Lähtö Simojoelle koitti kello yhdeksän maissa aamulla kun kävin hakemassa R:n mukaan Vaajakoskelta. Mukaamme lähti myös R:n koira Lulu, josta olikin paljon iloa reissussa. Siitä taitaa tulla retkiemme vakituinen jäsen. Ensimmäinen pysähdys oli Pihtiputaalla Putaanportilla, jossa nautimme kahvit ja munkit. Lulu pääsi asioilleen ja juomaan rantaan. Seuraava pysähdys koittikin Oulunsalon Kalakaverissa, josta itselleni tarttui mukaan ruskeaa silkkiä, kupari wireä ja harmaata oravaa. Kauppa oli varsinaisesti kiinni järjestelyjen vuoksi, mutta itsekin yrittäjänä tiedän, että kaikki myynti se on kotiin päin. Oulunsalon liikekeskuksesta haimme vielä ruokatäydennystä ja jatkoimme matkaamme. Iissä kävimme Kärkkäisellä syömässä ja samalla R osti Lululle narua, jolla saimme sen kiinni. Ja löytyipä Kärkkäiseltä varsin käypäsen oloisia perhorasioita 1,50 euron hintaan. Ja taisi pala karhuakin päätyä edullisen hintansa vuoksi ostoslistalle. Tästä jatkoimme kupu ravittuna Simojoelle. Ajattelimme, että on viisainta ensiksi mennä Sankalaan lunastamaan paikkamme Sankalan kalakämpältä ja vasta sen jälkeen lähteä kalaan.
Simojoen parasta antia - Sankalan kalakämppä
Kalakämpällä oli myös yksi isä-poika parivaljakko, joten saimme keittiön nukkumapaikaksemme. Yöpymistavarat sisään ja ongelle. Illan vietimme Iso-Tainikoskella, jossa kahlasin niskalta yli samalla niskan imua kalastellen, ei tapahtumia. Takaisin kahlasin hieman ylempää ja löysinkin ottimontun paluu matkalla melko läheltä pohjoisrantaa. Kahlaillessani melko syvällä muistin, että tuliterä kamerani on rintataskussa, enkä ollut muistanut laittaa sitä Minigrip-pussiin. No, kamerahan vähän kastui sillä seurauksella, että kun laitoin sen päälle, se kysyi päiväystä, työnsi optiikan ulos ja sammui. Kuivattelin sitä Hiacen kojelaudalla lämpimässä ilmavirtauksessa ja kamera lähtikin toimimaan vielä saman illan aikana. Tosin optiikassa oli sen verran kosteutta, ettei sillä pystynyt vielä kuvaamaan.
R oli mennyt kalaan hieman alemmaksi, mutta hänellekään ei tullut tapahtumia kyseiseltä koskelta.
Ilta meni mukavasti Matiaksen (se isä) juttuja kuunnellen. Jo siinä vaiheessa aavistelin, että Simojoen parasta antia oli Sankalan kalakämppä ja Matiaksen jutut...
Seuraavana päivänä (5.9.) alkoikin sitten todellinen lohen haku. Ensin ajoimme Hanskankoskelle, jossa paria kalamiestä haastateltuamme päädyimme etsimään Maitokalliota toiselle rannalle. Kuulimme hurjan huhun, että sieltä joku olisi saanut seitsemän kilon lohen.
R heittelemässä Simojoella
Eipä meinannut Maitokalliota löytyä. Kyltti piti olla, samoin laavu. Kartasta katseltuamme päädyimme joelle, mistä laavua ei löytynyt, mutta kalastelimme kuitenkin. Videokamera oli mukana myös, lähinnä siltä varalta, että R:lle olisi tullut joku tapahtuma. Omiin mahdollisuuksiini en oikein uskonut, vaikka Maitokallio oli varsin hyvän näköinen paikka. Sielläkin kahlailin joen yli ilman tapahtumia. Maitokalliolta lähdettyämme pysähdyimme kysymään vielä paikalliselta traktorimieheltä Maitokallion sijaintia. Oli kuulemma niin kyltti kuin laavukin lähtenyt kalamiesten toiminnan seurauksena. Koivuista oltiin revitty tuohta ja muutenkin oltiin roskattu.
Maitokallilta suuntasimme Hiacen nokan kohti Hömmönkosken pohjoisrantaa. Siellä oli myös hyvän näköisiä poteroita, joissa olisi lohta voinut olla jos sitä ylipäätään olisi Simojoessa. Hain jo harjusvehkeet autosta harjuksen toivossa, mutta eipä sekään kanta kovin kaksinen taida Simojoessa olla. Tyhjänpyytämisen jälkeen suuntasimme vielä takaisin Hanskankoskelle, jossa heittelin vähän aikaa ja tihusateen jatkuessa siirryin autoon sitomaan perhoja. Olin nimittäin onnistuneesti unohtanut nuo kiireessä, ennen reissua sitomani pikkuperhot kotiin. Siinä perhoja sitoessa joku kalamies kulki ämpärin kanssa ja totesi tulevan sieniä paremmin kuin kaloja. Myöskään R:lle ei tapahtumia tullut Hankankoskelta(kaan).
Siirryimme takaisin majapaikkaamme, jossa jatkoin perhojen sitomista otsalampun valossa. Kyllä niistä ihan perhojen näköisiä tuli vaikka melko hämärät olosuhteet olikin sitoessa. Aamun valjettua sidoin vielä muutamat streamerit ja lähdimme kohti Iijokea.
Ranuan tiellä Simojoen sillalta Iso-Tainikoskea katsoessamme, joku perhomies olikin onkimassa löytämääni ottimonttua, joten sieltä voi hyvällä tuurilla todellakin lohen löytää. R kävi kokeilemassa vielä Mötyskoskella reilun tunnin ajan lohenongintaa, minun sitoessa perhoja autossa. Eipä tullut tapahtumia sieltäkään.
Simojoen lohen kalastus...no joo... "Simojoki, hyvän mielen lohijoki". Kyllähän tuosta lauseesta, samoin kuin esitteen lausahduksesta "Lohta emme voi sinulle luvata, mutta erinomaiset mahdollisuudet sen saamiseen on taatut" on monet naurut saatu. Kävi, niin kuin hieman jo ennen reissua ounastelin. Simojoesta ei tullut mitään. Perhoina Simojoella toimivat...niin...eihän siellä toiminut mitkään perhot...
Lulu sai matkustaa Hiacen kontissa
Iijoki 6.9.-9.9.
Iijoelle ajellessani oli tunne kuin kotiin olisi menossa. Vietinhän viime kesänä lähes kaksi hienoa viikkoa Iijoen maisemissa. Monet paikat olivatkin jo tuttuja ja tiesin minne haluan R:n viedä.
Illansuussa saavuimme kuvan kauniille Iijoen Saarikoskelle. Hiacella pääsimme ajamaan hieman maastoajoa, jotta saimme auton ja tavarat leiripaikalle. Huomasin heti, että vesi on alempana kuin edellisen kesän reissuilla. Teltan pystytyksen jälkeen lähdimme koittamaan tulisiko kalaa, mutta mitään emme saaneet. Toisella rannalla oli pari perhomiestä, jotka aika ajoin kävivät heittelemässä Saarikosken sen puolen niskaa. Oliko sitten joku mukava kala näyttäytynyt heille, en tiedä.
Näkymät Saarikoskelle tultuamme
Illan hämärtyessä nuotiopaikalle ilmaantui pari virvelimiestä, jotka Lulu taisi säikäyttää. Siinä nuotiota viritellessämme hieman haastelimme, olivat kuulemma saaneet päivän mittaan yhden kaksikiloisen hauen. Nuotio saatiin märistä puista huolimatta syttymään ja paistelimme illan mittaan makkarat. Kun väsy tuli, kävimme kaikki kolme, minä, R ja Lulu telttaan nukkumaan. Koiraa taisi telttaelämä ihmetyttää, mutta hyvin se sinne sopeutui.
Saarikosken leiri
Aamu valkeni ja taisipa kello olla jo melkein kymmenen ennen kuin nousimme ylös. Tämän päivän ohjelmaan kuului Saarikosken ympäröivien koskien tutkiminen. Ensin menimme ylävirtaan aivan Iijoen koskikalastusalueen alkukoskille. Marssin Niskakosken ja Taljankosken yhdistävään mutkaan. Siitä olin saanut ihan hyviä kalatapahtumia viime kesänä. Toisella rannalla olevalla perhomiehellä näytti jokin tärppi olevankin, mutta kala pääsi karkuun ennen aikojaan. Hetken kalastelun jälkeen myös minun siiman päässä rimpuili joko hyvän kokoinen harjus tai pieni taimen, luulisin, että ensin mainittu. Tarpeeksi rimpuiltuaan se kuitenkin pääsi irti. Lähdin ylemmäksi R:n luokse. Kalastelin Myllyputaan niska-aluetta ja sainkin noin 20 cm harjuksen. Sen kummempia saaliita yrittämätta menin Myllyputaan alapuolella olevalle suvannon kaltaiselle. Sieltä R saikin hyvin pikkuharjuksia, mutta lähti pian yrittämään isompia, ottikokoisia kaloja.
Itse kahlasin kalastelemaan suvannon keskikohdilla olevalle karille. Näin muutamia suurempiakin mulauksia - niin, harjukset tosiaan pintoivat vielä. Tarjosin niille eri perhoja ja siiman päähän laitoin myös Mikko Halosen kirjasta tutun Iijoen sinisen streamerin. Siihen ottikin jokin noin 20 cm harjus ja hetkeä myöhemmin otteista päätellen hieman suurempi harjus, joka kuitenkin pääsi karkuun. Tuli tuosta suvannosta jokin ottikokoinenkin harjus. R oli Niskakosken alapäästä saanut ottikokoisen taimenen.
Pikku hiljaa valuimme kohti leiriä sen kummempia kaloja saamatta. Söimme leirissä ja lähdimme alemmaksi, Mustakoskelle. Olen jostain päätynyt siihen käsitykseen, että sieltä olisi mahdollisuus saada myös isompaa taimenta. Tai oikeastaan R lähti, minä jäin vielä Saarikoskelle kokeilemaan onneani. Kahlasin Saarikosken niskan yli saaren luokse ja kalastelin toista niskaa, samaa paikkaa, jossa olin nähnyt edellisenä iltana perhomiesten kalastavan. Harjukset nousivatkin hyvin tummaan #14 koukkuun sidottuun Klinkhåmeriin ja #16 koukkuun sidottuun Parachute Adamsiin. Yhtään niistä en kuitenkaan saanut tartutettua. Lähdin R:n perään Mustakoskelle.
Mustakoskelle tullessani tuumin huonoa tartuttavuutta ja arvelin sen osin johtuvan mutkalle menneestä perukkeestani. Sain R:ltä suoremman perukkeen ja menin mutkan taakse kalaan. Näin alhaalla en edellisvuonna ollut käynytkään. Toisella rannalla tuntuivat harjukset pintovan, ja pian sainkin useita harjuksia #16 koon Parachute Adamsilla. Yksi niistä oli hyvän kokoinen, jonka otin sitten mukaan. Tämä oli minulle uusi kalapaikka löytö, jonne luultavasti ensi kesänä palaan.
Mustakosken mittaharjus
Iltasella paistoin voissa harjukset ja taimenen ja tehtiin Mummon muussia. Hyvää oli. Ja nukkumaan.
Aamusella huomasimme, että oli ollut pakkasyö. Lulun kuppiin jäänyt vesi oli jäätynyt pinnasta ja samoin kahluukengät oli jäässä. Aamupalan jälkeen pakkasimme leirimme ja ajattelimme käydä Kostonjoella. Sama lupa kun käy sinne. Leiriytymistä mietimme vielä kun Kostonjoen parkkipaikka ei ole mikään kaikkein idyllisin leiriytymispaikka. Taivalkosken läpi ajaessa, kävimme wanhassa Jalavan kaupassa ja Siwasta hakemassa täydennystä ruokavarastoomme.
Jalavan kauppa Taivalkoskella
Perille päästyämme huomasin, että jokeen oli tehty jonkinlaista kunnostusta. Parkkipaikan alapuolelle oltiin rakennettu varsin hyvännäköistä koskialuetta. Onneksi ihminen pyrkiin näin korjaamaan aikoinaan perkaamiaan jokia. Koskialueen kalastettuani suunnistin suoraan Kostonjoen ja Iijoen yhtymäkohtaan, siellä kun oli viime vuonna tullut hyvin harjuksia. Nyt lirkin monenlaisilla perhoilla, mutta mitään en saanut. R oli onneksi saanut oranssivatsaisella muddlerilla ottikokoiset taimenen ja harjuksen. Kahlasin Kostonjoen yli toiveena saada sieltä harjuksia. Ei tullut. Luulin R:n lähteneen jo aiemmin autolle ja lähdinkin pian itsekin sinne. R:ää ei kuitenkaan näkynyt joten kalastelin odotellessani parkkipaikan kohdalla. Joitain pieniä harjuksia nousikin jo hajonneeseeni pikkuiseen Parachute Adamsiin, mutta mikään niistä ei tarttunut kiinni. Siinä makkaroita paistellessa jo hieman harmittelin, että näinköhän tästä tulee MP-päivä...
