Tänään se päivä koitti. Kello 8.00 olin kaverini J:n luona hakemassa häntä. Olin kuulemma aamu-unisena ylittänyt itseni. Sovittu aika oli klo 8-9 välissä. Kamat autoon ja kohti Rovaniemeä. Ensimmäinen kahvitauko oli Pihtiputaalla Putaanportin Shell-asemalla.
Hiace lähtövalmiina J:n pihassa
Toinen tauko tuli kun päätimme pysähtyä Oulunsalossa Kalakaveri -nimisessä kalastustarvikepuodissa. Siellä on todella hyvät valikoimat perhonsidonta tarvikkeita ja muitakin kalastustarvikkeita. Tulihan sieltä jotain pientä ostettuakin; varalle yksi purkki kelluntarasvaa ja joitain koukkuja ja materiaaleja joita en ollut Jyväskylästä löytänyt. Kyselin myös itselleni hieman järeämpää perhokalastussettiä viitosluokan vehkeiden rinnalle. Hinta olisi ollut sen verran kova, että jäi ostamatta - tosin tuotteetkin olisi varmaan olleet sen mukaisia. Muuten täytyy kyllä myöntää, että liikkeessä on hinnat niin kohdallaan, ettei niistä ilkeä edes tinkiä. Liike sijaitsee lentokentän lähellä olevan liikekeskuksen takana, kyltit kyllä löytyy sitten kun ymmärtää kääntyä päätieltä liikekeskukselle päin. Viime vuonna tuli joitain kalastustarvikkeita haettua sieltä II-joen reissun yhteydessä. Suosittelen puotiin tutustumista.
Kolmas pysähdys II:ssä uudella ABC-asemalla jonka yhteydessä oli myös Kärkkäisen liike. Ruoka oli seisovasta pöydästä todella hyvää. Muistelin että Kärkkäiselläkin myydään kalastustarvikkeita, joten ei muuta kuin katsomaan valikoimat. Mukaan tarttuikin Visionin Attack setti. Seiskaluokan 9,6' vavalla. Olin jo pitkään pähkäillyt tuon setin ja Redingtonin #8 luokan setin välillä. Redington olisi vain pitänyt tilata Jenkeistä ja (taas) käyttää isän Visaa, joten tämä oli helpompi vaihtoehto. Sainpa sen myös mukaan tälle kalareissulle.
Rovaniemellä klo 17.00 jälkeen pyörähdimme erään asiakkaani luona, tuotteita näytti olevan varsin mukavasti hyllyssä, ja kalamiehenäkin tunnettu asiakkaani viehe valikoimiin tuli myös tutustuttua. Ensimmäiset kalatapahtumat oli tarkoitus saada Meltaus-joelta, jonne suuntasimmekin seuraavaksi. Polttoainemittari alkoi hivuta kohti E-merkintää, joten jostain piti polttoainetta löytää. Meltaus on melko pieni paikkakunta, ja siellä olikin suuri osa huoltamoista kiinni. Onneksi ennen Meltaus-joelle menevää tietä löytyi kuitenkin yksi baarin tapainen, josta sai myös polttoainetta. Hinta oli melko kova, 1,47 euroa/litra. Koti Shelliltä olin lähtiessä tankannut 1,32 euroa/litra. No, pääasia, että polttoainetta sai. Olisi jäljellä olevallakin ehkä päässyt Sodankylään, mutta varma on aina varmaa. Kun menee tuonne pohjoiseen, on hyvä pitää käteistä mukana. Tuntuu, että varsinkin pienemmillä paikoilla ei olekaan polttoaine automaatteja, vaan maksu suoritetaan kauppojen kassoille.
Niin, sorruinpa sivuraiteille tärkeästä asiasta! Meltaus-joella suuntasimme Unarin könkäälle. Paikka oli hieno, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta kalatapahtumia ei tullut - ei minulle eikä J:lle. Sen sijaan saimme sateen niskaamme ja ensimmäisen kerran kastelin vaatteeni tällä reissulla. Keittelimme kahvit parkkipaikalla ja Unarinkönkään hiljaisuuden vuoksi päätimme siirtyä aivan joen niskalle. Auton saikin parkkiin hyvin joen varteen. Sillalta katselimme jokea, ja huomasin toisella laidalla kalojen pintovan. Menin varovasti rantaan ja heittelin pintaperhoja, perhon upotuksia lukuun ottamatta tapahtumia ei tullut. Huomasin pian kalojen olevan melko pieniä siinä kohdin. J oli huomannut keskellä jokea hieman vauraamman mulahduksen ja minäkin sen huomasin sillalta. Kuitenkaan heittopituus ei riittänyt aivan joen keskelle, joten jäi arvailujen varaan, mikä sillä mulahteli. Kello tuli 3.00 aamuyöstä ja mietimme, pitäisikö leiriytyä. Päätimme jatkaa matkaa, koska kumpaakaan ei pahemmin vielä väsyttänyt.
Tiistai 22.7.2008
Ajeltuani satakunta kilometriä Meltaus-joelta mua alkoi väsyttää. Kömmin Hiacen konttiin "nukkumaan", kun J jatkoi ajamista. "Nukkumaan" siksi, koska Hiacen kontti ei ollut kaikkein hiljaisin paikka epätasaisilla teillä. Kuitenkin ilmeisesti torkuin tai nukuin, jossain vaiheessa havahduin siihen, että myös etupenkiltä kuuluu kuorsaus. Onneksi auto oli silloin turvallisesti parkissa parkkipaikalla... Nukuin vielä kun J jatkoi ajamista ja jonkin aikaa Sodankylän jälkeen kömmin makuupussistani ulos. J pysäytti auton ja minä hyppäsin puikkoihin. Ivalossa pysähdyimme aamukahville paikalliseen konditoriaan. Hyvältä maistuivat kahvit ja leivokset pitkän matkustamisen jälkeen. Ivalosta jatkoimme matkaa ja pysähdyimme Karhun tuvalla ostamassa tuliaiset kotiväelle. Tuliaiset on syytä ostaa siinä vaiheessa kun on vielä rahaa, eli reissun alkuvaiheessa. Pojilleni ostin puukot ja vaimolle korvakorut.
Matka jatkui, ja pikku hiljaa ensimmäisen viikon keskuspaikka - Utsjoki - lähestyi. Patonivalla pysähdyimme sillalle katselemaan koskeen. Kaloja ei näkynyt. Matka jatkui Utsjoelle ja jälleen kävimme Utsjoen sillalta katselemassa koskeen. Tällä kertaa näin pienen, noin 60cm pitkän lohen, joka mahdollisesti meidät huomatessaan uiskenteli sillan alle piiloon. Tuolta sillalta näkyi todella hyvin pohjaan, ja kalojen vähäisyys hieman ihmetytti. Tulomatkalla huomasin erään tuttuni tulevan vastaan. Oli ollut Tenolla muutaman viikon, kalastanut 13 lupaa ja saanut yhden titin. Totesi Tenon olevan tyhjän ja jos lohta olisimme halunneet, neuvoi meitä jatkamaan suoraan Norjan puolelle. Lohijahdissa emme kuitenkaan olleet, joten Suomen puolelle jäimme. Kävimme paikallisessa hotelli Luossajohkassa syömässä ateriat (spagetti bolognese), ja sen jälkeen menimme ostamaan itsellemme Utsjoen kalaluvat. Luvat maksoivat vuorokaudelta 15 euroa, ja ajattelimme näin alkuun ostaa yhden vuorokauden luvat.
Patonivan sorasärkkä
Kalaan. Hotellin edustalta oli kuulemma edellisenä päivän saatu jopa lohta. Itse keskityimme kuitenkin harjuksen pyytämiseen. Joen varrelle mennessämme J rupattelikin erään kalamiehen kanssa, joka oli hotellin edustalta saanut juuri aiemmin kymmenkunta nättiä mitallista harjusta. Perhona kuulemma oli käyttänyt Nalle Puhia. Suuntasimme joelle ja heittelin virtaan. Alapuolelleni ilmestyi virvelimies, ikään kuin vähän tielle. Harmitti, kun en päässyt etenemään alavirran suuntaan ja meninkin sitten rannan kautta hänen ohitseen. Kahlasin melko syvälle ja näinkin melko lähelle edessäni mulauksen. Heitin klinkin hieman pintomisen eteen, olisiko ollut ensimmäinen tai toinen heitto niin siiman päässä rimpuili harjus. Harjus tuli klinkillä, jossa oli kanelin värinen takaruumis. Harjus haaviin, mittaus (33 cm) ja puukon kädensijaa päähän, kalan verestys ja perkaus. Virvelimies katseli kummissaan touhujani, täytyy myöntää, että olin hieman vahingon iloinen... Smoltteja tuli riesaksikin asti hotellin edustalta, mittaharjuksia tuon yhden yksilön lisäksi ei sitten tullutkaan. Myöskään J ei ollut onnistunut tavoittamaan mittaharjuksia.
Utsjoki hotellin edessä
Siirryimme Patonivalle. Siellä J yritti kahden käden vavallaan tavoittaa lohtakin, mutta kun meillä kummallakaan ei lohen kalastuksesta ole mitään kokemusta, lohet jäi tavoittamatta. Minäkin pääsin testaamaan kahden käden vehkeitä, ja hyvinhän se perho niillä lensi. Patonivalta sain neljä-viisi alamittaista harjusta. Ruokakalat tuntuivat olevan niukassa. Tapasimme siellä porukkaa Jyväskylästä. Vanhempi herrasmies kertoi Kuokkajoesta, josta hänen tuttunsa oli saanut hyvin tammukoita. Pikku hiljaa alkoi mieleen hiipiä ajatus tunturiin lähdöstä... Nukuin Hiacen kontissa Patonivan parkkipaikalla. J kalasteli vielä kun minä olin käynyt jo nukkumaan ja jossain vaiheessa hänkin kömpi Hiacen etupenkille nukkumaan.
Patonivalla kaksikätistä testaamassa
Keskiviikko 23.7.2008
Aamulla keittelimme puurot ja kahvit parkkipaikalla. Sattuipa paikalle myös kalastuksen valvojat, joille näytimme lupamme ja rupattelimme hetken aikaa.
Menimme luvan loppuun kalastelemaan vielä hotellin edustalle. Taas tuli vain alamittaisia harjuksia ja smoltteja, niitäkään ei niin paljoa kuin edellisenä päivänä. Menimme hotellille tarkoituksenamme syödä. Seisova pöytä oli kuitenkin jo suljettu ja aterioiden hinnat oli sitä luokkaa, että päätimme etsiä toisen ruokapaikan.
Seuraavaksi haimme kuitenkin luvat Luontokeskuksesta. Tämä metsähallituksen lupa 1574 Utsjoen kalastusalueen lupa käsitti tunturijärviä ja jokia, myös Utsjoen latvavedet. Luvan hinta oli 35 euroa. Ajelimme Petsikkoon, noin 50 km Utsjoesta etelään. Sieltä lähti sopiva metsäautotie tunturiin. Sitä pääsimme Hiacella noin 800 metriä, kun eteen tuli semmoinen kivikko, ettei siitä enää huvittanut ajaa. Jätimme auton parkkiin tien viereen (kohtaan A), otimme rinkat selkään ja suuntasimme Rautujärvelle. Raudun järvikalastus on ollutkin minulle ennestään aivan outoa, joten uutta oppia oli tulossa.
Leiri 1. Autolta otimme kevyen varustuksen mukaan ja suuntasimme Rautujärven etelärannalle. Tuuli melko kovasti. Kävimme niemen kärjessä (N) heittelemässä hieman, mutta eihän siitä mitään tullut kovalla tuulella. Eikä kyllä pintomisiakaan näkynyt. Tunturikihut varoittelivat ja lentelivät edellämme aina kauemmaksi. Muita eläimiä ei porojen lisäksi näkynyt. Luonto oli näillä korkeuksilla jo karua. Menimme takaisin teltalle, keittelimme iltapuurot ja kävimme nukkumaan.
Leiri 1
Torstai 24.7.2008
Aamulla heräilimme johonkin aikaan ja tuuli jatkoi puhkumistaan. Järvi lainehti. Ymmärsimme, ettei ollut mitään järkeä jäädä Rautujärven rannalle. Poltimme roskamme ja keräsimme luonnosta myös joidenkin muiden jättämiä roskia. Kumma ettei ihmiset osaa hävittää luontoon raahaamiaan roskia, vaan jättää niitä lojumaan sinne. Haimme autolta lisää varusteita ja päätimme lähteä Utsjoen latvoille. Aikamme harhailtuamme tulimme taukopaikalle T. Vaelluskenkäni olivat hieman kostuneet sisältä soita ylitellessä ja muutenkin reitti oli jotenkin raskas. Tarkkaa olinpaikkaamme emme oikein tienneet. Joki, tai tarkemmin puro oli noilla kohdin metrin parin levyinen ja mieleeni hiipi, että tämänkö vuoksi tänne tulimme. Jokea seuraillessamme näimme kuitenkin pian pintomisia ja siitä riemastuneena kasasin perhovapani ja lähdin pomppimaan mättäiden päälle, jotta pääsisin heittoetäisyydelle. Mättäät ei olleet mitenkään tukevia, sillä seurauksella, että kastelin kenkäni lopullisesti. Tammukoille tarjosin tummaa Bibio-perhoa johon ne innolla nousivatkin. Pari tammukkaa sain noilta kohdin mukaamme. Ensi kertaa kalan tulo oli tällä reissulla sitä, mihin Lapissa olin tottunut. J oli keittänyt kahvin minun kenkien kastelu hetkeni aikana. Leipää nassuun ja vaellus jatkui.
Viiden päivän tarvikkeet pakattuna rinkkaan
Leiri 2: Joki leveni pikku hiljaa ja aloimme etsimään leirillemme sopivaa paikkaa. Hetken kuluttua se löytyikin erään pikku suvannon luota. Perhovehkeet oli jo edellisestä paikasta valmiina, joten pääsimmekin kalastelemaan ennen leirin kasaamista. Kokeilin erilaisia perhoja, niin uppoperhoja, kuin pintureitakin, mutta mikään ei oikein ollut ylitse muiden. Kaloja tuli joitakin, joista sitten illalla keitimme kalakeiton. Siinä keittoa keitellessämme, kehoitin J:tä kokeilemaan pientä, koukkuun 16 sidottua Parachute Adamsia. Sidoin samaisen oman siimani päähän. Sillä alkoi kalaa tulla todella hyvin. Keiton kiehuessa, kalastin siihen vielä kolme tammukkaa. Perho tuntui kelpaavan niin pinnalla vapaasti uittaen kuin viistättäenkin. Joitakin kaloja tuli myös kun perho oli upoksissa. Hitaasti virtaavissa suvannoissa välillä vedinkin perhoa
kuin järvikalastuksessa konsanaan. Kalakeiton päätteeksi keitimme vielä teet ja kävimme nukkumaan.
Leiri 2
Perjantai 25.7.2008
Minun vielä nukkuessa J oli käynyt jo kalassa ja saanutkin viitisentoista tammukkaa. Kalastelimme hetken vielä leirin läheisyydessä, mutta pian pakkasimme kamppeemme ja lähdimme etenemään joen alavirran suuntaan.
Leiri 3: Pikku hiljaa meille alkoi myös selvitä missä kohdin jokea olimme menossa. Karttaan merkityt jyrkänteet auttoivat tässä huomattavasti. Vaellus leirien välillä oli melko lyhyt ja leirin kasasimmekin erittäin hyvään paikkaan. Joku oli myös aiemmin pitänyt siinä leiriä ja tehnyt kivistä kompassin maahan. Kasasimme kalastusvälineet ja lähdimme tutkimaan joka alavirran suuntaan. Jossain vaiheessa J:ltä jäi hyväksi havaittu Parachute Adams puuhun ja annoin hänelle uuden. Itselläni eräässä suvannon tyyppisessä tammukka nappasi perhoon ja siimani katkesi. J sanoi, että ota kalan kanssa revanssi, ja niin päätinkin tehdä. Pistin uuden Parachute Adamsin siiman päähän ja heitin sen hieman sen yläpuolelle mistä kala oli edellisen napannut. Ensimmäinen heitto ja kala oli kiinni perhossani. Sain kalan maihin ja kuinka ollakaan, sen suupielestä löytyi äsken kadottamani perho. Tästä riemastuneena lähdin J:n perään, joka oli mennyt jo edellä alavirran suuntaan. Sotkin siimani kuitenkin johonkin koivun oksaan ja hieman tyhmyyttäni hukkasin sitten tuon siiman päässä olevan perhon.
Leiri 3
Kävimme tuolla Utsjoen haarassa asti, jonne itse asiassa kalastuslupakaan ei riitä, katsomassa paikkaa, missä toinen joki yhtyy Utsjokeen. Siitä eteenpäin virta olisikin ollut jo huomattavasti paremman kokoista kuin tämä 2-4 metrin puron tapainen. Takaisin tullessani etsimme suon yli jälleen reittiä. Mulla oli nuo jo valmiiksi märät vaelluskengät jaloissani, mutta yritin kuitenkin etsiä hieman kuivempaa reittiä. Haaraan olimme menneet ylempää, jossa oli helpompaa liikkua, joten meno matkalle tämmöisiä ongelmia ei ollut. Aikani kuivaa reittiä etsittyäni kyllästyin ja lompsin suoraan märän hetteikön yli jyrkänteen juurelle. J teki samoin, vaikka hänen kenkänsä vielä kuivat olivatkin. Tarkastin taskuni ja voi #@%&¤@!!! Huomasin suuren perhorasiani kadonneen perholiivieni hieman liian pienestä taskusta. Tästä masentuneena päätin lähteä takaisin pajupuskiin etsimään rasiaani, mutta helpotuksekseni huomasin, että se oli pudonnut ilmeisesti, kun gasellin lailla olin loikannut kuivalle maalle, noin viiden metrin päähän siitä, missä huomasin sen kadonneen! Helpottuneena lähdimme leirille päin. Kalastelimme vielä menomatkalla ja otimme suurimmat tammukat ruokakaloiksi, pienemmät päästimme menemään. Illalla paistoimme J:n aiemmin kalastaneet kalat ja nyt ongituista teimme fileet, suolasimme ne ja pakkasimme seuraavan päivän ruuan rinkaan. Ruuan jälkeen kävimme nukkumaan raskaan päivän jälkeen.
Tammukka kiinni! Huomaa luontoon hyvin sointuva keltainen sadetakki.
Lauantai 26.7.2008
Tänään päätimme viettää leiripäivän. Toki siihen kuului hieman kalastamistakin, mutta minnekään kauemmaksi emme ajatelleet lähteä. Aamu olikin ihmeen lämmin ja vähäsateinen, joten saimme tavaroitamme hieman kuivumaan. Keveissä varusteissa lähdimme lähelle kalastelemaan, ja hetken kalastelimmekin. Mukaan otimme joitakin suurempia kaloja ja hetken kuluttua alkoikin ripotella vettä. Kiirehdimme leiriin laittamaan varusteitamme sateelta suojaan. Sade ei kauaa kestänyt ja päätimme paistella näin leiripäivänä lettuja ja niinpä söimme kahvin kanssa lettuja ja marmeladia.
Meikäläinen lettuja paistamassa
Jossain vaiheessa J huomasi teltan yhden kaaren murtuneen. Hissuksiin kasailimme leirin ja lähdimme leiripaikkaan 4. Vaellus ei ollut kuin noin kilometrin mittainen, mutta ajattelimme tehdä tämmöisen pikku pyrähdyksen, edessä kun oli melkoinen nousu Utsjoen kanjonista.
Vaeltamassa leirille 4. Kuivattelimme hikeä vienossa tuulessa auringon hyväillessä atleettisia ylävartaloitamme.
Leiri 4: Kasasimme leirin Seisontalammen niemeen. Siitä kun oli hyvä seurailla lammen tapahtumia. Teltan kaaren korjasimme väliaikaisesti teippaamalla siihen veitsen ilmastointiteipillä. Olisipa sitten veitsi jemmassa siltä varalta jos joku Jänkä-Joonas tulisi uhittelemaan... Ilma oli melko tyyni Seisontalammen luona. Heittelimme jonkin aikaa perhoja, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Lammella uiskenteli jokin vesilintu. Illan tullen odottelimme, että veden pintaan alkaisi ilmestymään tuikkeja, mutta mitään merkkejä lammessa olevasta elämästä emme nähneet. Voi olla, että lampi jäätyy niin pohjia myöten, ettei siinä kaloja olekaan.
J korjaamassa teltan putkea
Kun huomasimme, ettei tyhjän pyytäminen kannattanut, ajattelin kuivattaa jo neljättä päivää märkänä olevat kenkäni. Teimme nuotion vaivaiskoivuista ja pari ohutta koivuakin kaadoin ja pilkoin nuotioon. Tein koivurungon soiroista telineen, johon sain kenkäni kuivamaan nuotion päälle. Se ei ollut mielestäni riittävän tehokas kuivatusmenetelmä, joten siirsin pikku hiljaa kenkiäni alemmaksi, ja lopulta laitoin ne hiilloksen viereen. Höyry nousi kengistäni kun ne kuivivat. Hieman siinä taisi kenkien pohjatkin kärähtää, mutta viimein ne olivat kuivemmat kuin pitkään aikaan. Paistelimme illan tullen kalat, teimme muussin ja syömisen jälkeen kävimme nukkumaan.
Kenkien kuivaus teline
Sunnutai 27.7.2008
Kasasimme aamupuuron jälkeen leirimme ja suuntasimme viimeiseen leiripaikkaamme tällä alueella. Kompassin avulla suunnistimme Rautujärven luoteisrannalla olevaan niemeen, ja sieltä löytyikin sopiva leiripaikka. J löysi vaelluksen aikana ilmeisesti sopulin pääkallon. Tuuli hieman, vettä myös sateli. Menin ottamaan torkut ja vitsailin J:lle, että herätessäni järvi on tyyni ja aurinko paistaa. Niin myös ihme kumma kävi.
Leiri 5
Sillä hetkellä oli myös todella vilkas vesiperhosten kuoriutumisen aika. Tyynellä järvellä vesilintu uidessaan loi vanaa veteen. Myös kuoriutuneiden veden pinnalla räpistelevien vesiperhosten vanat näkyivät jo kaukaa. Välillä joku rautu hyppäsi ilmaan päästäen lupaavan mulahduksen. Nyt oli todella hyvä hetki kalastaa rautua. Kahlasimme järveen niin syvälle kuin pääsimme. Kokeilin omia perhojani, muttei mikään oikein tuntunut kelpaavan rauduille. Hain uuden, pidemmän vavan jolla sain heitettyä perhoja hieman kauemmaksi. J:lle oli tullut joku tapahtuma tummaan Klinkhåmeriin, aivan tumman ruskea takarunkoiseen, mustalla thoraxilla varustettuun perhoon. Minä puolestani sain J:n rasiasta perhon siimani päähän. Heitin perhon järvelle ja pikku hiljaa vetelin sitä luokseni. Kohta edessäni mulahti ja perhossa oli kiinni hyvän kokoinen rautu. Hihkuin iloissani jo J:lle että molemmilla perhovavoilla ensimmäiset saamani kalat ovat rautuja. Pakitin pikku hiljaa rantaa kohti, siimaa samalla vetäen sisään. Rautu tempoi siiman päässä minun pitäen siimaa tiukalla. Liiankin tiukalla, siima nimittäin katkesi perhon solmusta. Tuosta harmistuneena hain J:n rasiasta toisen Klinkhåmerin. Eipä mennyt aikaakaan kun siimani päässä tempoi jo toinen rautu. Jälleen lähdin pakittamaan rantaa kohden ja siima meni jälleen poikki, tällä kertaa kärkisiiman kiinnityslenkistä. Harmitti. Nyt oli J:n rasiasta jo Klinkhåmerit loppu ja sidoin uuden kärki siiman päähän Bibion. Ei tapahtumia.
Ongella tyynellä Rautujärvellä
J sen sijaan sai taltutettua yhden komean, 44 cm pitkän raudun. Siitä teimme illalla fileet ja paistoimme ne pannulla. Hyvällä lykyllä olisimme saaneet kolme rautua kotiutettua, jos vain siimani olisi ollut kunnossa. Tämä antoi aivan uudenlaista näkemystä raudun järvikalastukseen, ja mieleni ehkäpä tekisikin palata jossain vaiheessa Rautujärvelle vahvempien siimojen kera... Kello alkoi olla jotain 1-2 kun kävimme nukkumaan.
J:n komea rautu
Maanantai 28.7.2008
Heräsimme aamulla, kellon ajasta kummallakaan ei ollut mitään tietoa. Teimme aamupalan ja purimme leirin. Edellisistä vaelluksista viisastuneena puin päälleni kahluuvarusteet ennen viimeistä neljän kilometrin vaellusta autolle. Jälleen kastuneet kenkäni saisi pysyä rauhassa myös soiden ylityksen aikana. Vaelsimme autolle noin neljä kilometriä ja katsoin kelloa. Kello oli vasta 9.45. Olimme ilmeisesti nousseet jo todella ajoissa ja ehtisimme jo hyvissä ajoin Kuusamoon, mutta siitä seuraavassa osassa.
Auton jälleennäkeminen oli mukava kokemus
Yhteenvetona voisi tästä reissun osasta mainita:
- Porot on tyhmiä
- Todella kivaa kun joku oli sinne tänne jättänyt salmiakkipastilleja maahan, ne maistuivat todella hyvälle
- Vaikka karhun jätöksiä luonnossa näkyykin, itse otsoja ei näkynyt
- Porot on tyhmiä
- Varmista siimojen ja solmujen vahvuus, kun alat kalastaa suurempia kaloja
- Varaa semmoiselle reissulle, jossa sataa joka päivä, gore-tex vaatteet
- Huolehdi siitä että vaelluskenkäsi on kuivat ja pysyvät kuivina
- Porot on tyhmiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti