Ruunaan kosket 25.-28.9.2008

Torstai 25.9.2008

Aamulla puoli kahdeksan maissa Jukka tuli hakemaan minua. Määränpäänä tällä kertaa oli Ruunaan kosket Lieksassa, ajomatkaa sinne tulee noin 370 km Jyväskylästä. Lieksassa kävimme ostamassa hieman eväitä ja söimme paikallisessa ruokapaikassa, jossa oli hyvää ruokaa. Kahden maissa pääsimme majapaikkaamme Ruunaan Matkailun mökkikylään. Meille oli varattu riittävä, kuuden hengen mökki... Itse asiassa pääsin hieman jäniksenä matkaan. Reissu oli alunperin varattu Jukan työporukalle, mutta kolme muuta lähtijää olivat peruneet lähtönsä sinne. Tämä reissu majoitusten suhteen oli minulle melkoista luksusta, yleensä kun olen majoittunut telttaan kalareissuilla. Purimme tavaramme ja lähdimme kalaan kolmen maissa.














Ruunaan Matkailun mökki


Menimme alkuun Neitikoskelle. Siellä en aiemmin ollut käynytkään. Pari vuotta sitten tuli Ruunaalla pyörähdettyä, mutta silloin siitä ei jäänyt hirveän hyvää kuvaa. Neitikoskella oli leirintäalueen viereen tehty hyvin varusteltu kalastusalue. Kalastuslaitureille pääsee myös pyörätuoleilla, joten invalidit myös pääsevät sinne kalaan. Jukka hieman tiesi kertoa paikkoja, joten se helpotti uuden paikan kartoittamista. Muita kalastajia Neitikosken alueella oli muutamia.

Aurinko paistoi ja pientä ötökkää oli ilmassa. Näin myös jonkun vesiperhosen lentelevän tyynen pinnan päällä. Padon sillan yläpuolella näin kalojen pintovan, arvelin niiden olevan harjuksia ja niinhän ne olivat. Koon #16 Parachute Adamsilla sain kaikkiaan neljä alamittaista harjusta ja yksi harjus tuli #14 koon Nalle Puhilla. Ylemmän "turistikuution" alapuolella näin myös kalan pintovan ja tarjoilin sinne tuota edellä mainittua Parachute Adamsia. Kala otti kiinni ja yllätyksekseni se tarjoilikin hieman kovemman vastuksen kuin nuo 20 cm harjukset. Hetken rimpuilun jälkeen kala osoittautui noin 30 cm pitkäksi taimeneksi. Tietenkin päästin sekä harjukset, että taimenen takaisin kasvamaan.














Neitikosken pato


Menin kokeilemaan padon alapuolisen suvannon alta, olisiko sieltä tullut mitään. Jukka lähti niemen kärkeen kokeilemaan puolestaan onneaan. Kauaa en jaksanut lirkkiä suvannolta laskevaa uomaa ja lähdin Jukan perään. Jukka olikin tavoittanut mukavan 40 cm taimenen niemen reunaa laskevasta sivu-uomasta mustalla, punapäisellä Leechillä. Jukka lähti hieman ylemmäksi ja minä puolestani kokeilin saada kalaa tuosta sivu-uomasta. Kokeilin mustaa Marabou Muddleria, Salakka Muddleria ja mustaa Leechiä, salakka jäi pohjaan, muita tapahtumia tuosta sivu-uomasta en saanut.















Jukka ja Neitikosken 40 cm taimen

Aurinko alkoi painua mailleen ja lähdimme paistelemaan makkaroita grillipaikalle. Minä vahdin nuotiota, että saadaan makkarat paistettua kunnon hiilloksella ja Jukka meni kallioilta kalastelemaan padon alapuolista suvantoa. Suvantoon kuulemma nousee kirjolohia ja siinä niitä pitäisi olla. Makkaran paiston jälkeen meinasin jo luovuttaa, mutta iltahämärissä menin kuitenkin vielä sillalta heittelemään suvantoon perhoa. Pienen aikaa olin heitellyt ja kohta oranssa, muddler-päistä zonkeriani puraisi mukavan kokoinen kirjolohi. Menin raput alas haavi valmiina ja sainkin kalan haavittua itselleni. Kirjolohi oli varsin pulskassa kunnossa, pituutta sillä oli 47 cm ja painoa noin 1,7 kg.














Täydellinen makkarahiillos...
















Neitikosken Kirjolohi


Puoli kahdeksan maissa lähdimme Neitikoskelta ja olin varsin tyytyväinen ensimmäiseen päivään. Kokemukset olivat aivan toiset pari vuotta sitten olevaan reissuun. Kävimme vielä Neitikosken niskaa ihmettelmässä, mutta tuolla vedenkorkeudella sen kalastaminen ei kuulemma ollut oikein mielekästä. Lämpötila oli auton mittarin mukaan laskenut -1,5 asteeseen...

Iltasella paistettiin Jukan saama taimen ja syötiin se leipien päällä, saunottiin, katseltiin telkkaria ja mentiin nukkumaan.


Perjantai 26.9.2008

Perjantaiaamuna olikin pakkasta ilmassa. Lähdimme lähellä olevalle Siikakosken ja Murroonkosken alueelle. Kävelimme aluksi ylös, Murroonkosken alapuolisessa suvannossa olevalle saarelle. Siellä onnistuin jotenkin kummallisesti hukkaamaan tuon perhon, jolla olin tavoittanut kirjolohen Neitikoskelta. Kävelimme Murroonkosken niskalle. Siellä pintoi jokin kala, mutta sille ei oikein mikään tuntunut kelpaavan. Puuhun onnistuin tuollakin jättämään pari perhoa... Etenimme pikku hiljaa koskea alemmaksi ja rannalla näkyi kirjolohen perkuujätteet. Jotakin kalamiestä oli siis täälläkin onnistanut. Kalastelin loppuliukua vielä jollakin klassisella taimen perholla, olisiko ollut Huopana, joka sekin mystisesti sitten katosi siiman päästä...














Jukka kalastelemassa Murroonkosken niskaa


Menimme takaisin Patonivan yläpuoliselle suvantoalueelle. Joku sai veneestä uistimella kirjolohen virrasta. Itse yritimme suvannosta, siinä kun kävi pinnassa aina välillä jokin kirjolohi pyörähtämässä. Vaan eipä tänään tuntunut kirjolohille mikään kelpaavan. Sentään yhden, valitettavasti tälläkin kertaa alamittaisen harjuksen tavoitin tuolla tutuksi tulleella #16 koon Parachute Adamsilla. Iltapäivällä sateli vettä välillä hieman enemmänkin, mutta onneksi tällä kertaa oli kahluu housut jalassa ja päällä - näköjään - vedenpitävä takki.














Patonivan yläpuolinen suvanto


Illan hämärtyessä lähdimme jälleen mökille. Tämän päivän tuntemukset alkoivat hieman muistuttaa pari vuotta aiemmin olleita. Täytyy kyllä mainita, että positiivisempana asiana nyt oli sentään pintovat kalat. Näki, että jotakin elämää joessa oli. Lämpötila oli noussut noin 7 asteeseen.

Illalla valmistin edellisenä päivänä saamani kirjolohen ruuaksi. Tein Mummon Muussia ja kalasta medaljonkeja. Hyvää oli, vaikka suolaa olikin ripsahtanut hieman liikaa kalalle. Sidoin myös muutamia perhoja. Oliiveja Leechejä kaverini mukaan antamien mallien mukaan (toimivat kuulemma Ruunaalla) ja pari oranssia zonkeria hukkaamani tilalle. Jälleen saunottiin ja katseltiin telkkua.


Lauantai 27.9.2008

Lauantaina ajelimme Ruunaan koskien ylimmälle koskiosuudelle Paasikoski-Haapavitjan alueelle. Haapavitjan sillalta oli komeat näkymät jokeen, koski kohisi ja kosken nielu oli todella näyttävä näky. Alkuunsa kävelimme jälleen "ylös", Paasikosken niskalle. Niska näytti kalaisalle paikalle, mutta mitään elämään viittaavaa sieltä ei löytynyt. Paasikoski olikin hieman hankalasti kalastettavaa aluetta ja se oli nopeasti käyty läpi. Poikkesimme kahvilla Haapavitjan laavulla ja jatkoimme matkaamme alas päin. Larvastelin Haapavitjan virran reunaa, mitään tapahtumia ei tullut, mutta viisi perhoa onnistuin jättämään pohjaan tuolla matkalla. Joku voisi sanoa, että hyvin larvastettu... Jukka oli toisella rannalla ja onnistui karkuuttamaan jonkin hyvän kokoisen kalan, joko harjuksen tai taimenen.














Haapavitjan riippusilta


Suunnilleen niiltä main, mihin polku tulee Haapavitjan parkkipaikalta, alkaa Haapavitjan hitaammin virtaava osuus. Paikka näyttää oikein hyvältä harjuspaikalta, jota kuulemma joessa pitäisikin olla. Seurasin virtaa ja huomasinkin kalojen pintovan erään kiven etupuolella. Tarjoilin sinne #16 koon Parachute Adamsia ja muutaman perhoon nousun jälkeen siihen tarttuikin noin 20 cm harjus joka pääsi jatkamaan kasvamistaan jokeen. Joku hieman vauraampikin yksilö meinasi haukata perhoani, mutta ilmeisesti laittoi suunsa kiinni viime hetkillä. Jatkoin matkaani alemmaksi ja sielläkin harjukset kyllä nousivat perhooni, mutta jostakin syystä eivät tarttuneet kiinni. Paistelimme makkarat Haapavitjan tulipaikalla ja tuumimme poikkeavamme vielä Neitikoskella paluumatkalla. Maisemat Haapavitjan alueella olivat hienoja ja siellä oli myös suuria muurahaispesiä todella paljon.















Haapavitjan muurahaispesä


Neitikoskelle tultuamme huomasin sen muuttuneen Porttokoskeksi. Kalamiehet ja -naiset lirkkivät tuota suvantoa ja muutakin jokea lihan himon kiilto silmissään, mitä kummallisimmilla virityksillä. Pari kertaa jollain oli kiinni ja juuri kun porttolan kruunua oltiin laskemassa päähän, kala onnistui karkaamaan, milloin haavimiehen söhellyksen tuloksena, milloin taitamattoman vavan käsittelyn seurauksena... Väkeä oli kuin pipoa ja tuota suvantoa kalastelivat parhaillaan noin kymmenen kalamiestä samaan aikaan. En oikein tuntenut kuuluvani joukkoon. Etsin rauhallisempaa paikkaa ja hetkeksi alempi turistikuutio sellaiseksi osoittautuikin. Saalista tuona iltana en kuitenkaan Neitikoskelta saanut.















Porttokos...anteeksi, Neitikosken silta


Illalla olikin sitten vararuuan paikka. Makaroni-nötkött sekoitusta. Keitin Jukan mielestä "hieman" reilusti makaronia ja kyllähän tuota ruokaa tulikin lähes kattilallinen. Tuhdit annokset molemmille, mutta kaikki syötiin. Jälleen saunottiin ja Neitikosken huuma oli hyvä haudata telkkarista tulleen toimintaleffan avulla unholaan.


Sunnuntai 28.9.2008

Aamulla unen läpi kuulin, kuinka sade ropisi ulkona. Jatkoin uniani tutusti noin kello 8 saakka, Jukka oli joka aamu noussut aiemmin. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavaramme ja siivosimme mökin. Auton pakkaamisen jälkeen suunnistimme lähellä olevalle Siikakosken alueelle. Sade oli lakannut ja ilma alkoi näyttää selkeämisen merkkejä.

Menin Siikakosken laavun eteen kalastelemaan tuolla pari iltaa sitten sitomallani oliivilla Leechillä. Olin antanut niistä myös pari kappaletta Jukalle. Kahlasin laavun edustalla kosken reunassa oleville kiville ja heittelin aina keskivirtaan ja virran reunaa vedin perhoa takaisin itseeni päin. Ei tuntunut oliiviin Leechiin tarttuvan. Vaihdoin perhon pinkillä päällä varustettuun oranssi-kelta-vihreä siipiseen kettuperhoon. Jälleen heittelin virtaan ja vedin perhoa virran reunaa takaisin itseeni päin. Tyhjän pyytäminen alkoi jo hieman tympiä, kun äkkiä vavan päässä tuntuikin nykäisy. Pienen väsyttelyn jälkeen sain haavittua 47 cm kirjolohen itselleni. Ajattelin, että on kiva joskus kalareissuilta viedä kala kotiinkin. Kala oli ehkäpä jonkin aikaa ollut jo koskessa, sillä nimittäin oli aivan ehjä pyrstö. Menin kertomaan uutisia Jukalle, joka oli jäänyt hieman ylemmäksi kalastelemaan. Kun näin Jukan, hän perkasi omaa kalaansa. Oliivi Leechi oli kalalle kelvannut. Hyvin oli aamu alkanut, molemmat olivat saaneet saaliiksi yhden hyvän kokoisen kirjolohen. Puhuimme, että jos vielä toiset tulee, olemme valmiit lähtemään kotiin.














Siikakosken kirjolohi


Menin kalastelemaan hieman ylemmäksi. Kokeilin oliivia Leechiä ja tuota kettuperhoa, mutta mitään ei tullut. Pinta perukkeeni onnistuin pudottamaan jokeen kun vaihdoin uppoperuketta siiman päähän. Menin Patonivan yläpuolisen suvannon penkille katselemaan toisten touhuja, päätin, että tuo yksi kirjolohi riittää minulle. Suvannolla nuorella kaverilla olikin välillä tapahtumia. Pari kertaa taisi kala päästä irti. Kolmannella kerralla kala oli jo hyvän aikaa siiman päässä, mutta kaveri ei saanut sitä millään haaviin. Haavi oli hänen vyötäröllään kiinni ja kun hän pyysi omaa kaveriaan avuksi, lähellä oli ettei hän vetänyt kalamiestä haavista jokeen. Katselin poikien touhuja hieman huvittuneena, lopuksi kala meni padon kivien väliin ja siima taisi katketa. Ei se tuntunut nuorta kalamiestä paljoa haittaavan. Ottiperhona hänellä näytti olevan kaarevaan, pieneen #16-18, koukkuun sidottu mustaperäinen, riikinkukkorinnalla ja hopeakierteellä varustettu pikkuperho. Lähdimme autolle ja kotiin, toivon, että tuo hyväntuulinen kalamies olisi saanut vielä jonkun kalan meidän lähdettyä.

Yhteenvetona reissusta voisi mainita positiivisina puolina tietenkin saaliin sekä sen, että mukana oli Ruunaan koskia paremmin tunteva kaveri, jolta sai hyviä vinkkejä ottipaikoista. Yöpyminen mökissä ja saunominen oli reissun positiivia puolia. Alue on myös hyvin hoidettu, maaston kuluvilla osilla menee pitkospuut ja tulipaikkoja sekä huusseja on alueella melko paljon. Myös maisemat paikkapaikoin olivat upeita. Itse kuitenkin pidän enemmän erämaisemmista kalapaikoista ja pienemmistä joista. Näissä paikoissa joutuu usein sitten tinkimään tuosta majoituspuolen mukavuudesta.















Hätäisimmille paikalla oli myös huusseja...


Ruunaan kosket on melko vaikea kalastaa tarkasti, usein koski on nopeasti virtaava, syvä "ränni", johon ei pääse kahlaamaan. Ihmisiä joella oli oikeastaan varsinkin viikonloppuna paljon, joskin pituuttakin koskella on niin paljon, että aina mahtuu kalastamaan. Tietty "parhaat paikat" oli hieman ylikansoitettu.















Ruunaan retkeilyalueen kartta

Nuorisojaoston lampikalastusilta

Tänään olin sitten tuolla K-S Perhokalastajien nuorisojaoston lampikalastusillassa. Menin sinne sovitusti klo 16.00 ja pienen etsimisen jälkeen löysin autolle luvallisen parkkipaikan ja lammelle menevän polun. Tulin laavulle, eikä paikalla ollut vielä ketään muita. Aloin kasailemaan perhovapaani ja huomasin, ettei tullut edes pintaperuketta mukaan. No, siinä oli hyvää aikaa tehdä se kaikessa rauhassa perukesiimoista.

Kirjolohet mulahti lammessa aina välillä lupaavasti. Kun viimein sain perukkeen valmiiksi niin sidoin siiman päähän #14 koon tumman klinkin. Seuran keskustelupalstalta olin lueskellut, että pienillä tummilla pintureilla oli lammesta saatu kaloja. Aikani kalastelin sillä ilman tärppejä. Vaihdoin hieman pienempään, #16 koon Parachute Adamsiin. Eipä tullut silläkään mitään tapahtumia. Toinen ohjaaja, Jukka saapui myös paikalle ja vitsailimme hieman suuresta osanottajamäärästä... No, onneksi sentään yksi "opetettava" saapui paikalle hieman Jukan jälkeen.

Huomasin, että #16 koon Parachute Adams vaikuttaa jättiläiseltä verrattuna ilmassa pörrääviin hyönteisiin. Ehkä #20 ja sitä pienemmät perhot voisi olla oikeamman kokoisia tähän aikaan vuodesta. Vaihdoin uppoperhoon - Perhonsitojan kirjassa esiteltyyn #16 koon Black & Peacock Spideriin. Perhossa on riikinkukkoa lyhyt runko ja mustasta kanasta häkilä. Vastoin kirjan ohjetta itse en ole painottanut näitä perhoja. Näin tuikin veden pinnassa ja tarjoilin perhon aika lähelle kalaa. Hetken vedettyäni siimaa sisään kala selvästi kävi nyppäsemässä perhoa, muttei tarttunut siihen. Myös Jukka sai pari tärppiä omaan perhoonsa.

Illan lopuksi totesimme että "opetettavamme" oli saanut kolme kalaa, "opettajat" yhteensä nolla kalaa... Sen verran haastavaksi koin tuon lammen kalastuksen, että voipi olla harkinnan alla ensi kesänä luvan hankkiminen sinne. Samalla luvalla pääsisi poikani myös sinne kalaan ja tutustumaan perhokalastuksen ihmeelliseen maailmaan.

Perhonsidontaa

Nyt on ollut tuolla perhonsidonta rintamallakin hieman hiljaisempaa. Kaverille kävin eilen opettamassa taas perhonsidontaa pitkästä aikaa. Perhona oli tällä kertaa musta-punainen marabou muddler. Sen sitomisessa menikin mukavasti koko ilta. Ensi viikolla tutustumme sitten Spuddleriin.

Tänään siivoilin hieman perhonsidonta huonetta. Oli kyllä aikakin. Iltasella yritin vääntää joitain perhoja ja tulihan sitä tehtyä muutama Coddard Caddis, kuulapää Pheasant Tail Nymph ja yksi pikku pöpö, jossa oli #16 koon koukku, runko riikinkukkoa ja harva kanahäkilä. Yksinkertainen perho, joka on kaverin käytössä tänä syksynä osoittanut tehonsa Vaajakoskella.

Huomenna menen seuran lammelle kalastelemaan. On näitä K-S Perhokalastajien nuorisotyön hommia. Pääsee samalla ilmaiseksi itse kalastamaan sinne lammelle. En ole ennen siellä käynytkään ja ylipäätään tuo lampi/järvikalastus on aika vierasta itselleni, vaikka tuolla pohjoisessa tänä kesänä tulikin siihen hieman tutustuttua. Perhovalinnoista ei ole hajuakaan, mutta kokeillaan huomenna hieman eri tyylisiä perhoja, jos sattuisi vaikka hyvän tärpin saamaan... Hieman ajattelin parin perhon litkaa, jossa olisi pintaperho sivutapsissa ja välivedessä uiskentelisi sitten joku kevyt nymfi perukkeen päässä.

Tuosta perhoista pursuavista perhorasioista ja monen monista erilaisista perhoista onkin lähtenyt ajatus perhorasioiden yksipuolistamisesta. Että keskittyisi kalastelemaan hyvinkin pienellä valikoimalla, ja noita valikoimien perhoja olisi sitten eri kokoisina ja värisinä kunnolla varastossa, ettei ne pääse loppumaan pidemmälläkään reissulla. Saa nähdä onnistuuko tällaisella sidontahullulla tuo... Helppoahan se sinänsä olisi sitoa suurempia sarjoja yhtä perhoa kuin montaa erilaista muutama kutakin.

Simojoki - Iijoki 4.9.-9.9.2008

Simojoki 4.9.-6.9.

Lähtö Simojoelle koitti kello yhdeksän maissa aamulla kun kävin hakemassa R:n mukaan Vaajakoskelta. Mukaamme lähti myös R:n koira Lulu, josta olikin paljon iloa reissussa. Siitä taitaa tulla retkiemme vakituinen jäsen. Ensimmäinen pysähdys oli Pihtiputaalla Putaanportilla, jossa nautimme kahvit ja munkit. Lulu pääsi asioilleen ja juomaan rantaan. Seuraava pysähdys koittikin Oulunsalon Kalakaverissa, josta itselleni tarttui mukaan ruskeaa silkkiä, kupari wireä ja harmaata oravaa. Kauppa oli varsinaisesti kiinni järjestelyjen vuoksi, mutta itsekin yrittäjänä tiedän, että kaikki myynti se on kotiin päin. Oulunsalon liikekeskuksesta haimme vielä ruokatäydennystä ja jatkoimme matkaamme. Iissä kävimme Kärkkäisellä syömässä ja samalla R osti Lululle narua, jolla saimme sen kiinni. Ja löytyipä Kärkkäiseltä varsin käypäsen oloisia perhorasioita 1,50 euron hintaan. Ja taisi pala karhuakin päätyä edullisen hintansa vuoksi ostoslistalle. Tästä jatkoimme kupu ravittuna Simojoelle. Ajattelimme, että on viisainta ensiksi mennä Sankalaan lunastamaan paikkamme Sankalan kalakämpältä ja vasta sen jälkeen lähteä kalaan.














Simojoen parasta antia - Sankalan kalakämppä


Kalakämpällä oli myös yksi isä-poika parivaljakko, joten saimme keittiön nukkumapaikaksemme. Yöpymistavarat sisään ja ongelle. Illan vietimme Iso-Tainikoskella, jossa kahlasin niskalta yli samalla niskan imua kalastellen, ei tapahtumia. Takaisin kahlasin hieman ylempää ja löysinkin ottimontun paluu matkalla melko läheltä pohjoisrantaa. Kahlaillessani melko syvällä muistin, että tuliterä kamerani on rintataskussa, enkä ollut muistanut laittaa sitä Minigrip-pussiin. No, kamerahan vähän kastui sillä seurauksella, että kun laitoin sen päälle, se kysyi päiväystä, työnsi optiikan ulos ja sammui. Kuivattelin sitä Hiacen kojelaudalla lämpimässä ilmavirtauksessa ja kamera lähtikin toimimaan vielä saman illan aikana. Tosin optiikassa oli sen verran kosteutta, ettei sillä pystynyt vielä kuvaamaan.

R oli mennyt kalaan hieman alemmaksi, mutta hänellekään ei tullut tapahtumia kyseiseltä koskelta.

Ilta meni mukavasti Matiaksen (se isä) juttuja kuunnellen. Jo siinä vaiheessa aavistelin, että Simojoen parasta antia oli Sankalan kalakämppä ja Matiaksen jutut...

Seuraavana päivänä (5.9.) alkoikin sitten todellinen lohen haku. Ensin ajoimme Hanskankoskelle, jossa paria kalamiestä haastateltuamme päädyimme etsimään Maitokalliota toiselle rannalle. Kuulimme hurjan huhun, että sieltä joku olisi saanut seitsemän kilon lohen.















R heittelemässä Simojoella


Eipä meinannut Maitokalliota löytyä. Kyltti piti olla, samoin laavu. Kartasta katseltuamme päädyimme joelle, mistä laavua ei löytynyt, mutta kalastelimme kuitenkin. Videokamera oli mukana myös, lähinnä siltä varalta, että R:lle olisi tullut joku tapahtuma. Omiin mahdollisuuksiini en oikein uskonut, vaikka Maitokallio oli varsin hyvän näköinen paikka. Sielläkin kahlailin joen yli ilman tapahtumia. Maitokalliolta lähdettyämme pysähdyimme kysymään vielä paikalliselta traktorimieheltä Maitokallion sijaintia. Oli kuulemma niin kyltti kuin laavukin lähtenyt kalamiesten toiminnan seurauksena. Koivuista oltiin revitty tuohta ja muutenkin oltiin roskattu.

Maitokallilta suuntasimme Hiacen nokan kohti Hömmönkosken pohjoisrantaa. Siellä oli myös hyvän näköisiä poteroita, joissa olisi lohta voinut olla jos sitä ylipäätään olisi Simojoessa. Hain jo harjusvehkeet autosta harjuksen toivossa, mutta eipä sekään kanta kovin kaksinen taida Simojoessa olla. Tyhjänpyytämisen jälkeen suuntasimme vielä takaisin Hanskankoskelle, jossa heittelin vähän aikaa ja tihusateen jatkuessa siirryin autoon sitomaan perhoja. Olin nimittäin onnistuneesti unohtanut nuo kiireessä, ennen reissua sitomani pikkuperhot kotiin. Siinä perhoja sitoessa joku kalamies kulki ämpärin kanssa ja totesi tulevan sieniä paremmin kuin kaloja. Myöskään R:lle ei tapahtumia tullut Hankankoskelta(kaan).

Siirryimme takaisin majapaikkaamme, jossa jatkoin perhojen sitomista otsalampun valossa. Kyllä niistä ihan perhojen näköisiä tuli vaikka melko hämärät olosuhteet olikin sitoessa. Aamun valjettua sidoin vielä muutamat streamerit ja lähdimme kohti Iijokea.

Ranuan tiellä Simojoen sillalta Iso-Tainikoskea katsoessamme, joku perhomies olikin onkimassa löytämääni ottimonttua, joten sieltä voi hyvällä tuurilla todellakin lohen löytää. R kävi kokeilemassa vielä Mötyskoskella reilun tunnin ajan lohenongintaa, minun sitoessa perhoja autossa. Eipä tullut tapahtumia sieltäkään.

Simojoen lohen kalastus...no joo... "Simojoki, hyvän mielen lohijoki". Kyllähän tuosta lauseesta, samoin kuin esitteen lausahduksesta "Lohta emme voi sinulle luvata, mutta erinomaiset mahdollisuudet sen saamiseen on taatut" on monet naurut saatu. Kävi, niin kuin hieman jo ennen reissua ounastelin. Simojoesta ei tullut mitään. Perhoina Simojoella toimivat...niin...eihän siellä toiminut mitkään perhot...














Lulu sai matkustaa Hiacen kontissa


Iijoki 6.9.-9.9.

Iijoelle ajellessani oli tunne kuin kotiin olisi menossa. Vietinhän viime kesänä lähes kaksi hienoa viikkoa Iijoen maisemissa. Monet paikat olivatkin jo tuttuja ja tiesin minne haluan R:n viedä.

Illansuussa saavuimme kuvan kauniille Iijoen Saarikoskelle. Hiacella pääsimme ajamaan hieman maastoajoa, jotta saimme auton ja tavarat leiripaikalle. Huomasin heti, että vesi on alempana kuin edellisen kesän reissuilla. Teltan pystytyksen jälkeen lähdimme koittamaan tulisiko kalaa, mutta mitään emme saaneet. Toisella rannalla oli pari perhomiestä, jotka aika ajoin kävivät heittelemässä Saarikosken sen puolen niskaa. Oliko sitten joku mukava kala näyttäytynyt heille, en tiedä.














Näkymät Saarikoskelle tultuamme


Illan hämärtyessä nuotiopaikalle ilmaantui pari virvelimiestä, jotka Lulu taisi säikäyttää. Siinä nuotiota viritellessämme hieman haastelimme, olivat kuulemma saaneet päivän mittaan yhden kaksikiloisen hauen. Nuotio saatiin märistä puista huolimatta syttymään ja paistelimme illan mittaan makkarat. Kun väsy tuli, kävimme kaikki kolme, minä, R ja Lulu telttaan nukkumaan. Koiraa taisi telttaelämä ihmetyttää, mutta hyvin se sinne sopeutui.














Saarikosken leiri


Aamu valkeni ja taisipa kello olla jo melkein kymmenen ennen kuin nousimme ylös. Tämän päivän ohjelmaan kuului Saarikosken ympäröivien koskien tutkiminen. Ensin menimme ylävirtaan aivan Iijoen koskikalastusalueen alkukoskille. Marssin Niskakosken ja Taljankosken yhdistävään mutkaan. Siitä olin saanut ihan hyviä kalatapahtumia viime kesänä. Toisella rannalla olevalla perhomiehellä näytti jokin tärppi olevankin, mutta kala pääsi karkuun ennen aikojaan. Hetken kalastelun jälkeen myös minun siiman päässä rimpuili joko hyvän kokoinen harjus tai pieni taimen, luulisin, että ensin mainittu. Tarpeeksi rimpuiltuaan se kuitenkin pääsi irti. Lähdin ylemmäksi R:n luokse. Kalastelin Myllyputaan niska-aluetta ja sainkin noin 20 cm harjuksen. Sen kummempia saaliita yrittämätta menin Myllyputaan alapuolella olevalle suvannon kaltaiselle. Sieltä R saikin hyvin pikkuharjuksia, mutta lähti pian yrittämään isompia, ottikokoisia kaloja.

Itse kahlasin kalastelemaan suvannon keskikohdilla olevalle karille. Näin muutamia suurempiakin mulauksia - niin, harjukset tosiaan pintoivat vielä. Tarjosin niille eri perhoja ja siiman päähän laitoin myös Mikko Halosen kirjasta tutun Iijoen sinisen streamerin. Siihen ottikin jokin noin 20 cm harjus ja hetkeä myöhemmin otteista päätellen hieman suurempi harjus, joka kuitenkin pääsi karkuun. Tuli tuosta suvannosta jokin ottikokoinenkin harjus. R oli Niskakosken alapäästä saanut ottikokoisen taimenen.

Pikku hiljaa valuimme kohti leiriä sen kummempia kaloja saamatta. Söimme leirissä ja lähdimme alemmaksi, Mustakoskelle. Olen jostain päätynyt siihen käsitykseen, että sieltä olisi mahdollisuus saada myös isompaa taimenta. Tai oikeastaan R lähti, minä jäin vielä Saarikoskelle kokeilemaan onneani. Kahlasin Saarikosken niskan yli saaren luokse ja kalastelin toista niskaa, samaa paikkaa, jossa olin nähnyt edellisenä iltana perhomiesten kalastavan. Harjukset nousivatkin hyvin tummaan #14 koukkuun sidottuun Klinkhåmeriin ja #16 koukkuun sidottuun Parachute Adamsiin. Yhtään niistä en kuitenkaan saanut tartutettua. Lähdin R:n perään Mustakoskelle.

Mustakoskelle tullessani tuumin huonoa tartuttavuutta ja arvelin sen osin johtuvan mutkalle menneestä perukkeestani. Sain R:ltä suoremman perukkeen ja menin mutkan taakse kalaan. Näin alhaalla en edellisvuonna ollut käynytkään. Toisella rannalla tuntuivat harjukset pintovan, ja pian sainkin useita harjuksia #16 koon Parachute Adamsilla. Yksi niistä oli hyvän kokoinen, jonka otin sitten mukaan. Tämä oli minulle uusi kalapaikka löytö, jonne luultavasti ensi kesänä palaan.














Mustakosken mittaharjus


Iltasella paistoin voissa harjukset ja taimenen ja tehtiin Mummon muussia. Hyvää oli. Ja nukkumaan.

Aamusella huomasimme, että oli ollut pakkasyö. Lulun kuppiin jäänyt vesi oli jäätynyt pinnasta ja samoin kahluukengät oli jäässä. Aamupalan jälkeen pakkasimme leirimme ja ajattelimme käydä Kostonjoella. Sama lupa kun käy sinne. Leiriytymistä mietimme vielä kun Kostonjoen parkkipaikka ei ole mikään kaikkein idyllisin leiriytymispaikka. Taivalkosken läpi ajaessa, kävimme wanhassa Jalavan kaupassa ja Siwasta hakemassa täydennystä ruokavarastoomme.














Jalavan kauppa Taivalkoskella


Perille päästyämme huomasin, että jokeen oli tehty jonkinlaista kunnostusta. Parkkipaikan alapuolelle oltiin rakennettu varsin hyvännäköistä koskialuetta. Onneksi ihminen pyrkiin näin korjaamaan aikoinaan perkaamiaan jokia. Koskialueen kalastettuani suunnistin suoraan Kostonjoen ja Iijoen yhtymäkohtaan, siellä kun oli viime vuonna tullut hyvin harjuksia. Nyt lirkin monenlaisilla perhoilla, mutta mitään en saanut. R oli onneksi saanut oranssivatsaisella muddlerilla ottikokoiset taimenen ja harjuksen. Kahlasin Kostonjoen yli toiveena saada sieltä harjuksia. Ei tullut. Luulin R:n lähteneen jo aiemmin autolle ja lähdinkin pian itsekin sinne. R:ää ei kuitenkaan näkynyt joten kalastelin odotellessani parkkipaikan kohdalla. Joitain pieniä harjuksia nousikin jo hajonneeseeni pikkuiseen Parachute Adamsiin, mutta mikään niistä ei tarttunut kiinni. Siinä makkaroita paistellessa jo hieman harmittelin, että näinköhän tästä tulee MP-päivä...















Kostonjokea


Syötyämme R totesi, että eiköhän nyt olla Kostonjoki nähty, joten (onneksi) lähdimme takaisin Iijoelle. Emme viitsineet ryttyytellä enää Majovansuon kalapaikoille saakka, vaan suunnistimme hieman lähemmäksi jokivarteen. Ensin kävimme Haarakarilla katsomassa, ettei sinne saa oikein hyvin telttaa pystyyn, ja sen jälkeen suunnistimme Näveriin, jossa olin yöpynyt useamman yön viime kesänä. Iltasella vielä ehdimme kalastelemaan, R lähti alavirtaa kohden ja minä suunnistin Näverin ylemmän kosken niskalle, josta viime kesänä olin Hässäkällä saanut mittataimenen. Nyt oli harjukset mielessä, vaikka pieni toivon kipinä oli taimenestakin. Siihen käsitykseen olin viime kesänä tullut, että alempana Iijoella olisi paremman kokoisia taimenia kuin ylempänä. Sainkin niskalta ottikokoisen harjuksen, sekä pari pienempää, pienimmän ollessa noin kymmensenttinen. MP-päivää ei siis tullut.

Illan pimetessä ja jäähtyessä tein taimenkastiketta R:n saamasta taimenesta. Keli oli kirkas ja tähtitaivas oli kaunis. Nukkumaan mennessämme huomasimme, että teltan sisäpinnalle jäänyt kosteus oli jäätynyt, oli siis pakkasta jo nukkumaan käydessämme. Onneksi R oppi käyttämään makuupussiaan tässä vaiheessa. Siinä, samoin kuin omassa pussissani on semmoinen kaulus hartioiden kohdalla jonka voi kiristää, ettei lämpö karkaa pussista.

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme aamiaisen ja pakkasimme leirimme. Tämä oli viimeinen päivämme Iijoella. Päätimme mennä Väljänkoskelle, sinne kun oli kohtuu lyhyt matka. Pakkasimme auton ja huristimme Väljänkoskella olevalle mökille. Mökillä ei ollut asukkaita, joten uskalsimme kulkea sen pihapiirin kautta. Itse menin kalastelemaan ylemmän kosken niskalle, kun R taas meni alemmalle koskelle. Emme olleet jaksaneet enää pukea kahluukamppeita päälle, ja niska oli kyllä niin syväkin, ettei sinne olisi ollut mitään asiaa kahlaamaan. Larvastelin niskaa ja kokeilin myös levysiipistä March Brownia heikoin tuloksin. Luovutin puoli kahdentoista maissa. Oltiin puhuttu, että puoliltapäivin lähdetään ajelemaan kohti kotia. Menin R:n perään alemmalle koskelle, sielläkään ei ollut tullut mitään tapahtumia. Lähdin autolle hoitamaan hieman työasioita ja koskelle tullessani R oli kadonnut jonnekin. Haahuilin ympäriinsä hetken aikaa ja lähdin etsimään R:ää ylemmältä koskelta kuitenkaan häntä löytämättä. Olimme vissiin menneet jotenkin ristiin. R tuli mökillä vastaan kun olin palaamassa autolle. Ylemmällä koskella oli kuulemma ollut joku todella hyvä tärppi, mutta kala oli päässyt irti. R vielä meni joksikin aikaa yrittämään kalaa, mutta tällä kertaa taimen veti pidemmän korren.















Viimeinen kalapaikkamme - Iijoen Väljänkoski


Perhoina Iijoella itselläni toimi tumma pieni Klinkhåmer, pieni Parachute Adams sekä Iijoen sininen streamer. Lisäksi vihreällä larvalla (koskisirvi) sain yhden harjuksen. R:llä toimi hyvin erilaiset muddlerit. Pupiin ymmärrettävistä syistä ei tapahtumia oikein tullut. Tosin tässä perhojen toimivuuden testausta haittasi niiden puute. Ensi kesänä paremmalla valikoimalla liikenteeseen.

Joelta lähdettyämme kävimme vielä Päätalo-instituutissa toiveenamme saunaan pääsy, mutta sauna ei vielä ollut auki. Joten piti sitten viikon liat päällä lähteä kotiin. Kotiinpaluu sujui tutulla kaavalla. Kävimme vielä Kiiminkijoen kauniilla Koitelinkoskilla, Ouluntullissa syömässä ja Putaanportilla limulla.














Kiiminkijoen Koitelin kosket


Vaikka lähtiessä tuntui, että aika loppui kesken, kotiin oli mukava palata. Iijoki tarjosi taas miellyttävää kalastusta ja tällä kertaa säätkin suosivat. Ja mukavalta tuntui myös se, että reissu oli Iijoen ansiosta onnistunut myös R:n mielestä. Puhuipa jopa paluusta sinne ensi kesänä... Seuraavana aamuna auton retkivarustus tuli purettua pois ja paluu arkeen tapahtui pakkaamalla Hiacen kontti täyteen työvarusteita.














Paluu arkeen. Hiacen kontista retkivarustus purettuna, valmiina työvarusteiden pakkaamiseen.

Reissuvalmisteluja

Tämä päivä onkin mukavasti mennyt huomenna alkavaa reissua järjestellen. Auton järkkääminen retkikuntoon, jääkaapin akun hakeminen Akku-neliöstä (kiitos hyvästä palvelusta), kaupassa käyntiä, viimeisten perhojen sitomista, vaatteiden ja muiden tarvikkeiden pakkaamista jne.

Perhoja sitoessa tehtaasta putkahti 15 larvaa. Viisi näistä oli pinkkejä larvoja. Yleensähän yritän tehdä jonkin esikuvan mukaisia perhoja, mutta tuo oli aika kerettiläinen teko minulta. Tosin onhan noita pinkkejä larvoja - ja muitakin pinkkejä perhoja - näkynyt muidenkin perhorasioissa. Ja ilmeisesti ne ovat olleet jopa ihan toimivia perhoja. Päivän- ja koskikorentojen nymfien sekä koivuluteiden sitominen saa jäädä reissuun. Asensin autoni pöytään invertterin ja laitoin työpöytävalaisimen siihen niin näkee sitomaan hyvin perhoja vaikka ulkona jo hämärtäisikin.

Saapi nähdä, onko asia niin kuin Oulunseudunperhokalastajien sivuilla väitetään Iijoen kohdalla. Siellä nimittäin mainitaan, että syyskuussa päivän- ja koskikorennot ilmaantuvat jälleen joen eliöstöön. Itse uskoisin enemmän vesiperhosten larvojen tehoon. Ja olipa Perhokalastus -lehden numerossa 1/2008 juttu koivuluteista, ja siitä kuinka syysharjukset napsivat niitä.

Simojoelta en odota paljoakaan, kuten en ole odottanut edellisillä kerroillakaan. Jos käy todella hyvä säkä, sieltä saattaa lohen saada. Voi olla, että sielläkin keskityn ainakin osittain harjuksen kalastukseen. Sen sijaan Iijoki on jälleen odotuksissani korkealla. Sen erämaisiin maisemiin on kiva palata vuoden tauon jälkeen ja uskoisin, että sieltä myös tulee kalaa ihan viime vuoden kokemusten perusteella.

Simojokisarja valmis ja muutakin perhonsidontaa

Nyt voin vihdoin sanoa, että Simojoki-sarjani on valmis! Mietin tässä, että innostuinkohan hieman liikaa noiden lohiperhojen sidonnasta. Simojoella kun ei ole tarkoitus olla kuitenkaan kuin kolme päivää. En tosin ole sitonut siihen enää aikoihin uusia perhoja, mutta onneksi aloitin ajoissa. Nimittäin tuon perhorasiani katoamisen myötä on tullut hillitön tarve sitoa myös pikkuperhoja. Rasian mukana meni mm. kaikki larvani ja Red Tagini. Tosin itselläni tuo Red Tagin toteaminen kaikkein varmimmaksi harjusperhoksi on vielä vähän vaiheessa...











Simojoki-sarjani. 53 kappaletta lohiperhoja.















Simojoki perhot rasiassaan. Toivottavasti tämä rasia ei katoa.

Tänään sitten siis sidoin joitakin pikkuperhoja. Niille tuli tarve, kun R:n kanssa päätimme laajentaa Simojoen reissua Ii-joelle saakka. Sidoin Deep Sparkle pupia eri värisinä ja oliivia myös pienemmässä koossa. Niistä tuli kyllä sen verran suttuisia ja namukkaan näköisiä, että ihme on jos niillä ei kalaa tule. Tosin pupa-aikahan on jo ohi, joten ne saavat odottaa todellista testiä vasta ensi kesänä. Parit painolarvat sidoin myös. Tuo keltakierteinen on 'Catepillar' Perhokalastajan Harjus -kirjasta. Ja ruskea larva on painotoukka samaisesta kirjasta. Catepillar on hieman kevyemmin painotettu ja ruskea larva on todella voimakkaasti painotettu. Vielä kun oppisi larvastamaan kunnolla ja käyttämään vaikka perholitkaa niin voisi joskus tulla kalojakin. Yhden mustan Marabou Muddlerin sidoin kun peurankarvan leikkaaminen on niin mukavaa (ja vähän roskaavaa). Ja pitihän sitä muutama klinkkikin sitoa, ne kun on niin mukavia sidottavia.













Tänään sitomani pikkuperhot.

Ei ole pahemmin kokemusta näin syksyisestä kalastamisesta perholla. Perhokalastajan Harjus -kirjassa Ii-joen syönnösnäytteissä näihin aikoihin oli kalojen syönnoksissä suunnilleen vain larvoja. Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että Taivalkosken korkeudella kaikenlaiset kuoriutumisilmiöt on ohi tältä vuodelta. Mielenkiintoista kuitenkin kokeilla noita pupia ja jopa pintaperhoja.

Olen vähän tuumaillut, että voisi pikku hiljaa kasvattaa perhovalikoimaa. Ennen olen tehnyt semmoisia 10-20 perhon sarjoja ja useat perhot on jäänyt tyystin käyttämättä. Nyt pitäisi tehdä tuommoisia muutaman perhoja sarjoja ja katsoa mitkä perhot oikeasti toimii käytössäni ja mitä oikesti tulee käytettyä. Niitä voi sitten tehdä suurempiakin sarjoja, varsinkin jos lähtee jonnekin kauemmaksi reissuun. Tietty larvoja täytyy tehdä ainakin viiden sarjoja, niitä kun jää pohjaan huomattavasti muita enemmän. Tai sitten jos tekee suurempia sarjoja, pitää mukana vain muutamaa per laji ja loput sijoittaa esimerkiksi samanlaiseen rasiaan missä nuo Simojoen lohiperhot ovat.

Biltemasta muuten saa hyviä rasioita perhoille. Uistimillehan nuo on tarkoitettu, mutta hyvin niihin perhotkin saa varastoitua. Hintaa isolla rasialla on 1,49 euroa ja pienellä, joita olen myynyt perholajitelmien rasioina 1,29 euroa.