Valoa kansalle!

Tänään vihdoin sain ryhditäydyttyä sen verran, että asensin tuon jo jonkin aikaa sitten ostamani työvalaisimen perhonsidontahuoneeseeni. Nyt näkee sitoa, kun kaksi 150cm loisteputkea valaisee pöytää reilun metrin päästä.















Nyt riittää valo tarkempaankin sidontaan. Joku saattaisi mainita jotain työpöydän siisteydestä...


Tänään myös tuli jälkitoimitukseen jäänyt studioni! Nyt perhojen kuvat - ainakin valoisuuden osalta - paranevat. Sehän ei tietenkää todista sitä, että itse perhot tulisivat paremmiksi tai paremmin sidotuiksi. Studio vaikuttaa oikein pätevältä ostokselta hintaansa nähden. Ainoa pikku miinus on se, että lamppuja saa pitää maksimissaan 10 minuuttia kerrallaan päällä. Tosin siinäkin ajassa ehtii ottaa jo monesta perhosta kuvan jos kuvaustilanteen valmistelee huolella. Voisi olla myös kerhoille kelpo hankinta, jos kerhoissa on innokkaita valokuvaajia tai opetusmateriaalin tekijöitä.















The Studio valmiina tositoimiin!


Eilen sidoin viisi kappaletta Royal Wulff -perhoja ja niistä yksi sai kunnian olla ensimmäinen kuvattava. Pitänee noita studion takakankaassa olevia vekkejä yrittää hieman oikoa. Takakankaita on neljää eri väristä; sininen, valkoinen, punainen ja musta.



















Ensimmäinen studiossa kuvattu perho.

Perho- ja rakenteluaikeita

Tässä pikku hiljaa alkaa poltteet kasvamaan taas tuonne sidontahuoneen suuntaan. Töissä on ollut sen verran kiireistä, ettei vaan ole oikein jaksanut nyt panostaa tuohon perhonsidontaan. Kesällä kuulin kehuja Super-Pupasta (=Superpuppan), pitänee niitä joku kymmenen sitoa eri väreissä. Ensi kesänä sitten saa nähdä, tuleeko niillä kalastettua. Tämä kun on siitä hassu laji, että ne tutut "hyviksi koetut" perhot tuppaavat aina päätymään siiman päähän ja nuo itselle oudommat perhot jäävät sitten vain rasian koristeeksi...

Eilen koin mukavan yllätyksen, kun Jukka haki yhden Hässäkän perhokalastusoppaaseen kuvattavaksi. Sain lahjakortin Perhokolmioon kiitoksena aktiivisesta osallistumisesta seuramme nuorisotyöhön. Sillä saakin mukavasti sidontatarvikkeita tai jotain muuta perhokalastukseen liittyvää ostettua Perhokolmiosta.

Tänään voisi olla myös se päivä, jolloin vihdoin asennan työpöytävalaisimen tuonne askarteluhuoneeseen. Olen ostanut jo kauan aikaa sitten kaksiputkisen 150 cm pitkän loisteputkivalaisimen aivan tuota tarkoitusta varten. Luulisi valon ainakin riittävän mihin vaan tarkkaan työskentelyyn... Lampun asennuksen jälkeen saisi yläpohjaankin jonkinlaiset eristeetkin kun lampun johdon saisi vedettyä jakorasialle. Huomasin nimittäin viikonloppuna ulkorakennuksen vintillä könytessäni, että kosteussulkumuovin sisäpintaan on tiivistynyt kosteutta. Sinänsä ihan itsestään selvä asia, se kun on sisäkaton kylmällä puolella nyt kun eristeitä ei ole. Pitäsi vielä surauttaa huoneen seiniin pari 125 mm:n reikää, jotta saisi ilmanvaihdon toimimaan siellä.

Vaajakoski 30.11.2008

Tänään siis suunnitelmien mukaan tuli Vaajakoskella käytyä. Lähdimme noin 11.30 kalaan ja lopettelimme klo 15.00 jälkeen. Pikkunymfejä kokeiltiin ensin, mutta vaikka pari todella hyvän kokoisia harjuksia kävikin pinnassa, ei meidän nymfit niille kelvanneet. Uitin myös Hässäkkää ja Zulua, isompia nymfejä, pieniä eri värisiä nymfejä ja vähän vaikka mitä pikkuötökän jäljitelmää, mutta kun ei niin ei... Aikansa olimme veneellä, mutta lopulta lähdimme maihin. Liekkilän edessä heittelimme perhoja. Mulle ei tullut mitään tapahtumia, mutta Jaska onnistui lopulta tartuttamaan noin 30cm harjuksen oranssipäiseen liitsiin. Menimme koittamaan hieman alempaa niemen kärjestä, mutta siellä ei tapahtumia tullut. Tulin takaisin Liekkilän edustalle ja laitoin Iijoen sinisen streamerin toiveena harjus. Ei tullut koko reissulta mulle mitään. Jaska sen sijaan toi näytille vielä reilu 40cm taimenen joka alamittaisena pääsi takasin jokeen. Taimen oli tarttunut samaiseen oranssipäiseen liitsiin. Pitänee vissiin tehdä muutamia oranssipäisiä liitsejä ja ehkä vielä tänä syksynä käydä kokeilemassa olisiko Ahti anteliaampi ensi kerralla.

Perhokalastajan talvihorros

Olen ilmeisesti vaipunut pieneen horrokseen kalastuksen suhteen näin talven kynnyksellä. Tulihan tuossa parisen viikkoa sitten tehtyä parikymmentä pikkuperhoa; kymmenen "pöpöä" ja kymmenen piskuista mustaa larvaa riikinkukko thoraxilla.

Taisi olla viime viikolla kun sidontapenkki alkoi köhimään ja lopulta yskäisi 20 Hässäkkää leuoistaan. Hiljaista oli työrintamalla ja tuumailin menneen kesän perhoreissuja ja perhoja, joilla kaloja oli tullut. Huomasin, että edelliskesän hittituotteen - Hässäkän - uittaminen oli jäänyt liian vähälle. Voi tosin olla, että edelliskesänä Hässäkkä oli siksikin hittituote, koska en osannut muita perhoja juurikaan sitoa. Silloinkin tein Hässäkät normaalilla pyrstöllä kun oikeassa reseptissähän se on kaksihäkiläinen. Pyrstönä on vain yksi Flashabou -suikale. Hässäkkähän on Aarne Karjalan kehittämä perho. Perho ei sinänsä ole mikään jäljitelmä, vaan siihen on kerätty hyväksi havaittujen eri perhojen ominaisuuksia yhteen. Ja näin noista hyvistä perhoista yhdistelemällä sitten tuli erinomainen perho. Ensi kesänä kyllä aion sitä liottaa tämänkin kesän puolesta.
















20 Hässäkkää. Erinomaisia perhoja, joita ensi kesänä täytyy muistaa uittaa.


Jaskan kanssa ollaan streamereita sidottu. Käden tervehtymisen myötä siis "sidontakoulu" on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Musta liitsi ja tinseli sidottiin viime viikolla ja tällä viikolla vuorossa oli simppuzonkkeri. Samalla tutkittiin Iijoen karttoja ja kas...huomattiin, ettei kalastusalue yläpäästään olekaan loppunut siihen, mihin luultiin. Niskakoskea emme siis ole vielä edes nähneet. Samalla suunniteltiin ensi kesän reissua Iijoelle ja taidetaanpa poiketa myös Ohtaojalla ja Oudonjoella samalla reissulla. Semmoinen viikon-puolentoista reissu olisi siis sinne ensi kesänä tarkoitus tehdä.

Olen huomannut, että minulla on outo suhde tuohon Iijokeen. En voi varsinaisesti sanoa, että mihinkään muuhun kohteeseen minulla olisi niin kova kaipuu kuin tuonne Taivalkosken seudulla olevalle Iijoen koskikalastusalueelle. Sieltä on paljon hyviä muistoja. Edellisenä kesänä kun kaverini ei yllättäen lähtenytkään sinne "hyttysten syötäväksi", lähdin joelle itsekseni. Hurautin Hiacellani (4x4) Saarikosken törmälle ja sain ensimmäisen kalan itse tekemälläni perholla. Olin ehtinyt kalastaa noin kymmenen minuutin ajan. Nuo Iijoen maisemat ovat todella upeita. Siellä kyllä sielu lepää. Muutenkin Iijoen kalastus on ollut onnistunutta lähes joka päivä kun siellä olen ollut. Kukapa kalamies ei sinne kaipaisi? Ehkä koen sen jonkinlaiseksi kotikoskekseni, vaikka sinne onkin Jyväskylästä matkaa aika tarkalleen 500km.

Samana kesänä tuli vietettyä vielä toinenkin viikko Taivalkosken maisemissa. Silloin puolessa välissä viikkoa tuli Jouni sinne bussilla. Noudin miehen Taivalkosken Shelliltä ja painuttiin korpeen. Taisi olla Jounillekin mukava reissu. Tuli taimenta ja harjusta ihan virvelipelilläkin.

Noniin...ajatukset takaisin Jyväskylään. Jaska oli tänään käynyt Vaajakoskella kalassa ja saanut pienillä #16 koon koukkuihin sidotulla Zug Bug -nymfillä pari mittaharjusta. Perho löytyy Perhonsitojan Kirjasta. Soiteltiin ja sovittiin, että huomenna poiketaan koskella kahdestaan. Itse asiassa olin suunnitellut, etten enää taimenen rauhoituksen jälkeen pahemmin kalassa kävisi, mutta pitäähän sitä ehkä käydä vielä kokeilemassa. Jotenkin tuntuu, että perhokalastus hyönteisjäljitelmineen sopii paremmin kesään. Huomasin, että eihän mulla paljoakaan noita noin pieniä nymfejä ollut, joten tein kymmenen pikkunymfiä tässä illansuussa. Yksi yritelmä oli juurikin tuo Zug Bug, mutta noin pieneen koukkuun ei oikein tuota painotusta olisi kannattanut laittaa kun perhosta sen johdosta tuli "pyöreähkö". Kolme Pheasant Tailia sidoin ihan "suomalaisen" fasaanin perssulan siikasista ja joitakin lähinnä GRHE-johdannaisia nymfejä. Pitänee tässä illalla vielä kasailla joitain perhoja yhteen rasiaan, jonka sitten otan tuonne Vaajavirralle mukaan.
















Pikkunymfejä. Tulitikku hieman mittakaavaa antamassa.

Puuhastelua

Olenkin pitänyt pikku tauon niin kalasteluhommissa kuin blogin kirjoittamisessakin. Osittain jaksamattomuuttani, mutta myös osin pakosta. Kävi töissä nimittäin pari viikkoa sitten niin, että rojahdin välikaton läpi ja vasemman käteni värttinäluuhun tuli pieni murtuma kyynärpään paikkeille. Ei kättä tarvinnut onneksi kipsata, mutta hieman tuo särky ja rajoittuneet käden liikkeet on harrastuksia haitannut.

Mutta toki sitä jotain pientä on voinut käsi paketissakin tehdä. Oikeastaan jo ennen onnettomuutta lähdettiin Toivakasta Jukan veneellä Leppävedelle haukia pyytämään. Lähinnä vedettiin uistinta, mutta vähän myös heittelimme huonoin tuloksin. Aluksi menimme Humalalahdelle, mutta siellä oli niin paljon vesikasvillisuutta, ettei vetämisestä eikä oikein heittämisestäkään tullut mitään. Aikoninaan kävin Jaskan kanssa Humalalahdella keväällä ja silloin sieltä tuli kyllä muutamia haukia. Lumpeetkaan ei silloin vielä olleet ehtineet kasvaa ja uistimen vetäminen ja heittely oli helpompaa. Kehnosta alusta huolimatta kolme haukea ja yksi ahven tuli sitten lopulta tuolta selän puolelta kaislikoiden vierustoja uistellessamme. Suurin hauki oli noin 1,5kg:n luokkaa, ahven oli noin 25cm pitkä.

Sitten keskiviikkona meni se käsi. Oli todella tylsää vain olla käsi kantositeessä ja katsella telkkaria kaiket päivät, joten sunnuntaina pyysin Jukan puolestani pohjoisemmalle Leppävedelle minun veneelläni. Ajeltiin Metsolahteen ja käytiin Saviolla kääntymässä. Yhtään tärppiä ei vielä tähän mennessä ollut tullut. Mattilan leirikeskuksen palaneen saunan paikkeilla, juuri kun ajattelin ehdottaa välineiden ylösottamista, tärppäsi yksi pieni, noin 45cm hauki joka pääsi takaisin järveen. Ilta hämärtyikin jo kovaa vauhtia ja huristelimme kotisatamaan Kaunisharjuun.


KSPK:n kerhoilta 19.10.2008

Sunnuntaina oli Keski-Suomen Perhokalastajien kerhoilta, jossa Masi sidotti Keski-Suomen TOP5 perhot. Ne olivat Tinseli, Nalle Puh, Coddard Caddis, Vihreä larva ja GRHE kuulapäisenä versiona. Tosin tuota GRHE:tä en sitonut ajan puutteen vuoksi. Kyllä sidontajäljestä huomasi, ettei hetkeen ole sitonut ja tietty kipeä käsikin antoi oman ripauksensa sidontajälkeen... Pitänee taas kohta alkaa treenaamaan sidontaa oikein kunnolla. Nyt on taas tullut sijoitettua sidontatarvikkeisiinkin jonkin verran lähinnä streamer niskojen ja eri kokoisten ja väristen kuulien muodossa. Kerhoillassa sain myös palautettua seuran lohivehkeet ja tein mukavan satsin nalle puh dubbingia kerhon kahvimyllyllä. Siihenhän tulee 1/3 keltaista hyljettä, 1/3 oranssia hyljettä ja 1/3 jänisdubbingia. Noiden sekoittaminen käsin on sen verran ikävää hommaa, että ajattelin ottaa tekniikan avukseni.
















KSPK:n kerhoillan saldoa. Huomaa tinselin hieno puppelipää...kröh...


Lasten kalakoulu 20.10.2008

Maanantaina olikin sitten Lasten kalakerho keskustassa. Mentiin paikalle vähän ennen kuutta illalla ja laiteltiin sidontapenkkejä ja spigotteja valmiiksi. Alussa oli tarjoilua järjestetty mehun ja munkkien muodossa, joista liikeni meille ohjaajillekin. Paikalle tuli noin 30 innokasta lasta, joista 12 pääsi sitomaan perhoja.















Jukka opettamassa innokkaille oppilaille sidonnan saloja


Alkuperäinen idea oli, että aika oltaisiin jaettu ryhmä kolmeen osaan ja kaikki olisi päässyt kaikkiin pajoihin. Perhonsidontapajan lisäksi oli värikoukkujen teko ja solmu pajat. Tuossa perhonsidonnassa ensikertalaisilta meni kuitenkin niin paljon aikaa, että nämä perhonsitojat sitoivat tällä kertaa vain perhoja ja muut pääsivät sekä värikoukku- että solmupajaan. Jukka sidotti lapsilla ensin Pheasant tailin kuulapäisen version ja toisena yksinkertaisen jatkoperäpupan. Monet lapset oli ylpeitä omista tuotoksistaan ja vaikka yllättävän paljon ohjausta he tarvitsivatkin, kyllä sidoksista perhojen näköisiä tuli. Kahden viikon päästä sitten uudestaan lasten pariin touhuamaan!



















Kalakoulussa sidotut perhot; Pheasant tail nymph ja jatkoperäpupa

Ruunaan kosket 25.-28.9.2008

Torstai 25.9.2008

Aamulla puoli kahdeksan maissa Jukka tuli hakemaan minua. Määränpäänä tällä kertaa oli Ruunaan kosket Lieksassa, ajomatkaa sinne tulee noin 370 km Jyväskylästä. Lieksassa kävimme ostamassa hieman eväitä ja söimme paikallisessa ruokapaikassa, jossa oli hyvää ruokaa. Kahden maissa pääsimme majapaikkaamme Ruunaan Matkailun mökkikylään. Meille oli varattu riittävä, kuuden hengen mökki... Itse asiassa pääsin hieman jäniksenä matkaan. Reissu oli alunperin varattu Jukan työporukalle, mutta kolme muuta lähtijää olivat peruneet lähtönsä sinne. Tämä reissu majoitusten suhteen oli minulle melkoista luksusta, yleensä kun olen majoittunut telttaan kalareissuilla. Purimme tavaramme ja lähdimme kalaan kolmen maissa.














Ruunaan Matkailun mökki


Menimme alkuun Neitikoskelle. Siellä en aiemmin ollut käynytkään. Pari vuotta sitten tuli Ruunaalla pyörähdettyä, mutta silloin siitä ei jäänyt hirveän hyvää kuvaa. Neitikoskella oli leirintäalueen viereen tehty hyvin varusteltu kalastusalue. Kalastuslaitureille pääsee myös pyörätuoleilla, joten invalidit myös pääsevät sinne kalaan. Jukka hieman tiesi kertoa paikkoja, joten se helpotti uuden paikan kartoittamista. Muita kalastajia Neitikosken alueella oli muutamia.

Aurinko paistoi ja pientä ötökkää oli ilmassa. Näin myös jonkun vesiperhosen lentelevän tyynen pinnan päällä. Padon sillan yläpuolella näin kalojen pintovan, arvelin niiden olevan harjuksia ja niinhän ne olivat. Koon #16 Parachute Adamsilla sain kaikkiaan neljä alamittaista harjusta ja yksi harjus tuli #14 koon Nalle Puhilla. Ylemmän "turistikuution" alapuolella näin myös kalan pintovan ja tarjoilin sinne tuota edellä mainittua Parachute Adamsia. Kala otti kiinni ja yllätyksekseni se tarjoilikin hieman kovemman vastuksen kuin nuo 20 cm harjukset. Hetken rimpuilun jälkeen kala osoittautui noin 30 cm pitkäksi taimeneksi. Tietenkin päästin sekä harjukset, että taimenen takaisin kasvamaan.














Neitikosken pato


Menin kokeilemaan padon alapuolisen suvannon alta, olisiko sieltä tullut mitään. Jukka lähti niemen kärkeen kokeilemaan puolestaan onneaan. Kauaa en jaksanut lirkkiä suvannolta laskevaa uomaa ja lähdin Jukan perään. Jukka olikin tavoittanut mukavan 40 cm taimenen niemen reunaa laskevasta sivu-uomasta mustalla, punapäisellä Leechillä. Jukka lähti hieman ylemmäksi ja minä puolestani kokeilin saada kalaa tuosta sivu-uomasta. Kokeilin mustaa Marabou Muddleria, Salakka Muddleria ja mustaa Leechiä, salakka jäi pohjaan, muita tapahtumia tuosta sivu-uomasta en saanut.















Jukka ja Neitikosken 40 cm taimen

Aurinko alkoi painua mailleen ja lähdimme paistelemaan makkaroita grillipaikalle. Minä vahdin nuotiota, että saadaan makkarat paistettua kunnon hiilloksella ja Jukka meni kallioilta kalastelemaan padon alapuolista suvantoa. Suvantoon kuulemma nousee kirjolohia ja siinä niitä pitäisi olla. Makkaran paiston jälkeen meinasin jo luovuttaa, mutta iltahämärissä menin kuitenkin vielä sillalta heittelemään suvantoon perhoa. Pienen aikaa olin heitellyt ja kohta oranssa, muddler-päistä zonkeriani puraisi mukavan kokoinen kirjolohi. Menin raput alas haavi valmiina ja sainkin kalan haavittua itselleni. Kirjolohi oli varsin pulskassa kunnossa, pituutta sillä oli 47 cm ja painoa noin 1,7 kg.














Täydellinen makkarahiillos...
















Neitikosken Kirjolohi


Puoli kahdeksan maissa lähdimme Neitikoskelta ja olin varsin tyytyväinen ensimmäiseen päivään. Kokemukset olivat aivan toiset pari vuotta sitten olevaan reissuun. Kävimme vielä Neitikosken niskaa ihmettelmässä, mutta tuolla vedenkorkeudella sen kalastaminen ei kuulemma ollut oikein mielekästä. Lämpötila oli auton mittarin mukaan laskenut -1,5 asteeseen...

Iltasella paistettiin Jukan saama taimen ja syötiin se leipien päällä, saunottiin, katseltiin telkkaria ja mentiin nukkumaan.


Perjantai 26.9.2008

Perjantaiaamuna olikin pakkasta ilmassa. Lähdimme lähellä olevalle Siikakosken ja Murroonkosken alueelle. Kävelimme aluksi ylös, Murroonkosken alapuolisessa suvannossa olevalle saarelle. Siellä onnistuin jotenkin kummallisesti hukkaamaan tuon perhon, jolla olin tavoittanut kirjolohen Neitikoskelta. Kävelimme Murroonkosken niskalle. Siellä pintoi jokin kala, mutta sille ei oikein mikään tuntunut kelpaavan. Puuhun onnistuin tuollakin jättämään pari perhoa... Etenimme pikku hiljaa koskea alemmaksi ja rannalla näkyi kirjolohen perkuujätteet. Jotakin kalamiestä oli siis täälläkin onnistanut. Kalastelin loppuliukua vielä jollakin klassisella taimen perholla, olisiko ollut Huopana, joka sekin mystisesti sitten katosi siiman päästä...














Jukka kalastelemassa Murroonkosken niskaa


Menimme takaisin Patonivan yläpuoliselle suvantoalueelle. Joku sai veneestä uistimella kirjolohen virrasta. Itse yritimme suvannosta, siinä kun kävi pinnassa aina välillä jokin kirjolohi pyörähtämässä. Vaan eipä tänään tuntunut kirjolohille mikään kelpaavan. Sentään yhden, valitettavasti tälläkin kertaa alamittaisen harjuksen tavoitin tuolla tutuksi tulleella #16 koon Parachute Adamsilla. Iltapäivällä sateli vettä välillä hieman enemmänkin, mutta onneksi tällä kertaa oli kahluu housut jalassa ja päällä - näköjään - vedenpitävä takki.














Patonivan yläpuolinen suvanto


Illan hämärtyessä lähdimme jälleen mökille. Tämän päivän tuntemukset alkoivat hieman muistuttaa pari vuotta aiemmin olleita. Täytyy kyllä mainita, että positiivisempana asiana nyt oli sentään pintovat kalat. Näki, että jotakin elämää joessa oli. Lämpötila oli noussut noin 7 asteeseen.

Illalla valmistin edellisenä päivänä saamani kirjolohen ruuaksi. Tein Mummon Muussia ja kalasta medaljonkeja. Hyvää oli, vaikka suolaa olikin ripsahtanut hieman liikaa kalalle. Sidoin myös muutamia perhoja. Oliiveja Leechejä kaverini mukaan antamien mallien mukaan (toimivat kuulemma Ruunaalla) ja pari oranssia zonkeria hukkaamani tilalle. Jälleen saunottiin ja katseltiin telkkua.


Lauantai 27.9.2008

Lauantaina ajelimme Ruunaan koskien ylimmälle koskiosuudelle Paasikoski-Haapavitjan alueelle. Haapavitjan sillalta oli komeat näkymät jokeen, koski kohisi ja kosken nielu oli todella näyttävä näky. Alkuunsa kävelimme jälleen "ylös", Paasikosken niskalle. Niska näytti kalaisalle paikalle, mutta mitään elämään viittaavaa sieltä ei löytynyt. Paasikoski olikin hieman hankalasti kalastettavaa aluetta ja se oli nopeasti käyty läpi. Poikkesimme kahvilla Haapavitjan laavulla ja jatkoimme matkaamme alas päin. Larvastelin Haapavitjan virran reunaa, mitään tapahtumia ei tullut, mutta viisi perhoa onnistuin jättämään pohjaan tuolla matkalla. Joku voisi sanoa, että hyvin larvastettu... Jukka oli toisella rannalla ja onnistui karkuuttamaan jonkin hyvän kokoisen kalan, joko harjuksen tai taimenen.














Haapavitjan riippusilta


Suunnilleen niiltä main, mihin polku tulee Haapavitjan parkkipaikalta, alkaa Haapavitjan hitaammin virtaava osuus. Paikka näyttää oikein hyvältä harjuspaikalta, jota kuulemma joessa pitäisikin olla. Seurasin virtaa ja huomasinkin kalojen pintovan erään kiven etupuolella. Tarjoilin sinne #16 koon Parachute Adamsia ja muutaman perhoon nousun jälkeen siihen tarttuikin noin 20 cm harjus joka pääsi jatkamaan kasvamistaan jokeen. Joku hieman vauraampikin yksilö meinasi haukata perhoani, mutta ilmeisesti laittoi suunsa kiinni viime hetkillä. Jatkoin matkaani alemmaksi ja sielläkin harjukset kyllä nousivat perhooni, mutta jostakin syystä eivät tarttuneet kiinni. Paistelimme makkarat Haapavitjan tulipaikalla ja tuumimme poikkeavamme vielä Neitikoskella paluumatkalla. Maisemat Haapavitjan alueella olivat hienoja ja siellä oli myös suuria muurahaispesiä todella paljon.















Haapavitjan muurahaispesä


Neitikoskelle tultuamme huomasin sen muuttuneen Porttokoskeksi. Kalamiehet ja -naiset lirkkivät tuota suvantoa ja muutakin jokea lihan himon kiilto silmissään, mitä kummallisimmilla virityksillä. Pari kertaa jollain oli kiinni ja juuri kun porttolan kruunua oltiin laskemassa päähän, kala onnistui karkaamaan, milloin haavimiehen söhellyksen tuloksena, milloin taitamattoman vavan käsittelyn seurauksena... Väkeä oli kuin pipoa ja tuota suvantoa kalastelivat parhaillaan noin kymmenen kalamiestä samaan aikaan. En oikein tuntenut kuuluvani joukkoon. Etsin rauhallisempaa paikkaa ja hetkeksi alempi turistikuutio sellaiseksi osoittautuikin. Saalista tuona iltana en kuitenkaan Neitikoskelta saanut.















Porttokos...anteeksi, Neitikosken silta


Illalla olikin sitten vararuuan paikka. Makaroni-nötkött sekoitusta. Keitin Jukan mielestä "hieman" reilusti makaronia ja kyllähän tuota ruokaa tulikin lähes kattilallinen. Tuhdit annokset molemmille, mutta kaikki syötiin. Jälleen saunottiin ja Neitikosken huuma oli hyvä haudata telkkarista tulleen toimintaleffan avulla unholaan.


Sunnuntai 28.9.2008

Aamulla unen läpi kuulin, kuinka sade ropisi ulkona. Jatkoin uniani tutusti noin kello 8 saakka, Jukka oli joka aamu noussut aiemmin. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavaramme ja siivosimme mökin. Auton pakkaamisen jälkeen suunnistimme lähellä olevalle Siikakosken alueelle. Sade oli lakannut ja ilma alkoi näyttää selkeämisen merkkejä.

Menin Siikakosken laavun eteen kalastelemaan tuolla pari iltaa sitten sitomallani oliivilla Leechillä. Olin antanut niistä myös pari kappaletta Jukalle. Kahlasin laavun edustalla kosken reunassa oleville kiville ja heittelin aina keskivirtaan ja virran reunaa vedin perhoa takaisin itseeni päin. Ei tuntunut oliiviin Leechiin tarttuvan. Vaihdoin perhon pinkillä päällä varustettuun oranssi-kelta-vihreä siipiseen kettuperhoon. Jälleen heittelin virtaan ja vedin perhoa virran reunaa takaisin itseeni päin. Tyhjän pyytäminen alkoi jo hieman tympiä, kun äkkiä vavan päässä tuntuikin nykäisy. Pienen väsyttelyn jälkeen sain haavittua 47 cm kirjolohen itselleni. Ajattelin, että on kiva joskus kalareissuilta viedä kala kotiinkin. Kala oli ehkäpä jonkin aikaa ollut jo koskessa, sillä nimittäin oli aivan ehjä pyrstö. Menin kertomaan uutisia Jukalle, joka oli jäänyt hieman ylemmäksi kalastelemaan. Kun näin Jukan, hän perkasi omaa kalaansa. Oliivi Leechi oli kalalle kelvannut. Hyvin oli aamu alkanut, molemmat olivat saaneet saaliiksi yhden hyvän kokoisen kirjolohen. Puhuimme, että jos vielä toiset tulee, olemme valmiit lähtemään kotiin.














Siikakosken kirjolohi


Menin kalastelemaan hieman ylemmäksi. Kokeilin oliivia Leechiä ja tuota kettuperhoa, mutta mitään ei tullut. Pinta perukkeeni onnistuin pudottamaan jokeen kun vaihdoin uppoperuketta siiman päähän. Menin Patonivan yläpuolisen suvannon penkille katselemaan toisten touhuja, päätin, että tuo yksi kirjolohi riittää minulle. Suvannolla nuorella kaverilla olikin välillä tapahtumia. Pari kertaa taisi kala päästä irti. Kolmannella kerralla kala oli jo hyvän aikaa siiman päässä, mutta kaveri ei saanut sitä millään haaviin. Haavi oli hänen vyötäröllään kiinni ja kun hän pyysi omaa kaveriaan avuksi, lähellä oli ettei hän vetänyt kalamiestä haavista jokeen. Katselin poikien touhuja hieman huvittuneena, lopuksi kala meni padon kivien väliin ja siima taisi katketa. Ei se tuntunut nuorta kalamiestä paljoa haittaavan. Ottiperhona hänellä näytti olevan kaarevaan, pieneen #16-18, koukkuun sidottu mustaperäinen, riikinkukkorinnalla ja hopeakierteellä varustettu pikkuperho. Lähdimme autolle ja kotiin, toivon, että tuo hyväntuulinen kalamies olisi saanut vielä jonkun kalan meidän lähdettyä.

Yhteenvetona reissusta voisi mainita positiivisina puolina tietenkin saaliin sekä sen, että mukana oli Ruunaan koskia paremmin tunteva kaveri, jolta sai hyviä vinkkejä ottipaikoista. Yöpyminen mökissä ja saunominen oli reissun positiivia puolia. Alue on myös hyvin hoidettu, maaston kuluvilla osilla menee pitkospuut ja tulipaikkoja sekä huusseja on alueella melko paljon. Myös maisemat paikkapaikoin olivat upeita. Itse kuitenkin pidän enemmän erämaisemmista kalapaikoista ja pienemmistä joista. Näissä paikoissa joutuu usein sitten tinkimään tuosta majoituspuolen mukavuudesta.















Hätäisimmille paikalla oli myös huusseja...


Ruunaan kosket on melko vaikea kalastaa tarkasti, usein koski on nopeasti virtaava, syvä "ränni", johon ei pääse kahlaamaan. Ihmisiä joella oli oikeastaan varsinkin viikonloppuna paljon, joskin pituuttakin koskella on niin paljon, että aina mahtuu kalastamaan. Tietty "parhaat paikat" oli hieman ylikansoitettu.















Ruunaan retkeilyalueen kartta

Nuorisojaoston lampikalastusilta

Tänään olin sitten tuolla K-S Perhokalastajien nuorisojaoston lampikalastusillassa. Menin sinne sovitusti klo 16.00 ja pienen etsimisen jälkeen löysin autolle luvallisen parkkipaikan ja lammelle menevän polun. Tulin laavulle, eikä paikalla ollut vielä ketään muita. Aloin kasailemaan perhovapaani ja huomasin, ettei tullut edes pintaperuketta mukaan. No, siinä oli hyvää aikaa tehdä se kaikessa rauhassa perukesiimoista.

Kirjolohet mulahti lammessa aina välillä lupaavasti. Kun viimein sain perukkeen valmiiksi niin sidoin siiman päähän #14 koon tumman klinkin. Seuran keskustelupalstalta olin lueskellut, että pienillä tummilla pintureilla oli lammesta saatu kaloja. Aikani kalastelin sillä ilman tärppejä. Vaihdoin hieman pienempään, #16 koon Parachute Adamsiin. Eipä tullut silläkään mitään tapahtumia. Toinen ohjaaja, Jukka saapui myös paikalle ja vitsailimme hieman suuresta osanottajamäärästä... No, onneksi sentään yksi "opetettava" saapui paikalle hieman Jukan jälkeen.

Huomasin, että #16 koon Parachute Adams vaikuttaa jättiläiseltä verrattuna ilmassa pörrääviin hyönteisiin. Ehkä #20 ja sitä pienemmät perhot voisi olla oikeamman kokoisia tähän aikaan vuodesta. Vaihdoin uppoperhoon - Perhonsitojan kirjassa esiteltyyn #16 koon Black & Peacock Spideriin. Perhossa on riikinkukkoa lyhyt runko ja mustasta kanasta häkilä. Vastoin kirjan ohjetta itse en ole painottanut näitä perhoja. Näin tuikin veden pinnassa ja tarjoilin perhon aika lähelle kalaa. Hetken vedettyäni siimaa sisään kala selvästi kävi nyppäsemässä perhoa, muttei tarttunut siihen. Myös Jukka sai pari tärppiä omaan perhoonsa.

Illan lopuksi totesimme että "opetettavamme" oli saanut kolme kalaa, "opettajat" yhteensä nolla kalaa... Sen verran haastavaksi koin tuon lammen kalastuksen, että voipi olla harkinnan alla ensi kesänä luvan hankkiminen sinne. Samalla luvalla pääsisi poikani myös sinne kalaan ja tutustumaan perhokalastuksen ihmeelliseen maailmaan.

Perhonsidontaa

Nyt on ollut tuolla perhonsidonta rintamallakin hieman hiljaisempaa. Kaverille kävin eilen opettamassa taas perhonsidontaa pitkästä aikaa. Perhona oli tällä kertaa musta-punainen marabou muddler. Sen sitomisessa menikin mukavasti koko ilta. Ensi viikolla tutustumme sitten Spuddleriin.

Tänään siivoilin hieman perhonsidonta huonetta. Oli kyllä aikakin. Iltasella yritin vääntää joitain perhoja ja tulihan sitä tehtyä muutama Coddard Caddis, kuulapää Pheasant Tail Nymph ja yksi pikku pöpö, jossa oli #16 koon koukku, runko riikinkukkoa ja harva kanahäkilä. Yksinkertainen perho, joka on kaverin käytössä tänä syksynä osoittanut tehonsa Vaajakoskella.

Huomenna menen seuran lammelle kalastelemaan. On näitä K-S Perhokalastajien nuorisotyön hommia. Pääsee samalla ilmaiseksi itse kalastamaan sinne lammelle. En ole ennen siellä käynytkään ja ylipäätään tuo lampi/järvikalastus on aika vierasta itselleni, vaikka tuolla pohjoisessa tänä kesänä tulikin siihen hieman tutustuttua. Perhovalinnoista ei ole hajuakaan, mutta kokeillaan huomenna hieman eri tyylisiä perhoja, jos sattuisi vaikka hyvän tärpin saamaan... Hieman ajattelin parin perhon litkaa, jossa olisi pintaperho sivutapsissa ja välivedessä uiskentelisi sitten joku kevyt nymfi perukkeen päässä.

Tuosta perhoista pursuavista perhorasioista ja monen monista erilaisista perhoista onkin lähtenyt ajatus perhorasioiden yksipuolistamisesta. Että keskittyisi kalastelemaan hyvinkin pienellä valikoimalla, ja noita valikoimien perhoja olisi sitten eri kokoisina ja värisinä kunnolla varastossa, ettei ne pääse loppumaan pidemmälläkään reissulla. Saa nähdä onnistuuko tällaisella sidontahullulla tuo... Helppoahan se sinänsä olisi sitoa suurempia sarjoja yhtä perhoa kuin montaa erilaista muutama kutakin.

Simojoki - Iijoki 4.9.-9.9.2008

Simojoki 4.9.-6.9.

Lähtö Simojoelle koitti kello yhdeksän maissa aamulla kun kävin hakemassa R:n mukaan Vaajakoskelta. Mukaamme lähti myös R:n koira Lulu, josta olikin paljon iloa reissussa. Siitä taitaa tulla retkiemme vakituinen jäsen. Ensimmäinen pysähdys oli Pihtiputaalla Putaanportilla, jossa nautimme kahvit ja munkit. Lulu pääsi asioilleen ja juomaan rantaan. Seuraava pysähdys koittikin Oulunsalon Kalakaverissa, josta itselleni tarttui mukaan ruskeaa silkkiä, kupari wireä ja harmaata oravaa. Kauppa oli varsinaisesti kiinni järjestelyjen vuoksi, mutta itsekin yrittäjänä tiedän, että kaikki myynti se on kotiin päin. Oulunsalon liikekeskuksesta haimme vielä ruokatäydennystä ja jatkoimme matkaamme. Iissä kävimme Kärkkäisellä syömässä ja samalla R osti Lululle narua, jolla saimme sen kiinni. Ja löytyipä Kärkkäiseltä varsin käypäsen oloisia perhorasioita 1,50 euron hintaan. Ja taisi pala karhuakin päätyä edullisen hintansa vuoksi ostoslistalle. Tästä jatkoimme kupu ravittuna Simojoelle. Ajattelimme, että on viisainta ensiksi mennä Sankalaan lunastamaan paikkamme Sankalan kalakämpältä ja vasta sen jälkeen lähteä kalaan.














Simojoen parasta antia - Sankalan kalakämppä


Kalakämpällä oli myös yksi isä-poika parivaljakko, joten saimme keittiön nukkumapaikaksemme. Yöpymistavarat sisään ja ongelle. Illan vietimme Iso-Tainikoskella, jossa kahlasin niskalta yli samalla niskan imua kalastellen, ei tapahtumia. Takaisin kahlasin hieman ylempää ja löysinkin ottimontun paluu matkalla melko läheltä pohjoisrantaa. Kahlaillessani melko syvällä muistin, että tuliterä kamerani on rintataskussa, enkä ollut muistanut laittaa sitä Minigrip-pussiin. No, kamerahan vähän kastui sillä seurauksella, että kun laitoin sen päälle, se kysyi päiväystä, työnsi optiikan ulos ja sammui. Kuivattelin sitä Hiacen kojelaudalla lämpimässä ilmavirtauksessa ja kamera lähtikin toimimaan vielä saman illan aikana. Tosin optiikassa oli sen verran kosteutta, ettei sillä pystynyt vielä kuvaamaan.

R oli mennyt kalaan hieman alemmaksi, mutta hänellekään ei tullut tapahtumia kyseiseltä koskelta.

Ilta meni mukavasti Matiaksen (se isä) juttuja kuunnellen. Jo siinä vaiheessa aavistelin, että Simojoen parasta antia oli Sankalan kalakämppä ja Matiaksen jutut...

Seuraavana päivänä (5.9.) alkoikin sitten todellinen lohen haku. Ensin ajoimme Hanskankoskelle, jossa paria kalamiestä haastateltuamme päädyimme etsimään Maitokalliota toiselle rannalle. Kuulimme hurjan huhun, että sieltä joku olisi saanut seitsemän kilon lohen.















R heittelemässä Simojoella


Eipä meinannut Maitokalliota löytyä. Kyltti piti olla, samoin laavu. Kartasta katseltuamme päädyimme joelle, mistä laavua ei löytynyt, mutta kalastelimme kuitenkin. Videokamera oli mukana myös, lähinnä siltä varalta, että R:lle olisi tullut joku tapahtuma. Omiin mahdollisuuksiini en oikein uskonut, vaikka Maitokallio oli varsin hyvän näköinen paikka. Sielläkin kahlailin joen yli ilman tapahtumia. Maitokalliolta lähdettyämme pysähdyimme kysymään vielä paikalliselta traktorimieheltä Maitokallion sijaintia. Oli kuulemma niin kyltti kuin laavukin lähtenyt kalamiesten toiminnan seurauksena. Koivuista oltiin revitty tuohta ja muutenkin oltiin roskattu.

Maitokallilta suuntasimme Hiacen nokan kohti Hömmönkosken pohjoisrantaa. Siellä oli myös hyvän näköisiä poteroita, joissa olisi lohta voinut olla jos sitä ylipäätään olisi Simojoessa. Hain jo harjusvehkeet autosta harjuksen toivossa, mutta eipä sekään kanta kovin kaksinen taida Simojoessa olla. Tyhjänpyytämisen jälkeen suuntasimme vielä takaisin Hanskankoskelle, jossa heittelin vähän aikaa ja tihusateen jatkuessa siirryin autoon sitomaan perhoja. Olin nimittäin onnistuneesti unohtanut nuo kiireessä, ennen reissua sitomani pikkuperhot kotiin. Siinä perhoja sitoessa joku kalamies kulki ämpärin kanssa ja totesi tulevan sieniä paremmin kuin kaloja. Myöskään R:lle ei tapahtumia tullut Hankankoskelta(kaan).

Siirryimme takaisin majapaikkaamme, jossa jatkoin perhojen sitomista otsalampun valossa. Kyllä niistä ihan perhojen näköisiä tuli vaikka melko hämärät olosuhteet olikin sitoessa. Aamun valjettua sidoin vielä muutamat streamerit ja lähdimme kohti Iijokea.

Ranuan tiellä Simojoen sillalta Iso-Tainikoskea katsoessamme, joku perhomies olikin onkimassa löytämääni ottimonttua, joten sieltä voi hyvällä tuurilla todellakin lohen löytää. R kävi kokeilemassa vielä Mötyskoskella reilun tunnin ajan lohenongintaa, minun sitoessa perhoja autossa. Eipä tullut tapahtumia sieltäkään.

Simojoen lohen kalastus...no joo... "Simojoki, hyvän mielen lohijoki". Kyllähän tuosta lauseesta, samoin kuin esitteen lausahduksesta "Lohta emme voi sinulle luvata, mutta erinomaiset mahdollisuudet sen saamiseen on taatut" on monet naurut saatu. Kävi, niin kuin hieman jo ennen reissua ounastelin. Simojoesta ei tullut mitään. Perhoina Simojoella toimivat...niin...eihän siellä toiminut mitkään perhot...














Lulu sai matkustaa Hiacen kontissa


Iijoki 6.9.-9.9.

Iijoelle ajellessani oli tunne kuin kotiin olisi menossa. Vietinhän viime kesänä lähes kaksi hienoa viikkoa Iijoen maisemissa. Monet paikat olivatkin jo tuttuja ja tiesin minne haluan R:n viedä.

Illansuussa saavuimme kuvan kauniille Iijoen Saarikoskelle. Hiacella pääsimme ajamaan hieman maastoajoa, jotta saimme auton ja tavarat leiripaikalle. Huomasin heti, että vesi on alempana kuin edellisen kesän reissuilla. Teltan pystytyksen jälkeen lähdimme koittamaan tulisiko kalaa, mutta mitään emme saaneet. Toisella rannalla oli pari perhomiestä, jotka aika ajoin kävivät heittelemässä Saarikosken sen puolen niskaa. Oliko sitten joku mukava kala näyttäytynyt heille, en tiedä.














Näkymät Saarikoskelle tultuamme


Illan hämärtyessä nuotiopaikalle ilmaantui pari virvelimiestä, jotka Lulu taisi säikäyttää. Siinä nuotiota viritellessämme hieman haastelimme, olivat kuulemma saaneet päivän mittaan yhden kaksikiloisen hauen. Nuotio saatiin märistä puista huolimatta syttymään ja paistelimme illan mittaan makkarat. Kun väsy tuli, kävimme kaikki kolme, minä, R ja Lulu telttaan nukkumaan. Koiraa taisi telttaelämä ihmetyttää, mutta hyvin se sinne sopeutui.














Saarikosken leiri


Aamu valkeni ja taisipa kello olla jo melkein kymmenen ennen kuin nousimme ylös. Tämän päivän ohjelmaan kuului Saarikosken ympäröivien koskien tutkiminen. Ensin menimme ylävirtaan aivan Iijoen koskikalastusalueen alkukoskille. Marssin Niskakosken ja Taljankosken yhdistävään mutkaan. Siitä olin saanut ihan hyviä kalatapahtumia viime kesänä. Toisella rannalla olevalla perhomiehellä näytti jokin tärppi olevankin, mutta kala pääsi karkuun ennen aikojaan. Hetken kalastelun jälkeen myös minun siiman päässä rimpuili joko hyvän kokoinen harjus tai pieni taimen, luulisin, että ensin mainittu. Tarpeeksi rimpuiltuaan se kuitenkin pääsi irti. Lähdin ylemmäksi R:n luokse. Kalastelin Myllyputaan niska-aluetta ja sainkin noin 20 cm harjuksen. Sen kummempia saaliita yrittämätta menin Myllyputaan alapuolella olevalle suvannon kaltaiselle. Sieltä R saikin hyvin pikkuharjuksia, mutta lähti pian yrittämään isompia, ottikokoisia kaloja.

Itse kahlasin kalastelemaan suvannon keskikohdilla olevalle karille. Näin muutamia suurempiakin mulauksia - niin, harjukset tosiaan pintoivat vielä. Tarjosin niille eri perhoja ja siiman päähän laitoin myös Mikko Halosen kirjasta tutun Iijoen sinisen streamerin. Siihen ottikin jokin noin 20 cm harjus ja hetkeä myöhemmin otteista päätellen hieman suurempi harjus, joka kuitenkin pääsi karkuun. Tuli tuosta suvannosta jokin ottikokoinenkin harjus. R oli Niskakosken alapäästä saanut ottikokoisen taimenen.

Pikku hiljaa valuimme kohti leiriä sen kummempia kaloja saamatta. Söimme leirissä ja lähdimme alemmaksi, Mustakoskelle. Olen jostain päätynyt siihen käsitykseen, että sieltä olisi mahdollisuus saada myös isompaa taimenta. Tai oikeastaan R lähti, minä jäin vielä Saarikoskelle kokeilemaan onneani. Kahlasin Saarikosken niskan yli saaren luokse ja kalastelin toista niskaa, samaa paikkaa, jossa olin nähnyt edellisenä iltana perhomiesten kalastavan. Harjukset nousivatkin hyvin tummaan #14 koukkuun sidottuun Klinkhåmeriin ja #16 koukkuun sidottuun Parachute Adamsiin. Yhtään niistä en kuitenkaan saanut tartutettua. Lähdin R:n perään Mustakoskelle.

Mustakoskelle tullessani tuumin huonoa tartuttavuutta ja arvelin sen osin johtuvan mutkalle menneestä perukkeestani. Sain R:ltä suoremman perukkeen ja menin mutkan taakse kalaan. Näin alhaalla en edellisvuonna ollut käynytkään. Toisella rannalla tuntuivat harjukset pintovan, ja pian sainkin useita harjuksia #16 koon Parachute Adamsilla. Yksi niistä oli hyvän kokoinen, jonka otin sitten mukaan. Tämä oli minulle uusi kalapaikka löytö, jonne luultavasti ensi kesänä palaan.














Mustakosken mittaharjus


Iltasella paistoin voissa harjukset ja taimenen ja tehtiin Mummon muussia. Hyvää oli. Ja nukkumaan.

Aamusella huomasimme, että oli ollut pakkasyö. Lulun kuppiin jäänyt vesi oli jäätynyt pinnasta ja samoin kahluukengät oli jäässä. Aamupalan jälkeen pakkasimme leirimme ja ajattelimme käydä Kostonjoella. Sama lupa kun käy sinne. Leiriytymistä mietimme vielä kun Kostonjoen parkkipaikka ei ole mikään kaikkein idyllisin leiriytymispaikka. Taivalkosken läpi ajaessa, kävimme wanhassa Jalavan kaupassa ja Siwasta hakemassa täydennystä ruokavarastoomme.














Jalavan kauppa Taivalkoskella


Perille päästyämme huomasin, että jokeen oli tehty jonkinlaista kunnostusta. Parkkipaikan alapuolelle oltiin rakennettu varsin hyvännäköistä koskialuetta. Onneksi ihminen pyrkiin näin korjaamaan aikoinaan perkaamiaan jokia. Koskialueen kalastettuani suunnistin suoraan Kostonjoen ja Iijoen yhtymäkohtaan, siellä kun oli viime vuonna tullut hyvin harjuksia. Nyt lirkin monenlaisilla perhoilla, mutta mitään en saanut. R oli onneksi saanut oranssivatsaisella muddlerilla ottikokoiset taimenen ja harjuksen. Kahlasin Kostonjoen yli toiveena saada sieltä harjuksia. Ei tullut. Luulin R:n lähteneen jo aiemmin autolle ja lähdinkin pian itsekin sinne. R:ää ei kuitenkaan näkynyt joten kalastelin odotellessani parkkipaikan kohdalla. Joitain pieniä harjuksia nousikin jo hajonneeseeni pikkuiseen Parachute Adamsiin, mutta mikään niistä ei tarttunut kiinni. Siinä makkaroita paistellessa jo hieman harmittelin, että näinköhän tästä tulee MP-päivä...















Kostonjokea


Syötyämme R totesi, että eiköhän nyt olla Kostonjoki nähty, joten (onneksi) lähdimme takaisin Iijoelle. Emme viitsineet ryttyytellä enää Majovansuon kalapaikoille saakka, vaan suunnistimme hieman lähemmäksi jokivarteen. Ensin kävimme Haarakarilla katsomassa, ettei sinne saa oikein hyvin telttaa pystyyn, ja sen jälkeen suunnistimme Näveriin, jossa olin yöpynyt useamman yön viime kesänä. Iltasella vielä ehdimme kalastelemaan, R lähti alavirtaa kohden ja minä suunnistin Näverin ylemmän kosken niskalle, josta viime kesänä olin Hässäkällä saanut mittataimenen. Nyt oli harjukset mielessä, vaikka pieni toivon kipinä oli taimenestakin. Siihen käsitykseen olin viime kesänä tullut, että alempana Iijoella olisi paremman kokoisia taimenia kuin ylempänä. Sainkin niskalta ottikokoisen harjuksen, sekä pari pienempää, pienimmän ollessa noin kymmensenttinen. MP-päivää ei siis tullut.

Illan pimetessä ja jäähtyessä tein taimenkastiketta R:n saamasta taimenesta. Keli oli kirkas ja tähtitaivas oli kaunis. Nukkumaan mennessämme huomasimme, että teltan sisäpinnalle jäänyt kosteus oli jäätynyt, oli siis pakkasta jo nukkumaan käydessämme. Onneksi R oppi käyttämään makuupussiaan tässä vaiheessa. Siinä, samoin kuin omassa pussissani on semmoinen kaulus hartioiden kohdalla jonka voi kiristää, ettei lämpö karkaa pussista.

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme aamiaisen ja pakkasimme leirimme. Tämä oli viimeinen päivämme Iijoella. Päätimme mennä Väljänkoskelle, sinne kun oli kohtuu lyhyt matka. Pakkasimme auton ja huristimme Väljänkoskella olevalle mökille. Mökillä ei ollut asukkaita, joten uskalsimme kulkea sen pihapiirin kautta. Itse menin kalastelemaan ylemmän kosken niskalle, kun R taas meni alemmalle koskelle. Emme olleet jaksaneet enää pukea kahluukamppeita päälle, ja niska oli kyllä niin syväkin, ettei sinne olisi ollut mitään asiaa kahlaamaan. Larvastelin niskaa ja kokeilin myös levysiipistä March Brownia heikoin tuloksin. Luovutin puoli kahdentoista maissa. Oltiin puhuttu, että puoliltapäivin lähdetään ajelemaan kohti kotia. Menin R:n perään alemmalle koskelle, sielläkään ei ollut tullut mitään tapahtumia. Lähdin autolle hoitamaan hieman työasioita ja koskelle tullessani R oli kadonnut jonnekin. Haahuilin ympäriinsä hetken aikaa ja lähdin etsimään R:ää ylemmältä koskelta kuitenkaan häntä löytämättä. Olimme vissiin menneet jotenkin ristiin. R tuli mökillä vastaan kun olin palaamassa autolle. Ylemmällä koskella oli kuulemma ollut joku todella hyvä tärppi, mutta kala oli päässyt irti. R vielä meni joksikin aikaa yrittämään kalaa, mutta tällä kertaa taimen veti pidemmän korren.















Viimeinen kalapaikkamme - Iijoen Väljänkoski


Perhoina Iijoella itselläni toimi tumma pieni Klinkhåmer, pieni Parachute Adams sekä Iijoen sininen streamer. Lisäksi vihreällä larvalla (koskisirvi) sain yhden harjuksen. R:llä toimi hyvin erilaiset muddlerit. Pupiin ymmärrettävistä syistä ei tapahtumia oikein tullut. Tosin tässä perhojen toimivuuden testausta haittasi niiden puute. Ensi kesänä paremmalla valikoimalla liikenteeseen.

Joelta lähdettyämme kävimme vielä Päätalo-instituutissa toiveenamme saunaan pääsy, mutta sauna ei vielä ollut auki. Joten piti sitten viikon liat päällä lähteä kotiin. Kotiinpaluu sujui tutulla kaavalla. Kävimme vielä Kiiminkijoen kauniilla Koitelinkoskilla, Ouluntullissa syömässä ja Putaanportilla limulla.














Kiiminkijoen Koitelin kosket


Vaikka lähtiessä tuntui, että aika loppui kesken, kotiin oli mukava palata. Iijoki tarjosi taas miellyttävää kalastusta ja tällä kertaa säätkin suosivat. Ja mukavalta tuntui myös se, että reissu oli Iijoen ansiosta onnistunut myös R:n mielestä. Puhuipa jopa paluusta sinne ensi kesänä... Seuraavana aamuna auton retkivarustus tuli purettua pois ja paluu arkeen tapahtui pakkaamalla Hiacen kontti täyteen työvarusteita.














Paluu arkeen. Hiacen kontista retkivarustus purettuna, valmiina työvarusteiden pakkaamiseen.

Reissuvalmisteluja

Tämä päivä onkin mukavasti mennyt huomenna alkavaa reissua järjestellen. Auton järkkääminen retkikuntoon, jääkaapin akun hakeminen Akku-neliöstä (kiitos hyvästä palvelusta), kaupassa käyntiä, viimeisten perhojen sitomista, vaatteiden ja muiden tarvikkeiden pakkaamista jne.

Perhoja sitoessa tehtaasta putkahti 15 larvaa. Viisi näistä oli pinkkejä larvoja. Yleensähän yritän tehdä jonkin esikuvan mukaisia perhoja, mutta tuo oli aika kerettiläinen teko minulta. Tosin onhan noita pinkkejä larvoja - ja muitakin pinkkejä perhoja - näkynyt muidenkin perhorasioissa. Ja ilmeisesti ne ovat olleet jopa ihan toimivia perhoja. Päivän- ja koskikorentojen nymfien sekä koivuluteiden sitominen saa jäädä reissuun. Asensin autoni pöytään invertterin ja laitoin työpöytävalaisimen siihen niin näkee sitomaan hyvin perhoja vaikka ulkona jo hämärtäisikin.

Saapi nähdä, onko asia niin kuin Oulunseudunperhokalastajien sivuilla väitetään Iijoen kohdalla. Siellä nimittäin mainitaan, että syyskuussa päivän- ja koskikorennot ilmaantuvat jälleen joen eliöstöön. Itse uskoisin enemmän vesiperhosten larvojen tehoon. Ja olipa Perhokalastus -lehden numerossa 1/2008 juttu koivuluteista, ja siitä kuinka syysharjukset napsivat niitä.

Simojoelta en odota paljoakaan, kuten en ole odottanut edellisillä kerroillakaan. Jos käy todella hyvä säkä, sieltä saattaa lohen saada. Voi olla, että sielläkin keskityn ainakin osittain harjuksen kalastukseen. Sen sijaan Iijoki on jälleen odotuksissani korkealla. Sen erämaisiin maisemiin on kiva palata vuoden tauon jälkeen ja uskoisin, että sieltä myös tulee kalaa ihan viime vuoden kokemusten perusteella.

Simojokisarja valmis ja muutakin perhonsidontaa

Nyt voin vihdoin sanoa, että Simojoki-sarjani on valmis! Mietin tässä, että innostuinkohan hieman liikaa noiden lohiperhojen sidonnasta. Simojoella kun ei ole tarkoitus olla kuitenkaan kuin kolme päivää. En tosin ole sitonut siihen enää aikoihin uusia perhoja, mutta onneksi aloitin ajoissa. Nimittäin tuon perhorasiani katoamisen myötä on tullut hillitön tarve sitoa myös pikkuperhoja. Rasian mukana meni mm. kaikki larvani ja Red Tagini. Tosin itselläni tuo Red Tagin toteaminen kaikkein varmimmaksi harjusperhoksi on vielä vähän vaiheessa...











Simojoki-sarjani. 53 kappaletta lohiperhoja.















Simojoki perhot rasiassaan. Toivottavasti tämä rasia ei katoa.

Tänään sitten siis sidoin joitakin pikkuperhoja. Niille tuli tarve, kun R:n kanssa päätimme laajentaa Simojoen reissua Ii-joelle saakka. Sidoin Deep Sparkle pupia eri värisinä ja oliivia myös pienemmässä koossa. Niistä tuli kyllä sen verran suttuisia ja namukkaan näköisiä, että ihme on jos niillä ei kalaa tule. Tosin pupa-aikahan on jo ohi, joten ne saavat odottaa todellista testiä vasta ensi kesänä. Parit painolarvat sidoin myös. Tuo keltakierteinen on 'Catepillar' Perhokalastajan Harjus -kirjasta. Ja ruskea larva on painotoukka samaisesta kirjasta. Catepillar on hieman kevyemmin painotettu ja ruskea larva on todella voimakkaasti painotettu. Vielä kun oppisi larvastamaan kunnolla ja käyttämään vaikka perholitkaa niin voisi joskus tulla kalojakin. Yhden mustan Marabou Muddlerin sidoin kun peurankarvan leikkaaminen on niin mukavaa (ja vähän roskaavaa). Ja pitihän sitä muutama klinkkikin sitoa, ne kun on niin mukavia sidottavia.













Tänään sitomani pikkuperhot.

Ei ole pahemmin kokemusta näin syksyisestä kalastamisesta perholla. Perhokalastajan Harjus -kirjassa Ii-joen syönnösnäytteissä näihin aikoihin oli kalojen syönnoksissä suunnilleen vain larvoja. Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että Taivalkosken korkeudella kaikenlaiset kuoriutumisilmiöt on ohi tältä vuodelta. Mielenkiintoista kuitenkin kokeilla noita pupia ja jopa pintaperhoja.

Olen vähän tuumaillut, että voisi pikku hiljaa kasvattaa perhovalikoimaa. Ennen olen tehnyt semmoisia 10-20 perhon sarjoja ja useat perhot on jäänyt tyystin käyttämättä. Nyt pitäisi tehdä tuommoisia muutaman perhoja sarjoja ja katsoa mitkä perhot oikeasti toimii käytössäni ja mitä oikesti tulee käytettyä. Niitä voi sitten tehdä suurempiakin sarjoja, varsinkin jos lähtee jonnekin kauemmaksi reissuun. Tietty larvoja täytyy tehdä ainakin viiden sarjoja, niitä kun jää pohjaan huomattavasti muita enemmän. Tai sitten jos tekee suurempia sarjoja, pitää mukana vain muutamaa per laji ja loput sijoittaa esimerkiksi samanlaiseen rasiaan missä nuo Simojoen lohiperhot ovat.

Biltemasta muuten saa hyviä rasioita perhoille. Uistimillehan nuo on tarkoitettu, mutta hyvin niihin perhotkin saa varastoitua. Hintaa isolla rasialla on 1,49 euroa ja pienellä, joita olen myynyt perholajitelmien rasioina 1,29 euroa.

Heittoharjoitusta

Tänään kävin illansuussa Vaajakoskella harjoittelemassa seuramme lohivehkeillä heittoa. Heitto alkoikin sujumaan kohtuullisesti, siimaa sain ammuttua loppujen lopuksi seitsemisen metriä. Huomaa, että ajoitus on aika pahasti pielessä. Taisi nimittäin kahdeksan perhoa "kadota" siiman päästä kun siima läsähti. Tai kaksi niistä jäi puihin, mutta joka tapauksessa Vaajakosken voimalan yläpuolella on nyt kasapäin erilaisia muddlereita ym. streamereita maastossa...

Heittoharjoitusten jälkeen siirryin voimalan alapuolelle heittelemään omalla #7 luokan välineillä. Näkyipä niemennokasta hieman alavirtaan, keskellä virtaa pintovan joku taimenkin. Niemennokassa oli vain virvelimies sillä hetkellä, niin en päässyt yrittämään tuota kalaa. Ottimontusta tarttui jonkun virvelimiehen paino ja perho omaan perhooni ja sain ne ylös. Näytti olevan joku haili perhona.

Kun virvelimies lähti, niin siirryin niemennokkaan ja yritin sitä keskivirrassa ollutta kalaa, mutta eihän se huolinut perhoani. Suvannosta sitten neppailin #14 kokoisella tummalla Klinkhåmerilla kymmenkunta salakkaa. Sen opin, että jos salakka on siimassa kiinni, kun tekee takaheiton, ei kannata tehdä etuheittoa. Siima katkeaa nääs. En nyt ole ihan varma, mutta näytti siltä, että suvannossa olisi harjukset pintoneet myös. Ne oli kuitenkin sen verran kauempana, että sinne saakka perhoani en saanut.

Huomasin myös hukanneeni harmaan perhorasian ynnä semmoiset 150 pikkuperhoa. No, nyt voi hyvillä mielin tehdä pikkuperhoja oikein urakalla eikä tarvitse miettiä minne ne laittaisi. Tuo rasian katoaminen kyllä vähän harmittaa. Kyseessä oli 25 euron C&F:n rasia. Luulisin, että se on noussut perholiivieni taskusta kun Keskisenkoskella olen iltahämärissä kahlannut syvässä vedessä. Nyt täytyy kyllä varusteisiin saada parannusta. Noiden perholiivien taskusta on jo kahdesti perhorasia pudonnut. Onneksi sen toisen löysin Lapin reissulla. Pitänee hankkia uudet perholiivit tai ommella tuon taskuihin vetoketjut... Toisaalta haluaisi säilyttää nuo vanhat liivit. Niissä on kuitenkin jo jonkinlaista tunnearvoa. HITTO!

Keskisenkoski 29.8.2008

Pääsin seuramme kalareissulle Konneveden Keskisenkoskelle. Saavuin paikalle noin klo 16 ja paikalla oli muutama kaveri kun ehdin perille. Yksi kaveri tuli hieman minun jälkeeni. "Ailin mökillä" yövyimme, joten se myös oli keskuspaikkamme.














Ailin mökki (ja mun Hiace)

Menin mökin rantaan alavirran suuntaan ja kahlasin vähän matkaa keskemmälle jokea. Streameria tarjosin, mutta tuntui, ettei paikalla kala ollut oikein syönnillään. Kohta näin, että hieman alempana oli yhdellä kaverilla kala kiinni. Tovin väsyttelyn jälkeen hän sai sen haavittua ja mökille mentyäni näin tuon hienon 48 cm taimenen. Kala tuli klassisella Huopana perholla. Samalla perholla kuulemma oli tullut lohikin. Toinen kaveri oli aiemmin saanut jo 45 cm taimenen, luultavasti jollain pupalla.
















48 cm taimenen pää

Menin mökiltä hieman ylävirran suuntaan ja kalastelin mökin ja saaren välissä olevaa pikkuniskaa. Jonkin ajan kuluttua hässäkkään narahtikin noin 20 cm taimen. Kala nopeasti ylös ja takaisin koskeen. Menin niskan yli saaren taakse. Saaren tausta oli melko hankalaa kahlata, mutta kuitenkin pääsin saaren alapuolelle heittelemään. Heittelin keskusvirtaan eri perhoilla, kokeilin välillä pintaperhoakin. Mitään tapahtumia ei tullut.

Menin takaisin mökille jossa muut olivat ja edellisenä viikonloppuna oli vesiperhosten kuoriutuminen alkanut iltahämärissä klo 21 jälkeen. Vähän aikaa lämmittelin siinä ja taisin ottaa leipää ja mehua pahimpaan nälkään. Klo 19 maissa lähdimme kokeilemaan uudestaan. Menin alavirran suuntaan mutkan taakse ja heittelin siellä toisten kehoituksesta lähinnä pupia ja larvoja. Mitään tapahtumia ei tullut. Mutkan jälkeen oli kyllä suuri lohkare keskellä koskea, jonka takana oli houkuttelevan näköiset kuohut.

Lähdin hieman ylemmäs kaatuneen haavan luokse. Kahlasin keskemmälle koskea. Rannassa oli melko syvää, mutta kun pääsi hieman keskemmälle, pohja alkoi nousta ja kahlaaminen helpottui. Heittelin suuren virran puolelle erilaisia streamereita pintasiimalla jonka päässä oli uppoperuke. Kehittelemääni salakka-spuddleriin joku kävi kopauttamassa, mutta ei tarttunut kiinni. Samoin J.J.Pupaan tuli tärppi joka sekään ei jäänyt kiinni. Paikalla, jossa kalastelin, oli mukavan näköisiä kiven huopeita, joista varmaan olisi mahdollista saadakin kalaa.

Illan hämärtyessä entisestään kalastin vain pupilla. Joitain vesiperhosia oli mönkinyt niskaanikin, mutta mitään valtaisaa kuoriutumishuippua ei kyllä ollut havaittavissa. Muutaman kerran näin hyvän kokoisen taimenen hyppäävän suuremman virran puolella ja tarjosin sinne paria perhoa, mutta ei mun perhot kalalle kelvannut. Pienemmät harjukset lätisivät vienommassa virrassa, mutta niidenkään ruokahalua ei perhoni suuremin kiihottanut.















Keskisenkoskea Ailin mökiltä alaspäin. Oikeassa laidassa oksien alla näkyy kaatunut haapa. Siitä keskivirtaan tuntuisi olevan hyviä kalapaikkoja.

Ilta pimeni kovaa vauhtia. Ajattelin kokeilla vielä pintaperholla, mutta tyhmyyksissäni olin jättänyt otsalampun autolle eikä solmun tekemisestä enää mitään siinä valossa tullut, joten se kokeilu tyssäsi siihen. Lähdin mökille, jonne myös muut saapuivat hetken kuluttua. Illan tullen M valmisti loimuttamalla toisen tuosta 48 cm taimenen fileestä sekä fileen "jätökset". Täytyypä todeta, että oli erittäin hyvää!















Loimutaimenta!

Saunaa lämmitellessäni huomasin vesisaavissa kaksi vesiperhosta. Toinen oli melko pieni (20mm), harmaasiipinen, vaalea eturuumiiltaan ja vihreä takaruumiiltaan. Toinen oli kanelin värinen, todella suuri (40mm) vesiperhonen. Ei ehkä ole ollenkaan liioiteltua sitoa "Nalle Puh" -perhoja jopa #6 pintaperho koukkuun. Ei sitä sitten loppujen lopuksi saunaan tullut mentyä kuitenkaan, mutta sainpa housut kuivatettua kun kahluuhousut oli vähän tihkuttanut läpi. Pitänee käydä ostamassa kahluuhousuille sopivaa pesu- ja kyllästysainetta...

Lopuksi voisi todeta, että tuolla veden korkeudella Keskisen koski on hieman hankala kahlata ja kalastaa. Vaikka Keskisenkoski on makuuni liian iso joki, uskon, että joelle vielä palaan. Toivottavasti silloin saalis olisi suurempi ja vesi hieman matalammalla.

Siimasotkuja

Huomenna on lähtö Keskisenkoskelle, joten ajattelin tänään laittaa käytössä hyviksi kokemani siimat omille puolille. Kävin töiden jälkeen Perhokolmiosta ostamassa isompaan Komaani (7-8) varapuolan ja siihen 200m 30lb:n (13kg) pohjasiimaa. Käytettynä ostamani Visionin Extreme Distance WF7W/S fast sink 4 -siima nimittäin vie puolalta melko vähän tilaa, siksi noin hurja määrä pohjasiimaa tuon kokoiseen kelaan. Ja toisaalta, siimaa olen ajatellut käyttää lähinnä streamer- ja lohen kalastuksessa, joten pohjia saa varulta ollakin ihan reilusti. Eihän sitä tiedä mikä mörkö joskus lohijoella perhoon täräyttää! Samalla sain tuon setin mukana tulleen Vision Attack WF7F -siiman takaisin omalle puolalleen ja omille pohjasiimoilleen. Nyt isompi settini on valmiina sekä pintaperho kalastukseen että streamer ja lohihommiin. Jos kevyempää settiä haluaa niin sitten on tuo pienempi sitä varten.













Vision Koma 7-8. Kelalla Extreme Distance ja varapuolalla Attack -siimat


Pienemmän settini kanssa tulikin vähän ongelmia. Nythän mulla on ollut kaksi puolaa käytössä ja yksi aivan tyhjänä, viimeksi tuon Attack WF7F:n varastona... Toisessa käytössä olevassa puolassa on ollut käytettynä ostamani Visionin Presentation2 -siima, johon olen kyllä ollut tyytyväinen ja toisessa joskus uutena ostamani 3M Supreme Wet Tip2 -siima. Jälkimmäistä en ole juurikaan käyttänyt, mutta mukana se on reissuilla varulta ollut. En nimittäin ole tykännyt sen heitto-ominaisuuksista. No, nythän sitten kävi niin, että ajattelin laittaa tuon 3M:n siiman tilalle R:ltä ostamani DT-siiman. Mutta puolaa ei löydykään mistään. Tiedän, että se on tummassa Visionin kelapussissa ja luulin sen olevan autoni ohjaamossa olevassa muovikassissa, mutta muovikassi olikin tyhjä. Vielähän tuo yksi varapuola olisi, pitänee huomenna käydä hakemassa siihen pohjasiiman, että saa tuon DT:n käyttöön omassa kelassani. Ei kyllä paljoa kannattaisi hukata tuommoisia satasen paketteja... Pienempi setti olisi sitten pintaperho kalastukseen niin olan yli heitto-, että rullausominaisuuksien vuoksi erittäin hyvä, kevyt setti. Ja hyvähän tuolla on vaikka larvastaakin uppoperukkeella ja painotetulla perholla.

Kalastuspäivä Hippoksella 27.8.2008

Tapahtumassa oli reilut 350 tenavaa

Olin seuramme K-S Perhokalastajat ry:n kanssa Hippoksen Köyhällä lammella kalastuspäivällä. Paikalle tuli yli 350 ala-aste ikäistä koululaista - onneksi pienemmissä ryhmissä, hyvin ajoitettuna. Opetin siellä kahden muun henkilön lisäksi lapsille, miten perhoa heitetään. Meidän vavoissa tietenkin perhojen paikalla oli vain villatupsut, ettei tullut takaheitossa ikäviä onnettomuuksia. Kyllä siellä monet oppivatkin heittämään hyvin. Toiset ei sitten taas millään. Mäkelänmäen 4B-ryhmä oli ihmeellinen. Kaikki heittivät kuin vanhat tekijät pienen harjoittelun jälkeen.

Seuralla oli myös perhokalastusta koskien infopiste, jossa lapset sai kysellä perhokalastuksesta. Esillä oli perhoja ja eräs seuramme jäsen oli perhovarusteet päällä, jotta lapset näkivät, mitä kaikkea tarvitaankaan kun ollaan koskessa kalalla.















Heitonopetusta

Tapahtuma meni kaikin puolin kivasti. Lampeen oltiin istutettu 100 kirjolohta ja joku lapsi saikin lohen kotiin viemisiksi. Ja joku toinen sai kookkaan ruutanan - tarina ei kerro, otettiinko se ylös vai päästettiinkö takaisin. Paikalla oli myös ruokakoju, josta sai lohkoperunoita ja vaihtoehtoisesti joko lohimedaljonkeja tai muikkuja. Itse otin muikkuja ja täytyy myöntää, että hyvää oli.

Salakoita

Nyt tuli semmoinen tilanne eteen, että pitäisi tehdä salakka-perhoja. Äkkiseltään Perhorasia.fi:stä katsoin, mutta siellä olevat mallit vaikutti jotenkin kököiltä. Tosin yksi heppu laittoi sähköpostia ja laittoi kolmeen siellä olevaan salakkaan linkin, jollaiset haluaisi, mutta saan kuulemma myös ehdottaa omia salakka malleja. Mulla ei ole kaikkia tarvikkeita vaan kaikkiin niihin ehdotettuihin perhoihin, joten pikku muutoksilla pitäisi mennä.

Mietittyäni tovin tuli kalastavat spuddler-perhot mieleen, joten niitä sitten salakka versioita tekemään... Lisäilen tänne uusia malleja sitä mukaa kun niitä tulee. Ensi viikonloppuna olisi hyvä tilaisuus päästä testaamaan niitä Keskisenkoskelle, kun seuramme tekee sinne reissun. Enpä tiedä, tekeekö noilla mitään. Olen hieman skeptinen itse keksimiäni perhomalleja kohtaan.

Salakka-Spuddler

Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Valkokärkinen orava
Kierre: Oval Large hopea
Runko: Ice Dubbingin ja Super Bright Creamin sekoitus
Kurkku: Punainen Antron dubbaus
Alussiipi: Valkoinen bucktail
Siivet: Neljä Grizzly kukon höyhentä parit vastakkain aseteltuna
Pää: Luonnon värinen peura
















Salakka-Spuddlerit

EDIT1: No nyt tein Perhorasian malleista parit perhot. Ylin ja keskimmäinen ovat muuten samat, mutta ylemmässä on opossumi (natural black) pää, toisessa kani (musta) pää. Alimmassa perhossa on tuo hassu pyrstö, tiedä sitten miten toimii, aiemmin en semmoista ole nähnyt.

Salakka (ylemmät)

Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Punainen kukko (höyhenen siikasia)
Kierre: Leveä hopea ovaali tinseli
Runko: Kerman värinen Super Bright
Alussiipi: Valkokärkinen orava
Siipi: Badger-kukon höyhenet, päälle musta kettu
Pää: Opossumi (natural black) tai kani (black)

Salakka (alin)

Koukku: #6 Streamerkoukku
Pyrstö: Riistalinnun sulkien päät evän muotoon leikattuna
Kierre: Hologrammitinseli
Runko: Tumman harmaa villa (jänis)
Kaulushäkilä: Punainen kukko tai kana
Siipi: Valkoinen marabou, sivuille ja päälle riikinkukon herlejä
Pää: Luonnonvärinen peura, kaulukseksi jätetään karvan päät
















Perhorasian salakka malleja

EDIT2: Tänään kävin testaamassa noita perhomalleja Vaajavirrassa ja hyvin ne tuntuivat uivan. Ei tullut kyllä mitään tapahtumia niihin, mutta en kyllä odottanutkaan. Keskisenkoskella ne pääsevät sitten pidempiaikaiseen testiin, samoin kuin Roarin reseptin mukaiset salakat.

Levysiivet

Tänään innostuin tekemään naitetulla levysiivellä toteutetun Simojoen perhon. Eilen nimittäin saapui lähetys Mistpoolista, jossa oli keltaista ja sinistä hanhea. Naitettuja siipiä olen aiemmin tehnyt oikeastaan vain perhonsidonta kursseilla, mutta hyvin se tuntui onnistuvan edelleen. Perho onnistui muuten ihan hyvin, mutta noin pieneen koukkuun siiven olisi pitänyt olla pienempi. Otin hanhea kutakin väriä neljä liistaketta sulasta, ehkä kolme tai jopa kaksi olisi riittänyt niin siivestä olisi tullut oikeamman kokoinen. Ehkäpä tässä joskus sitten teen saman perhon hieman pienemmällä siivellä. Tuosta voi sanoa, että se on soutuperho...
















Naitetut levysiivet valmiina.















Valmis perho

Testing, testing...

Niinhän siinä sitten kävi, että keli hieman kirkastui ja pääsin tuonne Vaajakoskelle testaamaan noita siimoja ja uusia streamereita. Tai hetkeksi kyllä meinasi epätoivo jo iskeä, juuri kun olin saanut vavat kasattua, alkoi sataa kaatamalla. Sadetta pidin Vaajakosken grillikatoksessa ja samalla virittelin perhot kiinni siimoihin.

Ensiksi pääsinkin testaamaan tuota #5-luokan DT-siimaa. Se rullasi todella nätisti ja pitkälle. Ajattelin jo, että auttaako takatuuli tuohon, mutta toiseltakin rannalta rullatessa se toimi. Perhona oli GRHE-nymfi, siis melko kevyt perho.

Siirsin tuon kevyemmän setin syrjään ja siirryin niemen kärkeen testaamaan tuota 4-uppoavaa Visionin Extreme Distance -siimaa. Sekin vakuutti, tosin vain takaheitossa, mutta en kyllä uppoavalta siimalta odottanutkaan minkäänlaisia rullaus ominaisuuksia. Siima oli melko helppo heittää ja rannariakin poistui kohtuullisen helposti. Siis oiva siima "tulvivalle" Simojoelle!

Siirryimme R:n kanssa veneeseen toiselle rannalle ja testailtiin ottimonttua, mutta mitään ei tullut, ei edes tuolla pinkin iskupisteen omaavalla streamerilla. Sinänsä nuo streamerit ui melko hyvin, eli olen niihin kyllä sen suhteen tyytyväinen. Vielä kun niillä tulisi kalaa...

Ajattelimme siirtyä alemmas ja minä soudin. Virrassa soutaminen on muuten melko hankalaa. Vene meinasi koko ajan ajautua rantaan ja yhden kerran kun otin airolla vastaan rantapenkasta, airon hankaimen tappi katkesi ohennetusta kohdasta. Eipä siinä sitten muuta kun vene rantaan ja siirryttiin voimalan yläpuolelle.

Voimalan yläpuolella tuulikin melko voimakkaasti, eikä testaamisesta meinannut oikein tulla mitään. #7-luokan vehkeillä en saanut heitettyä oikeastaan ollenkaan, kun takatuuli sotki heitot. Vaihdoin kevyempään settiin ja laitoin siiman päähän Hässäkän. Tarkoituksena oli testata rullausta painavammalla perholla. Tuuli sotki nuokin testaukset, vaikka yllättävän hyvin rullaukset onnistui tuulessakin. Vähän ajan kuluttua ajattelin luovuttaa tältä päivältä ja aloin kelata siimaa sisään. Huomasin kuitenkin jonkun siimalenkin puolalla ja purin siimaa ulos, koska tuo kela oli hieman ahdas tuolle siimalle. Kun aloin kelaamaan siimaa uudestaan sisään, vavassa tuntui pientä sätkimistä. Pikkuinen noin 10 sentin ahven oli tarttunut Hässäkkään. Tuostapa tuli mieleen, että pitäisiköhän harjoitella tekemään noita ahven-streamereita...















Vaajakosken Hässäkän pettämä ahven

Väliaika tietoja

Siitäpä onkin vierähtänyt tovi, kun viimeksi olen blogiini kirjoitellut.

Muutaman kerran olen käynyt Vaajakoskella kalastelemassa, olen kokeillut myös R:n kahden käden lohivapaa, heittäminen sujui vaihtelevasti. Välillä siima poistui ihan rivakastikin, mutta välillä siitä tuli pelkkä mytty. Omiin vapoihini olen myös kokeillut uusia siimoja. Sain edullisesti nelosuppoavan siiman #7-luokan vapaani, sitä en ole vielä ehtinyt kokeilla. Samoin R:n DT-siima #5-luokan vavassani on vielä testaamatta. Tulisi hieman parempia kelejä niin olisi mielekkäämpää käydä tuolla virran rannassa liottamassa siimoja.

Sadepäivät onkin kuluneet oikein hyvin perhonsidonnan parissa. Nyt tuli pikku tauko noiden lohiperhojen sidontaan kun valkoinen UTC:n lanka pääsi loppumaan. Ei viitsi silkkien pohjustuksia tehdä muulla kuin valkoisella langalla, ettei silkki tummu kastuessaan. Simojoki-sarja alkaa olemaan muuten melko valmis! Muutamaa perhomallia lukuun ottamatta kaikki on sidottu. Tällä hetkellä Simojoen perhoja on jo 50+1 kpl. Tuo +1 sen vuoksi, koska en tiedä laskenko tuota lohi-klinkkiä noihin perhoihin mukaan. Muut on ehtoja lohiperhoja, ja taitaapa sinne tulla joku levysiipinenkin vielä, kunhan saan erivärisiä hanhia.

Eilen olisin päässyt Läsäkoskelle ilmaiseksi kalastelemaan melkein vuorokaudeksi. Olin kuitenkin luvannut vaimo-kullalle vapaaillan ja näin äkkiä tullut mahdollisuus muuttui mahdottomuudeksi. Oli toki aamulla kello herättämässä kuudelta, eikä edes ihme kumma satanut, mutta tulin järkiini, enkä lähtenyt ajamaan 200 kilometriä muutaman tunnin kalastuksen takia. Sinänsä olisi ollut mukavaa tutustua tuohonkin kohteeseen, koskaan en siellä ole vielä käynyt.

Kun tuohon lohiperhojen sidontaan tuli tuo tauko, ajattelin hieman päivittää normaalienkin perhojen rasioita. Lueskelin Perhokalastajat.netistä Keskisenkosken juttua - ihan siitä syystä, koska seuran reissu tulee sinne tämän kuun lopussa. Jutussa oli mainittu mustat streamerit myös ottiperhoiksi. Itselläni ei juurikaan taida olla streamereihin osumia, johtuneeko siitä, etten osaa niitä sitoa vai siitä, etten osaa niitä uittaa. Aika harvoin streamer on edes siimani päässä. Nyt ajattelin kuitenkin sitoa muutaman streamerin, jos niitä vaikka tulisi uitettua. Taitaahan se olla niin, että noihin streamereihin ottaa iso kala paremmin kuin pikkuperhoon. Pikku kalaa taas on enemmän, joten luonnollisesti pikkuperhoihin silloin tulee paremmin tapahtumiakin.

Mustaruskeisiin perhoihin ajattelin kokeilla jotain uutta. Tein pinkin iskupisteen mustan rungon keskelle. Saa nähdä toimiiko - tuskin...
















Mustia, ruskeita ja mustaruskeita streamereita.