Testing, testing...

Niinhän siinä sitten kävi, että keli hieman kirkastui ja pääsin tuonne Vaajakoskelle testaamaan noita siimoja ja uusia streamereita. Tai hetkeksi kyllä meinasi epätoivo jo iskeä, juuri kun olin saanut vavat kasattua, alkoi sataa kaatamalla. Sadetta pidin Vaajakosken grillikatoksessa ja samalla virittelin perhot kiinni siimoihin.

Ensiksi pääsinkin testaamaan tuota #5-luokan DT-siimaa. Se rullasi todella nätisti ja pitkälle. Ajattelin jo, että auttaako takatuuli tuohon, mutta toiseltakin rannalta rullatessa se toimi. Perhona oli GRHE-nymfi, siis melko kevyt perho.

Siirsin tuon kevyemmän setin syrjään ja siirryin niemen kärkeen testaamaan tuota 4-uppoavaa Visionin Extreme Distance -siimaa. Sekin vakuutti, tosin vain takaheitossa, mutta en kyllä uppoavalta siimalta odottanutkaan minkäänlaisia rullaus ominaisuuksia. Siima oli melko helppo heittää ja rannariakin poistui kohtuullisen helposti. Siis oiva siima "tulvivalle" Simojoelle!

Siirryimme R:n kanssa veneeseen toiselle rannalle ja testailtiin ottimonttua, mutta mitään ei tullut, ei edes tuolla pinkin iskupisteen omaavalla streamerilla. Sinänsä nuo streamerit ui melko hyvin, eli olen niihin kyllä sen suhteen tyytyväinen. Vielä kun niillä tulisi kalaa...

Ajattelimme siirtyä alemmas ja minä soudin. Virrassa soutaminen on muuten melko hankalaa. Vene meinasi koko ajan ajautua rantaan ja yhden kerran kun otin airolla vastaan rantapenkasta, airon hankaimen tappi katkesi ohennetusta kohdasta. Eipä siinä sitten muuta kun vene rantaan ja siirryttiin voimalan yläpuolelle.

Voimalan yläpuolella tuulikin melko voimakkaasti, eikä testaamisesta meinannut oikein tulla mitään. #7-luokan vehkeillä en saanut heitettyä oikeastaan ollenkaan, kun takatuuli sotki heitot. Vaihdoin kevyempään settiin ja laitoin siiman päähän Hässäkän. Tarkoituksena oli testata rullausta painavammalla perholla. Tuuli sotki nuokin testaukset, vaikka yllättävän hyvin rullaukset onnistui tuulessakin. Vähän ajan kuluttua ajattelin luovuttaa tältä päivältä ja aloin kelata siimaa sisään. Huomasin kuitenkin jonkun siimalenkin puolalla ja purin siimaa ulos, koska tuo kela oli hieman ahdas tuolle siimalle. Kun aloin kelaamaan siimaa uudestaan sisään, vavassa tuntui pientä sätkimistä. Pikkuinen noin 10 sentin ahven oli tarttunut Hässäkkään. Tuostapa tuli mieleen, että pitäisiköhän harjoitella tekemään noita ahven-streamereita...















Vaajakosken Hässäkän pettämä ahven