Ruunaan kosket 25.-28.9.2008

Torstai 25.9.2008

Aamulla puoli kahdeksan maissa Jukka tuli hakemaan minua. Määränpäänä tällä kertaa oli Ruunaan kosket Lieksassa, ajomatkaa sinne tulee noin 370 km Jyväskylästä. Lieksassa kävimme ostamassa hieman eväitä ja söimme paikallisessa ruokapaikassa, jossa oli hyvää ruokaa. Kahden maissa pääsimme majapaikkaamme Ruunaan Matkailun mökkikylään. Meille oli varattu riittävä, kuuden hengen mökki... Itse asiassa pääsin hieman jäniksenä matkaan. Reissu oli alunperin varattu Jukan työporukalle, mutta kolme muuta lähtijää olivat peruneet lähtönsä sinne. Tämä reissu majoitusten suhteen oli minulle melkoista luksusta, yleensä kun olen majoittunut telttaan kalareissuilla. Purimme tavaramme ja lähdimme kalaan kolmen maissa.














Ruunaan Matkailun mökki


Menimme alkuun Neitikoskelle. Siellä en aiemmin ollut käynytkään. Pari vuotta sitten tuli Ruunaalla pyörähdettyä, mutta silloin siitä ei jäänyt hirveän hyvää kuvaa. Neitikoskella oli leirintäalueen viereen tehty hyvin varusteltu kalastusalue. Kalastuslaitureille pääsee myös pyörätuoleilla, joten invalidit myös pääsevät sinne kalaan. Jukka hieman tiesi kertoa paikkoja, joten se helpotti uuden paikan kartoittamista. Muita kalastajia Neitikosken alueella oli muutamia.

Aurinko paistoi ja pientä ötökkää oli ilmassa. Näin myös jonkun vesiperhosen lentelevän tyynen pinnan päällä. Padon sillan yläpuolella näin kalojen pintovan, arvelin niiden olevan harjuksia ja niinhän ne olivat. Koon #16 Parachute Adamsilla sain kaikkiaan neljä alamittaista harjusta ja yksi harjus tuli #14 koon Nalle Puhilla. Ylemmän "turistikuution" alapuolella näin myös kalan pintovan ja tarjoilin sinne tuota edellä mainittua Parachute Adamsia. Kala otti kiinni ja yllätyksekseni se tarjoilikin hieman kovemman vastuksen kuin nuo 20 cm harjukset. Hetken rimpuilun jälkeen kala osoittautui noin 30 cm pitkäksi taimeneksi. Tietenkin päästin sekä harjukset, että taimenen takaisin kasvamaan.














Neitikosken pato


Menin kokeilemaan padon alapuolisen suvannon alta, olisiko sieltä tullut mitään. Jukka lähti niemen kärkeen kokeilemaan puolestaan onneaan. Kauaa en jaksanut lirkkiä suvannolta laskevaa uomaa ja lähdin Jukan perään. Jukka olikin tavoittanut mukavan 40 cm taimenen niemen reunaa laskevasta sivu-uomasta mustalla, punapäisellä Leechillä. Jukka lähti hieman ylemmäksi ja minä puolestani kokeilin saada kalaa tuosta sivu-uomasta. Kokeilin mustaa Marabou Muddleria, Salakka Muddleria ja mustaa Leechiä, salakka jäi pohjaan, muita tapahtumia tuosta sivu-uomasta en saanut.















Jukka ja Neitikosken 40 cm taimen

Aurinko alkoi painua mailleen ja lähdimme paistelemaan makkaroita grillipaikalle. Minä vahdin nuotiota, että saadaan makkarat paistettua kunnon hiilloksella ja Jukka meni kallioilta kalastelemaan padon alapuolista suvantoa. Suvantoon kuulemma nousee kirjolohia ja siinä niitä pitäisi olla. Makkaran paiston jälkeen meinasin jo luovuttaa, mutta iltahämärissä menin kuitenkin vielä sillalta heittelemään suvantoon perhoa. Pienen aikaa olin heitellyt ja kohta oranssa, muddler-päistä zonkeriani puraisi mukavan kokoinen kirjolohi. Menin raput alas haavi valmiina ja sainkin kalan haavittua itselleni. Kirjolohi oli varsin pulskassa kunnossa, pituutta sillä oli 47 cm ja painoa noin 1,7 kg.














Täydellinen makkarahiillos...
















Neitikosken Kirjolohi


Puoli kahdeksan maissa lähdimme Neitikoskelta ja olin varsin tyytyväinen ensimmäiseen päivään. Kokemukset olivat aivan toiset pari vuotta sitten olevaan reissuun. Kävimme vielä Neitikosken niskaa ihmettelmässä, mutta tuolla vedenkorkeudella sen kalastaminen ei kuulemma ollut oikein mielekästä. Lämpötila oli auton mittarin mukaan laskenut -1,5 asteeseen...

Iltasella paistettiin Jukan saama taimen ja syötiin se leipien päällä, saunottiin, katseltiin telkkaria ja mentiin nukkumaan.


Perjantai 26.9.2008

Perjantaiaamuna olikin pakkasta ilmassa. Lähdimme lähellä olevalle Siikakosken ja Murroonkosken alueelle. Kävelimme aluksi ylös, Murroonkosken alapuolisessa suvannossa olevalle saarelle. Siellä onnistuin jotenkin kummallisesti hukkaamaan tuon perhon, jolla olin tavoittanut kirjolohen Neitikoskelta. Kävelimme Murroonkosken niskalle. Siellä pintoi jokin kala, mutta sille ei oikein mikään tuntunut kelpaavan. Puuhun onnistuin tuollakin jättämään pari perhoa... Etenimme pikku hiljaa koskea alemmaksi ja rannalla näkyi kirjolohen perkuujätteet. Jotakin kalamiestä oli siis täälläkin onnistanut. Kalastelin loppuliukua vielä jollakin klassisella taimen perholla, olisiko ollut Huopana, joka sekin mystisesti sitten katosi siiman päästä...














Jukka kalastelemassa Murroonkosken niskaa


Menimme takaisin Patonivan yläpuoliselle suvantoalueelle. Joku sai veneestä uistimella kirjolohen virrasta. Itse yritimme suvannosta, siinä kun kävi pinnassa aina välillä jokin kirjolohi pyörähtämässä. Vaan eipä tänään tuntunut kirjolohille mikään kelpaavan. Sentään yhden, valitettavasti tälläkin kertaa alamittaisen harjuksen tavoitin tuolla tutuksi tulleella #16 koon Parachute Adamsilla. Iltapäivällä sateli vettä välillä hieman enemmänkin, mutta onneksi tällä kertaa oli kahluu housut jalassa ja päällä - näköjään - vedenpitävä takki.














Patonivan yläpuolinen suvanto


Illan hämärtyessä lähdimme jälleen mökille. Tämän päivän tuntemukset alkoivat hieman muistuttaa pari vuotta aiemmin olleita. Täytyy kyllä mainita, että positiivisempana asiana nyt oli sentään pintovat kalat. Näki, että jotakin elämää joessa oli. Lämpötila oli noussut noin 7 asteeseen.

Illalla valmistin edellisenä päivänä saamani kirjolohen ruuaksi. Tein Mummon Muussia ja kalasta medaljonkeja. Hyvää oli, vaikka suolaa olikin ripsahtanut hieman liikaa kalalle. Sidoin myös muutamia perhoja. Oliiveja Leechejä kaverini mukaan antamien mallien mukaan (toimivat kuulemma Ruunaalla) ja pari oranssia zonkeria hukkaamani tilalle. Jälleen saunottiin ja katseltiin telkkua.


Lauantai 27.9.2008

Lauantaina ajelimme Ruunaan koskien ylimmälle koskiosuudelle Paasikoski-Haapavitjan alueelle. Haapavitjan sillalta oli komeat näkymät jokeen, koski kohisi ja kosken nielu oli todella näyttävä näky. Alkuunsa kävelimme jälleen "ylös", Paasikosken niskalle. Niska näytti kalaisalle paikalle, mutta mitään elämään viittaavaa sieltä ei löytynyt. Paasikoski olikin hieman hankalasti kalastettavaa aluetta ja se oli nopeasti käyty läpi. Poikkesimme kahvilla Haapavitjan laavulla ja jatkoimme matkaamme alas päin. Larvastelin Haapavitjan virran reunaa, mitään tapahtumia ei tullut, mutta viisi perhoa onnistuin jättämään pohjaan tuolla matkalla. Joku voisi sanoa, että hyvin larvastettu... Jukka oli toisella rannalla ja onnistui karkuuttamaan jonkin hyvän kokoisen kalan, joko harjuksen tai taimenen.














Haapavitjan riippusilta


Suunnilleen niiltä main, mihin polku tulee Haapavitjan parkkipaikalta, alkaa Haapavitjan hitaammin virtaava osuus. Paikka näyttää oikein hyvältä harjuspaikalta, jota kuulemma joessa pitäisikin olla. Seurasin virtaa ja huomasinkin kalojen pintovan erään kiven etupuolella. Tarjoilin sinne #16 koon Parachute Adamsia ja muutaman perhoon nousun jälkeen siihen tarttuikin noin 20 cm harjus joka pääsi jatkamaan kasvamistaan jokeen. Joku hieman vauraampikin yksilö meinasi haukata perhoani, mutta ilmeisesti laittoi suunsa kiinni viime hetkillä. Jatkoin matkaani alemmaksi ja sielläkin harjukset kyllä nousivat perhooni, mutta jostakin syystä eivät tarttuneet kiinni. Paistelimme makkarat Haapavitjan tulipaikalla ja tuumimme poikkeavamme vielä Neitikoskella paluumatkalla. Maisemat Haapavitjan alueella olivat hienoja ja siellä oli myös suuria muurahaispesiä todella paljon.















Haapavitjan muurahaispesä


Neitikoskelle tultuamme huomasin sen muuttuneen Porttokoskeksi. Kalamiehet ja -naiset lirkkivät tuota suvantoa ja muutakin jokea lihan himon kiilto silmissään, mitä kummallisimmilla virityksillä. Pari kertaa jollain oli kiinni ja juuri kun porttolan kruunua oltiin laskemassa päähän, kala onnistui karkaamaan, milloin haavimiehen söhellyksen tuloksena, milloin taitamattoman vavan käsittelyn seurauksena... Väkeä oli kuin pipoa ja tuota suvantoa kalastelivat parhaillaan noin kymmenen kalamiestä samaan aikaan. En oikein tuntenut kuuluvani joukkoon. Etsin rauhallisempaa paikkaa ja hetkeksi alempi turistikuutio sellaiseksi osoittautuikin. Saalista tuona iltana en kuitenkaan Neitikoskelta saanut.















Porttokos...anteeksi, Neitikosken silta


Illalla olikin sitten vararuuan paikka. Makaroni-nötkött sekoitusta. Keitin Jukan mielestä "hieman" reilusti makaronia ja kyllähän tuota ruokaa tulikin lähes kattilallinen. Tuhdit annokset molemmille, mutta kaikki syötiin. Jälleen saunottiin ja Neitikosken huuma oli hyvä haudata telkkarista tulleen toimintaleffan avulla unholaan.


Sunnuntai 28.9.2008

Aamulla unen läpi kuulin, kuinka sade ropisi ulkona. Jatkoin uniani tutusti noin kello 8 saakka, Jukka oli joka aamu noussut aiemmin. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavaramme ja siivosimme mökin. Auton pakkaamisen jälkeen suunnistimme lähellä olevalle Siikakosken alueelle. Sade oli lakannut ja ilma alkoi näyttää selkeämisen merkkejä.

Menin Siikakosken laavun eteen kalastelemaan tuolla pari iltaa sitten sitomallani oliivilla Leechillä. Olin antanut niistä myös pari kappaletta Jukalle. Kahlasin laavun edustalla kosken reunassa oleville kiville ja heittelin aina keskivirtaan ja virran reunaa vedin perhoa takaisin itseeni päin. Ei tuntunut oliiviin Leechiin tarttuvan. Vaihdoin perhon pinkillä päällä varustettuun oranssi-kelta-vihreä siipiseen kettuperhoon. Jälleen heittelin virtaan ja vedin perhoa virran reunaa takaisin itseeni päin. Tyhjän pyytäminen alkoi jo hieman tympiä, kun äkkiä vavan päässä tuntuikin nykäisy. Pienen väsyttelyn jälkeen sain haavittua 47 cm kirjolohen itselleni. Ajattelin, että on kiva joskus kalareissuilta viedä kala kotiinkin. Kala oli ehkäpä jonkin aikaa ollut jo koskessa, sillä nimittäin oli aivan ehjä pyrstö. Menin kertomaan uutisia Jukalle, joka oli jäänyt hieman ylemmäksi kalastelemaan. Kun näin Jukan, hän perkasi omaa kalaansa. Oliivi Leechi oli kalalle kelvannut. Hyvin oli aamu alkanut, molemmat olivat saaneet saaliiksi yhden hyvän kokoisen kirjolohen. Puhuimme, että jos vielä toiset tulee, olemme valmiit lähtemään kotiin.














Siikakosken kirjolohi


Menin kalastelemaan hieman ylemmäksi. Kokeilin oliivia Leechiä ja tuota kettuperhoa, mutta mitään ei tullut. Pinta perukkeeni onnistuin pudottamaan jokeen kun vaihdoin uppoperuketta siiman päähän. Menin Patonivan yläpuolisen suvannon penkille katselemaan toisten touhuja, päätin, että tuo yksi kirjolohi riittää minulle. Suvannolla nuorella kaverilla olikin välillä tapahtumia. Pari kertaa taisi kala päästä irti. Kolmannella kerralla kala oli jo hyvän aikaa siiman päässä, mutta kaveri ei saanut sitä millään haaviin. Haavi oli hänen vyötäröllään kiinni ja kun hän pyysi omaa kaveriaan avuksi, lähellä oli ettei hän vetänyt kalamiestä haavista jokeen. Katselin poikien touhuja hieman huvittuneena, lopuksi kala meni padon kivien väliin ja siima taisi katketa. Ei se tuntunut nuorta kalamiestä paljoa haittaavan. Ottiperhona hänellä näytti olevan kaarevaan, pieneen #16-18, koukkuun sidottu mustaperäinen, riikinkukkorinnalla ja hopeakierteellä varustettu pikkuperho. Lähdimme autolle ja kotiin, toivon, että tuo hyväntuulinen kalamies olisi saanut vielä jonkun kalan meidän lähdettyä.

Yhteenvetona reissusta voisi mainita positiivisina puolina tietenkin saaliin sekä sen, että mukana oli Ruunaan koskia paremmin tunteva kaveri, jolta sai hyviä vinkkejä ottipaikoista. Yöpyminen mökissä ja saunominen oli reissun positiivia puolia. Alue on myös hyvin hoidettu, maaston kuluvilla osilla menee pitkospuut ja tulipaikkoja sekä huusseja on alueella melko paljon. Myös maisemat paikkapaikoin olivat upeita. Itse kuitenkin pidän enemmän erämaisemmista kalapaikoista ja pienemmistä joista. Näissä paikoissa joutuu usein sitten tinkimään tuosta majoituspuolen mukavuudesta.















Hätäisimmille paikalla oli myös huusseja...


Ruunaan kosket on melko vaikea kalastaa tarkasti, usein koski on nopeasti virtaava, syvä "ränni", johon ei pääse kahlaamaan. Ihmisiä joella oli oikeastaan varsinkin viikonloppuna paljon, joskin pituuttakin koskella on niin paljon, että aina mahtuu kalastamaan. Tietty "parhaat paikat" oli hieman ylikansoitettu.















Ruunaan retkeilyalueen kartta