Juupa juu

Kylläpä tosiaan tuo Klinkki kelluu hyvin, nyt on kellunut jo 2 vuorokautta... Jos se kelluu viikon niin ehkäpä sitten lopetan testin.

Penkin testausta

En sitten malttanut tänään(kään) olla sitomatta perhoja. Ensimmäinen HMH:lla sidottu perho oli #10 Klinkhåmer Special, golden olive Flyrite rungolla, perinteisellä riikinkukko thoraxilla ja ruskealla häkilällä. Tuntuu aika hyvin kelluvan, neljä ja puoli tuntia on jo kellunut ilman kellunta-aineita...















Hyvin kelluva Klinkki

Pitihän niitä Micro-leukojakin testata kun kerran semmoisen lisävarusteen tilasin samalla. Ohjeessa on, että kokojen 18 ja sitä pienempiä koukkuja varten olisi nuo leuat. Itselläni pienin koukku koko oli pakissa 16, joten semmoinen leukoihin kiinni ja Parachute Adamsia sitomaan. Jossain vaiheessa huomasin, että tuon kokoiset Parachute Adamsit, ja miksei pienemmätkin, on hyviä kun on pientä harmaata pintovaa ötökkää ilmassa.















#16 Parachute Adams

HMH

Ah autuutta... Tänään hain tullista tilaamani HMH Spartan perhonsidonta penkin. Sidonta opellani Kedon Joukolla oli HMH:n penkki ja se vaikutti sen verran asialliselta penkiltä, että perhonsidonta kurssin päätyttyä ajattelin ostaa sellaisen itselleni "valmistujaislahjaksi" - vanhassa penkissä kun oli vähän jo nuo leuatkin kärsineet - niin kuin voi aiemmista perhokuvista hyvin huomata. Noh, akuuttina alkaneen ja kroonisena jatkuneen rahapulan vuoksi jouduin lykkäämään tätä ostosta muutaman kuukauden. Eipä löytynyt Suomesta HMH:n penkkejä, tai Perhokellarista olisi löytynyt aivan käsittämättömään hintaan... jotain 400-500 euroa olisi pitänyt maksaa. Rialinnasta olisi saanut kohtuuhintaan 230 euroa, mutta niitäpä ei siellä sitten ollutkaan kun sellaisen olisin tilannut. Niinpä päätin tilata sen ihan itse (isän visan avustuksella) rapakon takaa HMH:n tehtaalta.















Laatupenkki

Klassikko kelpaa nykyaikanakin

Illansuussa kävin sitten Vaajakoskella kokeilemassa tuota tänään sitomaani hiiriperhoa. Ennen lähtöä poimin mukaani myös "lohiperhoni", toisin sanoen kaksi puista perhorasiaa, joissa on mielestäni hieman arvokkaampia perhoja. Rasiat ikään kuin on riittävän hyvät noille klassisille sidoksille. Rasioihin olen sitonut lohiperhoja, Jock Scott, Black Doctor, Blue Charm, Unelma... mitä kaikkia niitä onkaan. Lisäksi keväällä intouduin sitomaan wanhoja suomalaisia taimenperhoja. Niinpä siis nekin oli mukana. Alkuunsa laitoinkin uppoperukkeen päähän Erkki Norrelin Bridge S:n. Kokeilumielessä lähinnä. Heittelin alkuunsa niemen nokassa tulipaikan niemessä, ylempänä kun oli muita kalastajia. Sen huomasin, että perho uppoaa todella hyvin tuolla perukkeella. Niemen nokasta ei tullut mitään, ja eräs kalamies kun tuli haavimaan hieman alle 50 cm:n taimenta, vedin siimani sisään, että hän pääsee sujuvasti ohitseni. Rupattelimme niitä näitä ja kaverinikin ehti paikalle. Menin niin ylös kun siinä saa mennä ja aloin heittelemään virran poikki. Pikku hiljaa pidensin siimaani ja kun siima oli täydessä rullaus pituudessa, aloin mennä pari askelta kerrallaan alavirran suuntaan. Kun olin vetämässä perhoa syvyyksistä heittoon, siihen nousi joku 40 cm:n taimen, mutta se iski ohi. Hetken kalasteltuani yritin nostaa perhoa heittoon, niin siihen oli tarttunut joku pienempi taimen, joka onneksi pääsi irti jo vedessä. Olin yllättynyt klassikon vetovoimasta.













Joessa käynyt Erkki Norrelin Bridge S.

Bridge S:n jälkeen tulikin hiiriperhoni vuoro. Se näytti uivan oikein hyvin ja olin heti uskoa täynnä tuota perhoa kohtaan. Kaverini souti toiselle puolelle ja minä menin sillan kautta sinne. Samalla kun pääsin rantaan, alkoi sataa. Siinä sitten kökötin sillan alla sateen suojassa, ja siinä kun ei saa kalastaa, hiiriperhon testaus jäi melko vähälle. Sade sotki suunnitelmat pahemman kerran. Kaverini, jolla oli hieman parempi sadevarustus mukana, testaili kyllä hieman perhoa, mutta mitään sillä ei neitsytmatkallaan tullut. Lähdin kotia kohti sillan yli ja vielä kävin kokeilemassa vähän perhoa toisella rannalla, mutta tällä kertaa jäin ilman saalista. Niin hyvin tuo hiiriperho kyllä ui, että melko varmasti se päätyy siiman päähän vielä tänä kesänä toisaalla.

Hiiriperho ja vähän muitakin perhoja

Tänään sitten toteutin uhkaukseni tuosta hiiriperhosta. Tai päästäisen kokoinen siitä taisi tulla. Sidoin hännäksi siistityn zonker suikaleen ja Kamasanin B800 #4 koukun varrelle peurankarvaa. Hieman parturointia ja avot, päästäinen on valmis. Lakkasin toki tuon perhon karvat alapuolelta, jottei peurankarvat purkaudu. Jonkun kerran kun lanka katkesi tuota tehdessä. Pitänee koittaa seuraavaa vahvemmalla langalla.















Hiiriperho

Tänään tein myös seuraavan sidontakerran ohjemateriaalit valmiiksi. Yleensä se onkin mennyt hieman viime tippaan - materiaalit olen saanut valmiiksi juuri ennen kuin lähden opettamaan perhonsidontaa. Pari versiota Klinkhåmer Specialista ja Parachute Adamsin paperit on nyt valmiina. Tuntui olevan tuo postissa tullut häkilä materiaali melko hyvää ja siitä innostuneena sidoin noita Klinkhåmereita alkuperäisen kaavan mukaan, eli rungon jälkeen tehdään pää ja päätellään ja lanka sidotaan uudestaan siiven tyveen, johon sitten tehdään päätössolmu laskuvarjohäkilän jälkeen. Nyt onkin suurin osa sopivan kokoisista höyhenistä nypitty grizzle mini-niskasta. Olisi pitänyt tilata hieman pienempää kokoa olevia höyheniä.
















Klinkhåmereita
















Parachute Adams

Tilattua

Tänään sitten kopsahti postiluukkuun ennen Juhannusta lähettämäni tilaukseni Mistpoolista. Kaikki tuli mitä pitikin. Peurankarvaa, sekä pitkänä että lyhyenä pintaperhopeurana. Molemmat tuntuivat olevan varsin laadukasta tavaraa. Sitten tuli gadwallia ja barred woodduckia. Ne tulee päätymään jossain vaiheessa lohiperhoihin. Geneettisestä mustasta kananniskasta tulee hyviä uppoperhojen häkilöitä, lähinnä zuluja varten ostin, vaan käyhän se moneen muuhunkin uppoperhoon. Siikasten pituudet riittävät monen kokoisiin uppoperhoihin. Sitten tuli pari pakettia (grizzle ja ruskea) pintaperhohöyheniä. Tilasin hieman suurempia, jotta saan laskuvarjohäkilöihin riittävän suurta tavaraa. Saas nähdä tuliko vähän liiankin suuria höyheniä. Laatu näissä ei kyllä vakuuttanut, pehmeää nukkaa on turhan suurella alalla ottaen huomioon, että höyhenet on tarkoitettu pintaperhoihin. Joskus tilasin samaan tarkoitukseen Rumpfin kukon niskan, josta kyllä hyvin löytyykin riittävän suuria siikasia, nukkaa on todella vähän siikasissa, mutta ruoto on todella jäykkä suurimmissa höyhenissä ja katkeaa helposti kun sitä kiertää siiven ympärille. En tiedä auttaisiko höyrytys... Pari pakettia tuli Tiemcon TMC100 pintaperho koukkuja ja yksi korukoukku. Korukoukkuun olisi tarkoitus jossain vaiheessa ilman kiirettä väsätä jokin lohiperho ja tuikata koukku huopahattuuni. Koruperhosta ja perhonsidonnasta tuonnempana...

Vaajakoski 18.6.2008

Tänään illalla sitten menin sinne Vaajakoskelle, niin kuin tuossa aiemmin hieman uhkasin. Tinselit uivat oikein hyvin tuolla uppoperukkeella jonka kävin tänään ostamassa. Heittelin ensin rannalta tulipaikan vierestä pienemmällä tinselillä ja etenin alavirran suuntaan. Mitään tapahtumia ei ollut siinä. Näin parin pikkutaimen pintakäynnin - toinen hyppäsi komeasti oikein kokonaan ilmaan.

Kaverini tuli taas veneellä ja meni toiselle rannalle. Kiersin sillan kautta myös sinne ja menin veneeseen, siellä kun ei rannalta saa kalastaa niin pitää köyttää vene rantaan ja kalastaa veneestä. Laitoin isomman tinselin siiman päähän ja aloin heitellä veneestä, pikku hiljaa pidensin siimaa ja alavirran puolella olevien oksien vierustalta joku kala kävi haukkaamassa tinseliä, muttei jäänyt kiinni. Olisiko haukannut vain pyrstöstä ja perho varmaan lähti vastaiskussa sen suusta. Sen jälkeen ei oikein mikään tuntunut kelpaavan ja rauhoitimme paikan hetkeksi. Katselin rasiaani miettien, että minkäköhän perhon sitä seuraavaksi laittaisi uimaan. Valitsin perhonsidonta kurssilla tehdyn simppuzonkkerin. Noh...zonker suikale oli mutkalla ja karvat sojottivat minne sattuu kun perho oli kuivana. Heitin sen jokeen ja perho kellui muodottomana karvamöykkynä veden pinnalla. Siiman kiristyessä perho upposi ja silloin tärähti! Voi olla että kala otti perhon päästäisenä tai jonain muuna veteen pudonneena pikkujyrsijänä. Vapa luokilla väsytin kalaa jonkun minuutin - alussa kala veti jonkin verran siimaakin kelalta ja kalan väsyttyä kaverini haavi sen onnistuneesti veneeseen. Taimen tuli, komea, ehjä eväinen 42 cm:n kala. Hieman harmitti kun tuolla Vaajakoskella on 50 cm alamitta taimenelle. Eihän siinä auttanut muu kuin päästää kala takaisin kasvamaan. Taisi olla perhokalastusurani tähän saakka suurin taimeneni.















Kalan väsyttelyä.















Taimen 42 cm

Jonkin aikaa kalastelimme vielä tuolla simppuzonkkerilla, valkoisella marabou muddlerilla ja tinseleillä, mutta sen enempää ei tapahtumia tämän illan aikana tullut. Soutelin laiturille ja hyppäsin pois kyydistä kaverin jatkaessa venesatamaan. Laiturin päässä joku mustalainen tai maahanmuuttaja perkasi 20 cm taimenta. Enpä tohtinut mitään mainita, mustalainen ja puukko kun on sen verran vaarallinen yhdistelmä...

Saattaapi olla, että lähipäivinä teen muddler hiiriä...mutta siitä lisää tuonnempana!

Tinseleitä - onko heitä?

Tuntui eilen Vaajakoskella tinselit olevan sen verran suosittuja, että teinpä minäkin pari kappaletta. Koukun varrelle dubbasin Ice dubbinkia, siiveksi laitoin wing'n flashia sekä holofusionia. "Kiduksiksi" antronia, silmiksi palloketjua ja selkään jotain pitkäkuituista mustaa materiaalia. Täytyy kohta lähteä kokeilemaan Vaajakoskelle niitä. Hommasin myös paikallisesta perhoputiikista nopeasti uppoavan perukkeen, jotta saisin tinselini uimaan hieman syvemmällä. Eilen lähes kaikki tinselit viistivät pintaa jossain vaiheessa.















Tinselit

Tänään opetin kaverilleni jälleen perhonsidontaa. Vuorossa oli Nalle Puh ja Nelson Caddis. Molemmista olen saanut tänä vuonna positiivisia kokemuksia, joten ottiperhoja kaverini oppi tänäänkin sitomaan. Ensi viikolla kurssi jatkuu ehkäpä Parachute Adamsin ja Klinkhamerin voimin.

Vaajakoski 17.6.2008

Tänään kaverini soitti ja pyysi Vaajakoskelle kalaan. Oli ollut kuulemma edellisenä iltana melkoinen hurlumhei - kalat olivat olleet todella aktiivisia ja ajanut pikkukaloja takaa oikein kunnolla. Eli ei muuta kuin "kotikoskelle" kalaan.

Ilta kuuden aikoihin pistin Hiacen parkkiin Naissaaren parkkipaikalle, kokosin perhovavan, valitsin kalalaukustani mukaan otettavan perhorasian, perholiivit päälle, haavi roikkumaan liivistä ja baanalle...siis koskelle piti sanoman.

Tinseli oli kuulemma ollut kova sana edellisenä päivänä, joten kaivoin rasiastani jonkinlaisen tinselin kuvatuksen ja sidoin sen siimani päähän. Heittelin kauemmas ja lähemmäs, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Rannalla kokeilin muutamaa erilaista tinseliä, valkoista marabou muddleria ja jotain oranssia streameria, jota en muista edes sitoneeni. Mistä lie ilmestynyt rasiaani. Taisin kokeilla Nalle Puhiakin jossain vaiheessa. Kaverini tuttu tuli noukkimaan kaverini veneeseen ja he menivät toiselle puolelle virtaa, köyttivät veneen kiinni ja alkoivat heittelemään. Eipä aikaakaan kun kaverillani oli kiinni semmoinen 40-45 cm taimen. Takaisinhan se oli päästettävä, alamitta kun tuolla Vaajakoskella on 50 cm taimenelle.

Kaverini tuttu lähti ja saimme veneen käyttöömme. Menimme takaisin toiselle puolelle, heittelin tinseliä ja paria pikkuperhoa. Kerran taisi taimen yrittää tinseliini, mutta iski ohi. Ja tuntui myös että pikku mustaan "Ekin perhoon" kävi joku kopasemassa. Kaverini heitteli tinseliä ja saikin vielä toisen 40-45 cm taimenen. Soutelimme vähän aikaa virrassa - tai kaverini souti ja mä heittelin perholla - mutta mitään ei tullut. Kaverilleni riitti, hänellä kun on aikainen herätys seuraavana aamuna. Itse jäin rannalle vielä kalastelemaan.

Seurailin hieman virtaa ja huomasin aivan rannan tuntumassa pintakäyntejä. Jonkin korennon kala poimi pinnalta. Ajattelin niiden olevan harjuksia. Tarjosin Nelson Caddista - ei kelvannut. Jatkoperä päivänkorento - ei kelvannut. Parachute Adams - pari "upotusta" tuli perhoon. Katselin rasiaani ja mietin mitä ihmettä noille tarjoaisin. Red Tag! Monen mielestä paras harjusperho. Minä tosin en Red Tagilla ollut vielä koskaan saanut mitään, rehellisyyden nimissä pitää kyllä huomauttaa, etten juurikaan ole kokeillutkaan. Eli Red Tag siiman päähän. Menin kalastusalueen rajalle ja ajattelin kalastaa alueen tarkkaan. Heitin siiman aina poikkivirtaan ja annoin sen oieta rannan tuntumaan. Heitto ja pari askelta alapäin. Näin etenin noin puoleen väliin virtaan kun kala nappasi kiinni. Ei ollut mikään suuri kala ja hetken rimpuilun jälkeen se pääsi irti perhostani. No, tuosta oli hyvä jatkaa alaspäin. Pienen ajan kuluttua siima oikesi jälleen ja tällä kertaa kala pysyi kiinni. Red Tag oli pettänyt noin 20-25cm taimenen jonka sain ylös saakka. Tietty päästin poikasen takasin kasvamaan, ja kalan saatuani lähdin hyvillä mielin kotiin.

Tämän reissun antia oli ensimmäinen kala Vaajakoskesta, ja ensimmäinen kala Red Tagilla. Luottamus sekä paikkaan että perhoon kasvoi roppakaupalla tuolla reissulla.

Hilmonjoki 11.6.2008

Lähdin nuoremman poikani kanssa kalareissulle Kannonkosken Hilmonjoelle. Kannonkosken K-Kaupasta otimme eväiden lisäksi kuuden tunnin kalaluvat, klo 17-23. Tuttavani oli vastassa K-kaupalla ja ostosten jälkeen lähdimmekin Hilmonjoelle.














Poikani ja Hilmonjoki kioskilta alavirtaan.

Hilmonjoen "kioskin" luona söimme ensin eväitä, paistettiin makkaraa ja tutkailtiin hieman jokea ja karttaa. Päätimme keskittää kalastuksen sillä kertaa ihan kioskin ympäristöön jo senkin vuoksi, että voitiin hieman tarkkailla poikaani tapaturmien varalta. Makkaroita mutustellessa katselimme kuinka vesiperhoset lenteli ja ajattelimme ajankohdan sopivan hyvin pupa kalastukseen.

Itse laitoin pupan kiinni ja menin lähellä olevalle hitaammin virtaavalle osuudelle. Eipä kelvannut pupani, joten vaihdoin sen Nelson Caddicseen. Näin parissakin kohdassa pintovia kaloja ja neppailinkin perhoa niiden eteen. Joitakin perhon upotuksia tuli, mutta mitään ei tarttunut kiinni. Siirryin pikku hiljaa jokea alaspäin. Ennen siltaa olevalla "suvannolla" näin myös pintovia kaloja. Tarjoilin Nelsoniani niiden eteen, muttei kelvannut. Liikkeellä oli paljon myös kellertäviä päivänkorentoja, joten vaihdoin perhon kellanoliiviin päivänkorento jäljitelmään. Semmoiseen yksinkertaiseen pinturiin, jossa on vain normaali häkilä, ohut runko ja pitkähkö pyrstö, sidottu #12 koukkuun. Eipä montaa heittoa tarvinnut heittää kun taimen nousi perhoon ja tarttui siihen kiinni. Oikeastaan tämä kesä on ensimmäinen kesä perhokalastus urallani, kun jotain ymmärrän hyönteisistä ja niiden yhteydestä kalojen ravintoon. Tuli voitonriemuinen tunne kun havainnot kalojen ravinnosta siirtyi perhon valintaan ja sen seurauksena sai nopeasti kalan. Juuri saman perhon olin opettanut sitomaan kaverilleni paria päivää aiemmin.














Hilmonjoki kioskilta ylöspäin.

Kävin kioskin yläpuolisen suvannon niskan onkimassa ja sieltä lähdin alas päin, mutta sillä osuudella ei pahemmin ollut tapahtumia. Perhot vaihtui ja tuntui, ettei oikein mikään kelpaa. Välillä sentään joku taimen kävi tönimässä perhoa tai upottamassa pintaperhon. Kioskin luona heitellessäni perholiivieni taskusta putosi siimapakka jossa oli perukesiimat ja kärkisiimat nipussa, jokeen. Rynnistin niiden perään ja puiden lomasta aina välillä tarkkailin missä siimat oli menossa. Kosken kohdalla ne meni karkuun, mutta onneksi niiden vauhti oli aika hiljainen alapuolella olevassa suvannossa. Juoksin sillan yli suvannon alle ja kahlasin keskelle jokea odottamaan siimoja. Ei niitä sieltä tullut ja mielessäni kirosin että oliko ne jo ehtinyt mennä siitä. Se olisi ollut niiden siimojen menoa. Lähdin kahlaamaan jokea ylöspäin ja siimat olikin jäänyt johonkin oksaan kiinni suvannon alla. Eli loppujen lopuksi sain kuin sainkin siimani takaisin.

Ilta alkoi hämärtymään ja poikakin hieman väsymään sen myötä. Välillä kävin pojan kanssa syömässä evästä ja pystytin teltan, tarkoituksena oli olla yötä joella ja aamulla lähteä takaisin kohti Jyväskylää.

Joitakin pikku taimenia sain illan mittaan, mutta mitään ihmeempiä tapahtumia ei minulla ollut. Kaverilla oli alapuolen suvannossa tarttunut pieneen mustaan uppoperhoon hyvän kokoinen taimen. Taimen veti siimaa ulos kelalta vaikka jarru oli kuitenkin jonkin verran tiukalla. Itselläni samaan aikaan oli noin 20 cm taimen kiinni hieman ylempänä ja hyvin pystyin seuraamaan kaverini touhuja. Yhtäkkiä vapa oikeni ja kala pääsi irti. Kysyin että katkesiko siima. Koukku oli oiennut. Kaveri totesi vaan että oli hyvä opetus koukuista. Itselleni oli hieman samankaltainen kokemus viime kesänä Ii-joelta kun harjus oli oikaissut perhoni koukun. Hetken suvannossa heittelin vesiperhosen larvalla, saaliiksi sain särjen, ja ajattelinkin rauhoittaa suvannon jotta kaverini saisi vielä hieman myöhemmin kokeilla sitä taimenta.

Lähdin ylävirralle päin, siimassani oli kiinni vihertävä pupa. Taas suvannon niskalta alaspäin ja mitään tapahtumia ei ollut. Menikö nämä edellisenä päivänä sitomani pupat aivan hukkaan, koko iltana ei ollut tullut niihin yhtään tärppiä... Vaihdoin mustaan koskikorennon nymfiin. Suvannon alla olevassa mutkassa perhoon tarttui joku hieman paremman kokoinen taimen, mutta lyhyen rimpuilun jälkeen se pääsi karkuun. Tuskin sekään olisi ollut mittakala kuitenkaan.

Vähän ennen lupa-ajan sulkeutumista kaveri tuli vielä poikani ja mun luokse ja kertoi alempana olevasta suvannosta ja siitä kuinka sieltä oli tullut paljon taimenen poikasia. Mentiin sinne ihan sen takia, että poikani olisi virvelillään saanut sieltä jonkin kalan. Ei tullut pojalle kalaa, heittäminenkin on vielä vähän hakusessaan hänellä, eikä poika jaksanut kovin kauaa yrittääkään. Itsekin tarjoilin hetken aikaa mustaa pikkuperhoa, siihen ei tullut tapahtumia. Kun poikani ei enää jaksanut yrittää, otin hänen virvelin ja heittelin vähän aikaa. Jonkin ajan kuluttua joku pikkutaimen kävikin kokeilemassa mustaa, punaisilla pilkuilla varustettu Vibraxia, muttei tarttunut kiinni.

Menimme iltapalalle, keittelimme kahvit ja ynnäilimme päivän tapahtumia. Kerroin jostakin nalle puh -perhostani joka oli jäänyt pohjaan. Siitä sitten tuli mieleen että hyvässä perhonsidonta opissa kaverini on kun pintaperhot jää pohjaan...

Kaverini lähti tuttavansa mökille ja me painuttiin pojan kanssa telttaamme nukkumaan, nukuttiin yö hyvin ja aamulla suuntasimme kotiin.

Reissusta jäi kaiken kaikkiaan positiivinen kuva, vaikkei ruokakalaa tällä kertaa saatukaan. Paikka oli hieno, joki sopivan kokoinen, joku suurempikin kala oli sentään kiinni ja pikkukaloja tuli mukavasti. Myös onnistumiset perhovalinnoissa oli positiivisia.

Rutajoki 5.6.2008

Rutajoen putous alajuoksulla. Tässä ei kalastus ole vielä sallittua.

Toivakan Rutalahdessa oli 4H-kerhon tapahtuma, jossa seuramme puitteissa olin esittelemässä perhokalastusta ja opettamassa heittelyn jaloa taitoa nuorille - ja vähän vanhemmillekin. Sopimukseen kuului tietenkin, että esittelijät saivat jäädä kalastamaan Rutajoelle tapahtuman päätyttyä. Esittelyn päätyttyä suuntasinkin hieman ylemmäksi jokea, josta kalastusalue alkaa. Siinä oli mukavaa pientä jokea, paljon kivenhuopeita ja pikku putouksia. Sidoin siiman päähän vesiperhosen larvaa matkivan perhon ja aloin laskea sitä veteen. Olin tuntevinani pienen nykäisyn siiman päässä, ravistelin vielä siimaa selväksi vavasta ja kun olin sen saanut selvitettyä, aloin vetämään siimaa heittoon. Vavassa tuntuikin siiman kiristyessä hieman kovempi vastus, ja pienen väsyttelyn jälkeen haavissa olikin noin 30 cm taimen. Päästin sen tietenkin takaisin. Pikku hiljaa etenin jokea alapäin larvoineni ja pieneltä pätkältä tuli useita noin 15 cm pitkiä taimenen poikasia. Oli ilahduttavaa huomata, että luonnonkalakanta oli näinkin suuri.

Lähdin tuolta puromaiselta osuudelta hieman ylemmäksi ja siellä olikin lupaavan näköinen suvanto. Mäeltä katsoessani rannalla näkyikin pieniä tuikkeja, eli kalaa ilmeisesti suvannossa oli. Kävelin vielä ylemmäksi ja lähdin hieman suvannon yläpuolelta kalastelemaan koskea alaspäin. Joitakin tärppejä tuntui vavassa, mutta mikään kala ei jäänyt kiinni. Suvannosta ei tullut mitään, mutta siellä kahlatessani, huomasin aivan suvannon alapäässä olevan kiven edessä olevan lupaavan montun - ajattelin palata siihen paluumatkalla.















Jokea suvannon yläpuolella.

Kun lähdin suvannolta, kävelin ylävirtaan ja tulin sillalle joka meni joen yli. Siitä alkoi aika pitkä suvantoalue, jonka rantoja pitkin kävelin polkua pitkin. Suvannossa näyttikin olevan ihan hyvä heittopaikka ja seurailin suvantoa. Siellä mulahtelikin lupaavan oloisesti ja kokeilin paria kolmea pintaperhoa. Kerran kala taisi upottaa perhon, mutta mitään ei tullut. Lähdin eteenpäin. Tapasinkin toisen kerholaisemme ylempänä olevilta koskilta, ja hyvin saman tapaisia oli hänenkin saaliinsa. Pikku taimenia oli tullut kymmenkunta, mutta kummempia saaliita hänkään ei ollut saanut. Etenimme postilaatikolle saakka ja kaveri lähti sen yläpuoliselle koskelle. Minä jäin postilaatikon luona olevalle hitaammalle joen pätkälle, siinä kun näytti taas pintovan kaloja. Tarjoilin mehukkaan näköisiä 'Parachute Adamseja' ja 'Nelson Caddicsia', mutta ei tuntunut oikein hyvin kelpaavan. Sielläkin joku perhon upotus oli, ei sen kummempaa. Sidoin siiman päähän edellisenä päivänä sitomani pupan ja mielessäni ajattelin, että nyt kyllä tällä otan kalan joesta. Ei montaa heittoa tarvinnut heittää kun vavan päässä tuntui tärppi ja kala oli kiinni - särki. Ensimmäinen perholla saamani särki. Mieleeni tuli, että alempanakin olevat mulahdukset oli särkien aikaan saamia.

En ollut juonut koko päivänä ja päivä oli varsin lämmin. Kuutisen tuntia olin ollut jo joella, joten alkoi olla melkoisen kova jano. Ajattelin jo luovuttaa ja lähdin takasin alavirralle ja autolle. Matkaa sinne oli kuitenkin pari-kolme kilometriä. Joen yli menevällä sillalla tapasin virvelillä kalastavan pojan ja kysyin oliko saanut mitään. Hän kertoi, että tuossa suvannossa oli saanut pari kirjolohta juuri vähän aikaa sitten. Viikon aikana niitä oli tullut kymmenkunta. Silloin tajusin, että ne mulahtelijat olivat niitä kirjolohia. Lähdin takaisin suvannolle, paikkaan josta ei oikein pystynyt edes heittämään ja sidoin siiman päähän pinkillä kuulalla varustetun valkoisen mini-liitsin. Sain sen jotenkin viskattua jokeen ja nyin sitä pienin vedoin itseeni päin. Perho nousi pintaan vedolla ja melko nopeasti upposi syvemmälle kun vedon lopetin. Siima oli jo melkein kokonaan sisällä ja vavalla vetelin sitten edessäni liitsiä edes takaisin. Kirjolohen kylki vain välähti kun se kelpuutti liitsini. Pienen väsyttelyn jälkeen kirjolohi olikin haavissani. Hyvä, ruokakala tuli. Ajattelin "ottaa" vielä toisenkin kirjolohen, luvalla kun sai kaksi lohikalaa ottaa. Heittelin pienen hetken, mutta jano vei voiton miehestä.

Paluumatkalla kävin nopeasti kopasemassa sen kiven edustan montun. Ei sinne niin helposti päässytkään huomaamatta, en tiedä oliko siellä kalaa, mutta ainakaan en siitä mitään saanut. Pienen rymyämisen jälkeen onnellinen kalamies lähti Rutajoelta kirjolohi kalalaukussaan. Joki antoi itsestään varsin positiivisen kuvan - voi olla, että vielä jossain vaiheessa palaan sinne!