Kostonjokea
Syötyämme R totesi, että eiköhän nyt olla Kostonjoki nähty, joten (onneksi) lähdimme takaisin Iijoelle. Emme viitsineet ryttyytellä enää Majovansuon kalapaikoille saakka, vaan suunnistimme hieman lähemmäksi jokivarteen. Ensin kävimme Haarakarilla katsomassa, ettei sinne saa oikein hyvin telttaa pystyyn, ja sen jälkeen suunnistimme Näveriin, jossa olin yöpynyt useamman yön viime kesänä. Iltasella vielä ehdimme kalastelemaan, R lähti alavirtaa kohden ja minä suunnistin Näverin ylemmän kosken niskalle, josta viime kesänä olin Hässäkällä saanut mittataimenen. Nyt oli harjukset mielessä, vaikka pieni toivon kipinä oli taimenestakin. Siihen käsitykseen olin viime kesänä tullut, että alempana Iijoella olisi paremman kokoisia taimenia kuin ylempänä. Sainkin niskalta ottikokoisen harjuksen, sekä pari pienempää, pienimmän ollessa noin kymmensenttinen. MP-päivää ei siis tullut.
Illan pimetessä ja jäähtyessä tein taimenkastiketta R:n saamasta taimenesta. Keli oli kirkas ja tähtitaivas oli kaunis. Nukkumaan mennessämme huomasimme, että teltan sisäpinnalle jäänyt kosteus oli jäätynyt, oli siis pakkasta jo nukkumaan käydessämme. Onneksi R oppi käyttämään makuupussiaan tässä vaiheessa. Siinä, samoin kuin omassa pussissani on semmoinen kaulus hartioiden kohdalla jonka voi kiristää, ettei lämpö karkaa pussista.
Hyvin nukutun yön jälkeen söimme aamiaisen ja pakkasimme leirimme. Tämä oli viimeinen päivämme Iijoella. Päätimme mennä Väljänkoskelle, sinne kun oli kohtuu lyhyt matka. Pakkasimme auton ja huristimme Väljänkoskella olevalle mökille. Mökillä ei ollut asukkaita, joten uskalsimme kulkea sen pihapiirin kautta. Itse menin kalastelemaan ylemmän kosken niskalle, kun R taas meni alemmalle koskelle. Emme olleet jaksaneet enää pukea kahluukamppeita päälle, ja niska oli kyllä niin syväkin, ettei sinne olisi ollut mitään asiaa kahlaamaan. Larvastelin niskaa ja kokeilin myös levysiipistä March Brownia heikoin tuloksin. Luovutin puoli kahdentoista maissa. Oltiin puhuttu, että puoliltapäivin lähdetään ajelemaan kohti kotia. Menin R:n perään alemmalle koskelle, sielläkään ei ollut tullut mitään tapahtumia. Lähdin autolle hoitamaan hieman työasioita ja koskelle tullessani R oli kadonnut jonnekin. Haahuilin ympäriinsä hetken aikaa ja lähdin etsimään R:ää ylemmältä koskelta kuitenkaan häntä löytämättä. Olimme vissiin menneet jotenkin ristiin. R tuli mökillä vastaan kun olin palaamassa autolle. Ylemmällä koskella oli kuulemma ollut joku todella hyvä tärppi, mutta kala oli päässyt irti. R vielä meni joksikin aikaa yrittämään kalaa, mutta tällä kertaa taimen veti pidemmän korren.
Viimeinen kalapaikkamme - Iijoen Väljänkoski
Perhoina Iijoella itselläni toimi tumma pieni Klinkhåmer, pieni Parachute Adams sekä Iijoen sininen streamer. Lisäksi vihreällä larvalla (koskisirvi) sain yhden harjuksen. R:llä toimi hyvin erilaiset muddlerit. Pupiin ymmärrettävistä syistä ei tapahtumia oikein tullut. Tosin tässä perhojen toimivuuden testausta haittasi niiden puute. Ensi kesänä paremmalla valikoimalla liikenteeseen.
Joelta lähdettyämme kävimme vielä Päätalo-instituutissa toiveenamme saunaan pääsy, mutta sauna ei vielä ollut auki. Joten piti sitten viikon liat päällä lähteä kotiin. Kotiinpaluu sujui tutulla kaavalla. Kävimme vielä Kiiminkijoen kauniilla Koitelinkoskilla, Ouluntullissa syömässä ja Putaanportilla limulla.
Kiiminkijoen Koitelin kosket
Vaikka lähtiessä tuntui, että aika loppui kesken, kotiin oli mukava palata. Iijoki tarjosi taas miellyttävää kalastusta ja tällä kertaa säätkin suosivat. Ja mukavalta tuntui myös se, että reissu oli Iijoen ansiosta onnistunut myös R:n mielestä. Puhuipa jopa paluusta sinne ensi kesänä... Seuraavana aamuna auton retkivarustus tuli purettua pois ja paluu arkeen tapahtui pakkaamalla Hiacen kontti täyteen työvarusteita.
Paluu arkeen. Hiacen kontista retkivarustus purettuna, valmiina työvarusteiden pakkaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti