Rutajoen putous alajuoksulla. Tässä ei kalastus ole vielä sallittua.
Toivakan Rutalahdessa oli 4H-kerhon tapahtuma, jossa seuramme puitteissa olin esittelemässä perhokalastusta ja opettamassa heittelyn jaloa taitoa nuorille - ja vähän vanhemmillekin. Sopimukseen kuului tietenkin, että esittelijät saivat jäädä kalastamaan Rutajoelle tapahtuman päätyttyä. Esittelyn päätyttyä suuntasinkin hieman ylemmäksi jokea, josta kalastusalue alkaa. Siinä oli mukavaa pientä jokea, paljon kivenhuopeita ja pikku putouksia. Sidoin siiman päähän vesiperhosen larvaa matkivan perhon ja aloin laskea sitä veteen. Olin tuntevinani pienen nykäisyn siiman päässä, ravistelin vielä siimaa selväksi vavasta ja kun olin sen saanut selvitettyä, aloin vetämään siimaa heittoon. Vavassa tuntuikin siiman kiristyessä hieman kovempi vastus, ja pienen väsyttelyn jälkeen haavissa olikin noin 30 cm taimen. Päästin sen tietenkin takaisin. Pikku hiljaa etenin jokea alapäin larvoineni ja pieneltä pätkältä tuli useita noin 15 cm pitkiä taimenen poikasia. Oli ilahduttavaa huomata, että luonnonkalakanta oli näinkin suuri.
Lähdin tuolta puromaiselta osuudelta hieman ylemmäksi ja siellä olikin lupaavan näköinen suvanto. Mäeltä katsoessani rannalla näkyikin pieniä tuikkeja, eli kalaa ilmeisesti suvannossa oli. Kävelin vielä ylemmäksi ja lähdin hieman suvannon yläpuolelta kalastelemaan koskea alaspäin. Joitakin tärppejä tuntui vavassa, mutta mikään kala ei jäänyt kiinni. Suvannosta ei tullut mitään, mutta siellä kahlatessani, huomasin aivan suvannon alapäässä olevan kiven edessä olevan lupaavan montun - ajattelin palata siihen paluumatkalla.
Jokea suvannon yläpuolella.
Kun lähdin suvannolta, kävelin ylävirtaan ja tulin sillalle joka meni joen yli. Siitä alkoi aika pitkä suvantoalue, jonka rantoja pitkin kävelin polkua pitkin. Suvannossa näyttikin olevan ihan hyvä heittopaikka ja seurailin suvantoa. Siellä mulahtelikin lupaavan oloisesti ja kokeilin paria kolmea pintaperhoa. Kerran kala taisi upottaa perhon, mutta mitään ei tullut. Lähdin eteenpäin. Tapasinkin toisen kerholaisemme ylempänä olevilta koskilta, ja hyvin saman tapaisia oli hänenkin saaliinsa. Pikku taimenia oli tullut kymmenkunta, mutta kummempia saaliita hänkään ei ollut saanut. Etenimme postilaatikolle saakka ja kaveri lähti sen yläpuoliselle koskelle. Minä jäin postilaatikon luona olevalle hitaammalle joen pätkälle, siinä kun näytti taas pintovan kaloja. Tarjoilin mehukkaan näköisiä 'Parachute Adamseja' ja 'Nelson Caddicsia', mutta ei tuntunut oikein hyvin kelpaavan. Sielläkin joku perhon upotus oli, ei sen kummempaa. Sidoin siiman päähän edellisenä päivänä sitomani pupan ja mielessäni ajattelin, että nyt kyllä tällä otan kalan joesta. Ei montaa heittoa tarvinnut heittää kun vavan päässä tuntui tärppi ja kala oli kiinni - särki. Ensimmäinen perholla saamani särki. Mieleeni tuli, että alempanakin olevat mulahdukset oli särkien aikaan saamia.
En ollut juonut koko päivänä ja päivä oli varsin lämmin. Kuutisen tuntia olin ollut jo joella, joten alkoi olla melkoisen kova jano. Ajattelin jo luovuttaa ja lähdin takasin alavirralle ja autolle. Matkaa sinne oli kuitenkin pari-kolme kilometriä. Joen yli menevällä sillalla tapasin virvelillä kalastavan pojan ja kysyin oliko saanut mitään. Hän kertoi, että tuossa suvannossa oli saanut pari kirjolohta juuri vähän aikaa sitten. Viikon aikana niitä oli tullut kymmenkunta. Silloin tajusin, että ne mulahtelijat olivat niitä kirjolohia. Lähdin takaisin suvannolle, paikkaan josta ei oikein pystynyt edes heittämään ja sidoin siiman päähän pinkillä kuulalla varustetun valkoisen mini-liitsin. Sain sen jotenkin viskattua jokeen ja nyin sitä pienin vedoin itseeni päin. Perho nousi pintaan vedolla ja melko nopeasti upposi syvemmälle kun vedon lopetin. Siima oli jo melkein kokonaan sisällä ja vavalla vetelin sitten edessäni liitsiä edes takaisin. Kirjolohen kylki vain välähti kun se kelpuutti liitsini. Pienen väsyttelyn jälkeen kirjolohi olikin haavissani. Hyvä, ruokakala tuli. Ajattelin "ottaa" vielä toisenkin kirjolohen, luvalla kun sai kaksi lohikalaa ottaa. Heittelin pienen hetken, mutta jano vei voiton miehestä.
Paluumatkalla kävin nopeasti kopasemassa sen kiven edustan montun. Ei sinne niin helposti päässytkään huomaamatta, en tiedä oliko siellä kalaa, mutta ainakaan en siitä mitään saanut. Pienen rymyämisen jälkeen onnellinen kalamies lähti Rutajoelta kirjolohi kalalaukussaan. Joki antoi itsestään varsin positiivisen kuvan - voi olla, että vielä jossain vaiheessa palaan sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti