mehua pahimpaan nälkään. Klo 19 maissa lähdimme kokeilemaan uudestaan. Menin alavirran suuntaan mutkan taakse ja heittelin siellä toisten kehoituksesta lähinnä pupia ja larvoja. Mitään tapahtumia ei tullut. Mutkan jälkeen oli kyllä suuri lohkare keskellä koskea, jonka takana oli houkuttelevan näköiset kuohut.
Lähdin hieman ylemmäs kaatuneen haavan luokse. Kahlasin keskemmälle koskea. Rannassa oli melko syvää, mutta kun pääsi hieman keskemmälle, pohja alkoi nousta ja kahlaaminen helpottui. Heittelin suuren virran puolelle erilaisia streamereita pintasiimalla jonka päässä oli uppoperuke. Kehittelemääni salakka-spuddleriin joku kävi kopauttamassa, mutta ei tarttunut kiinni. Samoin J.J.Pupaan tuli tärppi joka sekään ei jäänyt kiinni. Paikalla, jossa kalastelin, oli mukavan näköisiä kiven huopeita, joista varmaan olisi mahdollista saadakin kalaa.
Illan hämärtyessä entisestään kalastin vain pupilla. Joitain vesiperhosia oli mönkinyt niskaanikin, mutta mitään valtaisaa kuoriutumishuippua ei kyllä ollut havaittavissa. Muutaman kerran näin hyvän kokoisen taimenen hyppäävän suuremman virran puolella ja tarjosin sinne paria perhoa, mutta ei mun perhot kalalle kelvannut. Pienemmät harjukset lätisivät vienommassa virrassa, mutta niidenkään ruokahalua ei perhoni suuremin kiihottanut.
Keskisenkoskea Ailin mökiltä alaspäin. Oikeassa laidassa oksien alla näkyy kaatunut haapa. Siitä keskivirtaan tuntuisi olevan hyviä kalapaikkoja.
Ilta pimeni kovaa vauhtia. Ajattelin kokeilla vielä pintaperholla, mutta tyhmyyksissäni olin jättänyt otsalampun autolle eikä solmun tekemisestä enää mitään siinä valossa tullut, joten se kokeilu tyssäsi siihen. Lähdin mökille, jonne myös muut saapuivat hetken kuluttua. Illan tullen M valmisti loimuttamalla toisen tuosta 48 cm taimenen fileestä sekä fileen "jätökset". Täytyypä todeta, että oli erittäin hyvää!
Loimutaimenta!
Saunaa lämmitellessäni huomasin vesisaavissa kaksi vesiperhosta. Toinen oli melko pieni (20mm), harmaasiipinen, vaalea eturuumiiltaan ja vihreä takaruumiiltaan. Toinen oli kanelin värinen, todella suuri (40mm) vesiperhonen. Ei ehkä ole ollenkaan liioiteltua sitoa "Nalle Puh" -perhoja jopa #6 pintaperho koukkuun. Ei sitä sitten loppujen lopuksi saunaan tullut mentyä kuitenkaan, mutta sainpa housut kuivatettua kun kahluuhousut oli vähän tihkuttanut läpi. Pitänee käydä ostamassa kahluuhousuille sopivaa pesu- ja kyllästysainetta...
Lopuksi voisi todeta, että tuolla veden korkeudella Keskisen koski on hieman hankala kahlata ja kalastaa. Vaikka Keskisenkoski on makuuni liian iso joki, uskon, että joelle vielä palaan. Toivottavasti silloin saalis olisi suurempi ja vesi hieman matalammalla.
torstai 28. elokuuta 2008
Siimasotkuja
Huomenna on lähtö Keskisenkoskelle, joten ajattelin tänään laittaa käytössä hyviksi kokemani siimat omille puolille. Kävin töiden jälkeen Perhokolmiosta ostamassa isompaan Komaani (7-8) varapuolan ja siihen 200m 30lb:n (13kg) pohjasiimaa. Käytettynä ostamani Visionin Extreme Distance WF7W/S fast sink 4 -siima nimittäin vie puolalta melko vähän tilaa, siksi noin hurja määrä pohjasiimaa tuon kokoiseen kelaan. Ja toisaalta, siimaa olen ajatellut käyttää lähinnä streamer- ja lohen kalastuksessa, joten pohjia saa varulta ollakin ihan reilusti. Eihän sitä tiedä mikä mörkö joskus lohijoella perhoon täräyttää! Samalla sain tuon setin mukana tulleen Vision Attack WF7F -siiman takaisin omalle puolalleen ja omille pohjasiimoilleen. Nyt isompi settini on valmiina sekä pintaperho kalastukseen että streamer ja lohihommiin. Jos kevyempää settiä haluaa niin sitten on tuo pienempi sitä varten.
Vision Koma 7-8. Kelalla Extreme Distance ja varapuolalla Attack -siimat
Pienemmän settini kanssa tulikin vähän ongelmia. Nythän mulla on ollut kaksi puolaa käytössä ja yksi aivan tyhjänä, viimeksi tuon Attack WF7F:n varastona... Toisessa käytössä olevassa puolassa on ollut käytettynä ostamani Visionin Presentation2 -siima, johon olen kyllä ollut tyytyväinen ja toisessa joskus uutena ostamani 3M Supreme Wet Tip2 -siima. Jälkimmäistä en ole juurikaan käyttänyt, mutta mukana se on reissuilla varulta ollut. En nimittäin ole tykännyt sen heitto-ominaisuuksista. No, nythän sitten kävi niin, että ajattelin laittaa tuon 3M:n siiman tilalle R:ltä ostamani DT-siiman. Mutta puolaa ei löydykään mistään. Tiedän, että se on tummassa Visionin kelapussissa ja luulin sen olevan autoni ohjaamossa olevassa muovikassissa, mutta muovikassi olikin tyhjä. Vielähän tuo yksi varapuola olisi, pitänee huomenna käydä hakemassa siihen pohjasiiman, että saa tuon DT:n käyttöön omassa kelassani. Ei kyllä paljoa kannattaisi hukata tuommoisia satasen paketteja... Pienempi setti olisi sitten pintaperho kalastukseen niin olan yli heitto-, että rullausominaisuuksien vuoksi erittäin hyvä, kevyt setti. Ja hyvähän tuolla on vaikka larvastaakin uppoperukkeella ja painotetulla perholla.
Vision Koma 7-8. Kelalla Extreme Distance ja varapuolalla Attack -siimat
Pienemmän settini kanssa tulikin vähän ongelmia. Nythän mulla on ollut kaksi puolaa käytössä ja yksi aivan tyhjänä, viimeksi tuon Attack WF7F:n varastona... Toisessa käytössä olevassa puolassa on ollut käytettynä ostamani Visionin Presentation2 -siima, johon olen kyllä ollut tyytyväinen ja toisessa joskus uutena ostamani 3M Supreme Wet Tip2 -siima. Jälkimmäistä en ole juurikaan käyttänyt, mutta mukana se on reissuilla varulta ollut. En nimittäin ole tykännyt sen heitto-ominaisuuksista. No, nythän sitten kävi niin, että ajattelin laittaa tuon 3M:n siiman tilalle R:ltä ostamani DT-siiman. Mutta puolaa ei löydykään mistään. Tiedän, että se on tummassa Visionin kelapussissa ja luulin sen olevan autoni ohjaamossa olevassa muovikassissa, mutta muovikassi olikin tyhjä. Vielähän tuo yksi varapuola olisi, pitänee huomenna käydä hakemassa siihen pohjasiiman, että saa tuon DT:n käyttöön omassa kelassani. Ei kyllä paljoa kannattaisi hukata tuommoisia satasen paketteja... Pienempi setti olisi sitten pintaperho kalastukseen niin olan yli heitto-, että rullausominaisuuksien vuoksi erittäin hyvä, kevyt setti. Ja hyvähän tuolla on vaikka larvastaakin uppoperukkeella ja painotetulla perholla.
Kalastuspäivä Hippoksella 27.8.2008
Tapahtumassa oli reilut 350 tenavaa
Olin seuramme K-S Perhokalastajat ry:n kanssa Hippoksen Köyhällä lammella kalastuspäivällä. Paikalle tuli yli 350 ala-aste ikäistä koululaista - onneksi pienemmissä ryhmissä, hyvin ajoitettuna. Opetin siellä kahden muun henkilön lisäksi lapsille, miten perhoa heitetään. Meidän vavoissa tietenkin perhojen paikalla oli vain villatupsut, ettei tullut takaheitossa ikäviä onnettomuuksia. Kyllä siellä monet oppivatkin heittämään hyvin. Toiset ei sitten taas millään. Mäkelänmäen 4B-ryhmä oli ihmeellinen. Kaikki heittivät kuin vanhat tekijät pienen harjoittelun jälkeen.
Seuralla oli myös perhokalastusta koskien infopiste, jossa lapset sai kysellä perhokalastuksesta. Esillä oli perhoja ja eräs seuramme jäsen oli perhovarusteet päällä, jotta lapset näkivät, mitä kaikkea tarvitaankaan kun ollaan koskessa kalalla.
Heitonopetusta
Tapahtuma meni kaikin puolin kivasti. Lampeen oltiin istutettu 100 kirjolohta ja joku lapsi saikin lohen kotiin viemisiksi. Ja joku toinen sai kookkaan ruutanan - tarina ei kerro, otettiinko se ylös vai päästettiinkö takaisin. Paikalla oli myös ruokakoju, josta sai lohkoperunoita ja vaihtoehtoisesti joko lohimedaljonkeja tai muikkuja. Itse otin muikkuja ja täytyy myöntää, että hyvää oli.
maanantai 25. elokuuta 2008
Salakoita
Nyt tuli semmoinen tilanne eteen, että pitäisi tehdä salakka-perhoja. Äkkiseltään Perhorasia.fi:stä katsoin, mutta siellä olevat mallit vaikutti jotenkin kököiltä. Tosin yksi heppu laittoi sähköpostia ja laittoi kolmeen siellä olevaan salakkaan linkin, jollaiset haluaisi, mutta saan kuulemma myös ehdottaa omia salakka malleja. Mulla ei ole kaikkia tarvikkeita vaan kaikkiin niihin ehdotettuihin perhoihin, joten pikku muutoksilla pitäisi mennä.
Mietittyäni tovin tuli kalastavat spuddler-perhot mieleen, joten niitä sitten salakka versioita tekemään... Lisäilen tänne uusia malleja sitä mukaa kun niitä tulee. Ensi viikonloppuna olisi hyvä tilaisuus päästä testaamaan niitä Keskisenkoskelle, kun seuramme tekee sinne reissun. Enpä tiedä, tekeekö noilla mitään. Olen hieman skeptinen itse keksimiäni perhomalleja kohtaan.
Salakka-Spuddler
Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Valkokärkinen orava
Kierre: Oval Large hopea
Runko: Ice Dubbingin ja Super Bright Creamin sekoitus
Kurkku: Punainen Antron dubbaus
Alussiipi: Valkoinen bucktail
Siivet: Neljä Grizzly kukon höyhentä parit vastakkain aseteltuna
Pää: Luonnon värinen peura
Salakka-Spuddlerit
EDIT1: No nyt tein Perhorasian malleista parit perhot. Ylin ja keskimmäinen ovat muuten samat, mutta ylemmässä on opossumi (natural black) pää, toisessa kani (musta) pää. Alimmassa perhossa on tuo hassu pyrstö, tiedä sitten miten toimii, aiemmin en semmoista ole nähnyt.
Salakka (ylemmät)
Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Punainen kukko (höyhenen siikasia)
Kierre: Leveä hopea ovaali tinseli
Runko: Kerman värinen Super Bright
Alussiipi: Valkokärkinen orava
Siipi: Badger-kukon höyhenet, päälle musta kettu
Pää: Opossumi (natural black) tai kani (black)
Salakka (alin)
Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Riistalinnun sulkien päät evän muotoon leikattuna
Kierre: Hologrammitinseli
Runko: Tumman harmaa villa (jänis)
Kaulushäkilä: Punainen kukko tai kana
Siipi: Valkoinen marabou, sivuille ja päälle riikinkukon herlejä
Pää: Luonnonvärinen peura, kaulukseksi jätetään karvan päät
Perhorasian salakka malleja
EDIT2: Tänään kävin testaamassa noita perhomalleja Vaajavirrassa ja hyvin ne tuntuivat uivan. Ei tullut kyllä mitään tapahtumia niihin, mutta en kyllä odottanutkaan. Keskisenkoskella ne pääsevät sitten pidempiaikaiseen testiin, samoin kuin Roarin reseptin mukaiset salakat.
Mietittyäni tovin tuli kalastavat spuddler-perhot mieleen, joten niitä sitten salakka versioita tekemään... Lisäilen tänne uusia malleja sitä mukaa kun niitä tulee. Ensi viikonloppuna olisi hyvä tilaisuus päästä testaamaan niitä Keskisenkoskelle, kun seuramme tekee sinne reissun. Enpä tiedä, tekeekö noilla mitään. Olen hieman skeptinen itse keksimiäni perhomalleja kohtaan.
Salakka-Spuddler
Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Valkokärkinen orava
Kierre: Oval Large hopea
Runko: Ice Dubbingin ja Super Bright Creamin sekoitus
Kurkku: Punainen Antron dubbaus
Alussiipi: Valkoinen bucktail
Siivet: Neljä Grizzly kukon höyhentä parit vastakkain aseteltuna
Pää: Luonnon värinen peura
Salakka-Spuddlerit
EDIT1: No nyt tein Perhorasian malleista parit perhot. Ylin ja keskimmäinen ovat muuten samat, mutta ylemmässä on opossumi (natural black) pää, toisessa kani (musta) pää. Alimmassa perhossa on tuo hassu pyrstö, tiedä sitten miten toimii, aiemmin en semmoista ole nähnyt.
Salakka (ylemmät)
Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Punainen kukko (höyhenen siikasia)
Kierre: Leveä hopea ovaali tinseli
Runko: Kerman värinen Super Bright
Alussiipi: Valkokärkinen orava
Siipi: Badger-kukon höyhenet, päälle musta kettu
Pää: Opossumi (natural black) tai kani (black)
Salakka (alin)
Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Riistalinnun sulkien päät evän muotoon leikattuna
Kierre: Hologrammitinseli
Runko: Tumman harmaa villa (jänis)
Kaulushäkilä: Punainen kukko tai kana
Siipi: Valkoinen marabou, sivuille ja päälle riikinkukon herlejä
Pää: Luonnonvärinen peura, kaulukseksi jätetään karvan päät
Perhorasian salakka malleja
EDIT2: Tänään kävin testaamassa noita perhomalleja Vaajavirrassa ja hyvin ne tuntuivat uivan. Ei tullut kyllä mitään tapahtumia niihin, mutta en kyllä odottanutkaan. Keskisenkoskella ne pääsevät sitten pidempiaikaiseen testiin, samoin kuin Roarin reseptin mukaiset salakat.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Levysiivet
Tänään innostuin tekemään naitetulla levysiivellä toteutetun Simojoen perhon. Eilen nimittäin saapui lähetys Mistpoolista, jossa oli keltaista ja sinistä hanhea. Naitettuja siipiä olen aiemmin tehnyt oikeastaan vain perhonsidonta kursseilla, mutta hyvin se tuntui onnistuvan edelleen. Perho onnistui muuten ihan hyvin, mutta noin pieneen koukkuun siiven olisi pitänyt olla pienempi. Otin hanhea kutakin väriä neljä liistaketta sulasta, ehkä kolme tai jopa kaksi olisi riittänyt niin siivestä olisi tullut oikeamman kokoinen. Ehkäpä tässä joskus sitten teen saman perhon hieman pienemmällä siivellä. Tuosta voi sanoa, että se on soutuperho...
Naitetut levysiivet valmiina.
Valmis perho
Naitetut levysiivet valmiina.
Valmis perho
sunnuntai 17. elokuuta 2008
Testing, testing...
Niinhän siinä sitten kävi, että keli hieman kirkastui ja pääsin tuonne Vaajakoskelle testaamaan noita siimoja ja uusia streamereita. Tai hetkeksi kyllä meinasi epätoivo jo iskeä, juuri kun olin saanut vavat kasattua, alkoi sataa kaatamalla. Sadetta pidin Vaajakosken grillikatoksessa ja samalla virittelin perhot kiinni siimoihin.
Ensiksi pääsinkin testaamaan tuota #5-luokan DT-siimaa. Se rullasi todella nätisti ja pitkälle. Ajattelin jo, että auttaako takatuuli tuohon, mutta toiseltakin rannalta rullatessa se toimi. Perhona oli GRHE-nymfi, siis melko kevyt perho.
Siirsin tuon kevyemmän setin syrjään ja siirryin niemen kärkeen testaamaan tuota 4-uppoavaa Visionin Extreme Distance -siimaa. Sekin vakuutti, tosin vain takaheitossa, mutta en kyllä uppoavalta siimalta odottanutkaan minkäänlaisia rullaus ominaisuuksia. Siima oli melko helppo heittää ja rannariakin poistui kohtuullisen helposti. Siis oiva siima "tulvivalle" Simojoelle!
Siirryimme R:n kanssa veneeseen toiselle rannalle ja testailtiin ottimonttua, mutta mitään ei tullut, ei edes tuolla pinkin iskupisteen omaavalla streamerilla. Sinänsä nuo streamerit ui melko hyvin, eli olen niihin kyllä sen suhteen tyytyväinen. Vielä kun niillä tulisi kalaa...
Ajattelimme siirtyä alemmas ja minä soudin. Virrassa soutaminen on muuten melko hankalaa. Vene meinasi koko ajan ajautua rantaan ja yhden kerran kun otin airolla vastaan rantapenkasta, airon hankaimen tappi katkesi ohennetusta kohdasta. Eipä siinä sitten muuta kun vene rantaan ja siirryttiin voimalan yläpuolelle.
Voimalan yläpuolella tuulikin melko voimakkaasti, eikä testaamisesta meinannut oikein tulla mitään. #7-luokan vehkeillä en saanut heitettyä oikeastaan ollenkaan, kun takatuuli sotki heitot. Vaihdoin kevyempään settiin ja laitoin siiman päähän Hässäkän. Tarkoituksena oli testata rullausta painavammalla perholla. Tuuli sotki nuokin testaukset, vaikka yllättävän hyvin rullaukset onnistui tuulessakin. Vähän ajan kuluttua ajattelin luovuttaa tältä päivältä ja aloin kelata siimaa sisään. Huomasin kuitenkin jonkun siimalenkin puolalla ja purin siimaa ulos, koska tuo kela oli hieman ahdas tuolle siimalle. Kun aloin kelaamaan siimaa uudestaan sisään, vavassa tuntui pientä sätkimistä. Pikkuinen noin 10 sentin ahven oli tarttunut Hässäkkään. Tuostapa tuli mieleen, että pitäisiköhän harjoitella tekemään noita ahven-streamereita...
Vaajakosken Hässäkän pettämä ahven
Ensiksi pääsinkin testaamaan tuota #5-luokan DT-siimaa. Se rullasi todella nätisti ja pitkälle. Ajattelin jo, että auttaako takatuuli tuohon, mutta toiseltakin rannalta rullatessa se toimi. Perhona oli GRHE-nymfi, siis melko kevyt perho.
Siirsin tuon kevyemmän setin syrjään ja siirryin niemen kärkeen testaamaan tuota 4-uppoavaa Visionin Extreme Distance -siimaa. Sekin vakuutti, tosin vain takaheitossa, mutta en kyllä uppoavalta siimalta odottanutkaan minkäänlaisia rullaus ominaisuuksia. Siima oli melko helppo heittää ja rannariakin poistui kohtuullisen helposti. Siis oiva siima "tulvivalle" Simojoelle!
Siirryimme R:n kanssa veneeseen toiselle rannalle ja testailtiin ottimonttua, mutta mitään ei tullut, ei edes tuolla pinkin iskupisteen omaavalla streamerilla. Sinänsä nuo streamerit ui melko hyvin, eli olen niihin kyllä sen suhteen tyytyväinen. Vielä kun niillä tulisi kalaa...
Ajattelimme siirtyä alemmas ja minä soudin. Virrassa soutaminen on muuten melko hankalaa. Vene meinasi koko ajan ajautua rantaan ja yhden kerran kun otin airolla vastaan rantapenkasta, airon hankaimen tappi katkesi ohennetusta kohdasta. Eipä siinä sitten muuta kun vene rantaan ja siirryttiin voimalan yläpuolelle.
Voimalan yläpuolella tuulikin melko voimakkaasti, eikä testaamisesta meinannut oikein tulla mitään. #7-luokan vehkeillä en saanut heitettyä oikeastaan ollenkaan, kun takatuuli sotki heitot. Vaihdoin kevyempään settiin ja laitoin siiman päähän Hässäkän. Tarkoituksena oli testata rullausta painavammalla perholla. Tuuli sotki nuokin testaukset, vaikka yllättävän hyvin rullaukset onnistui tuulessakin. Vähän ajan kuluttua ajattelin luovuttaa tältä päivältä ja aloin kelata siimaa sisään. Huomasin kuitenkin jonkun siimalenkin puolalla ja purin siimaa ulos, koska tuo kela oli hieman ahdas tuolle siimalle. Kun aloin kelaamaan siimaa uudestaan sisään, vavassa tuntui pientä sätkimistä. Pikkuinen noin 10 sentin ahven oli tarttunut Hässäkkään. Tuostapa tuli mieleen, että pitäisiköhän harjoitella tekemään noita ahven-streamereita...
Vaajakosken Hässäkän pettämä ahven
Väliaika tietoja
Siitäpä onkin vierähtänyt tovi, kun viimeksi olen blogiini kirjoitellut.
Muutaman kerran olen käynyt Vaajakoskella kalastelemassa, olen kokeillut myös R:n kahden käden lohivapaa, heittäminen sujui vaihtelevasti. Välillä siima poistui ihan rivakastikin, mutta välillä siitä tuli pelkkä mytty. Omiin vapoihini olen myös kokeillut uusia siimoja. Sain edullisesti nelosuppoavan siiman #7-luokan vapaani, sitä en ole vielä ehtinyt kokeilla. Samoin R:n DT-siima #5-luokan vavassani on vielä testaamatta. Tulisi hieman parempia kelejä niin olisi mielekkäämpää käydä tuolla virran rannassa liottamassa siimoja.
Sadepäivät onkin kuluneet oikein hyvin perhonsidonnan parissa. Nyt tuli pikku tauko noiden lohiperhojen sidontaan kun valkoinen UTC:n lanka pääsi loppumaan. Ei viitsi silkkien pohjustuksia tehdä muulla kuin valkoisella langalla, ettei silkki tummu kastuessaan. Simojoki-sarja alkaa olemaan muuten melko valmis! Muutamaa perhomallia lukuun ottamatta kaikki on sidottu. Tällä hetkellä Simojoen perhoja on jo 50+1 kpl. Tuo +1 sen vuoksi, koska en tiedä laskenko tuota lohi-klinkkiä noihin perhoihin mukaan. Muut on ehtoja lohiperhoja, ja taitaapa sinne tulla joku levysiipinenkin vielä, kunhan saan erivärisiä hanhia.
Eilen olisin päässyt Läsäkoskelle ilmaiseksi kalastelemaan melkein vuorokaudeksi. Olin kuitenkin luvannut vaimo-kullalle vapaaillan ja näin äkkiä tullut mahdollisuus muuttui mahdottomuudeksi. Oli toki aamulla kello herättämässä kuudelta, eikä edes ihme kumma satanut, mutta tulin järkiini, enkä lähtenyt ajamaan 200 kilometriä muutaman tunnin kalastuksen takia. Sinänsä olisi ollut mukavaa tutustua tuohonkin kohteeseen, koskaan en siellä ole vielä käynyt.
Kun tuohon lohiperhojen sidontaan tuli tuo tauko, ajattelin hieman päivittää normaalienkin perhojen rasioita. Lueskelin Perhokalastajat.netistä Keskisenkosken juttua - ihan siitä syystä, koska seuran reissu tulee sinne tämän kuun lopussa. Jutussa oli mainittu mustat streamerit myös ottiperhoiksi. Itselläni ei juurikaan taida olla streamereihin osumia, johtuneeko siitä, etten osaa niitä sitoa vai siitä, etten osaa niitä uittaa. Aika harvoin streamer on edes siimani päässä. Nyt ajattelin kuitenkin sitoa muutaman streamerin, jos niitä vaikka tulisi uitettua. Taitaahan se olla niin, että noihin streamereihin ottaa iso kala paremmin kuin pikkuperhoon. Pikku kalaa taas on enemmän, joten luonnollisesti pikkuperhoihin silloin tulee paremmin tapahtumiakin.
Mustaruskeisiin perhoihin ajattelin kokeilla jotain uutta. Tein pinkin iskupisteen mustan rungon keskelle. Saa nähdä toimiiko - tuskin...
Mustia, ruskeita ja mustaruskeita streamereita.
Muutaman kerran olen käynyt Vaajakoskella kalastelemassa, olen kokeillut myös R:n kahden käden lohivapaa, heittäminen sujui vaihtelevasti. Välillä siima poistui ihan rivakastikin, mutta välillä siitä tuli pelkkä mytty. Omiin vapoihini olen myös kokeillut uusia siimoja. Sain edullisesti nelosuppoavan siiman #7-luokan vapaani, sitä en ole vielä ehtinyt kokeilla. Samoin R:n DT-siima #5-luokan vavassani on vielä testaamatta. Tulisi hieman parempia kelejä niin olisi mielekkäämpää käydä tuolla virran rannassa liottamassa siimoja.
Sadepäivät onkin kuluneet oikein hyvin perhonsidonnan parissa. Nyt tuli pikku tauko noiden lohiperhojen sidontaan kun valkoinen UTC:n lanka pääsi loppumaan. Ei viitsi silkkien pohjustuksia tehdä muulla kuin valkoisella langalla, ettei silkki tummu kastuessaan. Simojoki-sarja alkaa olemaan muuten melko valmis! Muutamaa perhomallia lukuun ottamatta kaikki on sidottu. Tällä hetkellä Simojoen perhoja on jo 50+1 kpl. Tuo +1 sen vuoksi, koska en tiedä laskenko tuota lohi-klinkkiä noihin perhoihin mukaan. Muut on ehtoja lohiperhoja, ja taitaapa sinne tulla joku levysiipinenkin vielä, kunhan saan erivärisiä hanhia.
Eilen olisin päässyt Läsäkoskelle ilmaiseksi kalastelemaan melkein vuorokaudeksi. Olin kuitenkin luvannut vaimo-kullalle vapaaillan ja näin äkkiä tullut mahdollisuus muuttui mahdottomuudeksi. Oli toki aamulla kello herättämässä kuudelta, eikä edes ihme kumma satanut, mutta tulin järkiini, enkä lähtenyt ajamaan 200 kilometriä muutaman tunnin kalastuksen takia. Sinänsä olisi ollut mukavaa tutustua tuohonkin kohteeseen, koskaan en siellä ole vielä käynyt.
Kun tuohon lohiperhojen sidontaan tuli tuo tauko, ajattelin hieman päivittää normaalienkin perhojen rasioita. Lueskelin Perhokalastajat.netistä Keskisenkosken juttua - ihan siitä syystä, koska seuran reissu tulee sinne tämän kuun lopussa. Jutussa oli mainittu mustat streamerit myös ottiperhoiksi. Itselläni ei juurikaan taida olla streamereihin osumia, johtuneeko siitä, etten osaa niitä sitoa vai siitä, etten osaa niitä uittaa. Aika harvoin streamer on edes siimani päässä. Nyt ajattelin kuitenkin sitoa muutaman streamerin, jos niitä vaikka tulisi uitettua. Taitaahan se olla niin, että noihin streamereihin ottaa iso kala paremmin kuin pikkuperhoon. Pikku kalaa taas on enemmän, joten luonnollisesti pikkuperhoihin silloin tulee paremmin tapahtumiakin.
Mustaruskeisiin perhoihin ajattelin kokeilla jotain uutta. Tein pinkin iskupisteen mustan rungon keskelle. Saa nähdä toimiiko - tuskin...
Mustia, ruskeita ja mustaruskeita streamereita.
lauantai 9. elokuuta 2008
Simojokisarja täydentyy
Tänään kävin kirjastosta lainaamassa Halosen 'Valikoidut Lohiperhot' -kirjan. Siinä on muutamia perhoja ihan Simojokea ajatellen. Tein kelta-mustia ja puna-mustia perhoja. Etualalla olevat on Rafael Jormanaisen 'Unelmia'. Niitä olen aikoinani tehnyt perhonsidontakurssilla - ajattelin että ne voisi olla melko hyviä oranssisävyisinä Simojoen humuksen värjäämään veteen. Ensi viikon alussa minulle pitäisi tulla hieman sidontatarvikkeita postissa, joten sitten pääsen tekemään vielä neljää erilaista Simojoelle suunnattua perhoa.
Simojoen perhoja
Simojoen perhoja
perjantai 8. elokuuta 2008
Simojoen lohiperhoja
Olemme hieman suunnitelleet kaverini R:n kanssa reissua Simojoelle syyskuun alussa. Nyt sitten pitää tehdä perhoja sinne. Tämä on oikeastaan ensimmäinen lohireissuni, siis reissu jonka tavoitekala on lohi. Saattaa kyllä käydä niin, että kalastuksessa hieman lyhytjänteisenä saatan kuitenkin keskittyä harjusten ongintaan.
Itse asiassa minulle tulisi todennäköisesti tilaisuus lähteä jo ensi tiistaina muutamaksi päiväksi Simojoelle. Kaverini M on menossa Ouluun myyntireissulle ja samallahan siinä hoituisi Simojoen kalareissukin. On vain tullut lomailtua tässä viime aikoina sen verran, että välillä pitäisi tehdä vähän töitäkin, saas nähdä kuinka käy ensi viikolla...
Tuossa on ensimmäiset lohiperhot Simojoelle. Nuo lohiperhon näköiset on sarvettomia Jaakkoja kolmihaara koukuissa #6 ja #12. Näitä perhoja tehtiin viime keväänä perhonsidonta kurssilla, mutta olen vihreän runkohäkilän sijaan laittanut näihin oranssin runkohäkilän. Ajattelin, että se voisi toimia Simojoen hieman humuspitoisessa vedessä - minähän en näistä mitään tiedä, mutta ainakin joissakin Simojoelle tarkoitetuissa perhoissa on käytetty oranssia melko paljon. Ja pitihän jo eilen illalla vääntää ensimmäinen lohiklinkki koukku kokoon #8.
Sarvettomia Jaakkoja ja lohiklinkki
Itse asiassa minulle tulisi todennäköisesti tilaisuus lähteä jo ensi tiistaina muutamaksi päiväksi Simojoelle. Kaverini M on menossa Ouluun myyntireissulle ja samallahan siinä hoituisi Simojoen kalareissukin. On vain tullut lomailtua tässä viime aikoina sen verran, että välillä pitäisi tehdä vähän töitäkin, saas nähdä kuinka käy ensi viikolla...
Tuossa on ensimmäiset lohiperhot Simojoelle. Nuo lohiperhon näköiset on sarvettomia Jaakkoja kolmihaara koukuissa #6 ja #12. Näitä perhoja tehtiin viime keväänä perhonsidonta kurssilla, mutta olen vihreän runkohäkilän sijaan laittanut näihin oranssin runkohäkilän. Ajattelin, että se voisi toimia Simojoen hieman humuspitoisessa vedessä - minähän en näistä mitään tiedä, mutta ainakin joissakin Simojoelle tarkoitetuissa perhoissa on käytetty oranssia melko paljon. Ja pitihän jo eilen illalla vääntää ensimmäinen lohiklinkki koukku kokoon #8.
Sarvettomia Jaakkoja ja lohiklinkki
maanantai 4. elokuuta 2008
Lappiin, part II
Maanantai 28.7.2008
Niin siis lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kuusamoa. Ivalossa otimme hieman polttoainetta, sitäkin hieman viivästyksellä, koska se oli Shelliltä loppu. Siellä kun oli edullisin hinta niin käytiin sitten syömässä tien toisella puolella olevalla ST1-asemalla odotellessa tankkiauton saapumista. Ruoka oli seisovassa pöydässä oikein hyvää. Tankattuamme jatkoimme matkaa. Sodankylässä teetimme autoon toisen avaimen, jos ainoa mukana oleva avain sattuisi häviämään - ja olihan se helpompaa kun molemmilla oli avain. Lukkoliikkeessä puhe kääntyi kalastukseen, kuinkas muutenkaan. Omistaja(?) sattui hänkin olemaan innokas perhomies ja oli mukana seuran nuorisotoiminnassa. Kertoi nuoremman kaverin kelan savunneen Tenon reissulla kun titti oli ottanut perhoon kiinni ja mennyt menojaan... Kävimme vielä kahvilla Sodankylässä paikallisessa konditoriassa. Matka jatkui Kemijärven ABC-asemalle, jossa nautimme jälleen kahvit ja leivät. Siitä matka jatkui aina Kuusamoon välillä väistellen poroja, jotka tuntuivat tietävän etuajo-oikeutensa...
Hullu albino poro
5-tie meni Kiveskosken yli, jossa pysähdyimme katselemaan kalastajien touhuja. Vesi näytti olevan melko korkealla, joku J:n tietämä kivi oli veden pinnan alapuolella. Tämähän on jo Kitkajoen yläpuolista kalastusaluetta. Siitä siten jatkoimme matkaa Juumassa olevalle leirintäalueelle. Muistaakseni sen nimi oli joku Jyrävän leirintäalue tms. Kello oli tässä vaiheessa jotain 19-20 muistaakseni.
Leririntäalueella
Leirintäalueella mökit oli varattuja, joten kasasimme minun telttani. Onneksi olin ottanut sen varulta mukaan, jos J:n teltalle kävisi jotain - ja niinhän sille sitten loppujen lopuksi kävikin. Leirintäalueelle halusimme lähinnä siksi, että siellä oli mahdollista päästä saunaan ja pystyimme pesemään pyykit. Leirintäalue näytti hieman rähjäiseltä paikalta, mutta ajoi asiansa oikein hyvin. Varasimme siis pyykkikoneen ja saunan. Saunan saimme käyttöömme klo 22, joten aikaa oli jonkin verran käytettävissä. J laittoi meidän pyykit koneeseen ja siirryimme keittokatokseen sitomaan perhoja. Tällä kertaa tehtiin vain tummia Klinkhåmereita, tumman ruskealla takaosalla ja mustalla thoraxilla. Itse tein ne valkoisesta sidontalangasta ja lakkasin pään punaiseksi. Pitihän sitä kokeilla jotain uutta! Kello läheni kymmentä ja keräsimme sidontakamppeet kasaan. Ehdin tehdä viisi klinkkiä #10 koon koukkuun, aamulla pitäisi vielä ehtiä tehdä niitä lisää.
Leirintäalueen saunassa
Sauna teki todella hyvää, ja kuinka hyviltä saunaoluet maistuivatkaan viikon vaelluksen jälkeen! Sauna oli semmoisessa pienessä niemessä ilmeisesti Ala-Juuma järvessä. Järvessä pintoi kalat, ja kiusaus oli kova tulla testaamaan juuri sidottuja perhoja. Jäi kuitenkin testaamatta.
Tiistai 29.7.2008
Aamulla pesimme vielä toisen koneellisen pyykkiä ja teimme lisää perhoja. Kaiken kaikkiaan tuli tusinan verran väännettyä noita klinkkejä, koukkuihin #10 ja #14. Pyykit kuivuivat suhteellisen nopeasti lämpöisessä tuulenvireessä. Järjestellessä autoa, pakatessa ja pyykkien kuivumista odotellessa tutkimme hieman Kitkajoen karttaa ja päätimme minne menemme. Pähkänän alueen valitsimme kohteeksemme. J oli kuullut siellä olevasta kiven huopeesta, jossa oli "aina" taimen parkissa. Itse olin myös kuullut alueesta hyvää, lähinnä harjuksia ajatellen. Kameran akun latautumista odotellessa J kävi hakemassa meille neljän päivän luvat.
Aamulla perhoja tekemässä leirintäalueen nuotiopaikalla
Rymistelimme hiekkatietä pitkin Pähkänän alueen kääntöpaikalle. Siitä oli vain noin kilometrin matka Kitkajoen varteen, joten pakkasin rinkkaani vielä vähän ekstra-tavaroita mukaan. Rinkat selkään ja metsään. Polulla tuli vastaan joku kaveri, joka kysyessäni kertoi saaneensa pieniä harjuksia. Samalla hengästyneenä totesi ensimmäisen nousun olevan aika aseista riisuva... Siinä vaiheessa en vielä tuota nousua osannut kuvitellakaan. Jyrkkähän tuo polku tosiaan on, nousua tulee lyhyellä ajalla varmaan 30-40 metriä, joten nuo ekstra-varusteet alkoivat äkkiä hieman kaduttaa...
Pähkänän jyrkänne
Teltan kasasimme kivaan koivikkoon Kitka-joen rantaan. Täytyy myöntää, että Pähkänän kallion ensi kertaa näkeminen oli henkeä salpaava kokemus. Jylhät on maisemat Kitka-joen varrella. Nopeasti äkkäsimme tuon ottikiven, josta J oli kuullut paristakin eri lähteestä. Hieman vaikea oli omalta puoleltamme vain yltää sinne saakka. Kasasimme leirin ja kalaan pääsimme noin klo 18.00. J yritti taimenta tuosta kiven huopeesta siinä kuitenkaan onnistumatta. Minä pienen taimenkokeilun jälkeen vaihdoin tuon tumman klinkin siiman päähän ja aloin katselemaan harjuspaikkoja. Leirin lähellä olevan mutkan laidalla olikin sopiva rajavirta, jota aloin pommittamaan. Eipä aikaakaan kun seiskan vapani taipui mukavasti ja hetken väsyttelyn jälkeen haavin 37 cm harjuksen. Puukon kädensijaa päähän ja verestys. Tässä vaiheessa kalalaukkuni oli leirissä, lähinnä tuon taimen kokeilun takia. Laitoin kalan haaviin ja haavin roikkumaan selkääni. Kohta klinkkiin tarttui toinen harjus. Sain sen haavittua haavissa jo valmiiksi olevasta kalasta huolimatta. Tämä oli alamittainen, jotain 31 cm luokkaa. Kitkallahan harjuksen alamitta on 35 cm.
Harjus 37 cm
Pähkänän leirimme
Menin rantaan hakemaan kalalaukkuani, se kuitenkin helpottaa kalan säilytystä kalastuksen aikana. Illan mittaan sain kaiken kaikkiaan viisi harjusta, toiseksi suurimman ollessa 34,5 cm, jonka päästin takaisin. Harjukset olivat yleensä 30 cm paikkeilla, mutta harvoin tarttui yli 35 cm harjusta pyydykseen.
Harjus kiinni!
Ja takaisin jokeen päästettynä. Olikohan tämä se puoli senttiä alamittainen? En muista...
Illan tullen paistelimme kalan ja teimme mummon muusista perunamuusin. Täytyy kyllä myöntää, että harjus on raudun ohella yksi parhailta maistuvista kaloista.
Keskiviikko 30.7.2008
Aamulla, tai päivällä, heräsin mölinään. J oli nähnyt kuinka joku paikallinen virvelimies oli vetäissyt ottikivemme takaa toiselta rannalta komean 4-5 kg taimenen... olin nukkunut onneni ohi...
Pähkänän mutkissa ongella. Tuon kiven takaa paikallinen nappasi hyvän kokoisen taimenen.
Aamupalan jälkeen lähdimme tutkailemaan virtaa hieman ylävirran suuntaan. Minä taas kalastelin tummalla, punapäisellä klinkillä, J:n laittaessa siiman päähän kaksihaaraisen uppoperhon. Perho oli kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen, riikinkukko runko ja musta häkilä ja musta, sidontalangasta kierretty pää. Minä sain ihan hyvin harjuksia klinkilläni, ja J sai puolestaan uppoperhollaan. Yhtään mitantäyttävää emme vain löytäneet. Menimme leiriin ja keittelimme päiväkahvit.
Päätimme lähteä kokeilemaan toiselta puolelta jokea, sieltä tuo kiven takainen ottipaikkakin olisi helpommin kalastettavissa. Otimme molemmat vapamme mukaan, minä #5 ja #7 luokkaiset ja J #5 ja jonkun kahden käden vavan. Jonkin matkaa alavirran suuntaan pääsi kahlaamaan joesta yli. Menimme jälleen ylävirran suuntaan, kalastellen aina hyvältä näyttäviä pooleja. Tämä Kitkajoen eteläranta oli huomattavasti vaikeampi kulkuinen kuin pohjoisranta. Menimme samaan paikkaan, josta päivällä oli hyvin noussut harjuksia. Kalan tulo tuntui kuitenkin olevan jotenkin tiukassa. Pitkälti puolen yön jälkeen J kuitenkin sai pari ruokakalaa, ja teimmekin päivän aterian klo 5 aamuyöstä. Vesi oli lämmennyt hyvien, lämpöisien päivien tuloksena. Olihan se kiva kyllä kalastaa t-paidassa auringon helliessä käsivarsia. Päivän aterian jälkeen kävimme nukkumaan.
Torstai 31.7.2008
Herätessäni satoi. Eikä ihan vähän satanutkaan. Alkoi pikkuhiljaa tympimään sataminen. Aamupalan jälkeen suuntasimme Harrihaudalle. Onneksi siellä oli laavu. Perille päästyämme keittelimme kahvit ja söimme leipää. Olimme ottaneet tuolle reissulle keveän varustuksen mukaan, jotta saimme päivän aikana jotain syötävää. Matkaa leiristämme Harrihaudalle oli noin kolmen kilometrin kävelymatka, sekin osittain melko vaikeaa kuljettavaa kahluukengillä. Sade hieman hellitti ja nuotion äärellä aloin kuivattelemaan kamppeitani. Takkini oli aivan märkä, ilmeisesti sitä pitkin valunut vesi oli kastellut myös verkkarini. Fleese-paitani hihoista puristin vettä ja kuivattelin sitä nuotion lämmössä. Jotenkin sain kamppeeni hieman kuivemmiksi, takkini tosin jätin vielä laavulle roikkumaan.
Vaateiden kuivattelua Harrihaudan laavulla.
Pistin Red Tagin siiman päähän ja kokeilin Harrihaudan puolelta kalastelua. Pari 20 cm harjusta siihen haksahtikin, ei muuta. Harrihaudalta lähtevässä joen uomassa on kiva sorakohoke keskellä jokea. Näinkin siinä yhden harjuksen, vaihdoin siimani päähän klinkin ja heitin hieman kalan yläpuolelle. Näin kuinka harjus nousi klinkkiin ja nappasi sen epäröimättä suuhunsa. Sain harjuksen ylös, mutta sekin oli 30 cm luokkaa, siis alamittainen. Välillä menin nuotiolle kuivattelemaan J:n jatkaessa matkaa alavirran suuntaan.
Jonkin ajan kuluttua J tulikin nuotiolle ja kertoi alavirran suunnalla olevasta peilistä, jossa saattaisi olla jopa taimen. Keli oli parantunut ja Itsekin olin jo melko kuiva, joten menin alavirran suunnalla olevalle mutkalle. Ensin heittelin Ekin mustaa perhoa harjusten toivossa ja lähestyessäni peiliä vaihdoin siiman päähän tinselin. Heittelin peiliin aina kahlaten hieman alemmaksi. Ei tullut kuitenkaan tärppiä. Lähdin kahlaamaan rantaa kohden ja joki syveni siinä. Lopulta pompin varpaillani joen pohjassa, virran viedessä minua alavirran suuntaan. Ajattelin etten soisi joen syvenevän tästä enää yhtään. Perhorasia ja tulitikut (muovipussissa) lähtivät perholiivien taskusta virran mukaan, mutta sain ne heti käsiini. Pompin rantaan ja selvisin uimareissusta sillä, että kahluuhaalarit hieman hörppäsivät vettä toisesta kainalostani. Lähellä oli uimareissu, joka tosin ei olisi ollut puhelinta lukuun ottamatta ollenkaan hullumpi ajatus - vesi oli jo ihan uima lämpöistä. J sai jostakin meille pari ruoka harjusta ja lähdimmekin leiriin tekemään ateriaa. Tällä kertaa teimme sen pienessä vesisateessa, pimeässä leirissä klo 1 yöllä. Tuli mieleen, että onkohan tämä aivan tervejärkisen hommaa... Illalla päätimme myös, että aamulla lähdemme kohti Jyväskylää, olimme ilmeisesti molemmat saaneet sateista tarpeeksemme, ja J:lle jäi ennen maanantain töihin paluuta hieman enemmän aikaa palautua.
Perjantai 1.8.2008
Pakkasimme siis aamulla kamppeemme ja lähdimme nousemaan Kitkan kanjonista autolle. Päätimme kantamuksista huolimatta nousta jyrkän osuuden ilman taukoja, ja niin myös teimme. Ilmeisesti rinkan raahaamiseen tottuneena se onnistui. Parkkipaikalla tapasimme vielä yhden kalastajan, jonka kanssa olimme rupatelleet Kitka-joen varrellakin ja vaihdoimme siinä lähtiessämme pari sanaa.
Tankkasimme Taivalkosken Shellillä, joka oli tullut tutuksi viime kesän reissuilla. Taivalkoskelta kävimme nostamassa myös vähän rahaa. Pysähdyimme syömään Pudasjärven ABC-asemalle, siellä lehtipihvi oli hieman sitkeän oloinen. J torkkui vierelläni minun ajaessa. Ennen Oulua alkoi puolestaan minua väsyttää, ja J tuli ajamaan. Pysähdyimme vielä Pihtiputaalla Putaanportilla kahvilla.
Vein J:n kotiinsa ja soittelin vielä vaimolleni ja annoin ymmärtää, että olisin vielä Kuusamossa. Hetken kuluttua kotiväki yllättyikin iloisesti, kun ilmestyin kotiin. Kiva oli reissuun lähteä, mutta kerrankin aikaa oli niin reilusti, että kotiin tulokin oli todella mukavaa. Mikään ei tavallaan jäänyt kesken kalareissulla.
Niin siis lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kuusamoa. Ivalossa otimme hieman polttoainetta, sitäkin hieman viivästyksellä, koska se oli Shelliltä loppu. Siellä kun oli edullisin hinta niin käytiin sitten syömässä tien toisella puolella olevalla ST1-asemalla odotellessa tankkiauton saapumista. Ruoka oli seisovassa pöydässä oikein hyvää. Tankattuamme jatkoimme matkaa. Sodankylässä teetimme autoon toisen avaimen, jos ainoa mukana oleva avain sattuisi häviämään - ja olihan se helpompaa kun molemmilla oli avain. Lukkoliikkeessä puhe kääntyi kalastukseen, kuinkas muutenkaan. Omistaja(?) sattui hänkin olemaan innokas perhomies ja oli mukana seuran nuorisotoiminnassa. Kertoi nuoremman kaverin kelan savunneen Tenon reissulla kun titti oli ottanut perhoon kiinni ja mennyt menojaan... Kävimme vielä kahvilla Sodankylässä paikallisessa konditoriassa. Matka jatkui Kemijärven ABC-asemalle, jossa nautimme jälleen kahvit ja leivät. Siitä matka jatkui aina Kuusamoon välillä väistellen poroja, jotka tuntuivat tietävän etuajo-oikeutensa...
Hullu albino poro
5-tie meni Kiveskosken yli, jossa pysähdyimme katselemaan kalastajien touhuja. Vesi näytti olevan melko korkealla, joku J:n tietämä kivi oli veden pinnan alapuolella. Tämähän on jo Kitkajoen yläpuolista kalastusaluetta. Siitä siten jatkoimme matkaa Juumassa olevalle leirintäalueelle. Muistaakseni sen nimi oli joku Jyrävän leirintäalue tms. Kello oli tässä vaiheessa jotain 19-20 muistaakseni.
Leririntäalueella
Leirintäalueella mökit oli varattuja, joten kasasimme minun telttani. Onneksi olin ottanut sen varulta mukaan, jos J:n teltalle kävisi jotain - ja niinhän sille sitten loppujen lopuksi kävikin. Leirintäalueelle halusimme lähinnä siksi, että siellä oli mahdollista päästä saunaan ja pystyimme pesemään pyykit. Leirintäalue näytti hieman rähjäiseltä paikalta, mutta ajoi asiansa oikein hyvin. Varasimme siis pyykkikoneen ja saunan. Saunan saimme käyttöömme klo 22, joten aikaa oli jonkin verran käytettävissä. J laittoi meidän pyykit koneeseen ja siirryimme keittokatokseen sitomaan perhoja. Tällä kertaa tehtiin vain tummia Klinkhåmereita, tumman ruskealla takaosalla ja mustalla thoraxilla. Itse tein ne valkoisesta sidontalangasta ja lakkasin pään punaiseksi. Pitihän sitä kokeilla jotain uutta! Kello läheni kymmentä ja keräsimme sidontakamppeet kasaan. Ehdin tehdä viisi klinkkiä #10 koon koukkuun, aamulla pitäisi vielä ehtiä tehdä niitä lisää.
Leirintäalueen saunassa
Sauna teki todella hyvää, ja kuinka hyviltä saunaoluet maistuivatkaan viikon vaelluksen jälkeen! Sauna oli semmoisessa pienessä niemessä ilmeisesti Ala-Juuma järvessä. Järvessä pintoi kalat, ja kiusaus oli kova tulla testaamaan juuri sidottuja perhoja. Jäi kuitenkin testaamatta.
Tiistai 29.7.2008
Aamulla pesimme vielä toisen koneellisen pyykkiä ja teimme lisää perhoja. Kaiken kaikkiaan tuli tusinan verran väännettyä noita klinkkejä, koukkuihin #10 ja #14. Pyykit kuivuivat suhteellisen nopeasti lämpöisessä tuulenvireessä. Järjestellessä autoa, pakatessa ja pyykkien kuivumista odotellessa tutkimme hieman Kitkajoen karttaa ja päätimme minne menemme. Pähkänän alueen valitsimme kohteeksemme. J oli kuullut siellä olevasta kiven huopeesta, jossa oli "aina" taimen parkissa. Itse olin myös kuullut alueesta hyvää, lähinnä harjuksia ajatellen. Kameran akun latautumista odotellessa J kävi hakemassa meille neljän päivän luvat.
Aamulla perhoja tekemässä leirintäalueen nuotiopaikalla
Rymistelimme hiekkatietä pitkin Pähkänän alueen kääntöpaikalle. Siitä oli vain noin kilometrin matka Kitkajoen varteen, joten pakkasin rinkkaani vielä vähän ekstra-tavaroita mukaan. Rinkat selkään ja metsään. Polulla tuli vastaan joku kaveri, joka kysyessäni kertoi saaneensa pieniä harjuksia. Samalla hengästyneenä totesi ensimmäisen nousun olevan aika aseista riisuva... Siinä vaiheessa en vielä tuota nousua osannut kuvitellakaan. Jyrkkähän tuo polku tosiaan on, nousua tulee lyhyellä ajalla varmaan 30-40 metriä, joten nuo ekstra-varusteet alkoivat äkkiä hieman kaduttaa...
Pähkänän jyrkänne
Teltan kasasimme kivaan koivikkoon Kitka-joen rantaan. Täytyy myöntää, että Pähkänän kallion ensi kertaa näkeminen oli henkeä salpaava kokemus. Jylhät on maisemat Kitka-joen varrella. Nopeasti äkkäsimme tuon ottikiven, josta J oli kuullut paristakin eri lähteestä. Hieman vaikea oli omalta puoleltamme vain yltää sinne saakka. Kasasimme leirin ja kalaan pääsimme noin klo 18.00. J yritti taimenta tuosta kiven huopeesta siinä kuitenkaan onnistumatta. Minä pienen taimenkokeilun jälkeen vaihdoin tuon tumman klinkin siiman päähän ja aloin katselemaan harjuspaikkoja. Leirin lähellä olevan mutkan laidalla olikin sopiva rajavirta, jota aloin pommittamaan. Eipä aikaakaan kun seiskan vapani taipui mukavasti ja hetken väsyttelyn jälkeen haavin 37 cm harjuksen. Puukon kädensijaa päähän ja verestys. Tässä vaiheessa kalalaukkuni oli leirissä, lähinnä tuon taimen kokeilun takia. Laitoin kalan haaviin ja haavin roikkumaan selkääni. Kohta klinkkiin tarttui toinen harjus. Sain sen haavittua haavissa jo valmiiksi olevasta kalasta huolimatta. Tämä oli alamittainen, jotain 31 cm luokkaa. Kitkallahan harjuksen alamitta on 35 cm.
Harjus 37 cm
Pähkänän leirimme
Menin rantaan hakemaan kalalaukkuani, se kuitenkin helpottaa kalan säilytystä kalastuksen aikana. Illan mittaan sain kaiken kaikkiaan viisi harjusta, toiseksi suurimman ollessa 34,5 cm, jonka päästin takaisin. Harjukset olivat yleensä 30 cm paikkeilla, mutta harvoin tarttui yli 35 cm harjusta pyydykseen.
Harjus kiinni!
Ja takaisin jokeen päästettynä. Olikohan tämä se puoli senttiä alamittainen? En muista...
Illan tullen paistelimme kalan ja teimme mummon muusista perunamuusin. Täytyy kyllä myöntää, että harjus on raudun ohella yksi parhailta maistuvista kaloista.
Keskiviikko 30.7.2008
Aamulla, tai päivällä, heräsin mölinään. J oli nähnyt kuinka joku paikallinen virvelimies oli vetäissyt ottikivemme takaa toiselta rannalta komean 4-5 kg taimenen... olin nukkunut onneni ohi...
Pähkänän mutkissa ongella. Tuon kiven takaa paikallinen nappasi hyvän kokoisen taimenen.
Aamupalan jälkeen lähdimme tutkailemaan virtaa hieman ylävirran suuntaan. Minä taas kalastelin tummalla, punapäisellä klinkillä, J:n laittaessa siiman päähän kaksihaaraisen uppoperhon. Perho oli kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen, riikinkukko runko ja musta häkilä ja musta, sidontalangasta kierretty pää. Minä sain ihan hyvin harjuksia klinkilläni, ja J sai puolestaan uppoperhollaan. Yhtään mitantäyttävää emme vain löytäneet. Menimme leiriin ja keittelimme päiväkahvit.
Päätimme lähteä kokeilemaan toiselta puolelta jokea, sieltä tuo kiven takainen ottipaikkakin olisi helpommin kalastettavissa. Otimme molemmat vapamme mukaan, minä #5 ja #7 luokkaiset ja J #5 ja jonkun kahden käden vavan. Jonkin matkaa alavirran suuntaan pääsi kahlaamaan joesta yli. Menimme jälleen ylävirran suuntaan, kalastellen aina hyvältä näyttäviä pooleja. Tämä Kitkajoen eteläranta oli huomattavasti vaikeampi kulkuinen kuin pohjoisranta. Menimme samaan paikkaan, josta päivällä oli hyvin noussut harjuksia. Kalan tulo tuntui kuitenkin olevan jotenkin tiukassa. Pitkälti puolen yön jälkeen J kuitenkin sai pari ruokakalaa, ja teimmekin päivän aterian klo 5 aamuyöstä. Vesi oli lämmennyt hyvien, lämpöisien päivien tuloksena. Olihan se kiva kyllä kalastaa t-paidassa auringon helliessä käsivarsia. Päivän aterian jälkeen kävimme nukkumaan.
Torstai 31.7.2008
Herätessäni satoi. Eikä ihan vähän satanutkaan. Alkoi pikkuhiljaa tympimään sataminen. Aamupalan jälkeen suuntasimme Harrihaudalle. Onneksi siellä oli laavu. Perille päästyämme keittelimme kahvit ja söimme leipää. Olimme ottaneet tuolle reissulle keveän varustuksen mukaan, jotta saimme päivän aikana jotain syötävää. Matkaa leiristämme Harrihaudalle oli noin kolmen kilometrin kävelymatka, sekin osittain melko vaikeaa kuljettavaa kahluukengillä. Sade hieman hellitti ja nuotion äärellä aloin kuivattelemaan kamppeitani. Takkini oli aivan märkä, ilmeisesti sitä pitkin valunut vesi oli kastellut myös verkkarini. Fleese-paitani hihoista puristin vettä ja kuivattelin sitä nuotion lämmössä. Jotenkin sain kamppeeni hieman kuivemmiksi, takkini tosin jätin vielä laavulle roikkumaan.
Vaateiden kuivattelua Harrihaudan laavulla.
Pistin Red Tagin siiman päähän ja kokeilin Harrihaudan puolelta kalastelua. Pari 20 cm harjusta siihen haksahtikin, ei muuta. Harrihaudalta lähtevässä joen uomassa on kiva sorakohoke keskellä jokea. Näinkin siinä yhden harjuksen, vaihdoin siimani päähän klinkin ja heitin hieman kalan yläpuolelle. Näin kuinka harjus nousi klinkkiin ja nappasi sen epäröimättä suuhunsa. Sain harjuksen ylös, mutta sekin oli 30 cm luokkaa, siis alamittainen. Välillä menin nuotiolle kuivattelemaan J:n jatkaessa matkaa alavirran suuntaan.
Jonkin ajan kuluttua J tulikin nuotiolle ja kertoi alavirran suunnalla olevasta peilistä, jossa saattaisi olla jopa taimen. Keli oli parantunut ja Itsekin olin jo melko kuiva, joten menin alavirran suunnalla olevalle mutkalle. Ensin heittelin Ekin mustaa perhoa harjusten toivossa ja lähestyessäni peiliä vaihdoin siiman päähän tinselin. Heittelin peiliin aina kahlaten hieman alemmaksi. Ei tullut kuitenkaan tärppiä. Lähdin kahlaamaan rantaa kohden ja joki syveni siinä. Lopulta pompin varpaillani joen pohjassa, virran viedessä minua alavirran suuntaan. Ajattelin etten soisi joen syvenevän tästä enää yhtään. Perhorasia ja tulitikut (muovipussissa) lähtivät perholiivien taskusta virran mukaan, mutta sain ne heti käsiini. Pompin rantaan ja selvisin uimareissusta sillä, että kahluuhaalarit hieman hörppäsivät vettä toisesta kainalostani. Lähellä oli uimareissu, joka tosin ei olisi ollut puhelinta lukuun ottamatta ollenkaan hullumpi ajatus - vesi oli jo ihan uima lämpöistä. J sai jostakin meille pari ruoka harjusta ja lähdimmekin leiriin tekemään ateriaa. Tällä kertaa teimme sen pienessä vesisateessa, pimeässä leirissä klo 1 yöllä. Tuli mieleen, että onkohan tämä aivan tervejärkisen hommaa... Illalla päätimme myös, että aamulla lähdemme kohti Jyväskylää, olimme ilmeisesti molemmat saaneet sateista tarpeeksemme, ja J:lle jäi ennen maanantain töihin paluuta hieman enemmän aikaa palautua.
Perjantai 1.8.2008
Pakkasimme siis aamulla kamppeemme ja lähdimme nousemaan Kitkan kanjonista autolle. Päätimme kantamuksista huolimatta nousta jyrkän osuuden ilman taukoja, ja niin myös teimme. Ilmeisesti rinkan raahaamiseen tottuneena se onnistui. Parkkipaikalla tapasimme vielä yhden kalastajan, jonka kanssa olimme rupatelleet Kitka-joen varrellakin ja vaihdoimme siinä lähtiessämme pari sanaa.
Tankkasimme Taivalkosken Shellillä, joka oli tullut tutuksi viime kesän reissuilla. Taivalkoskelta kävimme nostamassa myös vähän rahaa. Pysähdyimme syömään Pudasjärven ABC-asemalle, siellä lehtipihvi oli hieman sitkeän oloinen. J torkkui vierelläni minun ajaessa. Ennen Oulua alkoi puolestaan minua väsyttää, ja J tuli ajamaan. Pysähdyimme vielä Pihtiputaalla Putaanportilla kahvilla.
Vein J:n kotiinsa ja soittelin vielä vaimolleni ja annoin ymmärtää, että olisin vielä Kuusamossa. Hetken kuluttua kotiväki yllättyikin iloisesti, kun ilmestyin kotiin. Kiva oli reissuun lähteä, mutta kerrankin aikaa oli niin reilusti, että kotiin tulokin oli todella mukavaa. Mikään ei tavallaan jäänyt kesken kalareissulla.
lauantai 2. elokuuta 2008
Lappiin, part I
Maanantai 21.7.2008
Tänään se päivä koitti. Kello 8.00 olin kaverini J:n luona hakemassa häntä. Olin kuulemma aamu-unisena ylittänyt itseni. Sovittu aika oli klo 8-9 välissä. Kamat autoon ja kohti Rovaniemeä. Ensimmäinen kahvitauko oli Pihtiputaalla Putaanportin Shell-asemalla.
Hiace lähtövalmiina J:n pihassa
Toinen tauko tuli kun päätimme pysähtyä Oulunsalossa Kalakaveri -nimisessä kalastustarvikepuodissa. Siellä on todella hyvät valikoimat perhonsidonta tarvikkeita ja muitakin kalastustarvikkeita. Tulihan sieltä jotain pientä ostettuakin; varalle yksi purkki kelluntarasvaa ja joitain koukkuja ja materiaaleja joita en ollut Jyväskylästä löytänyt. Kyselin myös itselleni hieman järeämpää perhokalastussettiä viitosluokan vehkeiden rinnalle. Hinta olisi ollut sen verran kova, että jäi ostamatta - tosin tuotteetkin olisi varmaan olleet sen mukaisia. Muuten täytyy kyllä myöntää, että liikkeessä on hinnat niin kohdallaan, ettei niistä ilkeä edes tinkiä. Liike sijaitsee lentokentän lähellä olevan liikekeskuksen takana, kyltit kyllä löytyy sitten kun ymmärtää kääntyä päätieltä liikekeskukselle päin. Viime vuonna tuli joitain kalastustarvikkeita haettua sieltä II-joen reissun yhteydessä. Suosittelen puotiin tutustumista.
Kolmas pysähdys II:ssä uudella ABC-asemalla jonka yhteydessä oli myös Kärkkäisen liike. Ruoka oli seisovasta pöydästä todella hyvää. Muistelin että Kärkkäiselläkin myydään kalastustarvikkeita, joten ei muuta kuin katsomaan valikoimat. Mukaan tarttuikin Visionin Attack setti. Seiskaluokan 9,6' vavalla. Olin jo pitkään pähkäillyt tuon setin ja Redingtonin #8 luokan setin välillä. Redington olisi vain pitänyt tilata Jenkeistä ja (taas) käyttää isän Visaa, joten tämä oli helpompi vaihtoehto. Sainpa sen myös mukaan tälle kalareissulle.
Rovaniemellä klo 17.00 jälkeen pyörähdimme erään asiakkaani luona, tuotteita näytti olevan varsin mukavasti hyllyssä, ja kalamiehenäkin tunnettu asiakkaani viehe valikoimiin tuli myös tutustuttua. Ensimmäiset kalatapahtumat oli tarkoitus saada Meltaus-joelta, jonne suuntasimmekin seuraavaksi. Polttoainemittari alkoi hivuta kohti E-merkintää, joten jostain piti polttoainetta löytää. Meltaus on melko pieni paikkakunta, ja siellä olikin suuri osa huoltamoista kiinni. Onneksi ennen Meltaus-joelle menevää tietä löytyi kuitenkin yksi baarin tapainen, josta sai myös polttoainetta. Hinta oli melko kova, 1,47 euroa/litra. Koti Shelliltä olin lähtiessä tankannut 1,32 euroa/litra. No, pääasia, että polttoainetta sai. Olisi jäljellä olevallakin ehkä päässyt Sodankylään, mutta varma on aina varmaa. Kun menee tuonne pohjoiseen, on hyvä pitää käteistä mukana. Tuntuu, että varsinkin pienemmillä paikoilla ei olekaan polttoaine automaatteja, vaan maksu suoritetaan kauppojen kassoille.
Niin, sorruinpa sivuraiteille tärkeästä asiasta! Meltaus-joella suuntasimme Unarin könkäälle. Paikka oli hieno, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta kalatapahtumia ei tullut - ei minulle eikä J:lle. Sen sijaan saimme sateen niskaamme ja ensimmäisen kerran kastelin vaatteeni tällä reissulla. Keittelimme kahvit parkkipaikalla ja Unarinkönkään hiljaisuuden vuoksi päätimme siirtyä aivan joen niskalle. Auton saikin parkkiin hyvin joen varteen. Sillalta katselimme jokea, ja huomasin toisella laidalla kalojen pintovan. Menin varovasti rantaan ja heittelin pintaperhoja, perhon upotuksia lukuun ottamatta tapahtumia ei tullut. Huomasin pian kalojen olevan melko pieniä siinä kohdin. J oli huomannut keskellä jokea hieman vauraamman mulahduksen ja minäkin sen huomasin sillalta. Kuitenkaan heittopituus ei riittänyt aivan joen keskelle, joten jäi arvailujen varaan, mikä sillä mulahteli. Kello tuli 3.00 aamuyöstä ja mietimme, pitäisikö leiriytyä. Päätimme jatkaa matkaa, koska kumpaakaan ei pahemmin vielä väsyttänyt.
Tiistai 22.7.2008
Ajeltuani satakunta kilometriä Meltaus-joelta mua alkoi väsyttää. Kömmin Hiacen konttiin "nukkumaan", kun J jatkoi ajamista. "Nukkumaan" siksi, koska Hiacen kontti ei ollut kaikkein hiljaisin paikka epätasaisilla teillä. Kuitenkin ilmeisesti torkuin tai nukuin, jossain vaiheessa havahduin siihen, että myös etupenkiltä kuuluu kuorsaus. Onneksi auto oli silloin turvallisesti parkissa parkkipaikalla... Nukuin vielä kun J jatkoi ajamista ja jonkin aikaa Sodankylän jälkeen kömmin makuupussistani ulos. J pysäytti auton ja minä hyppäsin puikkoihin. Ivalossa pysähdyimme aamukahville paikalliseen konditoriaan. Hyvältä maistuivat kahvit ja leivokset pitkän matkustamisen jälkeen. Ivalosta jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Karhun tuvalla ostamassa tuliaiset kotiväelle. Tuliaiset on syytä ostaa siinä vaiheessa kun on vielä rahaa, eli reissun alkuvaiheessa. Pojilleni ostin puukot ja vaimolle korvakorut.
Matka jatkui, ja pikku hiljaa ensimmäisen viikon keskuspaikka - Utsjoki - lähestyi. Patonivalla pysähdyimme sillalle katselemaan koskeen. Kaloja ei näkynyt. Matka jatkui Utsjoelle ja jälleen kävimme Utsjoen sillalta katselemassa koskeen. Tällä kertaa näin pienen, noin 60cm pitkän lohen, joka mahdollisesti meidät huomatessaan uiskenteli sillan alle piiloon. Tuolta sillalta näkyi todella hyvin pohjaan, ja kalojen vähäisyys hieman ihmetytti. Tulomatkalla huomasin erään tuttuni tulevan vastaan. Oli ollut Tenolla muutaman viikon, kalastanut 13 lupaa ja saanut yhden titin. Totesi Tenon olevan tyhjän ja jos lohta olisimme halunneet, neuvoi meitä jatkamaan suoraan Norjan puolelle. Lohijahdissa emme kuitenkaan olleet, joten Suomen puolelle jäimme. Kävimme paikallisessa hotelli Luossajohkassa syömässä ateriat (spagetti bolognese), ja sen jälkeen menimme ostamaan itsellemme Utsjoen kalaluvat. Luvat maksoivat vuorokaudelta 15 euroa, ja ajattelimme näin alkuun ostaa yhden vuorokauden luvat.
Patonivan sorasärkkä
Kalaan. Hotellin edustalta oli kuulemma edellisenä päivän saatu jopa lohta. Itse keskityimme kuitenkin harjuksen pyytämiseen. Joen varrelle mennessämme J rupattelikin erään kalamiehen kanssa, joka oli hotellin edustalta saanut juuri aiemmin kymmenkunta nättiä mitallista harjusta. Perhona kuulemma oli käyttänyt Nalle Puhia. Suuntasimme joelle ja heittelin virtaan. Alapuolelleni ilmestyi virvelimies, ikään kuin vähän tielle. Harmitti, kun en päässyt etenemään alavirran suuntaan ja meninkin sitten rannan kautta hänen ohitseen. Kahlasin melko syvälle ja näinkin melko lähelle edessäni mulauksen. Heitin klinkin hieman pintomisen eteen, olisiko ollut ensimmäinen tai toinen heitto niin siiman päässä rimpuili harjus. Harjus tuli klinkillä, jossa oli kanelin värinen takaruumis. Harjus haaviin, mittaus (33 cm) ja puukon kädensijaa päähän, kalan verestys ja perkaus. Virvelimies katseli kummissaan touhujani, täytyy myöntää, että olin hieman vahingon iloinen... Smoltteja tuli riesaksikin asti hotellin edustalta, mittaharjuksia tuon yhden yksilön lisäksi ei sitten tullutkaan. Myöskään J ei ollut onnistunut tavoittamaan mittaharjuksia.
Utsjoki hotellin edessä
Siirryimme Patonivalle. Siellä J yritti kahden käden vavallaan tavoittaa lohtakin, mutta kun meillä kummallakaan ei lohen kalastuksesta ole mitään kokemusta, lohet jäi tavoittamatta. Minäkin pääsin testaamaan kahden käden vehkeitä, ja hyvinhän se perho niillä lensi. Patonivalta sain neljä-viisi alamittaista harjusta. Ruokakalat tuntuivat olevan niukassa. Tapasimme siellä porukkaa Jyväskylästä. Vanhempi herrasmies kertoi Kuokkajoesta, josta hänen tuttunsa oli saanut hyvin tammukoita. Pikku hiljaa alkoi mieleen hiipiä ajatus tunturiin lähdöstä... Nukuin Hiacen kontissa Patonivan parkkipaikalla. J kalasteli vielä kun minä olin käynyt jo nukkumaan ja jossain vaiheessa hänkin kömpi Hiacen etupenkille nukkumaan.
Patonivalla kaksikätistä testaamassa
Keskiviikko 23.7.2008
Aamulla keittelimme puurot ja kahvit parkkipaikalla. Sattuipa paikalle myös kalastuksen valvojat, joille näytimme lupamme ja rupattelimme hetken aikaa.
Menimme luvan loppuun kalastelemaan vielä hotellin edustalle. Taas tuli vain alamittaisia harjuksia ja smoltteja, niitäkään ei niin paljoa kuin edellisenä päivänä. Menimme hotellille tarkoituksenamme syödä. Seisova pöytä oli kuitenkin jo suljettu ja aterioiden hinnat oli sitä luokkaa, että päätimme etsiä toisen ruokapaikan.
Seuraavaksi haimme kuitenkin luvat Luontokeskuksesta. Tämä metsähallituksen lupa 1574 Utsjoen kalastusalueen lupa käsitti tunturijärviä ja jokia, myös Utsjoen latvavedet. Luvan hinta oli 35 euroa. Ajelimme Petsikkoon, noin 50 km Utsjoesta etelään. Sieltä lähti sopiva metsäautotie tunturiin. Sitä pääsimme Hiacella noin 800 metriä, kun eteen tuli semmoinen kivikko, ettei siitä enää huvittanut ajaa. Jätimme auton parkkiin tien viereen (kohtaan A), otimme rinkat selkään ja suuntasimme Rautujärvelle. Raudun järvikalastus on ollutkin minulle ennestään aivan outoa, joten uutta oppia oli tulossa.
Leiri 1. Autolta otimme kevyen varustuksen mukaan ja suuntasimme Rautujärven etelärannalle. Tuuli melko kovasti. Kävimme niemen kärjessä (N) heittelemässä hieman, mutta eihän siitä mitään tullut kovalla tuulella. Eikä kyllä pintomisiakaan näkynyt. Tunturikihut varoittelivat ja lentelivät edellämme aina kauemmaksi. Muita eläimiä ei porojen lisäksi näkynyt. Luonto oli näillä korkeuksilla jo karua. Menimme takaisin teltalle, keittelimme iltapuurot ja kävimme nukkumaan.
Leiri 1
Torstai 24.7.2008
Aamulla heräilimme johonkin aikaan ja tuuli jatkoi puhkumistaan. Järvi lainehti. Ymmärsimme, ettei ollut mitään järkeä jäädä Rautujärven rannalle. Poltimme roskamme ja keräsimme luonnosta myös joidenkin muiden jättämiä roskia. Kumma ettei ihmiset osaa hävittää luontoon raahaamiaan roskia, vaan jättää niitä lojumaan sinne. Haimme autolta lisää varusteita ja päätimme lähteä Utsjoen latvoille. Aikamme harhailtuamme tulimme taukopaikalle T. Vaelluskenkäni olivat hieman kostuneet sisältä soita ylitellessä ja muutenkin reitti oli jotenkin raskas. Tarkkaa olinpaikkaamme emme oikein tienneet. Joki, tai tarkemmin puro oli noilla kohdin metrin parin levyinen ja mieleeni hiipi, että tämänkö vuoksi tänne tulimme. Jokea seuraillessamme näimme kuitenkin pian pintomisia ja siitä riemastuneena kasasin perhovapani ja lähdin pomppimaan mättäiden päälle, jotta pääsisin heittoetäisyydelle. Mättäät ei olleet mitenkään tukevia, sillä seurauksella, että kastelin kenkäni lopullisesti. Tammukoille tarjosin tummaa Bibio-perhoa johon ne innolla nousivatkin. Pari tammukkaa sain noilta kohdin mukaamme. Ensi kertaa kalan tulo oli tällä reissulla sitä, mihin Lapissa olin tottunut. J oli keittänyt kahvin minun kenkien kastelu hetkeni aikana. Leipää nassuun ja vaellus jatkui.
Viiden päivän tarvikkeet pakattuna rinkkaan
Leiri 2: Joki leveni pikku hiljaa ja aloimme etsimään leirillemme sopivaa paikkaa. Hetken kuluttua se löytyikin erään pikku suvannon luota. Perhovehkeet oli jo edellisestä paikasta valmiina, joten pääsimmekin kalastelemaan ennen leirin kasaamista. Kokeilin erilaisia perhoja, niin uppoperhoja, kuin pintureitakin, mutta mikään ei oikein ollut ylitse muiden. Kaloja tuli joitakin, joista sitten illalla keitimme kalakeiton. Siinä keittoa keitellessämme, kehoitin J:tä kokeilemaan pientä, koukkuun 16 sidottua Parachute Adamsia. Sidoin samaisen oman siimani päähän. Sillä alkoi kalaa tulla todella hyvin. Keiton kiehuessa, kalastin siihen vielä kolme tammukkaa. Perho tuntui kelpaavan niin pinnalla vapaasti uittaen kuin viistättäenkin. Joitakin kaloja tuli myös kun perho oli upoksissa. Hitaasti virtaavissa suvannoissa välillä vedinkin perhoa
kuin järvikalastuksessa konsanaan. Kalakeiton päätteeksi keitimme vielä teet ja kävimme nukkumaan.
Leiri 2
Perjantai 25.7.2008
Minun vielä nukkuessa J oli käynyt jo kalassa ja saanutkin viitisentoista tammukkaa. Kalastelimme hetken vielä leirin läheisyydessä, mutta pian pakkasimme kamppeemme ja lähdimme etenemään joen alavirran suuntaan.
Leiri 3: Pikku hiljaa meille alkoi myös selvitä missä kohdin jokea olimme menossa. Karttaan merkityt jyrkänteet auttoivat tässä huomattavasti. Vaellus leirien välillä oli melko lyhyt ja leirin kasasimmekin erittäin hyvään paikkaan. Joku oli myös aiemmin pitänyt siinä leiriä ja tehnyt kivistä kompassin maahan. Kasasimme kalastusvälineet ja lähdimme tutkimaan joka alavirran suuntaan. Jossain vaiheessa J:ltä jäi hyväksi havaittu Parachute Adams puuhun ja annoin hänelle uuden. Itselläni eräässä suvannon tyyppisessä tammukka nappasi perhoon ja siimani katkesi. J sanoi, että ota kalan kanssa revanssi, ja niin päätinkin tehdä. Pistin uuden Parachute Adamsin siiman päähän ja heitin sen hieman sen yläpuolelle mistä kala oli edellisen napannut. Ensimmäinen heitto ja kala oli kiinni perhossani. Sain kalan maihin ja kuinka ollakaan, sen suupielestä löytyi äsken kadottamani perho. Tästä riemastuneena lähdin J:n perään, joka oli mennyt jo edellä alavirran suuntaan. Sotkin siimani kuitenkin johonkin koivun oksaan ja hieman tyhmyyttäni hukkasin sitten tuon siiman päässä olevan perhon.
Leiri 3
Kävimme tuolla Utsjoen haarassa asti, jonne itse asiassa kalastuslupakaan ei riitä, katsomassa paikkaa, missä toinen joki yhtyy Utsjokeen. Siitä eteenpäin virta olisikin ollut jo huomattavasti paremman kokoista kuin tämä 2-4 metrin puron tapainen. Takaisin tullessani etsimme suon yli jälleen reittiä. Mulla oli nuo jo valmiiksi märät vaelluskengät jaloissani, mutta yritin kuitenkin etsiä hieman kuivempaa reittiä. Haaraan olimme menneet ylempää, jossa oli helpompaa liikkua, joten meno matkalle tämmöisiä ongelmia ei ollut. Aikani kuivaa reittiä etsittyäni kyllästyin ja lompsin suoraan märän hetteikön yli jyrkänteen juurelle. J teki samoin, vaikka hänen kenkänsä vielä kuivat olivatkin. Tarkastin taskuni ja voi #@%&¤@!!! Huomasin suuren perhorasiani kadonneen perholiivieni hieman liian pienestä taskusta. Tästä masentuneena päätin lähteä takaisin pajupuskiin etsimään rasiaani, mutta helpotuksekseni huomasin, että se oli pudonnut ilmeisesti, kun gasellin lailla olin loikannut kuivalle maalle, noin viiden metrin päähän siitä, missä huomasin sen kadonneen! Helpottuneena lähdimme leirille päin. Kalastelimme vielä menomatkalla ja otimme suurimmat tammukat ruokakaloiksi, pienemmät päästimme menemään. Illalla paistoimme J:n aiemmin kalastaneet kalat ja nyt ongituista teimme fileet, suolasimme ne ja pakkasimme seuraavan päivän ruuan rinkaan. Ruuan jälkeen kävimme nukkumaan raskaan päivän jälkeen.
Tammukka kiinni! Huomaa luontoon hyvin sointuva keltainen sadetakki.
Lauantai 26.7.2008
Tänään päätimme viettää leiripäivän. Toki siihen kuului hieman kalastamistakin, mutta minnekään kauemmaksi emme ajatelleet lähteä. Aamu olikin ihmeen lämmin ja vähäsateinen, joten saimme tavaroitamme hieman kuivumaan. Keveissä varusteissa lähdimme lähelle kalastelemaan, ja hetken kalastelimmekin. Mukaan otimme joitakin suurempia kaloja ja hetken kuluttua alkoikin ripotella vettä. Kiirehdimme leiriin laittamaan varusteitamme sateelta suojaan. Sade ei kauaa kestänyt ja päätimme paistella näin leiripäivänä lettuja ja niinpä söimme kahvin kanssa lettuja ja marmeladia.
Meikäläinen lettuja paistamassa
Jossain vaiheessa J huomasi teltan yhden kaaren murtuneen. Hissuksiin kasailimme leirin ja lähdimme leiripaikkaan 4. Vaellus ei ollut kuin noin kilometrin mittainen, mutta ajattelimme tehdä tämmöisen pikku pyrähdyksen, edessä kun oli melkoinen nousu Utsjoen kanjonista.
Vaeltamassa leirille 4. Kuivattelimme hikeä vienossa tuulessa auringon hyväillessä atleettisia ylävartaloitamme.
Leiri 4: Kasasimme leirin Seisontalammen niemeen. Siitä kun oli hyvä seurailla lammen tapahtumia. Teltan kaaren korjasimme väliaikaisesti teippaamalla siihen veitsen ilmastointiteipillä. Olisipa sitten veitsi jemmassa siltä varalta jos joku Jänkä-Joonas tulisi uhittelemaan... Ilma oli melko tyyni Seisontalammen luona. Heittelimme jonkin aikaa perhoja, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Lammella uiskenteli jokin vesilintu. Illan tullen odottelimme, että veden pintaan alkaisi ilmestymään tuikkeja, mutta mitään merkkejä lammessa olevasta elämästä emme nähneet. Voi olla, että lampi jäätyy niin pohjia myöten, ettei siinä kaloja olekaan.
J korjaamassa teltan putkea
Kun huomasimme, ettei tyhjän pyytäminen kannattanut, ajattelin kuivattaa jo neljättä päivää märkänä olevat kenkäni. Teimme nuotion vaivaiskoivuista ja pari ohutta koivuakin kaadoin ja pilkoin nuotioon. Tein koivurungon soiroista telineen, johon sain kenkäni kuivamaan nuotion päälle. Se ei ollut mielestäni riittävän tehokas kuivatusmenetelmä, joten siirsin pikku hiljaa kenkiäni alemmaksi, ja lopulta laitoin ne hiilloksen viereen. Höyry nousi kengistäni kun ne kuivivat. Hieman siinä taisi kenkien pohjatkin kärähtää, mutta viimein ne olivat kuivemmat kuin pitkään aikaan. Paistelimme illan tullen kalat, teimme muussin ja syömisen jälkeen kävimme nukkumaan.
Kenkien kuivaus teline
Sunnutai 27.7.2008
Kasasimme aamupuuron jälkeen leirimme ja suuntasimme viimeiseen leiripaikkaamme tällä alueella. Kompassin avulla suunnistimme Rautujärven luoteisrannalla olevaan niemeen, ja sieltä löytyikin sopiva leiripaikka. J löysi vaelluksen aikana ilmeisesti sopulin pääkallon. Tuuli hieman, vettä myös sateli. Menin ottamaan torkut ja vitsailin J:lle, että herätessäni järvi on tyyni ja aurinko paistaa. Niin myös ihme kumma kävi.
Leiri 5
Sillä hetkellä oli myös todella vilkas vesiperhosten kuoriutumisen aika. Tyynellä järvellä vesilintu uidessaan loi vanaa veteen. Myös kuoriutuneiden veden pinnalla räpistelevien vesiperhosten vanat näkyivät jo kaukaa. Välillä joku rautu hyppäsi ilmaan päästäen lupaavan mulahduksen. Nyt oli todella hyvä hetki kalastaa rautua. Kahlasimme järveen niin syvälle kuin pääsimme. Kokeilin omia perhojani, muttei mikään oikein tuntunut kelpaavan rauduille. Hain uuden, pidemmän vavan jolla sain heitettyä perhoja hieman kauemmaksi. J:lle oli tullut joku tapahtuma tummaan Klinkhåmeriin, aivan tumman ruskea takarunkoiseen, mustalla thoraxilla varustettuun perhoon. Minä puolestani sain J:n rasiasta perhon siimani päähän. Heitin perhon järvelle ja pikku hiljaa vetelin sitä luokseni. Kohta edessäni mulahti ja perhossa oli kiinni hyvän kokoinen rautu. Hihkuin iloissani jo J:lle että molemmilla perhovavoilla ensimmäiset saamani kalat ovat rautuja. Pakitin pikku hiljaa rantaa kohti, siimaa samalla vetäen sisään. Rautu tempoi siiman päässä minun pitäen siimaa tiukalla. Liiankin tiukalla, siima nimittäin katkesi perhon solmusta. Tuosta harmistuneena hain J:n rasiasta toisen Klinkhåmerin. Eipä mennyt aikaakaan kun siimani päässä tempoi jo toinen rautu. Jälleen lähdin pakittamaan rantaa kohden ja siima meni jälleen poikki, tällä kertaa kärkisiiman kiinnityslenkistä. Harmitti. Nyt oli J:n rasiasta jo Klinkhåmerit loppu ja sidoin uuden kärki siiman päähän Bibion. Ei tapahtumia.
Ongella tyynellä Rautujärvellä
J sen sijaan sai taltutettua yhden komean, 44 cm pitkän raudun. Siitä teimme illalla fileet ja paistoimme ne pannulla. Hyvällä lykyllä olisimme saaneet kolme rautua kotiutettua, jos vain siimani olisi ollut kunnossa. Tämä antoi aivan uudenlaista näkemystä raudun järvikalastukseen, ja mieleni ehkäpä tekisikin palata jossain vaiheessa Rautujärvelle vahvempien siimojen kera... Kello alkoi olla jotain 1-2 kun kävimme nukkumaan.
J:n komea rautu
Maanantai 28.7.2008
Heräsimme aamulla, kellon ajasta kummallakaan ei ollut mitään tietoa. Teimme aamupalan ja purimme leirin. Edellisistä vaelluksista viisastuneena puin päälleni kahluuvarusteet ennen viimeistä neljän kilometrin vaellusta autolle. Jälleen kastuneet kenkäni saisi pysyä rauhassa myös soiden ylityksen aikana. Vaelsimme autolle noin neljä kilometriä ja katsoin kelloa. Kello oli vasta 9.45. Olimme ilmeisesti nousseet jo todella ajoissa ja ehtisimme jo hyvissä ajoin Kuusamoon, mutta siitä seuraavassa osassa.
Auton jälleennäkeminen oli mukava kokemus
Yhteenvetona voisi tästä reissun osasta mainita:
- Porot on tyhmiä
- Todella kivaa kun joku oli sinne tänne jättänyt salmiakkipastilleja maahan, ne maistuivat todella hyvälle
- Vaikka karhun jätöksiä luonnossa näkyykin, itse otsoja ei näkynyt
- Porot on tyhmiä
- Varmista siimojen ja solmujen vahvuus, kun alat kalastaa suurempia kaloja
- Varaa semmoiselle reissulle, jossa sataa joka päivä, gore-tex vaatteet
- Huolehdi siitä että vaelluskenkäsi on kuivat ja pysyvät kuivina
- Porot on tyhmiä
Tänään se päivä koitti. Kello 8.00 olin kaverini J:n luona hakemassa häntä. Olin kuulemma aamu-unisena ylittänyt itseni. Sovittu aika oli klo 8-9 välissä. Kamat autoon ja kohti Rovaniemeä. Ensimmäinen kahvitauko oli Pihtiputaalla Putaanportin Shell-asemalla.
Hiace lähtövalmiina J:n pihassa
Toinen tauko tuli kun päätimme pysähtyä Oulunsalossa Kalakaveri -nimisessä kalastustarvikepuodissa. Siellä on todella hyvät valikoimat perhonsidonta tarvikkeita ja muitakin kalastustarvikkeita. Tulihan sieltä jotain pientä ostettuakin; varalle yksi purkki kelluntarasvaa ja joitain koukkuja ja materiaaleja joita en ollut Jyväskylästä löytänyt. Kyselin myös itselleni hieman järeämpää perhokalastussettiä viitosluokan vehkeiden rinnalle. Hinta olisi ollut sen verran kova, että jäi ostamatta - tosin tuotteetkin olisi varmaan olleet sen mukaisia. Muuten täytyy kyllä myöntää, että liikkeessä on hinnat niin kohdallaan, ettei niistä ilkeä edes tinkiä. Liike sijaitsee lentokentän lähellä olevan liikekeskuksen takana, kyltit kyllä löytyy sitten kun ymmärtää kääntyä päätieltä liikekeskukselle päin. Viime vuonna tuli joitain kalastustarvikkeita haettua sieltä II-joen reissun yhteydessä. Suosittelen puotiin tutustumista.
Kolmas pysähdys II:ssä uudella ABC-asemalla jonka yhteydessä oli myös Kärkkäisen liike. Ruoka oli seisovasta pöydästä todella hyvää. Muistelin että Kärkkäiselläkin myydään kalastustarvikkeita, joten ei muuta kuin katsomaan valikoimat. Mukaan tarttuikin Visionin Attack setti. Seiskaluokan 9,6' vavalla. Olin jo pitkään pähkäillyt tuon setin ja Redingtonin #8 luokan setin välillä. Redington olisi vain pitänyt tilata Jenkeistä ja (taas) käyttää isän Visaa, joten tämä oli helpompi vaihtoehto. Sainpa sen myös mukaan tälle kalareissulle.
Rovaniemellä klo 17.00 jälkeen pyörähdimme erään asiakkaani luona, tuotteita näytti olevan varsin mukavasti hyllyssä, ja kalamiehenäkin tunnettu asiakkaani viehe valikoimiin tuli myös tutustuttua. Ensimmäiset kalatapahtumat oli tarkoitus saada Meltaus-joelta, jonne suuntasimmekin seuraavaksi. Polttoainemittari alkoi hivuta kohti E-merkintää, joten jostain piti polttoainetta löytää. Meltaus on melko pieni paikkakunta, ja siellä olikin suuri osa huoltamoista kiinni. Onneksi ennen Meltaus-joelle menevää tietä löytyi kuitenkin yksi baarin tapainen, josta sai myös polttoainetta. Hinta oli melko kova, 1,47 euroa/litra. Koti Shelliltä olin lähtiessä tankannut 1,32 euroa/litra. No, pääasia, että polttoainetta sai. Olisi jäljellä olevallakin ehkä päässyt Sodankylään, mutta varma on aina varmaa. Kun menee tuonne pohjoiseen, on hyvä pitää käteistä mukana. Tuntuu, että varsinkin pienemmillä paikoilla ei olekaan polttoaine automaatteja, vaan maksu suoritetaan kauppojen kassoille.
Niin, sorruinpa sivuraiteille tärkeästä asiasta! Meltaus-joella suuntasimme Unarin könkäälle. Paikka oli hieno, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta kalatapahtumia ei tullut - ei minulle eikä J:lle. Sen sijaan saimme sateen niskaamme ja ensimmäisen kerran kastelin vaatteeni tällä reissulla. Keittelimme kahvit parkkipaikalla ja Unarinkönkään hiljaisuuden vuoksi päätimme siirtyä aivan joen niskalle. Auton saikin parkkiin hyvin joen varteen. Sillalta katselimme jokea, ja huomasin toisella laidalla kalojen pintovan. Menin varovasti rantaan ja heittelin pintaperhoja, perhon upotuksia lukuun ottamatta tapahtumia ei tullut. Huomasin pian kalojen olevan melko pieniä siinä kohdin. J oli huomannut keskellä jokea hieman vauraamman mulahduksen ja minäkin sen huomasin sillalta. Kuitenkaan heittopituus ei riittänyt aivan joen keskelle, joten jäi arvailujen varaan, mikä sillä mulahteli. Kello tuli 3.00 aamuyöstä ja mietimme, pitäisikö leiriytyä. Päätimme jatkaa matkaa, koska kumpaakaan ei pahemmin vielä väsyttänyt.
Tiistai 22.7.2008
Ajeltuani satakunta kilometriä Meltaus-joelta mua alkoi väsyttää. Kömmin Hiacen konttiin "nukkumaan", kun J jatkoi ajamista. "Nukkumaan" siksi, koska Hiacen kontti ei ollut kaikkein hiljaisin paikka epätasaisilla teillä. Kuitenkin ilmeisesti torkuin tai nukuin, jossain vaiheessa havahduin siihen, että myös etupenkiltä kuuluu kuorsaus. Onneksi auto oli silloin turvallisesti parkissa parkkipaikalla... Nukuin vielä kun J jatkoi ajamista ja jonkin aikaa Sodankylän jälkeen kömmin makuupussistani ulos. J pysäytti auton ja minä hyppäsin puikkoihin. Ivalossa pysähdyimme aamukahville paikalliseen konditoriaan. Hyvältä maistuivat kahvit ja leivokset pitkän matkustamisen jälkeen. Ivalosta jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Karhun tuvalla ostamassa tuliaiset kotiväelle. Tuliaiset on syytä ostaa siinä vaiheessa kun on vielä rahaa, eli reissun alkuvaiheessa. Pojilleni ostin puukot ja vaimolle korvakorut.
Matka jatkui, ja pikku hiljaa ensimmäisen viikon keskuspaikka - Utsjoki - lähestyi. Patonivalla pysähdyimme sillalle katselemaan koskeen. Kaloja ei näkynyt. Matka jatkui Utsjoelle ja jälleen kävimme Utsjoen sillalta katselemassa koskeen. Tällä kertaa näin pienen, noin 60cm pitkän lohen, joka mahdollisesti meidät huomatessaan uiskenteli sillan alle piiloon. Tuolta sillalta näkyi todella hyvin pohjaan, ja kalojen vähäisyys hieman ihmetytti. Tulomatkalla huomasin erään tuttuni tulevan vastaan. Oli ollut Tenolla muutaman viikon, kalastanut 13 lupaa ja saanut yhden titin. Totesi Tenon olevan tyhjän ja jos lohta olisimme halunneet, neuvoi meitä jatkamaan suoraan Norjan puolelle. Lohijahdissa emme kuitenkaan olleet, joten Suomen puolelle jäimme. Kävimme paikallisessa hotelli Luossajohkassa syömässä ateriat (spagetti bolognese), ja sen jälkeen menimme ostamaan itsellemme Utsjoen kalaluvat. Luvat maksoivat vuorokaudelta 15 euroa, ja ajattelimme näin alkuun ostaa yhden vuorokauden luvat.
Patonivan sorasärkkä
Kalaan. Hotellin edustalta oli kuulemma edellisenä päivän saatu jopa lohta. Itse keskityimme kuitenkin harjuksen pyytämiseen. Joen varrelle mennessämme J rupattelikin erään kalamiehen kanssa, joka oli hotellin edustalta saanut juuri aiemmin kymmenkunta nättiä mitallista harjusta. Perhona kuulemma oli käyttänyt Nalle Puhia. Suuntasimme joelle ja heittelin virtaan. Alapuolelleni ilmestyi virvelimies, ikään kuin vähän tielle. Harmitti, kun en päässyt etenemään alavirran suuntaan ja meninkin sitten rannan kautta hänen ohitseen. Kahlasin melko syvälle ja näinkin melko lähelle edessäni mulauksen. Heitin klinkin hieman pintomisen eteen, olisiko ollut ensimmäinen tai toinen heitto niin siiman päässä rimpuili harjus. Harjus tuli klinkillä, jossa oli kanelin värinen takaruumis. Harjus haaviin, mittaus (33 cm) ja puukon kädensijaa päähän, kalan verestys ja perkaus. Virvelimies katseli kummissaan touhujani, täytyy myöntää, että olin hieman vahingon iloinen... Smoltteja tuli riesaksikin asti hotellin edustalta, mittaharjuksia tuon yhden yksilön lisäksi ei sitten tullutkaan. Myöskään J ei ollut onnistunut tavoittamaan mittaharjuksia.
Utsjoki hotellin edessä
Siirryimme Patonivalle. Siellä J yritti kahden käden vavallaan tavoittaa lohtakin, mutta kun meillä kummallakaan ei lohen kalastuksesta ole mitään kokemusta, lohet jäi tavoittamatta. Minäkin pääsin testaamaan kahden käden vehkeitä, ja hyvinhän se perho niillä lensi. Patonivalta sain neljä-viisi alamittaista harjusta. Ruokakalat tuntuivat olevan niukassa. Tapasimme siellä porukkaa Jyväskylästä. Vanhempi herrasmies kertoi Kuokkajoesta, josta hänen tuttunsa oli saanut hyvin tammukoita. Pikku hiljaa alkoi mieleen hiipiä ajatus tunturiin lähdöstä... Nukuin Hiacen kontissa Patonivan parkkipaikalla. J kalasteli vielä kun minä olin käynyt jo nukkumaan ja jossain vaiheessa hänkin kömpi Hiacen etupenkille nukkumaan.
Patonivalla kaksikätistä testaamassa
Keskiviikko 23.7.2008
Aamulla keittelimme puurot ja kahvit parkkipaikalla. Sattuipa paikalle myös kalastuksen valvojat, joille näytimme lupamme ja rupattelimme hetken aikaa.
Menimme luvan loppuun kalastelemaan vielä hotellin edustalle. Taas tuli vain alamittaisia harjuksia ja smoltteja, niitäkään ei niin paljoa kuin edellisenä päivänä. Menimme hotellille tarkoituksenamme syödä. Seisova pöytä oli kuitenkin jo suljettu ja aterioiden hinnat oli sitä luokkaa, että päätimme etsiä toisen ruokapaikan.
Seuraavaksi haimme kuitenkin luvat Luontokeskuksesta. Tämä metsähallituksen lupa 1574 Utsjoen kalastusalueen lupa käsitti tunturijärviä ja jokia, myös Utsjoen latvavedet. Luvan hinta oli 35 euroa. Ajelimme Petsikkoon, noin 50 km Utsjoesta etelään. Sieltä lähti sopiva metsäautotie tunturiin. Sitä pääsimme Hiacella noin 800 metriä, kun eteen tuli semmoinen kivikko, ettei siitä enää huvittanut ajaa. Jätimme auton parkkiin tien viereen (kohtaan A), otimme rinkat selkään ja suuntasimme Rautujärvelle. Raudun järvikalastus on ollutkin minulle ennestään aivan outoa, joten uutta oppia oli tulossa.
Leiri 1. Autolta otimme kevyen varustuksen mukaan ja suuntasimme Rautujärven etelärannalle. Tuuli melko kovasti. Kävimme niemen kärjessä (N) heittelemässä hieman, mutta eihän siitä mitään tullut kovalla tuulella. Eikä kyllä pintomisiakaan näkynyt. Tunturikihut varoittelivat ja lentelivät edellämme aina kauemmaksi. Muita eläimiä ei porojen lisäksi näkynyt. Luonto oli näillä korkeuksilla jo karua. Menimme takaisin teltalle, keittelimme iltapuurot ja kävimme nukkumaan.
Leiri 1
Torstai 24.7.2008
Aamulla heräilimme johonkin aikaan ja tuuli jatkoi puhkumistaan. Järvi lainehti. Ymmärsimme, ettei ollut mitään järkeä jäädä Rautujärven rannalle. Poltimme roskamme ja keräsimme luonnosta myös joidenkin muiden jättämiä roskia. Kumma ettei ihmiset osaa hävittää luontoon raahaamiaan roskia, vaan jättää niitä lojumaan sinne. Haimme autolta lisää varusteita ja päätimme lähteä Utsjoen latvoille. Aikamme harhailtuamme tulimme taukopaikalle T. Vaelluskenkäni olivat hieman kostuneet sisältä soita ylitellessä ja muutenkin reitti oli jotenkin raskas. Tarkkaa olinpaikkaamme emme oikein tienneet. Joki, tai tarkemmin puro oli noilla kohdin metrin parin levyinen ja mieleeni hiipi, että tämänkö vuoksi tänne tulimme. Jokea seuraillessamme näimme kuitenkin pian pintomisia ja siitä riemastuneena kasasin perhovapani ja lähdin pomppimaan mättäiden päälle, jotta pääsisin heittoetäisyydelle. Mättäät ei olleet mitenkään tukevia, sillä seurauksella, että kastelin kenkäni lopullisesti. Tammukoille tarjosin tummaa Bibio-perhoa johon ne innolla nousivatkin. Pari tammukkaa sain noilta kohdin mukaamme. Ensi kertaa kalan tulo oli tällä reissulla sitä, mihin Lapissa olin tottunut. J oli keittänyt kahvin minun kenkien kastelu hetkeni aikana. Leipää nassuun ja vaellus jatkui.
Viiden päivän tarvikkeet pakattuna rinkkaan
Leiri 2: Joki leveni pikku hiljaa ja aloimme etsimään leirillemme sopivaa paikkaa. Hetken kuluttua se löytyikin erään pikku suvannon luota. Perhovehkeet oli jo edellisestä paikasta valmiina, joten pääsimmekin kalastelemaan ennen leirin kasaamista. Kokeilin erilaisia perhoja, niin uppoperhoja, kuin pintureitakin, mutta mikään ei oikein ollut ylitse muiden. Kaloja tuli joitakin, joista sitten illalla keitimme kalakeiton. Siinä keittoa keitellessämme, kehoitin J:tä kokeilemaan pientä, koukkuun 16 sidottua Parachute Adamsia. Sidoin samaisen oman siimani päähän. Sillä alkoi kalaa tulla todella hyvin. Keiton kiehuessa, kalastin siihen vielä kolme tammukkaa. Perho tuntui kelpaavan niin pinnalla vapaasti uittaen kuin viistättäenkin. Joitakin kaloja tuli myös kun perho oli upoksissa. Hitaasti virtaavissa suvannoissa välillä vedinkin perhoa
kuin järvikalastuksessa konsanaan. Kalakeiton päätteeksi keitimme vielä teet ja kävimme nukkumaan.
Leiri 2
Perjantai 25.7.2008
Minun vielä nukkuessa J oli käynyt jo kalassa ja saanutkin viitisentoista tammukkaa. Kalastelimme hetken vielä leirin läheisyydessä, mutta pian pakkasimme kamppeemme ja lähdimme etenemään joen alavirran suuntaan.
Leiri 3: Pikku hiljaa meille alkoi myös selvitä missä kohdin jokea olimme menossa. Karttaan merkityt jyrkänteet auttoivat tässä huomattavasti. Vaellus leirien välillä oli melko lyhyt ja leirin kasasimmekin erittäin hyvään paikkaan. Joku oli myös aiemmin pitänyt siinä leiriä ja tehnyt kivistä kompassin maahan. Kasasimme kalastusvälineet ja lähdimme tutkimaan joka alavirran suuntaan. Jossain vaiheessa J:ltä jäi hyväksi havaittu Parachute Adams puuhun ja annoin hänelle uuden. Itselläni eräässä suvannon tyyppisessä tammukka nappasi perhoon ja siimani katkesi. J sanoi, että ota kalan kanssa revanssi, ja niin päätinkin tehdä. Pistin uuden Parachute Adamsin siiman päähän ja heitin sen hieman sen yläpuolelle mistä kala oli edellisen napannut. Ensimmäinen heitto ja kala oli kiinni perhossani. Sain kalan maihin ja kuinka ollakaan, sen suupielestä löytyi äsken kadottamani perho. Tästä riemastuneena lähdin J:n perään, joka oli mennyt jo edellä alavirran suuntaan. Sotkin siimani kuitenkin johonkin koivun oksaan ja hieman tyhmyyttäni hukkasin sitten tuon siiman päässä olevan perhon.
Leiri 3
Kävimme tuolla Utsjoen haarassa asti, jonne itse asiassa kalastuslupakaan ei riitä, katsomassa paikkaa, missä toinen joki yhtyy Utsjokeen. Siitä eteenpäin virta olisikin ollut jo huomattavasti paremman kokoista kuin tämä 2-4 metrin puron tapainen. Takaisin tullessani etsimme suon yli jälleen reittiä. Mulla oli nuo jo valmiiksi märät vaelluskengät jaloissani, mutta yritin kuitenkin etsiä hieman kuivempaa reittiä. Haaraan olimme menneet ylempää, jossa oli helpompaa liikkua, joten meno matkalle tämmöisiä ongelmia ei ollut. Aikani kuivaa reittiä etsittyäni kyllästyin ja lompsin suoraan märän hetteikön yli jyrkänteen juurelle. J teki samoin, vaikka hänen kenkänsä vielä kuivat olivatkin. Tarkastin taskuni ja voi #@%&¤@!!! Huomasin suuren perhorasiani kadonneen perholiivieni hieman liian pienestä taskusta. Tästä masentuneena päätin lähteä takaisin pajupuskiin etsimään rasiaani, mutta helpotuksekseni huomasin, että se oli pudonnut ilmeisesti, kun gasellin lailla olin loikannut kuivalle maalle, noin viiden metrin päähän siitä, missä huomasin sen kadonneen! Helpottuneena lähdimme leirille päin. Kalastelimme vielä menomatkalla ja otimme suurimmat tammukat ruokakaloiksi, pienemmät päästimme menemään. Illalla paistoimme J:n aiemmin kalastaneet kalat ja nyt ongituista teimme fileet, suolasimme ne ja pakkasimme seuraavan päivän ruuan rinkaan. Ruuan jälkeen kävimme nukkumaan raskaan päivän jälkeen.
Tammukka kiinni! Huomaa luontoon hyvin sointuva keltainen sadetakki.
Lauantai 26.7.2008
Tänään päätimme viettää leiripäivän. Toki siihen kuului hieman kalastamistakin, mutta minnekään kauemmaksi emme ajatelleet lähteä. Aamu olikin ihmeen lämmin ja vähäsateinen, joten saimme tavaroitamme hieman kuivumaan. Keveissä varusteissa lähdimme lähelle kalastelemaan, ja hetken kalastelimmekin. Mukaan otimme joitakin suurempia kaloja ja hetken kuluttua alkoikin ripotella vettä. Kiirehdimme leiriin laittamaan varusteitamme sateelta suojaan. Sade ei kauaa kestänyt ja päätimme paistella näin leiripäivänä lettuja ja niinpä söimme kahvin kanssa lettuja ja marmeladia.
Meikäläinen lettuja paistamassa
Jossain vaiheessa J huomasi teltan yhden kaaren murtuneen. Hissuksiin kasailimme leirin ja lähdimme leiripaikkaan 4. Vaellus ei ollut kuin noin kilometrin mittainen, mutta ajattelimme tehdä tämmöisen pikku pyrähdyksen, edessä kun oli melkoinen nousu Utsjoen kanjonista.
Vaeltamassa leirille 4. Kuivattelimme hikeä vienossa tuulessa auringon hyväillessä atleettisia ylävartaloitamme.
Leiri 4: Kasasimme leirin Seisontalammen niemeen. Siitä kun oli hyvä seurailla lammen tapahtumia. Teltan kaaren korjasimme väliaikaisesti teippaamalla siihen veitsen ilmastointiteipillä. Olisipa sitten veitsi jemmassa siltä varalta jos joku Jänkä-Joonas tulisi uhittelemaan... Ilma oli melko tyyni Seisontalammen luona. Heittelimme jonkin aikaa perhoja, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Lammella uiskenteli jokin vesilintu. Illan tullen odottelimme, että veden pintaan alkaisi ilmestymään tuikkeja, mutta mitään merkkejä lammessa olevasta elämästä emme nähneet. Voi olla, että lampi jäätyy niin pohjia myöten, ettei siinä kaloja olekaan.
J korjaamassa teltan putkea
Kun huomasimme, ettei tyhjän pyytäminen kannattanut, ajattelin kuivattaa jo neljättä päivää märkänä olevat kenkäni. Teimme nuotion vaivaiskoivuista ja pari ohutta koivuakin kaadoin ja pilkoin nuotioon. Tein koivurungon soiroista telineen, johon sain kenkäni kuivamaan nuotion päälle. Se ei ollut mielestäni riittävän tehokas kuivatusmenetelmä, joten siirsin pikku hiljaa kenkiäni alemmaksi, ja lopulta laitoin ne hiilloksen viereen. Höyry nousi kengistäni kun ne kuivivat. Hieman siinä taisi kenkien pohjatkin kärähtää, mutta viimein ne olivat kuivemmat kuin pitkään aikaan. Paistelimme illan tullen kalat, teimme muussin ja syömisen jälkeen kävimme nukkumaan.
Kenkien kuivaus teline
Sunnutai 27.7.2008
Kasasimme aamupuuron jälkeen leirimme ja suuntasimme viimeiseen leiripaikkaamme tällä alueella. Kompassin avulla suunnistimme Rautujärven luoteisrannalla olevaan niemeen, ja sieltä löytyikin sopiva leiripaikka. J löysi vaelluksen aikana ilmeisesti sopulin pääkallon. Tuuli hieman, vettä myös sateli. Menin ottamaan torkut ja vitsailin J:lle, että herätessäni järvi on tyyni ja aurinko paistaa. Niin myös ihme kumma kävi.
Leiri 5
Sillä hetkellä oli myös todella vilkas vesiperhosten kuoriutumisen aika. Tyynellä järvellä vesilintu uidessaan loi vanaa veteen. Myös kuoriutuneiden veden pinnalla räpistelevien vesiperhosten vanat näkyivät jo kaukaa. Välillä joku rautu hyppäsi ilmaan päästäen lupaavan mulahduksen. Nyt oli todella hyvä hetki kalastaa rautua. Kahlasimme järveen niin syvälle kuin pääsimme. Kokeilin omia perhojani, muttei mikään oikein tuntunut kelpaavan rauduille. Hain uuden, pidemmän vavan jolla sain heitettyä perhoja hieman kauemmaksi. J:lle oli tullut joku tapahtuma tummaan Klinkhåmeriin, aivan tumman ruskea takarunkoiseen, mustalla thoraxilla varustettuun perhoon. Minä puolestani sain J:n rasiasta perhon siimani päähän. Heitin perhon järvelle ja pikku hiljaa vetelin sitä luokseni. Kohta edessäni mulahti ja perhossa oli kiinni hyvän kokoinen rautu. Hihkuin iloissani jo J:lle että molemmilla perhovavoilla ensimmäiset saamani kalat ovat rautuja. Pakitin pikku hiljaa rantaa kohti, siimaa samalla vetäen sisään. Rautu tempoi siiman päässä minun pitäen siimaa tiukalla. Liiankin tiukalla, siima nimittäin katkesi perhon solmusta. Tuosta harmistuneena hain J:n rasiasta toisen Klinkhåmerin. Eipä mennyt aikaakaan kun siimani päässä tempoi jo toinen rautu. Jälleen lähdin pakittamaan rantaa kohden ja siima meni jälleen poikki, tällä kertaa kärkisiiman kiinnityslenkistä. Harmitti. Nyt oli J:n rasiasta jo Klinkhåmerit loppu ja sidoin uuden kärki siiman päähän Bibion. Ei tapahtumia.
Ongella tyynellä Rautujärvellä
J sen sijaan sai taltutettua yhden komean, 44 cm pitkän raudun. Siitä teimme illalla fileet ja paistoimme ne pannulla. Hyvällä lykyllä olisimme saaneet kolme rautua kotiutettua, jos vain siimani olisi ollut kunnossa. Tämä antoi aivan uudenlaista näkemystä raudun järvikalastukseen, ja mieleni ehkäpä tekisikin palata jossain vaiheessa Rautujärvelle vahvempien siimojen kera... Kello alkoi olla jotain 1-2 kun kävimme nukkumaan.
J:n komea rautu
Maanantai 28.7.2008
Heräsimme aamulla, kellon ajasta kummallakaan ei ollut mitään tietoa. Teimme aamupalan ja purimme leirin. Edellisistä vaelluksista viisastuneena puin päälleni kahluuvarusteet ennen viimeistä neljän kilometrin vaellusta autolle. Jälleen kastuneet kenkäni saisi pysyä rauhassa myös soiden ylityksen aikana. Vaelsimme autolle noin neljä kilometriä ja katsoin kelloa. Kello oli vasta 9.45. Olimme ilmeisesti nousseet jo todella ajoissa ja ehtisimme jo hyvissä ajoin Kuusamoon, mutta siitä seuraavassa osassa.
Auton jälleennäkeminen oli mukava kokemus
Yhteenvetona voisi tästä reissun osasta mainita:
- Porot on tyhmiä
- Todella kivaa kun joku oli sinne tänne jättänyt salmiakkipastilleja maahan, ne maistuivat todella hyvälle
- Vaikka karhun jätöksiä luonnossa näkyykin, itse otsoja ei näkynyt
- Porot on tyhmiä
- Varmista siimojen ja solmujen vahvuus, kun alat kalastaa suurempia kaloja
- Varaa semmoiselle reissulle, jossa sataa joka päivä, gore-tex vaatteet
- Huolehdi siitä että vaelluskenkäsi on kuivat ja pysyvät kuivina
- Porot on tyhmiä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)