Tänään kaverini soitti ja pyysi Vaajakoskelle kalaan. Oli ollut kuulemma edellisenä iltana melkoinen hurlumhei - kalat olivat olleet todella aktiivisia ja ajanut pikkukaloja takaa oikein kunnolla. Eli ei muuta kuin "kotikoskelle" kalaan.
Ilta kuuden aikoihin pistin Hiacen parkkiin Naissaaren parkkipaikalle, kokosin perhovavan, valitsin kalalaukustani mukaan otettavan perhorasian, perholiivit päälle, haavi roikkumaan liivistä ja baanalle...siis koskelle piti sanoman.
Tinseli oli kuulemma ollut kova sana edellisenä päivänä, joten kaivoin rasiastani jonkinlaisen tinselin kuvatuksen ja sidoin sen siimani päähän. Heittelin kauemmas ja lähemmäs, mutta mitään tapahtumia ei tullut. Rannalla kokeilin muutamaa erilaista tinseliä, valkoista marabou muddleria ja jotain oranssia streameria, jota en muista edes sitoneeni. Mistä lie ilmestynyt rasiaani. Taisin kokeilla Nalle Puhiakin jossain vaiheessa. Kaverini tuttu tuli noukkimaan kaverini veneeseen ja he menivät toiselle puolelle virtaa, köyttivät veneen kiinni ja alkoivat heittelemään. Eipä aikaakaan kun kaverillani oli kiinni semmoinen 40-45 cm taimen. Takaisinhan se oli päästettävä, alamitta kun tuolla Vaajakoskella on 50 cm taimenelle.
Kaverini tuttu lähti ja saimme veneen käyttöömme. Menimme takaisin toiselle puolelle, heittelin tinseliä ja paria pikkuperhoa. Kerran taisi taimen yrittää tinseliini, mutta iski ohi. Ja tuntui myös että pikku mustaan "Ekin perhoon" kävi joku kopasemassa. Kaverini heitteli tinseliä ja saikin vielä toisen 40-45 cm taimenen. Soutelimme vähän aikaa virrassa - tai kaverini souti ja mä heittelin perholla - mutta mitään ei tullut. Kaverilleni riitti, hänellä kun on aikainen herätys seuraavana aamuna. Itse jäin rannalle vielä kalastelemaan.
Seurailin hieman virtaa ja huomasin aivan rannan tuntumassa pintakäyntejä. Jonkin korennon kala poimi pinnalta. Ajattelin niiden olevan harjuksia. Tarjosin Nelson Caddista - ei kelvannut. Jatkoperä päivänkorento - ei kelvannut. Parachute Adams - pari "upotusta" tuli perhoon. Katselin rasiaani ja mietin mitä ihmettä noille tarjoaisin. Red Tag! Monen mielestä paras harjusperho. Minä tosin en Red Tagilla ollut vielä koskaan saanut mitään, rehellisyyden nimissä pitää kyllä huomauttaa, etten juurikaan ole kokeillutkaan. Eli Red Tag siiman päähän. Menin kalastusalueen rajalle ja ajattelin kalastaa alueen tarkkaan. Heitin siiman aina poikkivirtaan ja annoin sen oieta rannan tuntumaan. Heitto ja pari askelta alapäin. Näin etenin noin puoleen väliin virtaan kun kala nappasi kiinni. Ei ollut mikään suuri kala ja hetken rimpuilun jälkeen se pääsi irti perhostani. No, tuosta oli hyvä jatkaa alaspäin. Pienen ajan kuluttua siima oikesi jälleen ja tällä kertaa kala pysyi kiinni. Red Tag oli pettänyt noin 20-25cm taimenen jonka sain ylös saakka. Tietty päästin poikasen takasin kasvamaan, ja kalan saatuani lähdin hyvillä mielin kotiin.
Tämän reissun antia oli ensimmäinen kala Vaajakoskesta, ja ensimmäinen kala Red Tagilla. Luottamus sekä paikkaan että perhoon kasvoi roppakaupalla tuolla reissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti