Niin siis lähdimme jo hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kuusamoa. Ivalossa otimme hieman polttoainetta, sitäkin hieman viivästyksellä, koska se oli Shelliltä loppu. Siellä kun oli edullisin hinta niin käytiin sitten syömässä tien toisella puolella olevalla ST1-asemalla odotellessa tankkiauton saapumista. Ruoka oli seisovassa pöydässä oikein hyvää. Tankattuamme jatkoimme matkaa. Sodankylässä teetimme autoon toisen avaimen, jos ainoa mukana oleva avain sattuisi häviämään - ja olihan se helpompaa kun molemmilla oli avain. Lukkoliikkeessä puhe kääntyi kalastukseen, kuinkas muutenkaan. Omistaja(?) sattui hänkin olemaan innokas perhomies ja oli mukana seuran nuorisotoiminnassa. Kertoi nuoremman kaverin kelan savunneen Tenon reissulla kun titti oli ottanut perhoon kiinni ja mennyt menojaan... Kävimme vielä kahvilla Sodankylässä paikallisessa konditoriassa. Matka jatkui Kemijärven ABC-asemalle, jossa nautimme jälleen kahvit ja leivät. Siitä matka jatkui aina Kuusamoon välillä väistellen poroja, jotka tuntuivat tietävän etuajo-oikeutensa...
Hullu albino poro
5-tie meni Kiveskosken yli, jossa pysähdyimme katselemaan kalastajien touhuja. Vesi näytti olevan melko korkealla, joku J:n tietämä kivi oli veden pinnan alapuolella. Tämähän on jo Kitkajoen yläpuolista kalastusaluetta. Siitä siten jatkoimme matkaa Juumassa olevalle leirintäalueelle. Muistaakseni sen nimi oli joku Jyrävän leirintäalue tms. Kello oli tässä vaiheessa jotain 19-20 muistaakseni.
Leririntäalueella
Leirintäalueella mökit oli varattuja, joten kasasimme minun telttani. Onneksi olin ottanut sen varulta mukaan, jos J:n teltalle kävisi jotain - ja niinhän sille sitten loppujen lopuksi kävikin. Leirintäalueelle halusimme lähinnä siksi, että siellä oli mahdollista päästä saunaan ja pystyimme pesemään pyykit. Leirintäalue näytti hieman rähjäiseltä paikalta, mutta ajoi asiansa oikein hyvin. Varasimme siis pyykkikoneen ja saunan. Saunan saimme käyttöömme klo 22, joten aikaa oli jonkin verran käytettävissä. J laittoi meidän pyykit koneeseen ja siirryimme keittokatokseen sitomaan perhoja. Tällä kertaa tehtiin vain tummia Klinkhåmereita, tumman ruskealla takaosalla ja mustalla thoraxilla. Itse tein ne valkoisesta sidontalangasta ja lakkasin pään punaiseksi. Pitihän sitä kokeilla jotain uutta! Kello läheni kymmentä ja keräsimme sidontakamppeet kasaan. Ehdin tehdä viisi klinkkiä #10 koon koukkuun, aamulla pitäisi vielä ehtiä tehdä niitä lisää.
Leirintäalueen saunassa
Sauna teki todella hyvää, ja kuinka hyviltä saunaoluet maistuivatkaan viikon vaelluksen jälkeen! Sauna oli semmoisessa pienessä niemessä ilmeisesti Ala-Juuma järvessä. Järvessä pintoi kalat, ja kiusaus oli kova tulla testaamaan juuri sidottuja perhoja. Jäi kuitenkin testaamatta.
Tiistai 29.7.2008
Aamulla pesimme vielä toisen koneellisen pyykkiä ja teimme lisää perhoja. Kaiken kaikkiaan tuli tusinan verran väännettyä noita klinkkejä, koukkuihin #10 ja #14. Pyykit kuivuivat suhteellisen nopeasti lämpöisessä tuulenvireessä. Järjestellessä autoa, pakatessa ja pyykkien kuivumista odotellessa tutkimme hieman Kitkajoen karttaa ja päätimme minne menemme. Pähkänän alueen valitsimme kohteeksemme. J oli kuullut siellä olevasta kiven huopeesta, jossa oli "aina" taimen parkissa. Itse olin myös kuullut alueesta hyvää, lähinnä harjuksia ajatellen. Kameran akun latautumista odotellessa J kävi hakemassa meille neljän päivän luvat.
Aamulla perhoja tekemässä leirintäalueen nuotiopaikalla
Rymistelimme hiekkatietä pitkin Pähkänän alueen kääntöpaikalle. Siitä oli vain noin kilometrin matka Kitkajoen varteen, joten pakkasin rinkkaani vielä vähän ekstra-tavaroita mukaan. Rinkat selkään ja metsään. Polulla tuli vastaan joku kaveri, joka kysyessäni kertoi saaneensa pieniä harjuksia. Samalla hengästyneenä totesi ensimmäisen nousun olevan aika aseista riisuva... Siinä vaiheessa en vielä tuota nousua osannut kuvitellakaan. Jyrkkähän tuo polku tosiaan on, nousua tulee lyhyellä ajalla varmaan 30-40 metriä, joten nuo ekstra-varusteet alkoivat äkkiä hieman kaduttaa...
Pähkänän jyrkänne
Teltan kasasimme kivaan koivikkoon Kitka-joen rantaan. Täytyy myöntää, että Pähkänän kallion ensi kertaa näkeminen oli henkeä salpaava kokemus. Jylhät on maisemat Kitka-joen varrella. Nopeasti äkkäsimme tuon ottikiven, josta J oli kuullut paristakin eri lähteestä. Hieman vaikea oli omalta puoleltamme vain yltää sinne saakka. Kasasimme leirin ja kalaan pääsimme noin klo 18.00. J yritti taimenta tuosta kiven huopeesta siinä kuitenkaan onnistumatta. Minä pienen taimenkokeilun jälkeen vaihdoin tuon tumman klinkin siiman päähän ja aloin katselemaan harjuspaikkoja. Leirin lähellä olevan mutkan laidalla olikin sopiva rajavirta, jota aloin pommittamaan. Eipä aikaakaan kun seiskan vapani taipui mukavasti ja hetken väsyttelyn jälkeen haavin 37 cm harjuksen. Puukon kädensijaa päähän ja verestys. Tässä vaiheessa kalalaukkuni oli leirissä, lähinnä tuon taimen kokeilun takia. Laitoin kalan haaviin ja haavin roikkumaan selkääni. Kohta klinkkiin tarttui toinen harjus. Sain sen haavittua haavissa jo valmiiksi olevasta kalasta huolimatta. Tämä oli alamittainen, jotain 31 cm luokkaa. Kitkallahan harjuksen alamitta on 35 cm.
Harjus 37 cm
Pähkänän leirimme
Menin rantaan hakemaan kalalaukkuani, se kuitenkin helpottaa kalan säilytystä kalastuksen aikana. Illan mittaan sain kaiken kaikkiaan viisi harjusta, toiseksi suurimman ollessa 34,5 cm, jonka päästin takaisin. Harjukset olivat yleensä 30 cm paikkeilla, mutta harvoin tarttui yli 35 cm harjusta pyydykseen.
Harjus kiinni!
Ja takaisin jokeen päästettynä. Olikohan tämä se puoli senttiä alamittainen? En muista...
Illan tullen paistelimme kalan ja teimme mummon muusista perunamuusin. Täytyy kyllä myöntää, että harjus on raudun ohella yksi parhailta maistuvista kaloista.
Keskiviikko 30.7.2008
Aamulla, tai päivällä, heräsin mölinään. J oli nähnyt kuinka joku paikallinen virvelimies oli vetäissyt ottikivemme takaa toiselta rannalta komean 4-5 kg taimenen... olin nukkunut onneni ohi...
Pähkänän mutkissa ongella. Tuon kiven takaa paikallinen nappasi hyvän kokoisen taimenen.
Aamupalan jälkeen lähdimme tutkailemaan virtaa hieman ylävirran suuntaan. Minä taas kalastelin tummalla, punapäisellä klinkillä, J:n laittaessa siiman päähän kaksihaaraisen uppoperhon. Perho oli kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertainen, riikinkukko runko ja musta häkilä ja musta, sidontalangasta kierretty pää. Minä sain ihan hyvin harjuksia klinkilläni, ja J sai puolestaan uppoperhollaan. Yhtään mitantäyttävää emme vain löytäneet. Menimme leiriin ja keittelimme päiväkahvit.
Päätimme lähteä kokeilemaan toiselta puolelta jokea, sieltä tuo kiven takainen ottipaikkakin olisi helpommin kalastettavissa. Otimme molemmat vapamme mukaan, minä #5 ja #7 luokkaiset ja J #5 ja jonkun kahden käden vavan. Jonkin matkaa alavirran suuntaan pääsi kahlaamaan joesta yli. Menimme jälleen ylävirran suuntaan, kalastellen aina hyvältä näyttäviä pooleja. Tämä Kitkajoen eteläranta oli huomattavasti vaikeampi kulkuinen kuin pohjoisranta. Menimme samaan paikkaan, josta päivällä oli hyvin noussut harjuksia. Kalan tulo tuntui kuitenkin olevan jotenkin tiukassa. Pitkälti puolen yön jälkeen J kuitenkin sai pari ruokakalaa, ja teimmekin päivän aterian klo 5 aamuyöstä. Vesi oli lämmennyt hyvien, lämpöisien päivien tuloksena. Olihan se kiva kyllä kalastaa t-paidassa auringon helliessä käsivarsia. Päivän aterian jälkeen kävimme nukkumaan.
Torstai 31.7.2008
Herätessäni satoi. Eikä ihan vähän satanutkaan. Alkoi pikkuhiljaa tympimään sataminen. Aamupalan jälkeen suuntasimme Harrihaudalle. Onneksi siellä oli laavu. Perille päästyämme keittelimme kahvit ja söimme leipää. Olimme ottaneet tuolle reissulle keveän varustuksen mukaan, jotta saimme päivän aikana jotain syötävää. Matkaa leiristämme Harrihaudalle oli noin kolmen kilometrin kävelymatka, sekin osittain melko vaikeaa kuljettavaa kahluukengillä. Sade hieman hellitti ja nuotion äärellä aloin kuivattelemaan kamppeitani. Takkini oli aivan märkä, ilmeisesti sitä pitkin valunut vesi oli kastellut myös verkkarini. Fleese-paitani hihoista puristin vettä ja kuivattelin sitä nuotion lämmössä. Jotenkin sain kamppeeni hieman kuivemmiksi, takkini tosin jätin vielä laavulle roikkumaan.
Vaateiden kuivattelua Harrihaudan laavulla.
Pistin Red Tagin siiman päähän ja kokeilin Harrihaudan puolelta kalastelua. Pari 20 cm harjusta siihen haksahtikin, ei muuta. Harrihaudalta lähtevässä joen uomassa on kiva sorakohoke keskellä jokea. Näinkin siinä yhden harjuksen, vaihdoin siimani päähän klinkin ja heitin hieman kalan yläpuolelle. Näin kuinka harjus nousi klinkkiin ja nappasi sen epäröimättä suuhunsa. Sain harjuksen ylös, mutta sekin oli 30 cm luokkaa, siis alamittainen. Välillä menin nuotiolle kuivattelemaan J:n jatkaessa matkaa alavirran suuntaan.
Jonkin ajan kuluttua J tulikin nuotiolle ja kertoi alavirran suunnalla olevasta peilistä, jossa saattaisi olla jopa taimen. Keli oli parantunut ja Itsekin olin jo melko kuiva, joten menin alavirran suunnalla olevalle mutkalle. Ensin heittelin Ekin mustaa perhoa harjusten toivossa ja lähestyessäni peiliä vaihdoin siiman päähän tinselin. Heittelin peiliin aina kahlaten hieman alemmaksi. Ei tullut kuitenkaan tärppiä. Lähdin kahlaamaan rantaa kohden ja joki syveni siinä. Lopulta pompin varpaillani joen pohjassa, virran viedessä minua alavirran suuntaan. Ajattelin etten soisi joen syvenevän tästä enää yhtään. Perhorasia ja tulitikut (muovipussissa) lähtivät perholiivien taskusta virran mukaan, mutta sain ne heti käsiini. Pompin rantaan ja selvisin uimareissusta sillä, että kahluuhaalarit hieman hörppäsivät vettä toisesta kainalostani. Lähellä oli uimareissu, joka tosin ei olisi ollut puhelinta lukuun ottamatta ollenkaan hullumpi ajatus - vesi oli jo ihan uima lämpöistä. J sai jostakin meille pari ruoka harjusta ja lähdimmekin leiriin tekemään ateriaa. Tällä kertaa teimme sen pienessä vesisateessa, pimeässä leirissä klo 1 yöllä. Tuli mieleen, että onkohan tämä aivan tervejärkisen hommaa... Illalla päätimme myös, että aamulla lähdemme kohti Jyväskylää, olimme ilmeisesti molemmat saaneet sateista tarpeeksemme, ja J:lle jäi ennen maanantain töihin paluuta hieman enemmän aikaa palautua.
Perjantai 1.8.2008
Pakkasimme siis aamulla kamppeemme ja lähdimme nousemaan Kitkan kanjonista autolle. Päätimme kantamuksista huolimatta nousta jyrkän osuuden ilman taukoja, ja niin myös teimme. Ilmeisesti rinkan raahaamiseen tottuneena se onnistui. Parkkipaikalla tapasimme vielä yhden kalastajan, jonka kanssa olimme rupatelleet Kitka-joen varrellakin ja vaihdoimme siinä lähtiessämme pari sanaa.
Tankkasimme Taivalkosken Shellillä, joka oli tullut tutuksi viime kesän reissuilla. Taivalkoskelta kävimme nostamassa myös vähän rahaa. Pysähdyimme syömään Pudasjärven ABC-asemalle, siellä lehtipihvi oli hieman sitkeän oloinen. J torkkui vierelläni minun ajaessa. Ennen Oulua alkoi puolestaan minua väsyttää, ja J tuli ajamaan. Pysähdyimme vielä Pihtiputaalla Putaanportilla kahvilla.
Vein J:n kotiinsa ja soittelin vielä vaimolleni ja annoin ymmärtää, että olisin vielä Kuusamossa. Hetken kuluttua kotiväki yllättyikin iloisesti, kun ilmestyin kotiin. Kiva oli reissuun lähteä, mutta kerrankin aikaa oli niin reilusti, että kotiin tulokin oli todella mukavaa. Mikään ei tavallaan jäänyt kesken kalareissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti