Illansuussa kävin sitten Vaajakoskella kokeilemassa tuota tänään sitomaani hiiriperhoa. Ennen lähtöä poimin mukaani myös "lohiperhoni", toisin sanoen kaksi puista perhorasiaa, joissa on mielestäni hieman arvokkaampia perhoja. Rasiat ikään kuin on riittävän hyvät noille klassisille sidoksille. Rasioihin olen sitonut lohiperhoja, Jock Scott, Black Doctor, Blue Charm, Unelma... mitä kaikkia niitä onkaan. Lisäksi keväällä intouduin sitomaan wanhoja suomalaisia taimenperhoja. Niinpä siis nekin oli mukana. Alkuunsa laitoinkin uppoperukkeen päähän Erkki Norrelin Bridge S:n. Kokeilumielessä lähinnä. Heittelin alkuunsa niemen nokassa tulipaikan niemessä, ylempänä kun oli muita kalastajia. Sen huomasin, että perho uppoaa todella hyvin tuolla perukkeella. Niemen nokasta ei tullut mitään, ja eräs kalamies kun tuli haavimaan hieman alle 50 cm:n taimenta, vedin siimani sisään, että hän pääsee sujuvasti ohitseni. Rupattelimme niitä näitä ja kaverinikin ehti paikalle. Menin niin ylös kun siinä saa mennä ja aloin heittelemään virran poikki. Pikku hiljaa pidensin siimaani ja kun siima oli täydessä rullaus pituudessa, aloin mennä pari askelta kerrallaan alavirran suuntaan. Kun olin vetämässä perhoa syvyyksistä heittoon, siihen nousi joku 40 cm:n taimen, mutta se iski ohi. Hetken kalasteltuani yritin nostaa perhoa heittoon, niin siihen oli tarttunut joku pienempi taimen, joka onneksi pääsi irti jo vedessä. Olin yllättynyt klassikon vetovoimasta.
Joessa käynyt Erkki Norrelin Bridge S.
Bridge S:n jälkeen tulikin hiiriperhoni vuoro. Se näytti uivan oikein hyvin ja olin heti uskoa täynnä tuota perhoa kohtaan. Kaverini souti toiselle puolelle ja minä menin sillan kautta sinne. Samalla kun pääsin rantaan, alkoi sataa. Siinä sitten kökötin sillan alla sateen suojassa, ja siinä kun ei saa kalastaa, hiiriperhon testaus jäi melko vähälle. Sade sotki suunnitelmat pahemman kerran. Kaverini, jolla oli hieman parempi sadevarustus mukana, testaili kyllä hieman perhoa, mutta mitään sillä ei neitsytmatkallaan tullut. Lähdin kotia kohti sillan yli ja vielä kävin kokeilemassa vähän perhoa toisella rannalla, mutta tällä kertaa jäin ilman saalista. Niin hyvin tuo hiiriperho kyllä ui, että melko varmasti se päätyy siiman päähän vielä tänä kesänä toisaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti