Vapaprojekti

Tuli tilattua Koukun ja Paukun porukoiden kanssa Sagen Xi2 aihio (#7, 9'6") ja siihen "rakennussarja", eli vaparenkaat, kahva ja kelakiinnike. Sarjan mukana tuli myös liima, lakka ja alumiininen vapaputki vapapusseineen. Aihiot tilattiin Madison River Fishing Companysta, josta ne sai varsin edulliseen poistomyynti hintaan.

Vavan kasaaminen alkoi tietty kahvan reiän suurentamisella. Seuralla oli oikein siihen tarkoitukseen tehtyjä viiloja, mutta suoritin tuon operaation kotona tavallisen pyöreän viilan ympärille teipatulla hiekkapaperilla. Onnistui se niinkin joten kuten, mutta ehkä parempi kartio olisi tullut siihen tarkoitukseen tehdyllä viilalla. Kun kahvan ja kelakiinnikkeen tarkka paikka oli katsottu, liimasin kahvan kiinni. Ajattelin, että annan kahvan ensin kuivua kunnolla paikoilleen ennen kuin alan liimaamaan kelakiinnikettä.














Kelakiinnikkeen sovittelua


Vaparenkaiden linja oli merkitty aihioon valmiiksi täplillä. Tarkastin vielä aihion selän ja mielestäni ne oli kohdallaan. Yksi kaveri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ollut. No, tein kuitenkin niin kuin parhaaksi näin ja linjasin vaparenkaat samoin kuin on tehtaallakin kasatussa Sage Xi2:ssa. Kelakiinnikkeelle tein noin sentin maalarinteipistä pohjat vavan tyveen. Nämä pohjat oli melko tiukat kelakiinnikkeen holkiin. Vapaan laitettiin pohjien väliin liimaa kunnolla ja kelakiinnike painettiin paikoilleen. Liimaa meni ehkä vähän liiankin kunnolla kun sitä tursusi jonkin aikaa myös kelakiinnikkeen ja kahvan välistä.














Kelakiinnikkeen pohjat
















Kahva ja kelakiinnike liimattuna

















Samoilla liimaamisilla sitten liimasin myös kärkirenkaan kiinni.


Seuraavassa Koukun ja Paukun kerhoillassa mittailtiinkin sitten vaparenkaiden paikat kohdilleen, mutta sen verran kiirus oli muualle, etten ehtinyt tehdä yhtään sidosta.

Tässä vaiheessa projektissa tulikin pieni tauko koska halusin myös hieman koristesidoksia vapaani. Mielestäni hopea sopi hyvin tummahkon siniseen aihioon ja mustaan sidontalankaan joten marssin Perhokolmioon katselemaan sidoslankoja. Ei löytynyt hopeista joten pirautin Alhospeyhin. Sielläkään ei hyllyssä ollut, mutta Kevin lupasi laittaa tilaukseen ja ihan hyvällä aikataululla koristesidoslanka saapuikin postilaatikkooni.

Nyt kun renkaiden paikat oli merkattu, tarvikkeet kotonani ja olin vielä ottanut Keski-Suomen Perhokalastajien vavanpyörittimenkin lainaan, ajattelin tehdä sidokset kotona. Alku ei meinannut oikein sujua kun lanka oli löysällä. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin ruuvaamaan lankarullat työpöytäni laitaan kiinni ja johan alkoi sujua. Koristesidosten päättelyihin katsoin mallia jo aiemmin ostamastani Visionin Attack -vavasta. Siinä kun sidosten alta kuulti koristesidos lankojen päät.















Koristesidoksia

















Vaparengas sidottuna















Vahvistussidokset naarasholkin päällä

Melko useasti sidoksia piti purkaa kun lopussa huomasi, ettei ollut muistanut laittaa lankakierroksien alle päättelysiimaa jolla sidoslangan pää vedetään varsinaisen sidoksen alle. Viimein kuitenkin sain sidokset tehtyä koristesidoksineen päivineen.







Sidokset valmiina

Tässä vaiheessa piti tietty mennä tielle testaamaan heitto-ominaisuuksia vapaan täysin sopimattomalla siimalla ja samalla löystyttää osan sidoksista. Eli ei kannata kokeilla vapaa ennen kuin on lakannut sidokset. Sain tiukkailtua osan sidoksista ja osan jouduin tekemään uusiksi. Ja kiireesti lakkaa päälle.

Laitoin kaksi vavan pätkää kerrallaan pyörimään. Lakkaa lämmitin jo lakan sekoitusvaiheessa ja kun lakkatippa pyöri sidoksen päällä, lämmitin lakkaa lisää jotta siitä tuli aivan juoksevaa ja ilmakuplat poistuivat lakasta. Ja taisihan siinä tippua välillä ylimääräistä lakkaakin pois sidoksen päältä.















Siinä se pyörii

Lopuksi voisi todeta, että vavan rakentaminen oli yllättävän helppoa. Vavan mukana tulleet rengastus ohjeet olivat melko hyvät ja kavereilta ja netistä sai tarvittaessa ohjeita. Ehkä suurimmat ennakkoluulot liittyivät käytettyyn liimaan ja lakkaan, mutta niidenkin mukana tuli selkeät ohjeet englanniksi. Mukavaa hommaa kaiken kaikkiaan. Seuraavaksi sitten varmaan joku puropiiska...

KAHEN KILON SIIKA!

Ajattelinpa käväistä Vaajakoskella kokeilemassa onkimista pitkästä aikaa. Joku oli kuulemma saanut tänään päivemmällä perhokalastusalueelta kaksi 40 cm harjusta. Vähän vaille neljä menin minäkin tuonne perhokalastusalueelle ja heittelin alkuunsa juuri sitomaani 'Alexandraa' - tätä kun oltiin kehuttu niin kalastavaksi perhoksi yhdessä perhokirjassa. Parin pusikkoon jäännin jälkeen perho katosi siiman päästä omia aikojaan ja vaihdoin johonkin #14 koukkuun sidotun kuulapäisen 'Pheasant Tailin' siiman päähän. Jäipä sekin pari kertaa pusikkoon, sekä pohjaan ilmeisen alhaalla olevan vedenpinnan vuoksi joten ajattelin käydä vielä niemen puolella kokeilemassa.

Ilta oli jo pimentynyt kun hiippailin rantaan 'Pheasant Tail' edelleen siiman päässä. Heittelin koivun luona olevan ottimontun kohdalla ja joitakin kertoja perho jäi sielläkin pohjaan. Vesi kun on niin alhaalla ja virtaukset olemattomat. Taas kerran jäi perho pohjaan ja remmoin sitä vavallani irti. Mitä hittoa...mites tuo siima nyt tuolla on - siellähän on kala! Varovasti kelailin siimaa sisään ja kohta pinnassa välähtikin hopeinen kylki. Harjus! Ja vieläpä hyvän kokoinen! Taluttelin kalaa niemennokkaan, välillä kala veti siimaa syvyyksiin ja minä kelailin takaisin kalan rauhoituttua. Niemennokassa huomasin, että normaali kalan ylösottopaikka oli sekin alhaisen veden vuoksi liian kaukana veden pinnasta, joten jatkon taluttelua lahden pohjukkaan päin. Jossain vaiheessa ajattelin, että kyllä kalan varmaan saa ylös hieman kurottamalla kivireunukselta alas ja niinpä kelailin siimaa edelleen sisään. Kala kieppui jotenkin oudosti hieman kylki edellä ja välillä veti siimaa taas ulos. Viimein sain haavittua kalan ja nostin sen ylös. Eihän mulla ollut edes puukkoa mukana, sen kädensijalla kun on hyvä papittaa kala. No, kala pois haavista ja haavin varrella pari napakkaa iskua päähän - johan tokeni... Perho näköjään onkin lähtenyt suusta pois jossain vaiheessa, ajattelin. Kun aloin kelaamaan ylimääräistä siimaa takaisin kelalle, siima meni kuitenkin kalan suuntaan - mihinkäs se nyt on kietoutunut. Perhohan oli kalan vatsaevän tyvessä kiinni! Ilmeisesti perho olikin jäänyt pohjaan ja kun kiskoin sitä irti se oli singahtanut kalan vatsaan kiinni. Rokastajako minusta nyt tuli? Ja ihan tietämättäni... No, enpä kuitenkaan viitsinyt laittaa kalaa takaisin jokeen kuhmu ohtassa, joten eiköhän siitä ihan hyvä ruoka tule huomenna...









Siika 40,5 cm, 514g

Alexandra

Leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä... Tavasin uutta Perhokalastuslehteä ja siinäpä ihan etuaukeamalla oli taasen Lauri Syrjäsen muistokilpailun ohjeet. Perhoina kilpailussa on tänä vuonna 'Alexandra', 'Salakka Streameri' ja 'Jungman'.

Alexandrasta sain joitain sidontavinkkejä netistä, tosin toinen Perhorasian Alexandroista taisi olla sidottuna streameriksi mutta kuitenkin. Sen sijaan 'Salakka Streameri' ja 'Jungman' on mulle aivan outoja perhoja - tai kaikkihan nyt suunnilleen tietävät millainen salakka on, mutta Jungmania en kyllä muista tavanneeni.

Tässä illan mittaan katosin perhonsidontahuoneeseeni ja sitaisin yhden Alexandran. Päästä tuli liian iso, rungon tinseli näköjään lähtee vähän alusrungon perän etupuolelta ja toisen puolen siiven hanhikaistale on sidottu hiukka liian ylös. Mutta siitä se lähtee.














Eka 'Alexandra'

Kyllä tuossa Laten kilpailun tuomareilla varmaan on ollut tarkoitus etsiä semmoisia perhoja missä on vihon viimeiset materiaalit. Nytkin pitäisi taas ostaa uusia matskuja. Kilpailun perhojen materiaaleista puuttuu vihreä bucktail, sininen vuohi, badgerkukko, violetti biisamin karva ja magentan värinen kukko. Metson pyrstösulan liistakkeista en aivan varma ole, voi olla, ettei niitäkään ole kun tuli tehtyä niitä 'Ekin Pikkumustia' Iijoen reissulle. Eikä muuten ole ihan helpoimmin hankittavia nuo materiaalit, ainakaan badgerkukkoa ja violetin väristä biisamin karvaa tuntui aika harvasta nettiputiikista löytyvän...

Perhonsidonnan SM-kilpailut

No niin. Blogini onkin elänyt hiljaiseloa...hups...kolme kuukautta. Edellisten kirjoitusten jälkeen on toki paljon tapahtunut, on ollut Iijoen reissua - josta puolittainen reissuraporttikin on jossain bittiavaruudessa, mutta tuskin tulen sitä koskaan julkaisemaan, on järjestetty Perhonsidonnan SM-kilpailut Jyväskylässä ja tulihan niihin myös osallistuttua. Jospa aika riittäisi blogimerkintöjen hieman tiheämpiin julkaisukertoihin.

Muutama viikko tässä tuli harjoiteltua lähinnä klassisten lohiperhojen sidontaa ja "kenraaliharjoitus" Green Highlander taittuikin lopulta 1h40min. Ja onnistui hyvin. Hyvillä mielin siis lähdin myös kilpailemaan SM-kisoihin.

Ensimmäinen päivä - Yleinen luokka

Itsekseni ajattelin, että yleinen luokka tulee olemaan minulle vaikeampi kuin seuraavana päivänä käytävä lohiperholuokka. Olenhan kyllä "ihan pätevä" pikkuperhojen sitoja, mutta perinteiset uppoperhot ja streamerit ovat - vähäisen sidontakokemuksen vuoksi - itselleni heikompi osa-alue.

Ensimmäinen jakso

Ensimmäisen jakson perhoina olivat 'Goddard Caddis' sidottuna sekä koukkukokoihin #10 että #14, Holberton - perinteinen uppoperho sekä 'Blue Dun' muunnos pystylevysiivillä.

Goddardit onnistuivat melko hyvin. Siivet sain leikattua suhteellisen hyvin muotoihinsa, häkilät jäivät hieman niukoiksi, eli päälle olisi pitänyt jättää enemmän tilaa siipeä tehdessä. Ensimmäisen perhon pisteet olivat 57 (paremmuusjärjestys 10/17).
Holberton olikin sitten aivan outo perho minulle ja sidonta eteni reseptiä seuratessa. Selkeä jippo perhossa oli leveän litteän kultatinselin käyttö kierteenä. No, tämä meni myttyyn jo siinä vaiheessa kun meinasin sitoa siitä rungon. Eli sidoin tinselin kiinni perhon sivulle. Lopullisesti menin lankaan sitoessani kierrettä vain neljä kierrosta, jotta perhon rungostakin olisi jäänyt jotain näkyviin. Siipien naittaminen onnistui suhteellisen hyvin, ainoastaan kesäsorsa meinasi hajota siiven kiinnitys vaiheessa. Perhon mittasuhteet olivat varmaan sinne päin... pisteet perhosta 48 (14/17).

Levysiipinen Blue Dun oli perho, joka oli mulle "tuttu". Olinhan sidontaa treenatessani sitonut Perhokalastuslehdessä olevia levysiipisiä pinta-March Browneja, jotka sidonnaltaan olivat aivan samanlaisia kuin Blue Dunit. Otin pienoisen riskin sitoessani vain muutamia pyrstösukasia siikasista, ehkä olisi kannattanut sitoa hieman useampia. Häkilää laitoin perhoon hieman liikaa ja ilmeisesti siivet menivät hieman vinoon, mutta pysyivät hienosti kasassa ja lievässä v-asennossa kuten kuuluukin. Tähän perhoon olin tyytyväinen jo ennen pistelaskua, pisteet perhosta 63 (8/17). Kolmen ensimmäisen perhon jälkeen kokonaissijoitukseni oli 11/17.

















March Brown treeniperhoja

Toinen jakso

Toisen jakson perhoina olivat 'Ahven streamer' sekä luomistehtävä vaaksiaisesta. Streamerista en suoraan sanoen hirveästi odottanut pisteitä saavan, enkä saanutkaan. Perhon päästä tuli valtava eikä materiaalit oikein muutenkaan taittuneet koukulle. Ehkei mittasuhteet tinselirungon tasaisuudesta puhumattakaan olleet toivotulla tasolla - ei edes omasta mielestäni. Tässä perhossa jäin huimasta taitotasostani paljon jälkeen. Perhon pisteet 31, koko joukon huonoimmat pisteet.

Luomistehtävää - vaaksiaista - olin miettinyt koko päivän ajan. Tietoja vaaksiaisesta saatiin jo ilmoittautumis vaiheessa. Olin jättänyt jopa Coddardiin varatut grizzle-väriset kanan höyhenet käyttämättä siihen ja säästänyt ne vaaksiaisen siiviksi. Koukkuvaihtoehtoja oli kaksi, pieni kaareva pinturikoukku ja pitempi vartisempi koukku. Aluksi ajattelin tehdä peurankarvasta jatkoperän ja dubata keskiruumiin, mutta joku hienostelufiilis iski ja tein pitkävartiselle rungolle sidontalangasta rungon. Jaokkeellisuuden luulin saavani toisen värisellä sidontalangalla. Eihän tuo toiminut ja peurankarvainen jatkoperä olisi voinut toimia paremmin. Luomistehtävä siis meni pieleen, pisteet perhosta 48 (16/17). Olin toisen jakson toiseksi viimeinen...

Kokonaistuloksissa tulin 15., eli kolmanneksi viimeiseksi. Ei oikein vastannut odotuksiani.


Toinen päivä - Lohiperholuokka

Ensimmäinen jakso

Uskoin pärjääväni lohiperholuokassa paremmin kuin yleisessä luokassa. Olinhan treenannut muutaman viikon nimen omaan näiden perhojen sidontaa. Ensimmäisen jakson perhot olivat 'Green Machine', 'Rusty Rat' ja 'Black King'.

Green Machine oli vihreästä peurankarvasta tehty Bomber-tyyppinen uppoperho. Helaksi/jatkeeksi tuli litteää hopeaa, vihreää sekä punaista silkkiä. Nämä olisi pitänyt sitoa 1/3 kutakin, itse tein loistoratkaisun sitomalla metallitinseliä 2/3 ja silkeistä yhteensä 1/3. Tämän olisi kuulemma voinut tehdä jenkkiläisittäin niin, että olisi sitonut metallitinselin pohjille koko matkalle, vihreää silkkiä olisi lähtenyt sitomaan helan etuosan kohdalta ja kurvannut tietty takaisin 1/3 perästä ja vihreän silkin päälle olisi sitonut punaisen silkin jälleen lähtien helan etuosasta ja kurvaten takaisin 2/3 perästä. Näin helaan/jatkeeseen olisi tullut porrastukset. Kukaan ei kuulemma ollut sitonut näin. Peurankarvan muotoilin hienosti pintabomberin muotoiseksi, eli sikarin malliseksi. Muotoillessani tosin onnistuin tärvelemään punaisen silkin, mutta jotenkin sain sitä kuosiin ennen perho luovutusta. Ja hienosti muotoilu onnistuikin, peurankarvasta tuli todella tasainen ja symmetrinen. Harmi vaan, että muoto oli väärä, eli perhosta olisi pitänyt muotoilla eteenpäin paksuneva... Pisteet perhosta oli 38 (27/32).

Jakson toinen perho oli 'Rusty Rat'. Tässähän tuttu perho! Joo, pyrstöstä tehdään tuommoinen lyhyehkö töpö riikinkukon miekkahöyhenistä, aivan oikein. Rungon takaosa keinokuitua josta huntu takarungon päälle. Mikä helkkarin huntu? Olikos tässä perhossa semmoinenkin? Pitäisiköhän sen jatkua vielä pyrstön päälle? Hmm..."takarungon päälle". Kyllä mä katkaisen sen rungon loppuun. Jeps runko valmis. Siipihän tässä oli semmoinen lyhyt, rungon mittainen, juu semmoisen siihen sidoin. Häkilä grizzle-kana. Olikohan se koko häkilä siivenkin ylle vai kurkkuhäkilä. Helkkari, enhän mä muista tästä perhosta mitään. Kokohäkilän teen kun ei kerta reseptissä lue kurkkuhäkilä. Langan vaihto mustaksi ja pään pyöritys. Siinä hetken ihailin täydellistä Rusty Rattiani, josta varmaan lohkeaisi hyvät pisteet. No, eihän siinä ollut kuin kolme tökeröä virhettä. Huntu liian lyhyt, olisi pitänyt ulottua pyrstön puoleen väliin. Siipi muuten sidotaan Rat-sarjan perhoissa noin koukun mutkaan / pyrtön kärjen tasalle ja pää. Perhana pitäisi opetella lukemaan. Kun reseptissä mainitaan sidontalangan väreiksi valkoinen ja punainen ja pään kohdalla mainitaan "PUNAINEN" niin silloin ei pitäisi tehdä mustasta langasta mustaa päätä...pisteet täydellisestä perhostani 40 (31/32).













Oi ihanainen Rusty Rattini, mikset tullut kisoissa penkistä ulos edes tämän näköisenä...

Kolmas jakson perho Black King olikin haasteellisempi tapaus. Se on nimittäin spey-perho ja niitä en pahemmin ole sitonut. Pari taisin sitoa Ari-Heikki Rintaniemen sidontakurssilla pari vuotta sitten. Tässähän oli jukolauta kolme kierrettäkin... Rungon sidonta onnistui ihan hyvin, ehkä tein rungosta himpun verran paksun muiden lohiperhojen tapaan, mutta lopputulos näytti silmissäni ihan hyvälle. Sitomassani perhossa oli oikeastaan kaksi virhettä. Oikein päin kierrettävät kaksi leveää kierrettä olisi pitänyt jättää hieman erilleen toisistaan ja toinen virhe oli se, että sidoin runkohäkilän eteen tyvestä. Se olisi pitänyt sitoa taakse tyvestä tai eteen latvasta, siten että takarungolla on pitemmät siikaset. Eli en tiennyt. Tästä upeasta luomuksestani sain kaikesta huolimatta lohiperholuokan parhaat pisteeni 56 (jaettu 17/32), eli oli muillakin ollut vaikeuksia perhon kasaan saamisessa.

Toinen jakso

Fiilikset toiselle jaksolle lähtiessä oli mahtavat. Jokainen ensimmäisen jakson perhohan oli mielestäni olleet loistavia! Toisen jakson ensimmäinen perho oli 'Irish Thunder & Lightning, suomalainen soutuperhomuunnos'. Olinhan onneksi muutaman soutuperhonkin treenatessani sitonut ja aiemmin olin selvitellyt soutuperhon hahmon. No, selvittelystä huolimatta jätin pyrstön liian lyhyeksi, eli aivan sitä soutuperhomaista hahmoa en perhoon saanut minkä olisin halunnut. Siivenkin sidoin irtosiikasista, mutta jotenkin taisi siitäkin tulla liian tuuhea ja koko perho näytti heittoperholta jossa on turppu siipi. Tuntui, että perhossa meni vielä liikaa aikaakin ja kiire alkoi painaa päälle. Pisteet perhosta 45 (28/32).

Jakson toinen perho oli 'Dunkeld, LW-sidos noin puolelle koukun varrelle'. Tälle perholle olisi mielestäni pitänyt antaa enemmän aikaa, mutta loppujen lopuksi sidonta eteni askel kerrallaan ja perhoon menikin yllättävän vähän aikaa. LW-sidoksia en juurikaan ole sitonut, mutta sitenhän se menee, että isoon koukkuun tehdään pieni perho. Tässä perhossa ei nyt sinänsä ollut mitään ihmeellistä, jotenkin vaan sidota ei onnistunut. Mallardit oli muuten koko viikonlopun harvinaisen itsepäistä sorttia. Vaikka niitä kuinka taitteli ja puristeli, ei siikaslevyihin saanut semmoista kaarta kuin olisi halunnut. Pisteet perhosta 53 (24/32). Eli loppujen lopuksi "epäonnistunut" kakkosjakso olikin parempi osaltani kuin ensimmäinen jakso. Sijoitukset ensimmäisellä / toisella jaksolla (31/29). Lopputuloksissa tulin jälleen kolmanneksi viimeiseksi, eli sijalle 30.

Kaiken kaikkiaan täytyy myöntää, että tuomaristo oli osannut valita oivat perhot kisaan. Asiaa tuntevat pärjäsivät ja itseni kaltaiset noviisit eivät. Positiivista asiassa oli se, että muistin sitoa kaikki materiaalit koukulle lukuun ottamatta tuota Rusty Ratin punaista päätä. Vaikka täytyy kyllä myöntää että tuon kaltainen kisamenestys kyllä otti harvinaisen koville vaikkei alkujaan ollutkaan mitään odotuksia tulosten suhteen. Sulkeuduin sunnuntai-illaksi perhonsidonta pyhättööni ja alkutöikseni laitoin kaikki sidonta tarvikkeet paikoilleen, siivosin pöydän, heitin roskat roskiin ja sidoin... muutaman Red Tagin. Kolmas onnistui ihan hyvin...

Mutta...I'LL BE BACK!!!

Kuulapupia ja Ekin Pikkumustia...

Pitänee pikku hiljaa alkaa valmistautumaan tämän kuukauden loppupuolella koittavaan Iijoen reissuun. Niinpä ajattelin sitoa hieman kuulapupia. Itse asiassa alun perin piti sitoa noita harmaita Parachute Adamseja, mutta sidonta nyt jostain syystä kääntyi näihin pupiin.

Ekin Pikkumustat on lähes legendaarisen aseman saavuttaneita perhoja minun ja kaverini kokoelmissa. Ensi kosketuksen perhoihin sain jo ensimmäisellä perhoreissullani Valtijoella. Ekin sitomat perhot ei oikeastaan koskaan ole järin hienoja. Lanka on paksua ja sitä on paljon. Perhot kestää ja tuntuu kalastavan. Tulee lohta, tulee taimenta, tulee harjusta. Kalaa tulee on perho vedessä tai ilmassa - no ei ihan mutta kuitenkin. Ekin perhot on siis kokolailla rujon oloisia, mutta erittäin kalastavia. Tätä tietotaitoa kun saisi siirrettyä jotenkin sukupolvilta toisille niin hienoa olisi. Mutta valitettavasti taitaa vaan olla niin, että omien kokemusten kautta jokainen oppii parhaiten.














Laitetaanpa kuitenkin reseptejä tänään sidotuista perhoista.

Kuulapupa:
Koukku: #10 larvakoukku
Lanka: Musta
Kierre: Kulta small
Takaruumis: Orava ruskea/golden olive
Eturuumis: Orava musta
Häkilä: Peltopyy

Sidontaohje:
- Kuula koukulle
- Kierre kiinni
- Dubbaa takaruumis
- Kierrä kierre
- Duppaa eturuumis
- Häkilä kiinni ja yksi kierros koukun ympäri
- Päättele kuulan taakse


Ekin Pikkumusta
- Koukku: #10 larvakoukku
- Lanka: Musta
- Kierre: Kuparilanka
- Pyrstö: Musta kukko
- Ruumis: Metson pyrstösulan siikasia
- Jalat: Musta kukko

Sidontaohje:
Ensinnäkin perho pitää sitoa niin rujon näköiseksi kuin mahdollista. Unohda kierteiden oikea määrä, itse kierrän kierteen tässä jopa eri suuntaan kuin yleensä. Kierteen ei myöskään tarvitse mennä tasaisesti ruumiin ympärille. Käytä paljon lankaa päässä ja rutkasti lakkaa. Kilpasitojat voi mennä kotiinsa...

- Kiinnitä kierre, kierrä sitä muutaman kierros helaksi
- Sido pyrstön siikaset rungon päälle
- Kiinnitä metson pyrstösulan siikaset kärjistään koukulle
- Kierrä siikaset langalle ja kierrä niistä runko
- Kierrä kierre
- Kiinnitä jalkojen siikaset koukun varren alapuolelle
- Kierrä pää ja laita lakkaa rutkasti

Siinäpä niitä. Saa nähdä tuleeko itse sitomilla Ekin Pikkumustilla niin hyvin kalaa kuin alkuperäisillä.

Keskisenkoski 3.7.2009

Keskisenkoskelle päästiin lähtemään kuuden maissa perjantai-iltana. Mentiin Jukan kanssa sinne samalla kyydillä ja ajateltiin, ettei jäädä Keskiselle yöksi koska aamulla ei kuitenkaan tulisi kalastettua. Ajeltiin mökeille, joilla olin ollut viime vuonna seuran syysretkellä. Muut seurueemme jäsenet tuntuivat olevan "oikealla" puolella - eli vastarannalla.

Siinä kaikessa rauhassa vedeltiin kahluukamppeet päälle ja Jukka osti multa 15 Parachute Adamsia - Huopanalla oli ollut hyviä kokemuksia kyseisestä perhosta, mutta kerhoillassa sidotun perhon koukku mokoma oli katkennut isomuksen riepottelussa. Sinne siis meni lähes kaikki harmaat Parachute Adamsit ja vähän muitakin värejä.

Mentiin niskalle päin ja varoitin Jukkaa savisesta paikasta jonka tiesin olevan erittäin liukas märillä kahluukengillä. Mentiin siitä jokeen ja itselläni oli yllätys yllätys - Hässäkkä kiinni siiman päässä. Hetken virvottuani Hässäkkään tarttui särki joka pääsi jatkamaan eloaan jokeen. Menin keskemmälle ja pian siiman päässä räpiköi pikkutaimen, noin 15 cm poikanen. Jukallakin taisi olla joitakin tapahtumia oliiviin liitsiin. Siinä pikku hiljaa laskeuduin alavirran suuntaan ja Hässäkkään tarttui pari taimenen poikasta vielä. Semmoiset noin 25-30cm kalat.

Laskeuduin mökin edustalla olevan saaren rantaa alaspäin, muttei siellä enää ollut mitään tapahtumia. Jukka viittoilikin ylempää, että mentäisiin syömään välillä ja niinpä mentiin välipalalle. Jukalla oli myös ollut muutaman tuollainen 25-30cm taimen siiman päässä.

Puhuin siinä syödessä alavirran suunnalla olevasta kivestä, jonka kupeella syysreissulla olleet kertoivat taimenen majailevan lähes aina. Itse en tällä kertaa alkanut siitä kalaa tavoittelemaan, eikä Jukkakaan siitä mitään saanut. Kahlailin alavirran suuntaan ja näin ottikokoisen taimenen pomppaavan ilmaan hieman alempana. "Kiirehdin" sinne ja yritin perholla jos toisellakin saada taimenta tarttumaan syöttiin. Eipä mikään auttanut, taimen jäi jokeen.

Lähdin takaisin päin ja siirryin kalastamaan kaatuneen puunrungon alapuolelle, ehkä joitain tärppejä tuli, mutta mitään ei koukkuun jäänyt kiinni. Mentiin taas syömään ja syödessä kerroin taimenesta jonka olin alempana nähnyt. Sanoin Jukalle, että mene sinä vuorostasi tavoittelemaan sitä, minä jään tähän ylemmäksi kalaan. Niinpä Jukka lähti alavirralle ja minä menin takaisin niskalle, siinä kun aiemmin oli ollut tapahtumia.

Juuri siinä kohti, josta Jukkaa olin varoittanut lensin sitten selälleni. Hieman sadattelin ja kokeilin kaikkien raajojen toimintaa. Oikeaan kyynärpäähän vähän sattui. Onneksi ei vasempaan - siitä kun oli viime syksynä murtunut värttinäluu. Menin koskeen ja kahlasin aika keskelle, mitään tapahtumia ei enää ollut. Suunnilleen vartin päästä huomasin taimenta roikottavan Jukan mökin luona. Menin takaisin rantaan. Taimen oli ollut hieman ylempänä kuin mistä minä sitä olin tavoitellut, sillä se ei varmaan ollut ottanutkaan kun väärästä paikasta yritin! Zulu oli ollut tällä kertaa ottipeli.

Yhtäkkiä iski hirveä päänsärky ja alkoi etomaan. Jaahas, aivotäräys sitten tuli siitä selälleen lentämisestä vaikken päätäni mihinkään ollut lyönytkään. Lähdettiin ajelemaan kotiin, kellokin kun oli jo noin kaksi yöllä. Myös vastarannan porukka oli jo lähtenyt, siellä kuulemma joku oli saanut yhden alamittaisen taimenen koko iltana. Alkoi tuntua, että sittenkin Jukan kanssa oltiin joen oikealla puolella...

Orvis Pro Shop

Tuli Salossa pidettävien oikeudenkäyntien välissä myös Fiskarsissa. Paikan sijainti on aina ollut jotenkin hämärä minulle, mutta eihän entisestä mummilastani olisi sinne ollut kuin noin 20km matka. Ja kun Fiskarsiin eksyin niin täytyihän sitä käydä myös Orvis Pro Shopissa. Mukaan tarttui haavin vapautin, kärkisiimoja, uusi siimaleikkuri ja perho pinssi. Kalasteluun ei aikaa riittänyt, enkä varmaan noin kalliiseen kalastuspaikkaan lähtisi itseäni maksamaankaan. Jokea kuitenkin katselin ja pintovien kalojen täydellinen puuttuminen hieman ihmetytti.

Mukanani oli myös kolme tätiäni ja heistä yhden mies. Hieno oli näky kun lähes kaikilla oli Orviksen muovikassit käsissään!

Kausilupa Simojoelle

Heh...tänään sattui hupaisa juttu. Kun tulin töistä kotiin ja katselin posteja, sieltä löytyi kirje jonka päällä luki 'Kalle Hakari, 40420 Jyskä'. Olin voittanut kausiluvan Simojoelle. Lupia arvottiin 15 kpl viime vuoden saalis tilastonsa palauttaneiden kesken. No, tämä ei nyt vielä ole niinkään hupaisaa, mutta kuten ehkä ahkerimmat blogini lukijat ovat huomanneet, en tykkää ollenkaan kalastaa Simojoella. Saaliskyselyn kohtaan 'Miksi tulit kalastamaan Simojoelle' vastasin: 'Kun kaveri pakotti'. Tummassa vedessä kahlaaminen kuution kivenmurikoiden joukossa kalattomassa joessa ei aivan vastaa ihannekuvaani kalastuksesta...














Siinä se on, Simojoen kausilupa! Huoma tuo VIP- teksti oikeassa laidassa.

Könkköjoki 23.5.2009

Tänään tuli ensimmäistä kertaa käytyä Könkköjoella Petäjävedellä. Kohdehan on C&R paikka, jollaisia yleensä en harrasta, mutta ajattelinpa kokeilla kun seuramme sinne retken teki ja kun se tuli itselle maksamaan vain 5 euroa.

Olin ottanut vastuulleni lupien hakemisen Kyläsepältä. Olin sähköpostitse ilmoitellut aikatauluksi sen, että Kyläsepällä olisin noin klo 9.00 ja Könkköjoella 9.30. Lupaa hakiessani kävi kuitenkin ilmi, että lupa alkaa vasta klo 12.00. Koskelta soittelin vielä Kyläsepälle ja sain sieltä Syrjäsen Jukan puhelinnumeron. Jukan kanssa sovittiin, että voidaan aloittaa kalastus heti koska koskella ei muitakaan kalastajia ollut. Hyvä näin.

Itse menin ensin sillan alapuoliselle poolille Hässäkkä perhonani. Eipä mennyt kauaakaan kun siiman päässä jo räpisteli 18 cm harjus. Pikainen kalan palautus jokeen ja lähdin nousemaan koskea ylös päin.














Sillan alapuolinen pooli, josta tuli ensimmäinen kala.


Tulipaikan alapuolella olevassa miedommassa virrassa tuli pieni, noin 20 cm taimen - Hässäkällä. Siirryin edelleen jokea ylöspäin ja tulipaikan yläpuolelta tuli pieni noin 15 cm taimen harmaalla pienellä parachute Adamsilla. Aikani kalastelin vielä Parachute Adamsilla ja joitakin tärppiyrityksiä tulikin siihen, mutta ajattelin testata Royal Coachmania myös. Perho näytti valtavalta pikkuruisen Parachute Adamsin jälkeen ja ajattelin että eipä tuohon mikään ota. Vaan toisinpa kävi. Hieman vauraampi, ilmeisesti taimen, nappasi perhoon, mutta pienen pyristelyn jälkeen pääsi irti enkä nähnyt sen kokoa. Arvelisin sen olleen jotakin 35 cm luokkaa. Kalastelin vielä jokea ylöspäin, mutta lopulta alkoi hiukoa sen verran, että ajattelin pitää evästauon.

Eli tulipaikalle paistelemaan makkaraa ja syömään leipää sekä hörppimään kahvia ja mehua. Markku tuli kanssa syömään eväitä ja Joukokin istahti hetkeksi kanssamme. Mukava oli hieman seisahtua ja rupatella kalastuksen lomassa vaikka pikkaisen satelikin taukomme aikana.













Kukka keskellä koskea.


Evästauolta suuntasinkin sitten hieman ylemmäs mitä aiemmin olin käynyt. Pienvoimalan alapuolisesta suvannosta sainkin 23 cm harjuksen. Siitä ylöspäin vain. Tuntui, että joki hiljeni ylävirtaan päin ja monenlaisia perhoja kokeilin, jätin yhden tinselinkin pohjaan. Käännyin takaisin alavirran suuntaan ja pienvoimalan yläpuolella ajattelin sitoa uuden kärkisiiman kun edellinen oli tinselin pohjaan jäämisen myötä käynyt jo melko lyhyeksi. Kaikessa rauhassa sidoin kärkisiimaan lenkkiä kun kuulin joesta mulauksen. Katsoessani jokeen pystyin suunnilleen paikallistamaan kohdan, jossa kala oli käynyt pinnassa. Sidoin siiman päähän tumman ruskean pienen Parachute Adamsin ja heitin sen virtaan. Perho laskeutui kupla vanaan. Hieman kauemmaksi se pitäisi saada ajattelin ja heitin sen uudelleen. No niin, nyt on oikealla linjalla. Kun perho saavutti kohdan, jossa kala oli pintonut, kala nousi perhoon ja niin sain haavittua reissun suurimman saaliini, 30 cm harjuksen. Heittelin vielä tovin paikkaa, mutta muita tapahtumia ei siitä tullut.













Könkköjoen suurin kalani - 30 cm harjus.


Siirryin jokea alaspäin ja pikaisesti kalastelin 'hotspotteja'. Tulipaikan alapuolisen suvannon kohdalla pysähdyin kalastamaan hieman tarkemmin ja niinhän sieltä nousi vielä 26 cm harjus tuohon samaan - tumman ruskeaan Parachute Adamsiin. Palasin autolle ja ajattelin vielä käydä kokeilemassa sillan alapuoleisen poolin. Paikalle oli tullut myös vieras kalamies, ilmeisesti salakalastaja siitä päätellen, että koko koski oli varattu meidän seuralle. Ajattelin kuitenkin olla uittamatta tuota kalamiestä koskessa vaikka kieltämättä olisi hieman tehnyt mieli kysellä. Sillan alapuolisen poolin pikaisella kalastuksella ei tapahtumia tullut.














Ylävirran kuohuja.


Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että Könkköjoki oli oikeastaan kevään ensimmäinen hyvä kohde. Hyönteiselämä oli selvästi vilkastunut aiemmin keväällä tehtyihin reissuihin ja hienoa oli se, että myös pintaperhoon tuli niin hyvin tapahtumia. Karkuutuksia oli ehkä viitisen kappaletta. Varmaan osasyynä oli koukkujen väkäsettömyys johon en ole aiemmin tottunut. Eli kyllä tuo väkänen ainakin minun osalta helpottaa kalojen pysymistä siiman päässä.

Mukava päivä ja mukava joki - sopivan kokoinen minun makuuni.

Alajärven ahvenet

Tuli taasen pyörähdettyä Alajärvellä. Tein tuttavalleni remonttihommia maanantain ja tiistain. Ja pitihän sitä päästä iltasella kalaan läheiselle Lappajärvelle. Edellisenä viikkona olin rikkonut Lappajärven ottiuistimeni - oranssivatsaisen, kultakylkisen Vaaksi-vaapun - mäjäyttäessäni haukea airolla kun puupalikka oli kaverin ensimmäisellä reissulla unohtunut kotiin. Uintilevy lähti Vaaksista irti, pitää suorittaa korjaustoimenpide kunhan tässä kerkiää. Silloin muuten tuli noin 2kg hauki ja yksi ehkäpä noin 25cm ahven.

Siis...Vaaksi oli vainaa ja piti keksiä uusi ottipeli Lappajärvelle. Pakkia pengottuani tulin siihen päätökseen, että ihan perinteinen Rapalan ahven omaa sopivasti samoja värejä. 7 cm uppoava ahven-Rapala kiinni ja kokeilemaan. Ja hyvinhän se toimi. Kaiken kaikkiaan Selkäsaarien ympäristöstä tuli 11 ahventa, joista kolme pienintä päästin pois. Suurin oli noin 30cm pitkä ja perattuna painoi 275g. Uistimen tehosta kertoo jotain se, että kaveri kokeili varmaan 20 erilaista vaappua, mutta viimeinen, 12cm taimenen värinen Rapala antoi pari ahventa. Ilta oli silloin jo melko pitkällä ja taivaan ranta oli jo tummunut ja huomasin, että oma uistimeni ei sitten enää niin hyvin toiminutkaan kuin kaverin taimen-vaappu.

Tiistai-iltana jälleen lähdimme kokeilemaan pikaisesti, pari pientä ahventa ja yksi pieni hauki tarttui ahven vaappuun silloin, mutta ne oli niin pieniä, että päästin kaikki pois.

Pitänee alkaa virittelemään savustuspönttöä...















Lappajärven ahvenet

Viivajoki, Kannonkoski 5.5.2009

Tulipa pitkään aikaan tehtyä perhoreissu. Kiva kun kevät on jo valloillaan ja kesäkin tulee pikku hiljaa. Aamulla lähdettiin siis Roopen kanssa ajelemaan Viivajoelle Kannonkoskelle. Kalapaikka.netin ohjeiden mukaan mentiin Piispalan kurssikeskukselle lupia ostamaan, mutta sieltä ei lupia enää saanutkaan. Hilmonjoelle luvat olisi sieltä saanut, mutta päädyttiin nyt kuitenkin käydä kokeilemassa Viivajokea. Onneksi luvanmyyjä asui kuitenkin kurssikeskuksen lähellä ja olipa vielä kotonakin joten saatiin luvat ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Piispalasta ajelimme siis Viivajoelle, itse asiassa ajelin hieman harhaankin. Viivajoen ylittävältä tieltä katselimme, että joki on todella pahasti tulvassa. Voisi sanoa, että vesirajasta rantaan oli pitkä matka! Ensin lähdimme ylävirralle päin joen eteläpuolta, mutta lähes mahdottomien etenemisolosuhteiden vuoksi tajusimme kääntyä reilun sadan metrin rämpimisen jälkeen takaisin. Roope jäi kalastamaan jotakin suhteellisen vuolasta kohtaa, minä sen sijaan menin tien yli alavirran suuntaan ensimmäiseen hieman suvantomaisempaan kohtaan. Raahasin mukanani kahta vapaa, toista pintaperhoja varten ja toista uppoperhoja varten. Tuossa suuremmassa "streamer-vavassani" on kärkiuppoava siima ja nopeasti uppoava peruke, joten sillä perhon saa uimaan ihan hyvin pinnan alla. Pintavavassani on luonnollisesti kelluva siima ja monofiiliperuke. Noita 9,6' ja 9' vapoja olikin mukava kuljetella pusikkoisissa rannoissa...














Viivajoki sillalta alavirtaan katsottuna.

Kalastelin jokea pikku hiljaa alapäin mennessäni paikoista joista pääsi joen rantaan. Rannat oli melko pusikkoiset, eikä se ainakaan helpottanut urakkaa, että jo kalaan mennessä joutui kahlaamaan. Varsinaisen jokiuoman penkka olikin sen verran jyrkkä, ettei ainakaan tuolla vedenkorkeudella jokeen ollut mitään asiaa kahluuaikeissa. Kokeilin pintaperhoista Royal Wulffia, eri värisiä ja kokoisia Parachute Adamseja ja joitakin Klinkhåmereita. Uppoperhoiksi sidoin kahden larvan (ruskea painotoukka ja pinkki larva) yhdistelmän. En tiedä oliko näkövirhe, toive ajattelua vai todellinen tapahtuma, mutta olin näkevinäni pyörähdyksen lähellä ruskeaa pientä Klinkhåmeriani. Roope oli minun hitaasti edetessäni pyyhkäissyt alajuoksulle saakka ja tuli jo jossain vaiheessa minua vastaan. Itsekin lähdin takaisin autolle. Autolla tavoitimme hyttysten lisäksi ainoan ötökän - noin 7-8mm pitkän pienen vesiperhosen. Perhosella oli musta ruumis ja tummat siivet.

Autolla siirryimme ylävirran puolelle. Tuolla ylävirtaan päin menevällä tiellä olikin sopiva parkkipaikka johon saimme Hiacen parkkiin. Joen rannassa syötiin vähän eväitä ja aloitettiin kalastus. Siinä kohtaa joki oli hitaammin virtaavaa ja pysyttelinkin oikeastaan koko ajan lähes yksillä jalansijoilla. Ehkäpä johtuen siitä, että keskellä koskea näytti olevan varsin mielenkiintoiselta vaikuttava kivi, jonka ympäristöstä saattaisi hyvinkin tavoittaa kalan. Jos siinä kala olisi ollut niin eipä tuo ainakaan kovin syömätuulella ollut.














Viivajoen sillan yläpuolista aluetta.

Hetken kalastelun jälkeen ajateltiin vielä käydä katsomassa paikka jossa joki laskee järveen. Roope oli käynyt siellä jo siinä vaiheessa kun itse pikku hiljaa etenin joen alajuoksulle päin. Sillä puolen jokea oli vain jonkun kesämökki ollut rannassa. Eli tällä kertaa huristelimme toiselle puolelle. Melko lähelle sinne menikin tie johon auton sai hyvin parkkiin. Joen alajuoksulla ollessamme paikallinen mökkiläinen tuli haastelemaan kanssamme. Oli varmaan joku naapuri soittanut sille huomatessaan vieraan pakettiauton kurvaavan hänen mökkitielleen. Ei tuolta alavirrastakaan mitään tullut, vaikka paikka kyllä näytti kalaisalle.

Kaiken kaikkiaan tuo joki voisi olla hyväkin kalastuskohde kunhan tulva laskee. Nyt runsaasti tulviva joki teki kalastuksesta todella hankalaa. Jos kalaa joessa oli, ei se tällä kertaa ollut syönnillään. Itse jään vielä odottamaan hieman aktiivisempaa ötökkäaikaa, minä kun kuitenkin eniten tykkään kalastaa pikkuperhoilla.














Lulu oli reissulla myös mukana. Päivän päätteeksi olikin kiva lepäillä.

Viivajoelta lähtiessämme ajattelimme poiketa vielä Hilmonjoella paistamassa makkarat. Viivajoella kun ei tulipaikkoja ollut. Hieman alkoi harmittaa Hilmolla aiemmin tehty päätöksemme lähteä Viivajoelle. Hilmolla nimittäin oli todella hyvä vesitilanne ja koskeen oltiin joku aika sitten istutettu taimeniakin. Paikallisen kanssa vaihdettiin kuulumisia ja käytiin vielä katselemassa paikkoja alalaavullakin, mutta Hilmolle ei enää jääty kalaan, takki alkoi olla jo hieman tyhjä Viivajoen ryteiköissä rämpimisestä. Mutta jospa toukokuun loppu- tai kesäkuun alkupuolella kävisi kokeilemassa Hilmonjoen kalastusta...

Kauden avaus

Tänään kaverini Jaska soitti ja kysyi, olenko käynyt vielä Vaajakoskella koittamassa perholla tänä keväänä. Enpä ollut, talviperhokalastus kun ei ihan käytännön syistä ole kaikkein lähimpänä sydäntäni. Mutta aurinko paistoi ja halut oli myös päästä testaamaan uutta vapaani, joten sovittiin, että Jaska tulee hakemaan minut matkalla Vaajakoskelle.

Taisi tosiaan olla aika verestää taitojaan. Ensiksi puin perholiivit nurin päin päälle. Rannassa vapaa kasatessa ihmettelin, että miten tuo siima tuolleen tulee kelalta ulos. Kela oli väärin päin vavassa kiinni. No, pikku hankaluuksien jälkeen kaikki oli ojennuksessa ja päästiin joen varteen heittelemään. Olimme Liekkilän puolen rannalla ja laitoin kiinni salakka-spuddlerin. Hetken heiteltyäni katsoin sen uintia ja olisi vaatinut aika paljon voimakkaamman virran, että se olisi elänyt hyvin virrassa. Joten perhon vaihto. Valkoista marabou-muddleria kokeilin seuraavaksi. Se jäi jossain takaheitossa puuhun, mutta onneksi löytyi kovalta hangelta helposti. Nyt kun perho oli jo valmiiksi irti ajattelin vaihtaa sitä taas. Simppuzonkkeri. Se se varmaan olisi ottipeli! Vaan ei ollut. Hetken heittelyn jälkeen kävin senkin poimimassa hangelta. Vaikka sumareita ei vielä liikkeellä ollutkaan, uskoni oli vahva sumarinymfiin. Aikani uittelin sitä ja odottelin iskua. Ainoa isku joka tuolla perholla tuli, oli se kun huomasin sen hävinneen siiman päästä. Taisi kuoriutua ja lentää johonkin kun ei kerta hangelta sitä löytynyt.

Vaihdoin polyleaderin pois ja otin parin metrin pätkän 3X kärkisiimaa. Pintaperukkeet kun oli kotona. Laitoin oranssin klinkin siiman päähän ja heittelin sitä jäähän sulaneeseen lahdukkaan. Tuossa vajaan tunnin aikana oli pikku hiljaa tullut selväksi kalojen passiivisuus, joten kovin toiveikas en enää kalan tulon suhteen ollutkaan. Keskityin lähinnä uuden vavan heitto-ominaisuuksien kokeilemiseen.

TFO:n Ticr vakuutti kyllä minut heti ensi tapaamisessa. Vaikka perhosiima oli hieman sotkussa kelalla, eli sitä joutui välillä vähän kovemmin vetämään puolalta pois, niin heitossa oli sitä jotakin, mitä ehkä viime kesänä siihen olin kaivannut. Vavassa oli huomattavasti enemmän voimaa kuin entisessä vavassani - Visionin Attackissa. Kunhan kelit tuosta vielä lämpiävät niin mielenkiinnolla odottelen tulevia hetkiä vavan kanssa. Voipi olla aika hyvä vapa vielä kun sen kanssa pääsee oikein hyvin tutuiksi.

Vihdoinkin aikaa

Kyllä on työkuviot sotkenut harrastuksia muutaman viime kuukauden ajan pahemman kerran.

Kerran olen käynyt Keski-Suomen Perhokalastajien kerhoillassa kun Kari Salmi kertoi perhonsidonta kilpailuista. Illassa pidettiin pieni perhonsidontakilpailu, kilpaperhoina oli 'Peter Ross' ja 'Muddler Minnow'. Ensin mainittu oli minulle oudompi perho eikä sen tavi-siipi oikein ottanut onnistuakseen. Virheistään tosin voi oppia ja hyviä vinkkejä Karilta tulikin perhoja tarkastellessa. 'Muddler Minnow' onkin tutumpi perho ja niitä olen sitonut enemmänkin kun perhonsidontakurssilla semmoinen oli yksi kurssiperho. Se onnistuikin niin hyvin, että illassa sitomani 'Muddler Minnow' päätyi kerhon sivuille! Ehkäpä siitä virtaa saaneena päätin osallistua myös Lauri Syrjäsen muistokilpailuun. Kilpailuhan on kaksi osainen. Ensimmäinen osa on kirjekilpailu, eli kilpailijat lähettävät perhot tuomaroitavaksi ja näistä kolme parasta kutsutaan Tampereelle Perhomessuille yleisön eteen sitomaan toiseen osioon. No, suoraan sanoen en usko mahdollisuuksiini päästä toiseen osioon, mutta ainahan sitä voi kokeilla. Kilpailuperhoina kilpailussa on Erkki Honkavuoren 'Lato Karoliina' sekä Lauri Syrjäsen 'Jokinen' ja 'Sumukorento Klinkki'. Itselleni noista 'Jokinen' on aivan outo perho, mutta sentään netistä joitakin kuvia kyseisestä perhosta löytyi.

Yhden 'Lato Karoliinan' ehdin jo sitoa aika päiviä (tai kuukausia) sitten. Muutaman rungon tein myös, ne ei mielestäni onnistuneet niin hyvin, että niistä valmiita perhoja olisin alkanut tekemään. Tänään sitten ensin tein siiven yhteen runkoon joka oli ollut varmaan kuukauden penkissä jo valmiina. Se meni aivan pieleen ja mielessä kävi jo koko kilpailuun osallistumisen mielekkyys tällä aikataululla. Tosin, noiden kisaperhojen tarvikkeisiinkin on uponnut jo pitkälle toista sataa euroa, joten ehkäpä nyt yritän saada perhot sidotuksi. Eli, uusi koukku penkkiin kiinni ja uutta perhoa sitomaan. Se onnistuikin jo melko hyvin, tiedä vaikka olisi kilpailuperhoni.

Tänään siis pitkästä pitkästä aikaa oli aikaa taas sitoa hieman perhoja ja käydä kerhoilloissakin. Nimen omaan monikossa. Ensin nimittäin klo15 oli Koukun ja Paukun kerhoilta, jossa sidottiin ahven- ja salakkastreamerit. Sinänsä olikin kiva sitoa ihan normi streamereita välillä, vaikka koenkin olevani enemmän pikkuperhomies. Siis pikkuperho mies, eikä pikku perhomies. Eli kalastukseni keskittyy enemmän hyönteisjäljitelmillä kalastukseen streamereiden sijaan. Vaikka Roope kyllä muisti minun saaneeni Vaajakoskestakin pari taimenta viime kesänä streamereilla. Paikalla meitä oli Koukun ja Paukun kerhoillassa kaikkiaan neljä henkilöä ja Roope oli organisoinut illan kulun. Jossain vaiheessa tulee varmaan myös minun vuoroni - saas nähdä mitä silloin sidotaan. Roope oli muuten hokannut Biltemasta hyviä lasisilmiä, eikä hinnat taatusti olleet yhtä kovat kuin normaaleista perhonsidonta tarvikkeissa.













Koukun ja Paukun kerhoillassa sitomani salakka ja ahven.


Toinen kerhoiltani tänään oli Keski-Suomen Perhokalastajien kerhoilta klo 17. Vuorossa oli sääntömääräinen vuosikokous ja sihteerin nakki napsahti minulle, olenhan hallituksessakin sihteerinä. Pikaisen kokouksen jälkeen päästiin varsinaiseen illan aiheeseen, 'Taitava Perhokalastaja' -kirjan esittelyyn. Kirjaahan on ollut kirjoittamassa kolme meidän seuramme jäsentä ja itselleni se tuli hankittua jo ennen joulua. Mielenkiintoista oli kuulla tekijöiden mietteitä kirjan tekemisestä ja siitä suuresta työmäärästä, jonka he olivat tehneet teoksen valmistuessa.

Ensi viikko työrintamalla tuntuisi olevan menneitä viikkoja hiljaisempi, joten toivottavasti jäisi riittävästi aikaa keskittyä kunnolla noihin kisaperhoihin. Vastaanottajalla ne pitäisi kuitenkin olla jo tämän kuun loppuun mennessä. Ja voisinhan käydä kokeilemassa viimeisintä hankintaani - TFO:n Ticrin vapaa - Vaajakoskella jos kelit vain antavat myöden. Kevät tulee, siitä ei pääse mihinkään. Kuume koskille alkaa olemaan jo melko kova.

Ahvenet

Tässähän onkin vierähtänyt jo kaksi viikkoa, kun viimeksi olen blogiini kirjoitellut. Kiirettä on pitänyt! Lähinnä viikko takaperin ja siitä taaksepäin olen jonkin verran sumariperhoja vielä tehnyt, lähinnä myyntiin. Aivan kaikki myyntiperhot ei vielä ole valmiina. Viisi satsia teen kaiken kaikkiaan, kuhunkin 12 perhoa. Tässä viimeisen viikon aikana olen lähinnä askarrellut tuon autotallin kimpussa minkä töiltäni olen joutanut. Kävi nimittäin niin onnellisesti, että sain gyproc-levyä 1 euro/levy, joten ostin loput levyt talliin. Seinät on jo levytetty, suurin osa kattoakin. Pitänee ylihuomenna hakea vuokraamosta levyhissi niin saa loputkin kattolevyt asennettua.

No...tänään vielä näin illansuussa innostuin sitten perhorasia.fi:n myötä sitomaan pari spuddler-ahventa. Siellä nimittäin oli mielestäni tosi nätti spuddler tullut näytille. Ahven streamereita on ollut tarkoitus jonkin verran sitoakin. En tosin tiedä, kuinka suurta osaa ahven näyttelee taimenen ruokavaliossa, mutta voihan se olla niinkin, että poikkeava kalanpoikanen (=perho) herättääkin petokalan mielenkiinnon ja saalistusvietin. Kuka tietää. Samalla tuli testattua aika päivää sitten taimen.comista tilaamiani streamer-niskoja. Hyvin tuntui soveltuvan tuohon hommaan. Eri värisiä grizzly-niskoja tuli joskus tilattua sieltä kaiken kaikkiaan seitsemää eri väriä... Niistä kyllä saa loihdittua jo jos jonkinmoisia streamereita.














Ahven-spuddlerit.

Resepti:
Koukku: Streamerkoukku #4
Lanka: Musta
Pyrstö: Musta orava
Kierre: Ovaali kulta medium
Runko: Ice Dubbing Silver Holographic
Siipi: Alle musta orava jonka päälle chartreuse grizzly kukko, väliin Ice Dubbing Silver Holographic ja päällimmäiseksi vielä toinen pari chartreuse grizzly kukko
Kurkku: Fluorioranssi villalanka
Pää: Oliivi peura

Sumariperhoja lissää

Nyt alkaa sumariperhot olemaan jo melko hyvässä kuosissa. Nymfit tosiaan tuli sidottua jo aiemmin, niitä on nyt 15 kpl. Se saa luvan riittää kun ottaa huomioon, että sumariaika on melko lyhyt - ellei nyt innostu lähtemään jonnekin pohjoisemmaksi kun täältä Jyvässeudulta sumarit alkaa hiipumaan.














Korrinymfit. Kuvassa myös nuo pienet fläsä-siipisäkillä sidotut perhot.

Pyöräyttelin tuossa myös 15 kpl klinkkejä. Pertti Kanervan ohjeen mukaan orassilla takaruumiilla ja mustalla kierteellä ja häkilällä varustettuina klinkkikoukkujen ko'oissa 12 ja 16. Näissähän tuo kokotaulukko on aivan poikkeava 'normaaleista' koukuista. Näitä sidoin molempia 5 kpl.














Oranssit Klinkit valmiina.

Sitten yllätys yllätys vihreitä, melko suuria (klinkkikoukku koko 12) klinkkejä. Tämä päähänpisto juontaa viime keväälle kun olin Huopanalla sumariaikaan. Minähän en sieltä mitään saanut, eikä moni muukaan, mutta Jouko napsi koskesta päivän mittaan useita kaloja. Ja jotkut niistä haksahtivat juuri tuohon vihreäperäiseen suureen klinkkiin. Itse sidoin neljä noista 'Caddis Green' värisellä Hare'sin pintaperhodubbingilla ja yhden kirkkaamman vihreän - 'Insect Green' värisen jäniksenkorvadubbingista. Tämä sävy on ehkä lähempänä Joukon perhoa, mutta tuo dubbingin paino märkänä hieman mietityttää. Jäniksenkorvadubbinkihan vettyy ja tässä saattaa tulla tuo Jukan mainitsema perä-edellä-uppoaminen eteen. Yksi mahdollisuus olisi tietty sitoa se ennen käyttämääni Kamasanin 'B100' -koukkuun. Enivei, pitää vielä testailla perhoa vesiastiassa.














Vihreät Klinkit ja kivi/karvikoppa. Sieltä koukunmutkasta toukka kurkkaa.

Sattuipa eilen hassu yhteensattuma. Menin Jaskan luokse uuden Mysis-perhoni kanssa ja ajattelin opettaa Jaskan sitomaan sen. Mysistä kun on Vaajakoskessa. Otin myös kirjastosta lainaamani kirjan 'Vesikirppu ja sudenkorento' mukaan. Kirjassa on vedessä esiintyviä pieneläimiä melko hyvin kuvattuna. Kirjassa ei hirveästi ole eri lajeja, mutta varmasti yleisemmät löytynee. No nyt hieman sorruin sivuraiteille - siis menin Jaskan luokse perhoineni ja kirjoineni ja kirjasta katsottiin Mysiksen kuva. Jaska sanoikin ihmetelleensä mitä eläimiä oli löytänyt harjuksen vatsasta ja kaivoi kamerasta kuvan Mysiksestä. Siinä sitten sidottiin Mysikset mieheen ja odotellaan parempia perhokelejä, että pääsisi Vaajakoskeen testaamaan kyseistä perhoa. Jaska oli löytänyt myös kasvikoppia harjuksien vatsoista ja tehnytkin joitakin. Siitäpä riemastuneena itsekin tein äsken toukallisen kasvikopan Oliver Edwardsin 'Perhovalioita' -kirjan ohjeiden mukaan. Ei oikein ollut sopivaa koukkua, joten jätin tällä kertaa perhomäärän yhteen. Pitäisi ostaa #8 koon nymfikoukkuja, ne varmaan olisi jotakuinkin sopivan mittaisia.














Mysikset odottelemassa parempia kalakelejä.

Tässä parina päivänä tutkittuani noita hyönteiskirjoja ja tunnistusoppaita, olin jo tullut siihen tulokseen, että Lapissa Rautujärvellä kuoriutuneet vesiperhoset olivat loimuhiidekkäitä (Agrypnia varia). Netistä levinneisyyttä etsiessäni törmäsin Inari-Lapin eläinluetteloon, jossa kyseinen laji oli. Tuon arveluni laitettuani perhokalastajat.nettiin, Rinteen Aki hieman oikoi käsitystäni ja antoi hyvän kuvapankin osoitteen, josta voi katsella eri perhosten kuvia. Elikkäs todennäköisesti perhonen oli harmohiidekäs (Agrypnia obsoleta). Nyt vihdoin tuli vastaus jo jonkin aikaa vaivanneeseen perhosongelmaan.












Ensimmäinen arvaukseni Lapin mystisestä vesiperhosesta.

Uusi perhokerho

Tänään sitaisin sitten 5 kpl noita Roarin suosittelemia hankikorri nymfejä varustettuna fläsäisellä siipisäkillä. Tein ne normaaliin #12 uppokoukkuun jonka varren pituus vastannee melko hyvin #14 nymfikoukun varren pituutta. Sinänsä noiden nymfien sitominen normaali koukkuun pienemmissä malleissa on varmaan ihan järkevää, koska koukun kita kasvaa varren mittaan verrattuna, joten kalan tarttuminen koukkuun on ainakin periaatteessa varmempaa.

Tänään myös olin ensimmäistä kertaa Vaajakosken Koukun ja Paukun perhoillassa. Kerhoilta pidettiin Koukun ja Paukun toimistossa Vaajakosken Naissaaressa. Meitä oli kaiken kaikkiaan kolme henkilöä paikalla. Toivottavasti jatkossa saadaan useampia osallistujia iltoihin. Illan aikana sidottiin mysis-katka, joka on makean veden katka ja poikkeaa melko paljon normaalisti katkoiksi miellettävistä katkoista. Muutenkin turistiin menneistä kalareissuista ja suunniteltiin tulevia. Ilta oli mukava ja antoisa. Täytynee sitoa noita mysis-katkoja lisää kun saan kaikki tarvittavat materiaalit.













Kerhoillassa sidottu mysis-katka. Runko katkalla on hyvin ohut ja malliperhossa onkin 'thorax' hieman liian pullea.

Perhon resepti:
Koukku: TMC2312 #12-14
Lanka: Harmaa tai valkoinen
Pyrstö: Pieni nippu valkoista marabouta, katkaistaan koukun mutkan kohdalta, sekä kaksi Uni-Mylar Pearl -tinselin ohutta suikaletta (puuttuu malliperhosta)
Runko: Uni-Mylar Pearl -tinseli. Rungon pohjustukseksi voi sitoa pyrstön siikaset, jotta rungosta tulisi hieman koukunvartta paksumpi
Etuhöytyvät: 5-10 kpl valkoisen marabouhöyhenen siikasien teräviä kärkiä
Kilpi: Uni-Mylar Pearl -tinseli
Silmät: Sulatettu siima
'Thorax': Etuhöytyvien ylijäämät sidontalangalle dubattuna

Perhon voi sitoa myös harmaaksi esim. strutsin herlistä.

Hankikorreja

Ei nyt ihan aitoja kuitenkaan vielä. Tuli sidottua kymmenen korrinymfiä. Hankikorri -perhojen reseptit tuntuvat olevan harvassa, mutta elävän legendan, Pertti Kanervan 'Perhokalastus - Tekniikat ja sidonta' -kirjasta näitä löytyy muutamia. Ajattelin tätä kautta ajatellen valmistautua tuohon hankikorri ajankohtaan, vaikka täytyy kyllä myöntää, että osin viime kevään lannistamana en kaikkein innokkain hankikorrikalastaja olekaan. Silloin tuli vietettyä useita tunteja Vaajakoskella, jossa kyllä korreja kiipesi voimalan yläpuolen rantapenkkaa ylös ja niitä oli todella paljon. Samoin Huopanalla tuli oltua yhden vuorokauden luvan verran, mutta kummastakaan paikasta en kaloja saanut - saati huomannut semmoista 'hätsinkiä' kuin monissa alan julkaisuissa on tapana hehkuttaa. Voihan se tosin olla että viime kevät oli jotenkin poikkeuksellinen.

Laitanpa tähän nyt ihan tuon perhon reseptin, jos joku innostuu sitomaan korrinymfejä
Koukku: 10-16 nymfikoukku
Painotus: Thoraxin alle
Pyrstö: Ruskea kukko
Kierre: Ovaali kulta 'small'
Takaruumis: Ruosteen oranssi dubbing (itselläni Hare's Ear Plus Rusty Orange)
Siipisäkki: Mustan sulan siikaset
Jalat: Ruskea kukko
Eturuumis: Sama dubbing kuin takaruumiissa

Kanervan kirjasta ei tarkemmin selviä jalkojen sidontatapaa, mutta sidoin nuo jalat siten, että kiinnitin häkilähöyhenen siipisäkin alle (thoraxin takaosaan) ja kiersin sen eturuumiin päälle tuplauksen jälkeen.
















Korrinymfejä koukkukooissa #10 ja #12

Vaihtokauppaa ja koukkusotaa

Jouluna kävi niin, että sain isältäni ja veljeltäni lahjaksi 'Taitava Perhokalastaja' -kirjan. Eihän siinä mitään. Hyvä kirjahan se on, mutta kun olin ehtinyt ostaa sen jo itse. Hieman mietitytti mitä sillä tekisin, ehkä olisin voinut antaa sen jollekin toiselle lahjaksi. Olen kuitenkin jo jonkin aikaa himoinnut Oliver Edwardsin 'Perhovaliot' -kirjaa ja Perhokolmiossa käydessäni huomasin, että yksi sellainen oli hyllyssä. Tuosta kirjasta ilmeisesti painos on loppumassa, joten hankinta siinä mielessä olisi ollutkin ajankohtainen mikäli kirjan aikoo saada. No, tänään sitten kävin Voitolta kysymässä sopisiko vaihtokauppa, oma lahjakirjani kun oli aivan iskemätön. Ja kävihän se, eli nyt olen Perhovalioiden onnellinen omistaja. Kiitos Voitolle!

Käväisin äsken tuolla pyhätössäni tutkimassa hieman koukkuja. Nimittäin klinkkikoukkuja. Ostin nääs Pro Fishistä aitoja Hans van Klinkenin suunnittelemia Partridgen '15BN' -klinkkikoukkuja. Ennen olen sitonut klinkit Kamasanin 'B100' -koukkuun, mutta ajattelin testata noita oikeita, juuri Klinkhåmereihin suunniteltuja koukkuja. Koukkuja hieman silmäiltyäni huomasin, että ne muistuttavat aika paljon Fulling Millin 'Living Larva' -koukkuja. Ei se nyt aivan samanlainen ollut, mutta todella vähän 'Living Larva' -koukkua vääntäen niistä saa todella saman profiilin omaavia koukkuja kuin nuo aidot klinkkikoukut. Ehkäpä tuo koukun profiili voisi olla hieman suorempi kuin Kamasanin 'B100' koukussa on.















Ylinnä aiemmin klinkhåmereissa käyttämäni Kamasanin 'B100'. Tämä koukkuhan on sivuväärä, millä luultavasti ei ole juurikaan merkitystä. Toisena 'aito' klinkkikoukku Partridgen '15BN'. Seuraavana muokkaamani Fulling Millin 'Living Larva' ja alinna muokkaamaton 'Living Larva'. Koukkukoot on kirjoitettu koukun tyypin perään.

Pheasant Tailit valmiit

No niin. Nyt on ensimmäisen perholajin perhot valmiita ensi kauden koitoksiin. Tänään nimittäin sidoin viimeiset Pheasant Tail -nymfit. Nyt niitä on #12 nymfikoukkuun, #12 normaaliin uppokoukkuun ja #16 normaaliin uppokoukkuun sidottuna yhteensä 60 kpl. Rungon materiaalina käytin sekä tavallisen fasaanin pyrstösulan siikasia että kultafasaanin pyrstösulan siikasia. Pienempiin riitti nuo tavallisenkin fasaanin siikaset, mutta suurempiin käytin kultafasaanin siikasia, koska niiden pituus riitti paremmin.

Kuulattomia versioita sidoin kutakin kokoa 10 kpl ja kuulallisia 5 kpl kutakin mallia. Voi olla, että mikäli kuulapäistä jotkut osoittautuvat tehokkaiksi, niitä pitää kesällä sitoa vielä lisää. Täytyy kyllä myöntää, että nymfeillä en juurikaan ole kalastanut, mutta ensi kesänä sitäkin täytyy koittaa. Pheasant Tail on yleisesti ottaen vissiin melko hyvä perho, joten ehkäpä tällainen vasta-alkajakin saattaa niillä saada saalista.












Pheasant Tailit valmiina ensi kesän koitoksiin.

Tuottelias loppuviikko

Heti perjantai aamuna huristelin Hiacellani K-Rautaan ja ostin jo pitkään kaipaamiani eristeitä tuonne perhonsidontahuoneen yläpohjaan. Tarkoitus oli ostaa suoraan 25 cm eristeet (10+15cm), mutta akuuttina alkanut ja kroonisena jatkunut rahapula johti siihen, että sain tällä kertaa vain 10cm villat vintille. Kattotuolin alin puu on tuon 10cm korkea, joten noiden päälle on sitten helppo laittaa tuo 15cm eriste vielä. Tuulensuojalevyt nousee 30cm kattopuiden alapinnan yläpuolelle, joten laitoin eristelevyjä pystyyn tuulensuojalevyjä vasten, että aikanaan kun saa puhallusvillan koko ulkorakennuksen vintille, saan paksumman eristekerroksen myös perhonsidontahuoneen kohdalle. Se kuitenkin tulee olemaan lämmin huone läpi talven. Kyllä jo tuonkin paksuisesta eristeestä tuntuu apua olevan - huone nimittäin lämpeni huomattavasti, vaikka pakkanen oli kireämpää kuin aiemmin. Villojen asennuksen jälkeen kävinkin Perhokolmiossa tukemassa liiketoimintaa reilulla 16 eurolla kun ostin koukkuja ja kirkkaan keltaista fly-riteä.

Villojen asennuksen jälkeen oli todella kiva taas pitkästä pitkästä aikaa saada aikaa perhojen sidonnalle. Aloin tehdä noita listani perhoja ja mukavaan alkuun pääsinkin. Parachute Adamseja tuli sidottua yhteensä 70 kpl ja Pheasant Tail -nymfejä yhteensä 40 kpl. Loppuvaiheessa alkoi vaivaamaan lähinnä koukkupula. Perjantaina ostamani 50 #12 koon pintaperhokoukkuakin tuli jo käytettyä. #16 pintakoukkuja täytynee hakea tässä päivänä jonakin lisää, niin saa sidottua loput Parachute Adamsit siinä koossa. Samoin mustia kuulia täytyy hakea Pheasant Tail -nymfeihin ja #12 nymfikoukut loppuivat myös.

Parachute Adamsit:
- Runko harmaa, pyrstö ja häkilä ruskea+grizzle kukko
#12 10kpl, #16 10kpl (pari näistä jäi viime kesältä ja kahdeksan sidoin keskiviikkona), #20 5kpl
- Runko oliivi, pyrstö ja häkilä ruskea+grizzle kukko
#12 10kpl, #16 10kpl, #20 5kpl
- Runko golden olive, pyrstö ja häkilä ruskea kukko
#12 10kpl
- Runko kirkkaan keltainen, pyrstö keltainen kukko, häkilä kerman värinen kukko
#12 5kpl
- Takarunko kirkkaan keltainen, thorax golden olive, pyrstö keltainen kukko, häkilä kermanvärinen kukko
#12 5kpl
- Runko suklaan ruskea, pyrstö ja häkilä musta+grizzle kukko
#12 10kpl

Nuo kirkkaan keltaiset Parachute Adamsit tein lähinnä laakasurviais imitaatioiksi. Saas nähdä toimiiko jos satun joelle siihen aikaan kun laakasurviaisia on ilmassa...tai vedessä.


Pheasant Tail -nymfit:
- Pyrstö+runko fasaanin/kultafasaanin pyrstön siikasia, thorax riikinkukko
#12 nymfikoukku 10kpl, #12 uppokoukku 10kpl, #16 uppokoukku 10kpl
- Pyrstö+runko kultafasaanin pyrstön siikasia, kierre kuparilanka, thorax riikinkukko, pää musta kuula
#12 nymfikoukku 5kpl
- Pyrstö+runko fasaanin pyrstön siikasia, kierre kuparilanka, thorax riikinkukko, pää kupari kuula
#12 uppokoukku 5kpl

Eli yhteensä noita tuli sidottua 110 perhoa tässä loppuviikosta. Saas nähdä milloin taas saa sopivan tauon töihin, että pääsee jatkamaan sidontaurakkaa.













Loppuviikon satoa. 80kpl Parachute Adamseja ja 40 kpl Pheasant Tail -nymfejä. Rasiassa myös aiemmin sitomani 20 Hässäkkää, pari Partridge&orangea ja viisi Royal Wulffia.

Hyvää uutta vuotta!

Niin siinä taas kävi, että vuosi vaihtui. Raketteja tuli vähän poksuteltua ja muutenkin vuosi vaihtui rauhallisesti perheen parissa. Oikein mukavaa tulevaa vuotta kaikille blogini lukijoille.

Vuoden ensimmäiset perhotkin tuli sidottua. Kahdeksan kappaletta koon #16 Parachute Adamseja. Viime kesältä rasiassa oli vielä kaksi kappaletta niin on nyt täysi kymmenen kappaletta ensi kautta varten. Viime kesänä tämä perho tosiaan osoitti tehonsa ja lunasti paikkansa yhdeksi luottoperhoistani. Tälle kesälle niitä olisikin tarkoitus sitoa muutamaa eri kokoa muutamassa eri värissä. Suurempia kokoja pitäisi kalastuskauden alussa löytyä 10 kpl kutakin kokoa ja väriä ja pienempiä (#20 kokoisia) joitakin kutakin väriä.

















Vuoden 2009 ensimmäiset perhot.


Listailin tuossa iltana eräänä ensi kesäksi sidottavia perhoja. Tuli aika pitkä lista. Eikä siinä ollut vielä edes streamereita eikä muitakaan isompia perhoja. Pääasiassa listaan tuli ottiperhojani, mutta repertuaaria olisi tarkoitus laajentaa siten, että näistä luottoperhoista löytyisi sitten enemmän eri kokoisia ja värisiä kuin aiemmin. Tietty siinä kuitenkin käy (taas) niin, että kavereilta löytyy joitain paremmin kalastavia malleja ja niitä tulee sitten reissuilla sidottua...

Sitten kevääksi pitäisi sitoa vielä joitakin perholajitelmia valmiiksi, niin saisi hieman rahaa ensi kesän reissuja varten. Hyvä olisi jos tänä kesänä reissurahat tulisi perhonsidolla kerättyä.