Nyt voin vihdoin sanoa, että Simojoki-sarjani on valmis! Mietin tässä, että innostuinkohan hieman liikaa noiden lohiperhojen sidonnasta. Simojoella kun ei ole tarkoitus olla kuitenkaan kuin kolme päivää. En tosin ole sitonut siihen enää aikoihin uusia perhoja, mutta onneksi aloitin ajoissa. Nimittäin tuon perhorasiani katoamisen myötä on tullut hillitön tarve sitoa myös pikkuperhoja. Rasian mukana meni mm. kaikki larvani ja Red Tagini. Tosin itselläni tuo Red Tagin toteaminen kaikkein varmimmaksi harjusperhoksi on vielä vähän vaiheessa...
Simojoki-sarjani. 53 kappaletta lohiperhoja.
Simojoki perhot rasiassaan. Toivottavasti tämä rasia ei katoa.
Tänään sitten siis sidoin joitakin pikkuperhoja. Niille tuli tarve, kun R:n kanssa päätimme laajentaa Simojoen reissua Ii-joelle saakka. Sidoin Deep Sparkle pupia eri värisinä ja oliivia myös pienemmässä koossa. Niistä tuli kyllä sen verran suttuisia ja namukkaan näköisiä, että ihme on jos niillä ei kalaa tule. Tosin pupa-aikahan on jo ohi, joten ne saavat odottaa todellista testiä vasta ensi kesänä. Parit painolarvat sidoin myös. Tuo keltakierteinen on 'Catepillar' Perhokalastajan Harjus -kirjasta. Ja ruskea larva on painotoukka samaisesta kirjasta. Catepillar on hieman kevyemmin painotettu ja ruskea larva on todella voimakkaasti painotettu. Vielä kun oppisi larvastamaan kunnolla ja käyttämään vaikka perholitkaa niin voisi joskus tulla kalojakin. Yhden mustan Marabou Muddlerin sidoin kun peurankarvan leikkaaminen on niin mukavaa (ja vähän roskaavaa). Ja pitihän sitä muutama klinkkikin sitoa, ne kun on niin mukavia sidottavia.
Tänään sitomani pikkuperhot.
Ei ole pahemmin kokemusta näin syksyisestä kalastamisesta perholla. Perhokalastajan Harjus -kirjassa Ii-joen syönnösnäytteissä näihin aikoihin oli kalojen syönnoksissä suunnilleen vain larvoja. Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että Taivalkosken korkeudella kaikenlaiset kuoriutumisilmiöt on ohi tältä vuodelta. Mielenkiintoista kuitenkin kokeilla noita pupia ja jopa pintaperhoja.
Olen vähän tuumaillut, että voisi pikku hiljaa kasvattaa perhovalikoimaa. Ennen olen tehnyt semmoisia 10-20 perhon sarjoja ja useat perhot on jäänyt tyystin käyttämättä. Nyt pitäisi tehdä tuommoisia muutaman perhoja sarjoja ja katsoa mitkä perhot oikeasti toimii käytössäni ja mitä oikesti tulee käytettyä. Niitä voi sitten tehdä suurempiakin sarjoja, varsinkin jos lähtee jonnekin kauemmaksi reissuun. Tietty larvoja täytyy tehdä ainakin viiden sarjoja, niitä kun jää pohjaan huomattavasti muita enemmän. Tai sitten jos tekee suurempia sarjoja, pitää mukana vain muutamaa per laji ja loput sijoittaa esimerkiksi samanlaiseen rasiaan missä nuo Simojoen lohiperhot ovat.
Biltemasta muuten saa hyviä rasioita perhoille. Uistimillehan nuo on tarkoitettu, mutta hyvin niihin perhotkin saa varastoitua. Hintaa isolla rasialla on 1,49 euroa ja pienellä, joita olen myynyt perholajitelmien rasioina 1,29 euroa.
2 kommenttia:
..."innostuinkohan liikaa"...et missään nimessä.onneks ne käy vallan hyvin myös muilla itämeren lohijoilla..
Niin, katsotaan nyt kuinka syvältä tuo lohikärpänen puraisee.
Lähetä kommentti