Kaverini tuli taas veneellä ja meni toiselle rannalle. Kiersin sillan kautta myös sinne ja menin veneeseen, siellä kun ei rannalta saa kalastaa niin pitää köyttää vene rantaan ja kalastaa veneestä. Laitoin isomman tinselin siiman päähän ja aloin heitellä veneestä, pikku hiljaa pidensin siimaa ja alavirran puolella olevien oksien vierustalta joku kala kävi haukkaamassa tinseliä, muttei jäänyt kiinni. Olisiko haukannut vain pyrstöstä ja perho varmaan lähti vastaiskussa sen suusta. Sen jälkeen ei oikein mikään tuntunut kelpaavan ja rauhoitimme paikan hetkeksi. Katselin rasiaani miettien, että minkäköhän perhon sitä seuraavaksi laittaisi uimaan. Valitsin perhonsidonta kurssilla tehdyn simppuzonkkerin. Noh...zonker suikale oli mutkalla ja karvat sojottivat minne sattuu kun perho oli kuivana. Heitin sen jokeen ja perho kellui muodottomana karvamöykkynä veden pinnalla. Siiman kiristyessä perho upposi ja silloin tärähti! Voi olla että kala otti perhon päästäisenä tai jonain muuna veteen pudonneena pikkujyrsijänä. Vapa luokilla väsytin kalaa jonkun minuutin - alussa kala veti jonkin verran siimaakin kelalta ja kalan väsyttyä kaverini haavi sen onnistuneesti veneeseen. Taimen tuli, komea, ehjä eväinen 42 cm:n kala. Hieman harmitti kun tuolla Vaajakoskella on 50 cm alamitta taimenelle. Eihän siinä auttanut muu kuin päästää kala takaisin kasvamaan. Taisi olla perhokalastusurani tähän saakka suurin taimeneni.
Kalan väsyttelyä.
Taimen 42 cm
Jonkin aikaa kalastelimme vielä tuolla simppuzonkkerilla, valkoisella marabou muddlerilla ja tinseleillä, mutta sen enempää ei tapahtumia tämän illan aikana tullut. Soutelin laiturille ja hyppäsin pois kyydistä kaverin jatkaessa venesatamaan. Laiturin päässä joku mustalainen tai maahanmuuttaja perkasi 20 cm taimenta. Enpä tohtinut mitään mainita, mustalainen ja puukko kun on sen verran vaarallinen yhdistelmä...
Saattaapi olla, että lähipäivinä teen muddler hiiriä...mutta siitä lisää tuonnempana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti